Tarkkoja tietoja ei Oonan treeneistä toki ole, eli jos jollain on (
@Rautapönikkä ? ) ja hän vetääkin thorkildsenmaista monipuolista treeniä, niin otan sanani takaisin.
En minäkään mitään tarkkaa päiväohjelmaa tiedä, mutta ilmeisesti jonkinnäköistä reagointia Seppo ja Oona ovat tehneet, sillä ovat tälle vuodelle lisänneet jonkin verran harjoitteita, joiden tarkoituksena on kehittää ns. liikkumisen helppoutta. Tätä kautta saada vauhtijuoksua ja heiton loppua paremmaksi. Tätä nykyä Oona mm. pelaa tennistä Sepon kanssa (kyllä, luit oikein, Seppo Räty pelaa tennistä). Mielestäni nämä nyt kuitenkin on sellaisia asioita, jotka olisi pitänyt tehdä kymmenen vuotta sitten. Nyt alkaa olla myöhäistä.
Tämmöiset hämmästelyt siitä, miten tekniikkaa ei ole vieläkään saatu kuntoon, on hiukan huvittavia. Jos se olisi helppoa, olisi urheilun taso jotain aivan muuta kuin se on nyt. Se vain on karu fakta, että kun jotain liikesuoritusta on tehty kymmeniätuhansia kertoja tietyllä tavalla ja sitten kun sitä pitäisi alkaa muuttamaan, niin se ei tapahdu ihan sormia napsauttamalla. Etenkin kun puhutaan vielä tulosurheilusta. Se ei riitä, että opit jonkin liikesuorituksen näennäisesti, vaan sinun on opittava tuottamaan siihen vielä maksimaalisesti voimaa. Näennäisesti oikean liikesuorituksen pystyy varmaan Oonakin tekemään, mutta kun tehoakin pitäisi siinä samalla tuottaa, niin ei se enää onnistukaan. Hyvänä esimerkkinä Pitkämäen tekniikkamuutokset. Näennäisesti homma meni hyvin, uudet tekniikat omaksuttiin, mutta keihäs ei vain yksinkertaisesti lentänyt sillä tavalla, kun keho ei ollut tottunut voimaa sillä liikeradalla tuottamaan. Sitten kun samaan aikaan motorista oppimista häiritsee vammat, niin aika vaikean paikan edessä ollaan. Muutokset pitäisi tehdä paljon, paljon aikaisemmin.
Tässä videossa ajassa 21:55 näkyy Oonan heitto pikkutyttönä. Aika tuttuja elementtejä siitä tekemisestä löytyy. Ei tuo aihio ihan ideaali ole huippukeihäänheittäjän rakentamiseksi.
Vähän OT-tyyppinen juttu kysymyksenä lajia tarkemmin seuraaville. Jos Keshorn Walcott sattuisi olemaan suomalainen, olisiko hän sopinut kisajoukkueeseemme Lontoon olympiakisoihin 2012 jossa voitti kultaa?
Nähdäkseni ei olisi millään mahtunut Suomen joukkueeseen, jos oletetaan, ettei kilpailutilanne olisi muuttanut miehen tuloksia. Sinäänsä tilanne on suht karu, kun potentiaalinen olympiavoittaja voi jäädä joukkueesta rannalle, mutta se on osa pelin henkeä. Periaatteessa täysin mahdollista on, että tänä vuonna Lassi Etelätalo ei ehdi riittävän aikaisin kuntoon antaakseen näyttöjä valitsijoille, mutta olisi MM-kisoihin päästessään hyvinkin potentiaalinen mitalikandidaatti. Yksittäisen urheilijan näkökulmasta tilanne ei varmaan kovin optimaalinen, mutta näkisin, että yleisen tason kannalta tämä kilpailutilanne vain ajaa urheilijoita parempiin suorituksiin,
Luin muuten tänään Aamulehdestä, että täälläkin mainittu keihäslupaus Helander pelaa tällä hetkellä käsipalloa Ruotsissa ja on huhujen mukaan saanut sopimustarjouksen Saksasta(?). En ihmettelisi, jos kaveri valitsee näistä lähtökohdista ammattilaisuran käsipalloilijana, sillä keihäänheitossa itsensä elättäminen on varmasti vielä epävarmempaa.
Näinhän tämä menee. En yhtään ihmettele Oliverin ratkaisua, jos käsipalloammattilaisuuden valitsee. Suomessa hänellä menisi todennäköisesti useampi vuosi, että pääsisi edes jonkinlaisiin tienesteihin käsiksi keihäänheittäjänä ja silloinkin vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että keihäs rupeaa lentämään hyvin. Useampivuotinen ammattilaissopimus takaa "hiukan" varmemmat tienestit. Toki keihäänheittäjänä hänellä on uskoakseni paremmat mahdollisuudet voittaa arvokilpailumitaleita ja olla jopa maailman paras. Kovaan paikkaan nuori urheilija joka tapauksessa joutuu, kun puntaroi näitä uravaihtoehtoja pitkällä ja lyhyellä tähtäimellä.
