olkikuukkeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Kaupunkikulttuurille ei taida olla mitään ihan yleispätevää määritelmää. Helsingin Sanomissa kaupunkikulttuuri-hakusana tuottaa tuloksia paitsi erilaisista tapahtumista myös kesäkaduista ja vastaavasta. Yleensä kun käsitteeseen viitataan, puhutaan yksinkertaisesti asioista, joita kaupungeissa yleensä tehdään - niin arkisista kuin vähemmänkin arkisista festareista ja vastaavista. Siihen kuuluvat tekemiset, jotka tapahtuvat lähinnä vain kaupungeissa, kuten ulkona syöminen, konsertit, muut kuin huoltoasemakahvilat ja kenties nykyään erikoisliikkeissä käyminenkin, ne tosin ovat kaupungeistakin häviämässä.
Suomessa on tiettyjä erityislaatuisia haasteita kaupunkikulttuurin kehittämisessä. Kaupungit ovat muuhun Eurooppaan ja Pohjoismaihinkin verrattuna kasvaneet varsin myöhään, vasta toisen maailmansodan jälkeen. Siinä missä Ruotsissa kaupunkiväestöä oli reilusti yli 80% jo 90-luvun puolivälissä, Suomessa vastaava lukema oli 64%. Käytännössä 2010-luvulla on kuitenkin käynnistynyt toinen kaupungistumisen aalto, mutta edelleen verrokkejamme paljon myöhemmin. Koska tällä on paljon vaikutusta myös taloudelliseen toimeliaisuuteen, puhutaan siitä minusta liian vähän Suomen tulevaisuudesta puhuttaessa, mutta sille on jo oma ketjunsa. Tämä ketju pyhitettäköön tuolle vaikeasti määriteltävälle kaupunkikulttuurille.
Suomalaiseen kaupunkikulttuuriin tai sen kehittymättömyyteen tylsät tilastot kuitenkin vaikuttavat. Ensinnäkin suomalaisten paikkakuntien arkkitehtuuri on hämmentävän samankaltaista. Rumaksikin niitä voisi sanoa ja tässä sarjassa on sanottukin, joskin se on itseltäni vielä katsomatta. Kaupunkien ja kylien ulkonäköä tärkeämpää on tietenkin se, mitä niissä tapahtuu. Mutta tapahtuuko suomalaisissa kaupungeissa mitään? Asun itse Oulussa ja olen jo pitkään ollut tuskastunut kaupunkini hitaaseen elämään, jota suurin osa suomalaisista tuntuu rakastavan. Suomalaisten asumistoiveet ovat jonkin verran urbanisoituneet 2000-luvulla, mutta suurin osa haluaa elää omassa rauhassa omakotitalossa. Etenkään perheellisten ei oleteta jäävän kaupunkien vilskeeseen.
Miksi Oulu on niin kuollut? Selitys on nähdäkseni lopulta kaupunkirakenteessa. Oulun keskustan suuralueella asuu vain 22 000 ihmistä 210 000 asukkaan kokonaislukemasta ja tuossakin on mukana reilusti alueita ruutukaavan (jossa n. 15 000 asukasta) ulkopuolelta. Tämä on suomalaiselle kaupungille tyypillistä. Olen pähkäillyt sen johtuvat mainitsemastani myöhäisestä kaupungistumisesta - pakosta maalta muuttaneet ihmiset halusivat töitä, eivät kaupunkielämää. 1950-70-lukujen metsälähiöihanteet eivät myöskään kannustaneet tiiviiseen rakentamiseen, päinvastoin. Vaikka ihmisiä olisi kaupungissa paljonkin, väljä rakenne vähentää palveluita ja synnyttää pelloille monitoimimarketteja, jotka vähentävät keskustoissa käymisen tarvetta. Suomessa on käsittääkseni kolme oikeasti kaupunkimaista kaupunkia: Helsinki, Tampere ja Turku, joista jälkimmäinen on asukasluvultaan Oulun luokkaa, mutta keskustaltaan käytännössä n. 3 kertaa suurempi.
Kaupunkikulttuurin edistämistä hidastaa myös Suomen ilmasto. Meillä on jotakuinkin 9 kuukautta vuodesta sellaisia säitä, että ihmiset liikkuvat paikasta A paikkaan B ulkona hengailematta. Tämä vähentää ihmisten välisiä yhteyksiä ja ulkona tapaamisen kulttuuria ja kun joukkoliikennettäkin on vaikea harvaan asutuilla alueilla järjestää, suomalaiset tykkäävät olla kotonaan. Tällä on nähdäkseni perustavanlaatuinen vaikutus miellyttäväksi miellettyyn elämäntapaan. Sosiaalista elämää tai sitä tukevia palveluja ei pidetä rahan arvoisena. Miksi söisin monella kympillä ulkona tai kävisin kahvilla kun kotona on halvempaa?
Tästä päästään yhteen esimerkkiini, kaupunkikulttuurille olennaiseen ravintolatarjontaan. Tripadvisor lähteenä on epäluotettava, koska siellä on paljon toimintansa lopettaneita ravintoloita, mutta suuntaa-antavat lukemat ovat tällaisia:
Helsinki ~1600 ravintolaa
Tampere ~500 ravintolaa
Turku ~340 ravintolaa
Oulu ~180 ravintolaa (suurin osa tuntemistani oululaisista luulee, että Oulussahan on paljon ravintoloita!)
Verrokkina itselläni mieleen jäänyt esimerkiksi Italian Verona (250k asukasta), jossa on yli 1000 ravintolaa. Turismi auttaa, mutta ennen kaikkea paikallisten oma ulkona syömisen kulttuuri. Ravintolat ovat asia, johon ollaan valmiita laittamaan rahaa. Kaupunkirakenne on oman kodin laajennusosa ja sitä hyödynnetään aktiivisesti, toisin kuin yleisesti Suomessa, jossa lasketaan puhtaasti oman kämpän neliöitä. Käytännössä myös kaikenlaiset kahvilat, leipomot ja muut palvelut kärsivät tästä myös. Alkoholipolitiikka ei tietenkään helpota asiaa kun tuopin kiskaisu omassa olkkarissa se vasta halpaa onkin pubissa käymiseen verrattuna.
No, pohjustaa voisi tietysti paljon pidempäänkin, mutta kun tätäkään tuskin moni jaksaa alusta loppuun lukea, niin aloitetaan keskustelu vajavaisista lähtökohdista. Oletko sinä tyytyväinen oman kotikaupunkisi palvelukulttuuriin? Onko se näivettymässä vai kehittymässä? Onko kaupunkikulttuurilla väliä ja miten sitä edes voisi kehittää? Itse pidän urbaanista elämästä ja huolimatta eläkevirasta asumiskustannuksiltaan edullisessa Oulussa haen tällä hetkellä aktiivisesti töitä pääkaupunkiseudulta tarkoituksena muuttaa kantakaupunkiin asumaan. Ihan vain elämäntapasyistä. Tämä on minun iässäni (30-40-vuotiaat) käsittääkseni aika harvinaista Suomessa.
Suomessa on tiettyjä erityislaatuisia haasteita kaupunkikulttuurin kehittämisessä. Kaupungit ovat muuhun Eurooppaan ja Pohjoismaihinkin verrattuna kasvaneet varsin myöhään, vasta toisen maailmansodan jälkeen. Siinä missä Ruotsissa kaupunkiväestöä oli reilusti yli 80% jo 90-luvun puolivälissä, Suomessa vastaava lukema oli 64%. Käytännössä 2010-luvulla on kuitenkin käynnistynyt toinen kaupungistumisen aalto, mutta edelleen verrokkejamme paljon myöhemmin. Koska tällä on paljon vaikutusta myös taloudelliseen toimeliaisuuteen, puhutaan siitä minusta liian vähän Suomen tulevaisuudesta puhuttaessa, mutta sille on jo oma ketjunsa. Tämä ketju pyhitettäköön tuolle vaikeasti määriteltävälle kaupunkikulttuurille.
Suomalaiseen kaupunkikulttuuriin tai sen kehittymättömyyteen tylsät tilastot kuitenkin vaikuttavat. Ensinnäkin suomalaisten paikkakuntien arkkitehtuuri on hämmentävän samankaltaista. Rumaksikin niitä voisi sanoa ja tässä sarjassa on sanottukin, joskin se on itseltäni vielä katsomatta. Kaupunkien ja kylien ulkonäköä tärkeämpää on tietenkin se, mitä niissä tapahtuu. Mutta tapahtuuko suomalaisissa kaupungeissa mitään? Asun itse Oulussa ja olen jo pitkään ollut tuskastunut kaupunkini hitaaseen elämään, jota suurin osa suomalaisista tuntuu rakastavan. Suomalaisten asumistoiveet ovat jonkin verran urbanisoituneet 2000-luvulla, mutta suurin osa haluaa elää omassa rauhassa omakotitalossa. Etenkään perheellisten ei oleteta jäävän kaupunkien vilskeeseen.
Miksi Oulu on niin kuollut? Selitys on nähdäkseni lopulta kaupunkirakenteessa. Oulun keskustan suuralueella asuu vain 22 000 ihmistä 210 000 asukkaan kokonaislukemasta ja tuossakin on mukana reilusti alueita ruutukaavan (jossa n. 15 000 asukasta) ulkopuolelta. Tämä on suomalaiselle kaupungille tyypillistä. Olen pähkäillyt sen johtuvat mainitsemastani myöhäisestä kaupungistumisesta - pakosta maalta muuttaneet ihmiset halusivat töitä, eivät kaupunkielämää. 1950-70-lukujen metsälähiöihanteet eivät myöskään kannustaneet tiiviiseen rakentamiseen, päinvastoin. Vaikka ihmisiä olisi kaupungissa paljonkin, väljä rakenne vähentää palveluita ja synnyttää pelloille monitoimimarketteja, jotka vähentävät keskustoissa käymisen tarvetta. Suomessa on käsittääkseni kolme oikeasti kaupunkimaista kaupunkia: Helsinki, Tampere ja Turku, joista jälkimmäinen on asukasluvultaan Oulun luokkaa, mutta keskustaltaan käytännössä n. 3 kertaa suurempi.
Kaupunkikulttuurin edistämistä hidastaa myös Suomen ilmasto. Meillä on jotakuinkin 9 kuukautta vuodesta sellaisia säitä, että ihmiset liikkuvat paikasta A paikkaan B ulkona hengailematta. Tämä vähentää ihmisten välisiä yhteyksiä ja ulkona tapaamisen kulttuuria ja kun joukkoliikennettäkin on vaikea harvaan asutuilla alueilla järjestää, suomalaiset tykkäävät olla kotonaan. Tällä on nähdäkseni perustavanlaatuinen vaikutus miellyttäväksi miellettyyn elämäntapaan. Sosiaalista elämää tai sitä tukevia palveluja ei pidetä rahan arvoisena. Miksi söisin monella kympillä ulkona tai kävisin kahvilla kun kotona on halvempaa?
Tästä päästään yhteen esimerkkiini, kaupunkikulttuurille olennaiseen ravintolatarjontaan. Tripadvisor lähteenä on epäluotettava, koska siellä on paljon toimintansa lopettaneita ravintoloita, mutta suuntaa-antavat lukemat ovat tällaisia:
Helsinki ~1600 ravintolaa
Tampere ~500 ravintolaa
Turku ~340 ravintolaa
Oulu ~180 ravintolaa (suurin osa tuntemistani oululaisista luulee, että Oulussahan on paljon ravintoloita!)
Verrokkina itselläni mieleen jäänyt esimerkiksi Italian Verona (250k asukasta), jossa on yli 1000 ravintolaa. Turismi auttaa, mutta ennen kaikkea paikallisten oma ulkona syömisen kulttuuri. Ravintolat ovat asia, johon ollaan valmiita laittamaan rahaa. Kaupunkirakenne on oman kodin laajennusosa ja sitä hyödynnetään aktiivisesti, toisin kuin yleisesti Suomessa, jossa lasketaan puhtaasti oman kämpän neliöitä. Käytännössä myös kaikenlaiset kahvilat, leipomot ja muut palvelut kärsivät tästä myös. Alkoholipolitiikka ei tietenkään helpota asiaa kun tuopin kiskaisu omassa olkkarissa se vasta halpaa onkin pubissa käymiseen verrattuna.
No, pohjustaa voisi tietysti paljon pidempäänkin, mutta kun tätäkään tuskin moni jaksaa alusta loppuun lukea, niin aloitetaan keskustelu vajavaisista lähtökohdista. Oletko sinä tyytyväinen oman kotikaupunkisi palvelukulttuuriin? Onko se näivettymässä vai kehittymässä? Onko kaupunkikulttuurilla väliä ja miten sitä edes voisi kehittää? Itse pidän urbaanista elämästä ja huolimatta eläkevirasta asumiskustannuksiltaan edullisessa Oulussa haen tällä hetkellä aktiivisesti töitä pääkaupunkiseudulta tarkoituksena muuttaa kantakaupunkiin asumaan. Ihan vain elämäntapasyistä. Tämä on minun iässäni (30-40-vuotiaat) käsittääkseni aika harvinaista Suomessa.
Viimeksi muokattu: