Suomalainen juniorikiekko

  • 11 958
  • 87

soshje

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leafs
Kylkimyyryä kirjoitti:
Epäilen myös onko suomalaisella jääkiekolla varaa menettää yhtään jääkiekon harrastajaa aikana jona harrastustarjonta on näin monipuolista??
Koska väitän että niistä joista ei tule NHL-, liiga-, tai minkään tason pelureita, ovat kuitenkin jossain määrin "kiekkohulluja" tulevaisuudessa , elleivät he ole joutuneet lopettamaan harrastustaan ns. paskan maku suussa.

Tuotahan nelosen urheiluaamu sivusi johon Sihvonen kommentoi että olisi nimenomaan hyvä jos jääkiekkopiiri ei pitäisi kaikista nuorista kynsin ja hampain kiinni vaan antaisi heille mahdollisuuden siirtyä helpomminkin muiden lajien piiriin jos jääkiekko ei vain pure. Tuollahan ainaskin omasta mielestä saavutettaisiin se että suurimmalle osalle jäisi jääkiekosta juuri hyviä muistoja eikä niitä missä hakattiin päätä seinään ilman onnistumisia.

Tuo paskanmaku on kyllä totta joka pätee joka lajiin, jos vanhempana ei ole muutakuin huonoja muistoja niin tuskin tulee markkinoitua kyseistä lajia omillekkaan lapsille.
 

Kylkimyyryä

Jäsen
Suosikkijoukkue
PaKa, Kärpät, Ilves
soshje kirjoitti:
Tuotahan nelosen urheiluaamu sivusi johon Sihvonen kommentoi että olisi nimenomaan hyvä jos jääkiekkopiiri ei pitäisi kaikista nuorista kynsin ja hampain kiinni vaan antaisi heille mahdollisuuden siirtyä helpomminkin muiden lajien piiriin jos jääkiekko ei vain pure.
--------------------------------------------------------------

En tarkoittanutkaan että pitäisi pitää kiinni hinnalla millä hyvänsä, vaan tarjota mahdollisuus osallistua ilman pelkoa tulla leimatuksi luuseriksi. Lapset ja vielä nuoretkin ovat julmia, ja kun kohteeksi joutunut ei vielä pysty asioita käsittämään eikä käsittelemään toisin kuin aikuisena, on seurauksena usein katkera pettymys.
Ei käy mielessä sen jälkeen ryhtyä tuomariksi, huoltajaksi, valmentajaksi eikä käydä edes katsomassa jääkiekkoa!
 
Viimeksi muokattu:

Coach

Jäsen
Suosikkijoukkue
ei ole
Vielä nuorten valmennuksesta

Herää kysymys nuorten valmennuksesta ,mikä on mennyt pieleen (vai onko) SJL:n valmentajien /lasten ohjaajien koulutuksessa , on lokkia nvt:ä hvt:ä avt:ä ym ym.Välillä keppijumppaa, teränkäyttöä, puupalloa ,kaverit tulee intoa täynnä kuin kaljapullot näiltä kursseilta ,tässä nyt on ainoat tiet onneen ja menestykseen nyt on keksitty jääkiekko uudestaan .SJL kouluttajilla on pirun kova vastuu siitä mitä koulutetaan.Onko unohdettu mistä koko liikunta lähtee ,lähteekö se nuoren omasta halusta vai vanhempien halusta ja liikutaanko vain valmentajan/ohjaajan suuren egon vuoksi.Taitojen opetuksen hallinta on A-O ja siihen liittyy monennäköistä urheilua oman kehon hallintaa ja siihen ei riitä pelkkä teränkäyttö ja keppijumppa. Onko unohdettu suuressa viisaudessa kaikki mitä aikaisemmin on koettu ja opittu.Onko palkattu SJL:oon ohjaajiksi/kouluttajiksi parhaat vaiko sopivat.Tämän jälkeen ns. Suurten seurojen vastuu mitä jatkossa tehdään,on haalittu kaikki piirikunnan parhaat urheilijat ja aletaan tekemään seuraan yhden muotin mukaisia ns. liigapelaajia . Kysymys onko tosiaan koko organisaatio valjastettu koulutuksineen päivineen että tuotetaan vain suureen kansalliseen sarjaan pelaajia ja vielä siintää siitäkin korkeampi NHL.
 

Puolikaspakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aito kilpailu ja rehellinen tuomaritoiminta
Suomalaiset junnuvalmentajat perseestä?

Onko todella näin?

Valmentajat, jotka tekevät talkoina hommia illasta toiseen, yrittävät luovia pelaajien odotusten, vanhempien haaveiden ja seuran vaatimusten keskellä toivoen voivansa opettaa suomalaiselle lapsella/nuorelle edes jotain elämästä ja jääkiekosta, ovat siis todella epäonnistuneet tehtävässään ja ovat kaiken huonoutensa lisäksi totaali-idiootteja?

Mitäs sitten jos nykyiset valmentajat ilmoittavat, että kiitti - mulle riitti. Minkäslaisia junnuja sitten tulee? Äärettömän motivoituneita lihaskimppuja joilla on niin taivaalliset kädet, että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää? Ihan varmasti.

Olisi erittäin kiinnostavaa kuulla perusteluja sille, miten Nuori Suomi ei tasapäistä kiekkoilijoita. Koko Nuori Suomen kantava idea on se, että lapsia ei kilpailuteta tai laiteta paremmuusjärjestykseen - vaan kaikille suodaan samat mahdollisuudet tasosta riippumatta. Jos tämä ei ole tasapäistämistä, niin mikä sitten on? Pitäisikö kouluihinkin ottaa sellainen systeemi, jossa kokeesta annetaan sama arvosana koko luokalle, riippumatta siitä, miten kukin on onnistunut?

Niin kuin tässäkin ketjussa on todettu, taidon oppimisen herkkyyskausi lapsella on 10 ja 12 ikävuoden tietämillä - toki yksilökohtaisesti vaihdellen. Nuori Suomi sääntöjen mukaan tämän ikäiset saavat harjoitella enintään 2 kertaa viikossa. Samaan aikaan itärajan takana on kiekkoilijoita, jotka ovat harjoitelleet 2:sti päivässä jo useamman vuoden jääkiekon sisäoppilaitoksissa. Mistähän mahtaa tasoerot johtua? Idiooteista valmentajista vai harjoituksen puutteesta? Kuinka on mahdollista, että Suomen totaalipaskoilla junnuvalmentajilla saadaan aikaiseksi pelaajia, jotka pystyvät kamppailemaan kohtuu tasavahvasti sellaisten pelaajien kanssa, joilla on alla kymmen- ellei jopa satakertaisia harjoitusmääriä?

Kyllä Suomestakin saadaan huippupelaajia, se vain vaatii nykypäivänä sellaisia asioita, joihin en usko yhteiskunnan olevan valmis. Niin kauan kuin valmentajien tehtäviin kuuluu jääkiekon ohella kasvattaminen ja kansalaisten tekeminen - on tulos nykyinen.

Mielestäni suomalaisen junioritoiminnan vajaamielinen kritisointi ilman parannusehdotuksia olisi jätettävä omaan arvoonsa - etenkin silloin kun keskustelun aloittaa maajoukkueen valmentaja, joka tavoittelee 0-0 tulosta Latviaa vastaan. Niin paljon kuin arvostankin Erkkaa ja muita huippuvalmentajia, koen suurta häpeää siitä, että omaa suoritusta tai sen puutetta pyritään perustelemaan asioilla, joilla ei välitöntä asiayhteyttä ole. Vai voiko joku tosissaan väittää, että jos Kärppien tai Saipan D-junnut olisivat harjoitelleet paremmin toissa vuonna, niin A-maajoukkue olisi voittanut maailmanmestaruuden viime vuonna?

En kiellä, etteikö Suomen juniorijääkiekossa olisi parantamisen varaa - missäpä ei olisi? Jotta tilanne oikeasti paranisi, olisi lopetettava joutavanpäiväinen rinnanröyhistely - "minähän sanoin jo 5 vuotta sitten, että junnut on paskoja. Ei niillä ole taitoa ja lätkivät vain kiekkoa ränniin" ja ruettava keksimään ratkaisuja ongelmiin.

Kertokaa ihan oikeasti ne toimet, jotka tekevät suomalaisesta kiekosta maailman parasta. Jättäkää kaiken maailman jaarittelut pois. Otan viisi ensimmäistä ehdotusta, joiden allekirjoituksessa on kirjoittajan oikea nimi aidoilla yhteystiedoilla ja vien muutokset liittoon vaikka väkisin. Kymmenen vuoden kuluttua järjestetään kansalliset peijaiset Jyväskylän kemiallisenvalmennuksen keskuksella, jolloin ehdotusten tekijät joko lynkataan tai kruunataan junnukiekon profeetoiksi.

Ehdotuksia tulemaan....
 

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
Puolikaspakki kirjoitti:
Nuori Suomi sääntöjen mukaan tämän ikäiset saavat harjoitella enintään 2 kertaa viikossa
En tiedä pk-seudulla yhtään joukkuetta joka harjoittelisi näin vähän, kyllä ne harjoitusmäärät ovat 3-5 krt/vk sisältäen jäätä ja salijumppaa. Tähän kun lisätään monien kohdalla vielä muutkin harrastukset esim jalkapallo niin kyllä määrät ovat kunnossa. Lajivalinta tulee vasta myöhemmin.

Mitä tulee Venäläiseen tapaan niin tulee vain mieleen miten monta lahjakkuutta siellä myös menetetään, mutta mitä väliä kun on tarpeeksi suuret massat mistä valita. Tätä mahdollisuutta meillä ei ole.

Mielestäni tilanne (tasapäistäminen) on alkanut jo muuttumaan Liiton puolelta mm aikaisemmin mainitsemani tasosarjojen muodossa. Valmentajilta on kyselty esim "pitäisikö taklaus sallia jo aikaisemmassa vaiheessa" jne. Jäähysääntö otettu E-junnuissa käyttöön jne. Nythän Nuori Suomi on menettänyt "asemiaan", ovat olleet hiljaa jo jonkin aikaa.

Kiekko lajina kasvaa muissa maissa ja tasoerot tulevat pienentymään kans.välisissä turnauksissa jatkossa, joka pelkästään on hyvä lajin arvostuksen kannalta. Suomalaiset ehkä näyttävät huonommilta nykyään koska vastus on koventunut.

Pystytäänkö mittaamaan nykyistä tasoa entiseen tasoon nähden ? kuten tiedetään fyysiset testit ei kerro kaikkea.
 

Quattro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyräsmiehet
Onko todella näin?

Nimimerkki Puolikaspakki kirjoitti mielestäni parhaan kirjoituksen pitkään, pitkään aikaan junnuvalmennuksesta. Mukava huomata, että edes joku arvostaa niiden satojen vapaaehtoisten junnuvalmentajien kymmeniä tuhansia tunteja, jotka on käytetty toisten lasten ja nuorten hyväksi ja ovat poissa omilta lapsilta ja perheeltä sekä tehneet normaalin sosiaalisen kanssakäymisen sukulaisten ja tuttavien kanssa mahdottomaksi. Niin....mitä tapahtuu, kun joskus kyllästymme saamaan jatkuvasti paskaa niskaan....??

Kiitos Puolikaspakki omasta ja varmaan kaikkien muidenkin SJL:n paskakurssien käyneiden (ja käymättömienkin) suuriegoisten idioottivalmentajien puolesta!
 

Glove

Jäsen
Puolikaspakki kirjoitti:
Kertokaa ihan oikeasti ne toimet, jotka tekevät suomalaisesta kiekosta maailman parasta. Jättäkää kaiken maailman jaarittelut pois. Otan viisi ensimmäistä ehdotusta, joiden allekirjoituksessa on kirjoittajan oikea nimi aidoilla yhteystiedoilla ja vien muutokset liittoon vaikka väkisin. Kymmenen vuoden kuluttua järjestetään kansalliset peijaiset Jyväskylän kemiallisenvalmennuksen keskuksella, jolloin ehdotusten tekijät joko lynkataan tai kruunataan junnukiekon profeetoiksi.

Ehdotuksia tulemaan....
Pelaajien vanhemmille porttikielto jäähallille ja siten valmentajille työrauha. Valitettavan usein nämä kaikkitietävät isät ja äidit sotkevat kaiken. Viime viikolla kuulin, että vanhemmat olivat vaatineet eräältä F-juniorivalmentajalla enemmän taktiikkaharjoituksia, jotta joukkue pärjäisi paremmin. Tuossa ikäluokassa riittää mielestäni taktiikaksi se, että kaikki hyökkää ja kaikki puolustaa. Käytetään se vähäinen jääaika perusasioiden opetteluun ja harjoittamiseen.
 

Hermesfani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hermes, Kärpät, KPV, Jaro, Werder Bremen
Tuo junioriasia pistää miettimään... Vanhimmissa junnuissa on vielä hyvä kavereita, mutta sitten kyllä alkaa tulla niin mitäänsanomatonta porukkaa...
 

Mr Scarface

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, HPK
C - Junnuna v.1995 Etelä-Suomessa päin

Tässä eräs kertomus oman pelaaja urani alkuajoista, tai tosin olin jo pelannut lajia lisensöidyssä joukkueessa 2 vuotta ja harrastanut lätkää muuten n.4-5v. ennenkuin kohta mainitsemani tapahtumat kävivät toteen. Eli en ollut aloittelija/rookie.

Ensin alkuun on hyvä mainita että valmentajamme oli mulkkuna pidetty ukko myös muualla kuin vain aition takana ja hänestä liikkui solvaavia tarinoita myös muiden kuin lätkä piireissä työskentelevien ihmisten joukossa. Valmentajamme oli entinen pelaaja itsekin ja oli kuulemma ollut taitavakin kaveri pelatessaan, ja kyllä hän tunsikin lajin hienouksia sekä erittäin tehokkaita harjoitusmuotoja. Mutta tapa miten hän hoiti valmennus puolen oli etova. Hän ei osoittanut ikinä kunnolla sitä kenelle tuota hommaa tehdään, eli meille pojille jotka lajia innokkaasti harrastimme.


Olimme kutakuinkin samoilla taitotasoilla muiden joukkuetovereideni kanssa, vaikka eihän niillä taidoilla mitään väliä tässä ikäluokassa pitäisi ollakkaan. Kehittymässähän ihmiset ovat F-A junnuihin asti. Niin pelaajina kuin ihmisinäkin.
Kausi maksut ja varusteet maksoivat kaudessa varmaan n.800mk-1000mk tuohon aikaan. Ja vastineeksi saimme pari kertaa kaudessa seuraavaa: Olimme parin kaverini kanssa käyneet ahkerasti lähes kaikissa harjoituksissa ja peleissä, niin eräässä kotiottelussamme emme minä, ja kolme muuta ystävääni mahtuneet pelaavaan kolmeen ketjuun. Sitten tapahtui se paras, me emme saaneet katsella oman joukkueemme ottelua lainkaan, vaan meidät lähetettiin "ylä jäälle" luistelemaan. Eli lähettyvillä sattui olemaan luistelurata josta ei ollut mitään yhteyttä areenaan jossa ottelumme oli. Kukaan vanhemmista jotka olivat katsomassa kotiotteluamme ei reagoinut mitenkään, saatikka sanonut mitään. Minä ja kolme muuta köpöttelimme kiltisti luistelu harjoituksiin joihin valmentajamme meidät ohjasi kun muut pelaajamme ahersivat jo alkaneessa matsissa. Tämä tapaus nauratti meitä niin paljon(huumorin tajua sentään löyti) että ehdottelimme siinä sitten kaikenlaista mitä isäukkomme voisivat tehdä vittumaiselle valmentajallemme ensi viikolla jne. Mutta tilanne oli aivan unohtumattoman absurdi jota en toivo kenenkään junnu urheilua harrastavan kokevan edes unissaan. Siis toistan: Emme saaneet katsella omaa otteluamme edes vaihto penkiltä tai katsomosta.

Pelasin itse vielä A-junnuihin asti ja viimeisillä kausilla maaliverkot heiluivatkin tiuhaan tahtiin ja ihme kyllä tuon kyseisen kauden jälkeen jaksoin harrastaa vielä lajia. Kauteen mahtui paljon paljon muitakin vastaavanlaisia tapahtumia mutta ajattelin kertoa tuosta jota en kyllä eläessäni unohda, mieli on tehnyt joskus vanhempana tintata entinen valkku kadulta teholle suoraan sanottuna. Onko tällaisia kokemuksia muilla urheilua harrastaneilla???
 

Quattro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyräsmiehet
Hyviä ja huonoja kokemuksia

En ole koskaan kiistänyt sitä tosiasiaa, että myös junnukoutseihin mahtuu "mätämunia". Niin niitä mahtuu myös poliiseihin, ja opettajiin, kaupan kassoihin ja bussikuskeihin. Ylivoimaisesti suurin osa näidenkin ammattikuntien edustajista on kuitenkin päteviä ammatti-ihmisiä. Väitän edelleenkin, että myös junnukoutseista suuri enemmistö on asiansa osaavaa väkeä. Jostain syystä näillä keskustelupalstoilla nostetaan aina esiin näitä ikäviä poikkeuksia. Kuuluu kai siihen perisuomalaiseen luonteeseen. Eihän näistä pitäisi välittää, mutta välillä se vaan vituttaa.....
 

Mr Scarface

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, HPK
Quatrolle

Kyllä varmasti on osaavampia valmentajia enemmän reilusti ja runsain mitoin Suomalaisessa junnukiekossa. Mutta varmasti nostan tälle keskustelu palstalle sellaisen kokemuksen jonka ylivoimaisesti parhaiten muistan junnu vuosiltani. Eli emme saaneet katsella oman joukkueemme ottelua vaan jouduimme toiselle kentälle luistelemaan. Mietipä hetki mikä vaikutus tällaisella voi olla pikku poikien urheiluharrastukseen. Toivottavasti nykyään ihmiset tekevät heti asialle jotain jos tällaista tapahtuu. Tuntui aivan uskomattomalta että kukaan paikalla olijoista ei silloin v.95 ottanut mitään kantaa valmentajan diktatuuriin.
 

Puolikaspakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aito kilpailu ja rehellinen tuomaritoiminta
Mr Scarface kirjoitti:
Kyllä varmasti on osaavampia valmentajia enemmän reilusti ja runsain mitoin Suomalaisessa junnukiekossa. Mutta varmasti nostan tälle keskustelu palstalle sellaisen kokemuksen jonka ylivoimaisesti parhaiten muistan junnu vuosiltani. Eli emme saaneet katsella oman joukkueemme ottelua vaan jouduimme toiselle kentälle luistelemaan. Mietipä hetki mikä vaikutus tällaisella voi olla pikku poikien urheiluharrastukseen. Toivottavasti nykyään ihmiset tekevät heti asialle jotain jos tällaista tapahtuu. Tuntui aivan uskomattomalta että kukaan paikalla olijoista ei silloin v.95 ottanut mitään kantaa valmentajan diktatuuriin.

Ensinnäkin kertomuksen luotettavuutta ja painoarvoa alentaa kertomuksen lähtökohta:

Mr Scarface kirjoitti:
Ensin alkuun on hyvä mainita että valmentajamme oli mulkkuna pidetty ukko myös muualla kuin vain aition takana ja hänestä liikkui solvaavia tarinoita myös muiden kuin lätkä piireissä työskentelevien ihmisten joukossa.

Kokemusperäisesti voin sanoa, että tällainen lähtökohta aiheuttaa tarinoiden värittelyä ja omien kokemusten - etenkin negatiivisten - liioittelua. Onko tässä tapauksessa niin, sitä en tiedä. Normaalisti jätän nämä "se oli niin mulkku äijä kun...." tarinat omaan arvoonsa.

mutta....

Olemme kaikki hyvin pahoillamme vuonna 1995 kokemastasi vääryydestä. Valmentajanne toimintatapa oli lievimmilläänkin erikoinen ja ainakin tätä tapausta olisi mielestäni pitänyt perustella ja hyvin. Toki on muistettava myös se, että suomalainen toimintamalli niin urheilussa kuin siviilielämässäkin on demokratisoitunut melkoisesti kymmenessä vuodessa. Niinpä nykyään kuvatun kaltainen tilanne saattaa olla hyvinkin paljon tuomittavampaa ja keskustelua herättävämpää kuin vuonna -95. Tästä kertoo myös se, että kuvailemallasi tavalla silloin asiaan ei kukaan puuttunut.

kuitenkaan...

Tämä yksittäinen tapaus ei käännä Suomen A-maajoukkueen menestystä suuntaan tai toiseen. Kuten kirjoittaja itsekin totesi, hän pelasi vielä useamman vuoden tämän tapauksen jälkeen - kuitenkaan koskaan (ainakaan omien sanojensa mukaan) nousematta huipulle. Olisiko silloisen valmentajan pitänyt sanoa C-junnulle, että "ei susta kiekkoilijaa tule, niin mene vaikka katsomoon kattomaan ku paremmat pelaa"? Ehkä onkin niin, että Mr Scarfacelle olisi pitänyt järjestää huomattavasti enemmän "yksityistunteja", jotta todellinen läpimurto olisi tullut tehtyä.

Kummassa tapauksessa valmentaja toimii väärin? Pistää pelaajan tekemään ekstraa, jotta tämä kehittyisi vai toteaa tilanteen toivottomuuden ja jättää pelaajan oman onnensa nojaan katsomoon?

Keskustelu Suomen juniorijääkiekosta, valmennuksesta ja tulevaisuudesta lähti liikkeelle pari vuotta takaperin, kun karvaan tappion kokema silloinen A-maajoukkeen päävalmentaja, nykyinen Espoon Bluesin urheilutoimenjohtaja Raimo Summanen sanoin haastattelussa tappion syyksi sen, että Suomen 10-15 vuotiaiden valmennus on perseestä. Vaikka allekirjoittaneelle tuli "Ramista" mielikuva huonosta häviäjästä ja kyynelsilmäisestä selittelijästä, tarttui kommentti junioreista vähän turhankin monen penkkiurheilijan ja huipulle hamuavan valmentajan raakileen suuhun. Valitettavan harva näki Summasen läpi, tämän yrittäessään pestä käsiään tippumisen syistä.

Kuten kaikki mehevät tarinat, myös tämä sai tuulta alleen ja on saavuttanut jo lähes naurettavat piirteet, kun asiasta oikeasti mitään tietämättömät ja lehtien lööppeihin ja Saukkosen analyyseihin kiekko-oppinsa perustavat Lotto-kansalaiset puhuvat junioreista ja heidän puutteistaan jatkuvasti. Kritiikkiä heitellään joka suuntaan, milloin on tulilinjalle saatu jääkiekkoliitto, milloin vanhemmat ja milloin valmentajat. Tälläista jaarittelua ja sisällötöntä keskustelua on toki mukava seurata aikansa, mutta nyt se on alkanut jo häiritä. Suomalaista kiekkoilua ei kehitä tippaakaan se, että Leo Levyseppähitsaaja tai Matti Manageri kertoo sanoneensa jo viisi vuotta sitten, että valmentajat ovat hanurista ja junnut ei osaa mitään.

Joten....

Lopettakaa se paskan jauhaminen, ottakaa puhelin kauniiseen käteen ja soittakaa seuranne valmennuspäällikölle. Ottakaa itseänne niskasta kiinni, laittakaa omat selkänahkanne likoon ja luovuttakaa oma vapaa-aikanne suomalaisten nuorten kiekkoilun parantamiseen. Kun nämä huppuvalmentajat, joita täälläkin kirjoittelee ja hallien katsomoissa kyräilee saadaan oikeisiin töihin halleille, ehkä he saavat nykyiset totaali-idiootit ja ammattitaidottomat valmentajat savustettua ulos ja Suomen jääkiekko on jälleen maailman parasta ennen kuin Kummola virastaan eroaa.

Näkisi vaan.

On niin paljon helpompaa uhota siviilissä kuin ottaa vastuuta kaukalossa.
 

Kylkimyyryä

Jäsen
Suosikkijoukkue
PaKa, Kärpät, Ilves
Puolikaspakille

Luehan "PUOLIKASPAKKI" kirjoituksesi uudestaan ja mieti voisitko vielä korjata JOTAIN?
Aika säälittävää luettavaa!!!
 

Mr Scarface

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, HPK
Puolikaspakille ja muillekin

En minä ylläolevassa kertomuksessani tarkoitakkaan että Suomen A-Maajoukkueen suunta kääntyisi suuntaan tai toiseen jos tällaista tapahtuu. Aika skitzofreenista on tuollaista väittää. Mutta kyllä pienten poikien ja tyttojenkin unelmat särkyvät tuollaisesta kohtelusta laakista. En minä mistään läpimurrosta ollut kuullutkaan vielä v.95 johon viittasit puolipakki, pelasin koska rakastin lajia ja pidin hauskaa kavereiden kanssa. Miksi jääkiekossa pitäisi aina haluta jotain uraa? Kannattaa lukea oma tekstisi tosiaan ja miettiä mitä kirjoitat. Siis v.95 maksoimme kausimaksut, osallistuimme joukkueen toimintaan, harjoittelimme ja pidimme hauskaa ja sitten tapahtuu joitain aivan käsittämättömiä asioita. Emme saa katsoa oman joukkueemme ottelua, koska voittoa tavoitellaan ja muut pelaavat. Miten voi kehittyäkään jos ei saa osallistua. Ja vaikka en olisi edes halunnut jumalauta kehittyä niin miksi emme saaneet osallistua? Siinäpä pähkinä.
 

Puolikaspakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aito kilpailu ja rehellinen tuomaritoiminta
Kylkimyyryä kirjoitti:
Luehan "PUOLIKASPAKKI" kirjoituksesi uudestaan ja mieti voisitko vielä korjata JOTAIN?
Aika säälittävää luettavaa!!!

Voisit varmaan valaista, mikä siinä on niin säälittävää? Sekö, että minulla on mielipide? Vai kenties se, että olen kanssasi ilmeisen erimieltä? Ellei peräti se, että uskallan sanoa eriävän mielipiteeni ääneen sen sijaan, että nyökyttelen päätäni apinan tavoin ja hoen "joo joo".

Toki on myönnettävä, että henkilön nimimerkin "Kylkimyyryä" takana kirjoittama erittäin hyvin argumentoitu ja selkeä kannaotto, jonka kokonaisuudessaan tähän lainasin, kalpenee syvällisyydessään vain äärettömän pikkutarkalle perustelulle. Tuskin kenellekään, paitsi allekirjoittaneelle, jäi epäselväksi, kuinka verbaalisesti lahjakkaasta mielipiteiden muokkaajasta onkaan kyse.
 
Viimeksi muokattu:

Puolikaspakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aito kilpailu ja rehellinen tuomaritoiminta
Mr Scarface kirjoitti:
En minä ylläolevassa kertomuksessani tarkoitakkaan että Suomen A-Maajoukkueen suunta kääntyisi suuntaan tai toiseen jos tällaista tapahtuu. Aika skitzofreenista on tuollaista väittää.

Vaan viesti johon vastasit, jonka minä kirjoitin, otti nimenomaan kantaa siihen, että A-maajoukkueen menestys on junioritoiminnasta kiinni. Mikäli puhut irrallisesta asiasta ihan vain sivumainintana, olisi asiasta hyvä mainita - edes sivulauseessa - ihan vain väärinkäsitysten välttämiseksi.

Mr Scarface kirjoitti:
Miksi jääkiekossa pitäisi aina haluta jotain uraa? Kannattaa lukea oma tekstisi tosiaan ja miettiä mitä kirjoitat.

Näin en ole väittänyt. Otin kantaa väitettyyn juniorikiekon tason ja A-maajoukkueen menestykseen korrelaatioon lyhyellä aikavälillä ja tästä pinnalle nousseen keskustelun todellisuuspohjasta. Valitettavasti nykyjääkiekko maajoukkuetasolla vaatii aina uraa jääkiekon parissa.

Mr Scarface kirjoitti:
Siis v.95 maksoimme kausimaksut, osallistuimme joukkueen toimintaan, harjoittelimme ja pidimme hauskaa ja sitten tapahtuu joitain aivan käsittämättömiä asioita. Emme saa katsoa oman joukkueemme ottelua, koska voittoa tavoitellaan ja muut pelaavat. Miten voi kehittyäkään jos ei saa osallistua. Ja vaikka en olisi edes halunnut jumalauta kehittyä niin miksi emme saaneet osallistua? Siinäpä pähkinä.

Käsittääkseni, siis kirjoituksesi perusteella, sait osallistua. Tosin et tähän yhteen peliin, joka vielä 10:n vuoden jälkeen hiertää. En vain millään jaksa uskoa, että koko kaudella sinulle ei annettu yhtään mahdollisuutta näyttää osaamistasi.
 

Mr Scarface

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, HPK
Jatkoa

Tekstissäni ilmenee että tämä kyseinen ottelu ei todellakaan ollut ainoa jossa emme ystävieni kanssa pelanneet sekuntiakaan. Niitä otteluita joissa istuimme koko pelin vaihtopenkillä oli ainakin 8 kaudessa. C- juniorina. Mutta tuo kertomuksessani mainitsema peli oli siitä ikimuistoinen että emme edes nähneet silmillämme omaa joukkuetta ja kenttää jossa pelimme oli. Valmentajallamme oli myös suosikki pelaajansa jotka pelasivat valtavia aikoja. Onneksi oman joukkuueni "paras" pelaaja oli parhaita ystäviäni joten mitään kateus syndroomia ei ollut vaan päinvastoin meidän tähti pelaajat vittuilivat myös koutsillemme takana päin. Tämän kokoiset vekarathan eivät vielä uskalla ja (voi) suoraan aikuiselle Hitlerille mitään suoraan päin naamaa karjua. Myös harjoituksissa oli aina erittäin kilpailupitoinen ja hiostava tunnelma, välillä erittäin negatiivinen. Kerran kävi niin että yksi omista pelaajistamme omissa harjoituksissamme taklasi aivan täydellä voimalla poikittaisella takaapäin yhden ystäväni laitaan metrin päästä. Ambulanssi paikalle ja se kaveri käynytkään 1kk edes koulussa saatikka paskoissa harjoituksissamme. Taklauksen tekijä kyllä piestiin harkkojen jälkeen näyttävään kuntoon ja näin ollen oravanpyörä reaktio oli valmis. Tämäkin lähti kaikki väärän ilmapiirin harjoituksiin ja otteluihin luoneelta valmentajaltamme.
 

Kylkimyyryä

Jäsen
Suosikkijoukkue
PaKa, Kärpät, Ilves
Tarkennus

Vaikuttaa siltä ettet itse ole kohdannut tai nähnyt yhtään näissä viimeisissä kirjoituksissa esille tulleista epäkohdista! Jo aikaisemmin olen kirjoittanut niistä seurauksista joita määrätyn tyyppinen valmentaminen tuo tullessaan. On eri asia olla vaativa valmentaja kuin osoittaa mahtiaan Mr Scarfacen kokemalla tavalla, jonka toiminnan seuraukset tyhmenpikin pystyy näkemään. Vaikka valmentaja on kuinka vaativa hän saa porukan toimimaan ilman että hänen täytyy nolata valmennettaviaan tai osoittaa näille oikeaa paikkaa joukkueessaan, joko siellä penkinpäässä tai luottopelaajana. Ehkä kuitenkin on parempi jopa ilmoittaa pelaajalle tai pelaajille reilusti kahdenkeskisessä keskustelussa ettei pelaaja täytä valmentajan vaatimuksia, joten hän hakeutukoon toiseen joukkueeseen tai jopa toisen harrastuksen piiriin!
 

Mr Scarface

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, HPK
Puhutaanhan tässä ketjusta paljon paljon muutakin junnukiekosta kun johonkin maajoukkueeseen viittaavista asioista. Tarkistin ketjun alun ja olen osallistunut oikeaan ketjuun.
 

Puolikaspakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aito kilpailu ja rehellinen tuomaritoiminta
Mr Scarface kirjoitti:
Tämäkin lähti kaikki väärän ilmapiirin harjoituksiin ja otteluihin luoneelta valmentajaltamme.

Kuten jo totesinkin, mielestäni valmentajanne toimi kyseisessä tilanteessa väärin. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tämä tapahtui vuonna 1995, eikä sitä näin ollen oikein voida nykypäivän juniorikiekkoon suoraan rinnastaa - eikä nykypäivän juniorivalmentajia tämän perusteella tuomita. Toki ymmärrän sen, että valmentajanne perusteluita on vaikea ymmärtää, etenkin tilanteessa jossa niitä ei kukaan ole kysynyt. En jaksa uskoa, että nykypäivänä vastaava toiminta menisi läpi missään seurassa tässä maassa - ainakaan ilman syvällistä keskustelua.

Kylkimyyryä kirjoitti:
Vaikuttaa siltä ettet itse ole kohdannut tai nähnyt yhtään näissä viimeisissä kirjoituksissa esille tulleista epäkohdista!

Mikäli tarkoitat penkittämistä ja pelaajan kyykyttämistä, niin voin harmiksesi todeta olevasi väärässä - kun kädet ja jalat ei riittäneet, niin penkillä istuttiin ihan saatanasti vuosina 95 - 96.

Se ei kuitenkaan tee minusta katkeraa, eikä saa minua tuomitsemaan 2000-luvun juniorivalmennusta. Olen ehkä sinisilmäinen ja naivi, mutta uskoin jo tuolloin juniori-ikäisenä, että joukkueen etu menee yksilön edelle - ja jos se vaatii sitä, että minä istun penkillä, niin sitten istun. Olin mukana, koska halusin sitä.

Olisinko harrastanut pidempään, jos olisin saanut pelata enemmän? Se on mahdollista, vaan ei kovin todennäköistä. Jääkiekosta en ole luopunut vieläkään, mutta olen jo hyvän aikaa sitten todennut ja myöntänyt omat vajavaisuuteni tässä kyseisessä lajissa, mutta ketään en siitä syytä.

Kylkimyyryä kirjoitti:
Ehkä kuitenkin on parempi jopa ilmoittaa pelaajalle tai pelaajille reilusti kahdenkeskisessä keskustelussa ettei pelaaja täytä valmentajan vaatimuksia, joten hän hakeutukoon toiseen joukkueeseen tai jopa toisen harrastuksen piiriin!

Itse asiassa tämä on ainakin oman kokemukseni mukaan arkipäivää. Valmentajat ja pelaajat keskustelevat huomattavasti enemmän, kuin esimerkiksi vuonna 1995 ja suomalaiset valmennusmetodit ovat huomattavasti demokraattisempia kuin tuohon aikaan.

Itse en usko tasapuolisuuteen, mitä tulee huippu-urheilijoiden tekemiseen. Kaikista kun vain ei ole huipulle (mitä siis maajoukkue on, johon koko ensimmäisen kannanottoni perustin). Sen sijaan uskon oikeudenmukaisuuteen - jokaiselle ansionsa ja tekojensa mukaan, niin porkkanaa, keppiä kuin vastuutakin.

Mutta se onkin vain minun mielipide.
 

vetoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia, Bolts
Lecavalier kirjoitti:
Ei se siitä valmennuksesta niin ole kiinni vaan kuinka pelaaja harjoittelee vapaa-ajallaan. Sieltä ne taidot tulee.
Lecavalier osui naulankantaan. Aina puhutaan suomalaisista juniorivalmentajista ja heidän kaavaisesta rännikiekko-ja-vaihtoon -pelifilosofiasta. Suurin syy suomalaiseen "kädettömyyteen" piilee kuitenkin aivan muualla. Itsenäisellä harjoittelulla ne kädet tehdään. Voi niitä aikoja kun Raipe ja kumppanit kesyttivät kiekkoa aamusta iltaan ulkojäillä. Tämä kulttuuri puuttuu Suomesta nykyään täysin. Kun lähtökohdat ovat mitä ovat, ei valmentajille jää paljon muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa tällä nykyisellä suomikiekkolinjalla eli rannikiekko-ja-vaihtoon.
 

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
vetoo: kirjoitti:
Voi niitä aikoja kun Raipe ja kumppanit kesyttivät kiekkoa aamusta iltaan ulkojäillä. Tämä kulttuuri puuttuu Suomesta nykyään täysin.
Joukkueen harjoitusmäärät mitä Raipella 10-14 vuotiaana oli, olivat reilusti pienemmät kuin mitä parhaat junnut harjoittelevat tänä päivänä.
Kun 13-vuotias vetäisee (koulun ohessa) viikossa 4 jäätä ja yhden pelin ja pari futistreeniä päälle niin käy siinä sitten ulkojäillä, jos niitä enää on missään.
Harjoitusmäärästä ei ole kiinni vaan laadusta. Enemmänkin olisin huolissani siitä että kun ollaan kokoajan ohjatussa valmennuksessa niin oma luovuus saattaa jäädä heikoksi.
Pelkästään kausi on jo nyt niin pitkä että pelejäkin tulee junnuilla lähes saman verran kuin 80-luvun alun SM-liigassa, jolloin pelaajat kävivät töissä.
 

Creative

Jäsen
Quattro kirjoitti:
Nimimerkki Puolikaspakki kirjoitti mielestäni parhaan kirjoituksen pitkään, pitkään aikaan junnuvalmennuksesta. Mukava huomata, että edes joku arvostaa niiden satojen vapaaehtoisten junnuvalmentajien kymmeniä tuhansia tunteja, jotka on käytetty toisten lasten ja nuorten hyväksi ja ovat poissa omilta lapsilta ja perheeltä sekä tehneet normaalin sosiaalisen kanssakäymisen sukulaisten ja tuttavien kanssa mahdottomaksi. Niin....mitä tapahtuu, kun joskus kyllästymme saamaan jatkuvasti paskaa niskaan....??

Kiitos Puolikaspakki omasta ja varmaan kaikkien muidenkin SJL:n paskakurssien käyneiden (ja käymättömienkin) suuriegoisten idioottivalmentajien puolesta!

Kerrassaan loistavaa asennetta edustaa tämä Quattron kirjoittelu! Melkein tippa tuli silmään. Synkältä näyttää suomalaisen nuorison tulevaisuus kun Quatron kaltaiset vetäjät kyllästyvät ja vetäytyvät nuorten kasvatustoiminnasta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös