Vähän aiheen sivusta, mutta miksi ihmeessä elää niin sitkeästi käsitys, että ollakseen hyvä ja vaativa valmentaja pitää olla mulkku ja toisaalta että mulkku valmentaja olisi automaattisesti jotenkin vaativa ja kovan auktoriteetin omaava? Vaativa voi olla olematta kohtuuton tai mulkku tai jopa huutamatta suu vaahdossa. Toisaalta se, että joku osaa huutaa kovaa ja korkealta vittu-saatanaa ei tarkoita, että osaisi johdonmukaisesti vaatia tai ylläpitää kuria. Yleensä päinvastoin. Eihän tuossa uskossa mulkkuvalmentajien autuuteen ole mitään järkeä, mutta vahva usko jääkiekkofaneilla siihen tuntuu olevan.
Lappeenrannassakin oltiin pari vuotta sitten valmiita rakentamaan Kisapuiston kattoon maailman suurinta ja ruminta himmeliä, kun uudeksi valmentajaksi olikin tulossa nössö punaposki Tirkkonen, eikä kapakassa tappeleva ja mulkunmaineessa oleva Pikkarainen Jukureista. Ei pitänyt tulla mitään, kun on liian kiltti ja korrekti seuraavakin valmentaja Selinin jälkeen. Se sydänveren vuodatus oli sitä luokkaa, että SaiPan osiossa ei ole puoleentoista vuoteen kirjoitettu Tirkkosesta neljää viestiä enempää miehen nimeä kantavaan ketjuun, kun kukaan ei kehtaa sitä alkuperäistä tuoda framille ja uuttakaan ei viitsitä aloittaa, kun miehellä kerran ketju jo on.
Aina puhutaan siitä koirakoulusta näiden mulkkujen jääkiekkovalmentajien kohdalla. Huomaamatta vain jää, että edes koiraa ei mulkku saa koulutettua kunnolla, vaan siinäkin hommassa avainsanoja ovat johdonmukaisuus, reiluus, positiivinen vahvistaminen, realistiset vaatimukset, jo varmasti osatun johdonmukainen vaatiminen ja se, että ikinä ei vaadita sellaista, mitä ei vielä osata. Niillä konsteilla sen koirankin saa koulutettua sinne tuloslistojen alkupäähän, epävakaiden mulkkujen kouluttamat koirat taas löytyy sieltä listojen loppupäästä huonoilla pisteillä, luovuttaneina tai kisasta suljettuina.
