Summanenhan elää ja hengittää jääkiekkoa ja katsoo kaudessa järkyttävän määrän matseja ympäri maailmaa. Hän ei ole ulkona nykylätkästä, ei missään tapauksessa. Sen sijaan hän ei ole vähään aikaan valmentanut minkään maan seurajoukkuetta, se on absoluuttinen fakta. Tämän vuoksi epäilen alkuyskimistä ja kun HIFK-fanien keskimääräinen pinna on 3 nanosekuntia, voin jo etukäteen kuvitella, että ensimmäisen 10 matsin jälkeen häntä ollaan kenkäämässä. Sellaisia me nyt vain olemme...huoh. Floppien floppi -ketju olisi auki ja meikäläinenkin siellä luultavasti muiden mukana. Legendaarista. Tähänkin olisi auttanut se, että olisimme saaneet silloin tällöin kultaa, vaikkapa edes kaksi kertaa Penan aikana. Se kasvattaa parhaiten kaikkien fanien ja yhteistyökumppanien toleranssia. Jokainen hyväkin joukkue mokaa joskus, eikä esimerkiksi Kärppien taloutta ja ylipäätään rakennetta heilauttanut yksi finaaleista putoamiskausi mitenkään. Näin sen pitäisi mennäkin.
Niinpä HIFK:n uusi valmentaja on tuskallisen tehtävän edessä. Kaikki hyväksyvät teoriassa kolmen vuoden projekti -tavoitteen, mutta käytännössä ne kaksi ensimmäistä vuotta eivät mene läpi ollenkaan, jos sijoitukset ovat esimerkiksi 6. ja 4. Vaikka aika sisältäisi selvät kehityksen merkit. Ei Kärpätkään noussut heti, vaan maltilla ja kunnolla. Eikä Aran viime kausi Kaaneissa ollut ruusuilla tanssimista. Esimerkiksi Vepu otti haastattelussaan realistisen lähtökohdan kolmen kauden mittaisesta projektista ja samat tulee sanomaan Summanen, Toivola, Heikkilä tai ylipäätään kuka tahansa oikea ammattimies. Sen verran sekaisin nykyinen HIFK nimittäin on. Tietenkin näitä vaahtosuisia Baxtereita, jotka lupaavat The Trophya heti ovesta astuttuaan, riittää 13 tusinaan. Pelkään HIFKin ja ennen kaikkea Penan hakevan nimenomaan tällaisia Oikotie onneen -kuvioita. Niinpä ulkomaalaisvalmentaja HIFK:ssa ensi kaudellakin on täysin realistinen mahdollisuus. Mutta olisiko valmentaja etukäteen kirjoittamaton kortti? Ei välttämättä.
Se, että Summanen ei automaattisesti tule toimeen kaikkien pelaajien kanssa, on mielestäni kilpaurheilussa täysin yhdentekevää. Ei tänne mitään kaikkien kaveri -demareita enää kaivata, Kuhdankin lausunnot kuin myös peliesitykset rupeavat olemaan Kummeli-kamaa. Aina roiskuu kun rapataan ja takaan, että vaikka Summanen onkin vaikea, hän saa aina kasaan joukkueellisen pelaajia, jotka sitoutuvat hänen kuvioihinsa. Siksi hän haluaakin käytännössä myös utj:n duunin ja se on HIFK:lle, kuten muillekin seuroille, punainen vaate. Kaikki kunnia esimerkiksi Lundellille, mutta satun tietämään, että Summanen ei suostuisi pelaamaan Lundell ykkösmaalivahtina. Ja on siellä monia muitakin turisteja (Summasen oma ilmaisu, kuuluu hänen suosikkisanontoihinsa), jotka ovat enemmän Penan kuin valmentajan valitsemia.
Valmentajanahan Summanen on ammattimies ja tottakai kuuntelee joukkueensa toivomuksia. Hän peluutti Jokereissa sellaista lätkää kuin siellä silloin haluttiin ja HIFK:ssa sellaista kuin meillä silloin haluttiin. Maajoukkueessa hän on peluuttanut erittäin viihdyttävää aktiivikarvausta ja suosinut kovaa kontaktipeliä. Summasen filosofiassa jokainen kaksinkamppailu on voitettava, myös pelitilanteen ulkopuoliset. Tämä johtaa SWn matematiikassa siihen, että joukkue tulee samaan runsaasti kiekonriistoja, joista tehdään edelleen heidän/hänen lahjomattomien tilastojensa valossa eniten pelitilannemaaleja. Baxterin pakittelu on suurinpiirtein peilikuva tästä. Tylsää, eikä edes HIFK:lle luonteenomaista. Myös ylilyönnit ja pelottelu tähtäävät täysin kliinisesti siihen, että oma joukkue tulee samaan irtkokiekkoja pitkässä juoksussa enemmän kuin vastustajat. Joita ei kiinnosta painella kulmiin kiekkojen perässä, kun tiedossa on, että niitti tulee joka tapauksessa. Olen kuunnellut Ramin esityksen tästä aiheesta, se oli mielenkiintoista ja pohjimmiltaan hyvin simppeliä logistiikkaa. Tähän kun lisätään se elementti, että kalvoesityksessä rauhallinen ja kuunteleva Summanen muuttuu aitiossa arvaamattomaksi psykoksi hetkenä minä hyvänsä, saadaan kyllä kiehtova ja potentiaalinen paketti.