Sanotaan täysin suoraan ja kiertelemättä. Summasen voisi heittää hemmettiin. On kyllä ollut huvittavaa kuunnella sitä puhetta, jota esimerkiksi IS Veikkaajan Vesa Rantanen tänään taas suoltaa.
Onko Summanen antanut kiistattomat näytöt osaamisestaan? On yksisilmäisyyden huippu väittää, että WC-finaaliin pääseminen olisi jo yksistään sellainen.
Katsotaanpa Suomen maajoukkueen menestystä vähän laajemmalta kantilta. Otetaan ensin tarkasteluun ns.isot turnaukset, joita edellisen päävalmentajan Hannu Aravirran kaudella oli kaksi. Eli siis kahdet Olympialaiset, Nagano ja Salt Lake City. Naganossa Suomi voitti pronssia, voittamalla Ruotsin puolivälierässä sekä kaatamalla pronssipelissä makeasti "voittamattoman" Kanadan. Salt Lake Cityssa joukkue putosi jo puolivälierissä, kuitenkin melko tiukan taistelun jälkeen, kun turnauksen myöhemmin voittanut Kanada oli parempi. Alkusarjan avausottelu USA:ta vastaan oli toki melkoinen katastrofi, mutta sitä vastoin Suomi voitti myös isoihin jääkiekkomaihin luettavan Venäjän. Nämä kaksi turnausta olivat siis Olympialaisia, joissa paitsi olivat mukana kaikki parhaat pelaajat, myös peliaika oli huomattavasti parempi, kuin kesäharjoittelun jäjiltä pelattavassa World-cupissa. Minä en ainakaan asettaisi World-cupin menestystä Naganon rinnalle, vaikka tilastollisesti katsoen syksyn saavutus onkin korkeampi.
Entä MM-kisat? Olivatko Summasen aikana käydyt kilpailut ainakaan sen onnistuneempia kuin edeltäjällään? Suomi tippui puolivälierässä. Aravirran aikana Suomi ei jäänyt MM-kisoissa puolivälieriin, kuin ainoastaan kotikisoissa.
No, minä olen kyllä sitä mieltä, että valmentajan onnistumista ei voi mitata pelkästään suoraviivaisesti menestyksen avulla. Valmentaja on yksi palanen, joka menestykseen vaaditaan. Valmentajan taidot muodostavat yhden osan, joka vaikuttaa joukkueen menestymiseen. Mitkä ovat sitten niitä asioita, jotka maajoukkuevalmentajan taito-määritelmään voitaisiin lukea? Turnaukset ovat lyhyitä ja intensiivisiä, pelaajat tulevat eri joukkueista, mikä on siis oikeasti tärkeää. Minä näkisin yhdeksi tekijäksi joukkuehengen, ilmapiiriin, sitoutumisen joukkueeseen. Sen luomisessa valmentajalla on merkittävä rooli. Kun valmentajan ja pelaajien välillä vallitsee luottamus ja kaikki todella tuntevat haluavansa pelata joukkueen eteen, niin tilanne on hyvä. Minun on turha kai ruveta suhteuttamaan Summasta tähän. Kukaan ei tiedä koko totuutta, mitä joukkueen sisällä esimerkiksi World-cupin aikana tapahtui. Voidaan silti perustellusti sanoa, että ilmapiiri ei ole ollut ainakaan hyvä.
Minä en pidä Summasen valmennustyylistä. Minun mielestäni jääkiekkojoukkue ei ole armeija. Pelistä on tarkoitus nauttia, kukaan ei pelaa pelkän menestyksen takia. Kaikkea ei tarvitse ottaa aivan hampaat irvessä, vaikka huippu-urheilusta onkin kysymys. Oleellinen asia on myös rentous. Kun pelaaja saa vapaammat edellytykset näyttää osaamistaan hän nauttii enemmän pelistä. Tässähän on yksi avainkysymys, miksi Suomessa ei ole tällä hetkellä samanlaisia "taitokiekkoilijoita", kuin Itä-Euroopassa tai missä tahansa muussa suuressa kiekkomaassa. Ehkä yksi syy on se, että valmennus on juniorivalmennuksesta lähtien liian kaavamaista, pelaajat eivät saa tarpeeksi tilaa luovuudelleen. Summanen on kuin väkivaltainen menestystä keinolla, millä hyvänsä janoava kannattaja. Ja kun ne keinot ovat minun mielestäni tietynlaisen epäinhimillisyyden lisäksi myös huonoja. Minä en ainakaan halua uskoa, että suoraviivaisella auktoriteetteihin nojaavalla valmentamisella saavutettaisiin parempi tulos, kuin pelaajaläheisellä, hyvään joukkuehenkeen ja pelaajille vapauksia antavalla tavalla.
