No niin. Tutkimusta tullut väännettyä lähes päivittäin jossain määrin sitten edellisen viestin. Ketään ei varmastikaan kiinnosta, mutta haluan jokatapauksessa kertoa omasta tavastani. Yhtä sotkuahan tuo tutkimus on ja vielä vaikeampi sitä on yrittää selittää.
Sukua olen siis tutkinut äidin äidin ja äidin isän puolelta. Kuten kirjoitin aiemmin niin yritän aina kaivaa isoäitini jättämistä valokuvista henkilöiden kohdalle sukupuuhun oikean kuvan. Vanhimmat kuvat siis tuolta 1840 luvulla syntyneistä mummoni isän vanhemmista. Mustavalkokuvat nyt tietenkin tuovat oman mausteensa, mutta aika kirjavan näköistä sakkia tullut vastaan.
Suurimmassa osassa kuvia on jotkut hautajaiset menossa, mutta sieltä pitää henkilön pää tunnistuksen tehdessä ympyröidä - yleisöstä tai arkusta.
Kuvien lisäksi olen laitellut tietoja kastepäivistä, vihkipäivistä, ammateista (no, ammatit voi luetella varmaan vanhemmassa päässä kahdella sormella) jne.
Päätin rajata tekstin näpyttelyn heihin, joista kuvia vielä olisi edes teoriassa mahdollista joskus jotain kautta saada ja tätä vanhemmat henkilöt pysyköön kirkon kirjoissa. Se tietenkin rassaa, että aivan kaikista (oikeastaan aika harvasta) ei tietenkään niitä kuvia löydy, eikä joitan kolmansia serkkuja vuodelta 1870 tunnekaan, kun ei ole kovin vanhoja sukulaisia enää elossa, mutta sinne tänne kuva tekee hyvää. Ei se valokuvaus ole ollut kovin halpaa touhua 1900 luvun puolessa välissäkään, saati sitten reilusti aikaisemmin.
Siinäkin tekemistä ollut, kun alkanut esimerkiksi mummoni kaikista 1800 luvulla syntyneistä sedistä ja tädeistä ja heidän lapsistaan ja lapsenlapsistaan kirjoittamaan tietoja ylös. Vielä kun suurinosa majaillut itärajan takana. Onneksi tietolähteitä riittää nykyään netissäkin.
Äidin isän puolelta tekstiä löytyisi monen sadan vuoden taakse, mutta aika kapealla rintamalla tästä huolimatta tieto tuosta suvusta. Pitää vain jatkaa etsimistä.
Kyllä olen tyytyväinen, kun joskus uskallan väittää olevani valmis tässä, mutta mukavaahan tämä on. Ehkä ei koskaan valmiiksi tulekaan. Varmuuskopioita vaan täytyisi ottaa, voi muuten tulla oman nimen kohdalle puuhun risti. Ja yksi aivan pakollinen juttu on muistaa kirjata tarkasti ylös kaikki vielä elossa olevat henkilöt. Tällä hetkellä se ei tunnu miltään sukututkimukselta, mutta kun joku tekee joskus sadan vuoden päästä samaa hommaa niin hänellä on jotain lähdettä silloin saatavilla.
Sukua olen siis tutkinut äidin äidin ja äidin isän puolelta. Kuten kirjoitin aiemmin niin yritän aina kaivaa isoäitini jättämistä valokuvista henkilöiden kohdalle sukupuuhun oikean kuvan. Vanhimmat kuvat siis tuolta 1840 luvulla syntyneistä mummoni isän vanhemmista. Mustavalkokuvat nyt tietenkin tuovat oman mausteensa, mutta aika kirjavan näköistä sakkia tullut vastaan.
Suurimmassa osassa kuvia on jotkut hautajaiset menossa, mutta sieltä pitää henkilön pää tunnistuksen tehdessä ympyröidä - yleisöstä tai arkusta.
Kuvien lisäksi olen laitellut tietoja kastepäivistä, vihkipäivistä, ammateista (no, ammatit voi luetella varmaan vanhemmassa päässä kahdella sormella) jne.
Päätin rajata tekstin näpyttelyn heihin, joista kuvia vielä olisi edes teoriassa mahdollista joskus jotain kautta saada ja tätä vanhemmat henkilöt pysyköön kirkon kirjoissa. Se tietenkin rassaa, että aivan kaikista (oikeastaan aika harvasta) ei tietenkään niitä kuvia löydy, eikä joitan kolmansia serkkuja vuodelta 1870 tunnekaan, kun ei ole kovin vanhoja sukulaisia enää elossa, mutta sinne tänne kuva tekee hyvää. Ei se valokuvaus ole ollut kovin halpaa touhua 1900 luvun puolessa välissäkään, saati sitten reilusti aikaisemmin.
Siinäkin tekemistä ollut, kun alkanut esimerkiksi mummoni kaikista 1800 luvulla syntyneistä sedistä ja tädeistä ja heidän lapsistaan ja lapsenlapsistaan kirjoittamaan tietoja ylös. Vielä kun suurinosa majaillut itärajan takana. Onneksi tietolähteitä riittää nykyään netissäkin.
Äidin isän puolelta tekstiä löytyisi monen sadan vuoden taakse, mutta aika kapealla rintamalla tästä huolimatta tieto tuosta suvusta. Pitää vain jatkaa etsimistä.
Kyllä olen tyytyväinen, kun joskus uskallan väittää olevani valmis tässä, mutta mukavaahan tämä on. Ehkä ei koskaan valmiiksi tulekaan. Varmuuskopioita vaan täytyisi ottaa, voi muuten tulla oman nimen kohdalle puuhun risti. Ja yksi aivan pakollinen juttu on muistaa kirjata tarkasti ylös kaikki vielä elossa olevat henkilöt. Tällä hetkellä se ei tunnu miltään sukututkimukselta, mutta kun joku tekee joskus sadan vuoden päästä samaa hommaa niin hänellä on jotain lähdettä silloin saatavilla.
Viimeksi muokattu: