Melko varma merkki ikääntymisestä lienee tämä kiinnostuksen lisääntyminen omiin sukujuuriin. Kun porukkaa alkaa sieltä itseäni vanhemmista katoamaan, niin samalla on herännyt suuri kiinnostus omiin sukujuuriin. Pelkästään netistä löytää nykyään käsittämättömän paljon, kun jaksaa kaivella digiarkistoja. Pitäisi uskaltautua kyselemään asioita elossa olevilta oman sukuhaaran edustajilta, mutta ei se ihan helppoa ole, kun näitä ihmisiä ei oikeastaan tunne. Tietää vain niiden olevan oman edesmenneen papan veljiä/siskoja tai heidän jälkeläisiään. Tuossa ylempänä, kun mainittiin, että ennen vanhaan tehtiin melko iäkkäänäkin lapsia niin oma pappani on hyvä esimerkki tästä. Hänen isänsä oli jo miltei 50, kun hänet teki.
Tuo hänen isänsä onkin mielenkiintoisin tekijä omassa sukuhaarassani. Näyttää siltä, että kertoimet silloin yli 100 vuotta sitten olivat paljon pienemmät sille, että minusta olisi tullut Jypin kannattaja. (Tottakai minua ei olisi koskaan tullutkaan, jos hän olisi Jyväskylän seudulle jäänyt). Jostain syystä en ole koskaan voinut Jypiä sietää, vaikka se ns. pikkuseura ja sinällään sympatioita herättävä pitäisi olla. Hänelläkin oli useampi veli ja sisko, mutta näyttää siltä, että hän oli ainoa, joka päätti laittaa repun selkään ja lähteä tänne Oulun seudulle. Pitkälti hän on siis tuonut oman sukuni tänne Ouluun. Kiinnostaisi tietää, ovatkohan nuo Jyväskylään jääneet koskaan olleet isommin tietoisia meistä Oululaisista ja toisinpäin. Siihen maailman aikaan, kun ei tieto kovin nopeaa kulkenut, eikä Jyväskylän seudulla käyminen ihan tuosta noin vain tainnut onnistua ja sama toisin päin. En nyt tarkoituksella laita sitä pientä paikkakuntaa tarkemmin, joka kohtuu lähellä Jyväskylää sijaitsee. Ei tosin ole enään oma kunta vaan liittynyt toiseen (Ei jyväskylän kanssa). Mielenkiintoisia yhteyksiä melko mielenkiintoisiin henkilöihinkin saattaa näiden pintaraapaisujen perusteella olla olemassa sieltä pitkän ajan takaa toki.
No kai sitä voi todeta, että nyt vihoviimeistään on tullut "vanhaksi", kun tällaisia on ruvennut kaivelemaan suurella mielenkiinnolla. Jostain syystä tästä ei isommin kehtaa puhua kenellekään, liekö ihan turhaa ujostelua.
