Sukututkimus

[-RVL-]

No niin. Tutkimusta tullut väännettyä lähes päivittäin jossain määrin sitten edellisen viestin. Ketään ei varmastikaan kiinnosta, mutta haluan jokatapauksessa kertoa omasta tavastani. Yhtä sotkuahan tuo tutkimus on ja vielä vaikeampi sitä on yrittää selittää.

Sukua olen siis tutkinut äidin äidin ja äidin isän puolelta. Kuten kirjoitin aiemmin niin yritän aina kaivaa isoäitini jättämistä valokuvista henkilöiden kohdalle sukupuuhun oikean kuvan. Vanhimmat kuvat siis tuolta 1840 luvulla syntyneistä mummoni isän vanhemmista. Mustavalkokuvat nyt tietenkin tuovat oman mausteensa, mutta aika kirjavan näköistä sakkia tullut vastaan.
Suurimmassa osassa kuvia on jotkut hautajaiset menossa, mutta sieltä pitää henkilön pää tunnistuksen tehdessä ympyröidä - yleisöstä tai arkusta.
Kuvien lisäksi olen laitellut tietoja kastepäivistä, vihkipäivistä, ammateista (no, ammatit voi luetella varmaan vanhemmassa päässä kahdella sormella) jne.

Päätin rajata tekstin näpyttelyn heihin, joista kuvia vielä olisi edes teoriassa mahdollista joskus jotain kautta saada ja tätä vanhemmat henkilöt pysyköön kirkon kirjoissa. Se tietenkin rassaa, että aivan kaikista (oikeastaan aika harvasta) ei tietenkään niitä kuvia löydy, eikä joitan kolmansia serkkuja vuodelta 1870 tunnekaan, kun ei ole kovin vanhoja sukulaisia enää elossa, mutta sinne tänne kuva tekee hyvää. Ei se valokuvaus ole ollut kovin halpaa touhua 1900 luvun puolessa välissäkään, saati sitten reilusti aikaisemmin.

Siinäkin tekemistä ollut, kun alkanut esimerkiksi mummoni kaikista 1800 luvulla syntyneistä sedistä ja tädeistä ja heidän lapsistaan ja lapsenlapsistaan kirjoittamaan tietoja ylös. Vielä kun suurinosa majaillut itärajan takana. Onneksi tietolähteitä riittää nykyään netissäkin.

Äidin isän puolelta tekstiä löytyisi monen sadan vuoden taakse, mutta aika kapealla rintamalla tästä huolimatta tieto tuosta suvusta. Pitää vain jatkaa etsimistä.

Kyllä olen tyytyväinen, kun joskus uskallan väittää olevani valmis tässä, mutta mukavaahan tämä on. Ehkä ei koskaan valmiiksi tulekaan. Varmuuskopioita vaan täytyisi ottaa, voi muuten tulla oman nimen kohdalle puuhun risti. Ja yksi aivan pakollinen juttu on muistaa kirjata tarkasti ylös kaikki vielä elossa olevat henkilöt. Tällä hetkellä se ei tunnu miltään sukututkimukselta, mutta kun joku tekee joskus sadan vuoden päästä samaa hommaa niin hänellä on jotain lähdettä silloin saatavilla.

 

[tomageeni]

Lisäksi lapsia on tunnuttu tekevän n. 20 vuoden iästä aina lähemmäs 50 vuotisjuhliin. En tiedä oliko sukuvika, vai ehkäisyn puute.

Tuo oli ihan tyypillistä entisaikaan. Lapsikuolleisuus oli todella yleistä, joten oli melkeinpä elinehto populaation säilymiselle ja kasvamiselle, että kukin teki parhaansa lisääntyäkseen. Kukin halusi pitää oman sukunsa elinvoimaisena ja kilpailukykyisenä. Lisäksi lapset olivat vanhempien "eläkevakuutus" tai vanhuuden turva, sikäli kun jotkut nyt sattuivat elämään yli 60-vuotiaiksi.

Ehkäisystä ei kai tuohon aikaan juuri edes tiedetty, saati sitten että konstit siihen olivat aika vähissä. Käsittääkseni keskimääräiset perhekoot "pienenivät" nykyiseen 2-3 lapseen vasta sotien jälkeen.

edit. Lisättäköön että huolimatta ehkäisyn puutteesta, todella suuret, yli 10-lapsiset perheet taisivat kuitenkin olla kohtalaisen harvinaisia entisaikaan vaikka aktiivista lasten hankintaa on harrastettu keskimäärin koko hedelmällisyysikä. Hedelmällisyyttä on saattanut laskea heikompi ravinto ja lääketieteen tuntemus.

 

[peruspata]

Setäni on tutkinut isoisäni ja isoäitini sukuja, ja ilmeisesti on päässyt johonkin 1700-luvun alkupuolelle asti. Löysin tässä yksi päivä tuotokset, jotka olin saanut koneelleni talteen, ja on siinä oma viehätyksensä lukea niitä.

Saman laitoin merkille, että lapsia tulla paukahti maailmaan todella nykyisten normien mukaan melko iäkkäänä. Syntymä ja kuolema oli luonnollinen osa elämää.

 

[kamrat]

Tuo oli ihan tyypillistä entisaikaan. Lapsikuolleisuus oli todella yleistä, joten oli melkeinpä elinehto populaation säilymiselle ja kasvamiselle, että kukin teki parhaansa lisääntyäkseen.

Tämä on kyllä ollut hurjaa. Omassa sukuselvityksessäni kiinnitin huomiota siihen, että onpa perheissä ollut paljon lapsia 1700-luvulla...eräässäkin oli ollut 14 ja se näytti ihan tavalliselta määrältä. Mut sitten huomioni kiinnittyi siihen, että miten tässä perheessä oli samannimisiä lapsia! Eihän sellainen nyt voisi olla mahdollista...no, selitys tuli, kun katsoin tarkemmin syntymä- ja kuolinaikoja. Vain neljä lapsista oli elänyt yli vuoden ikäiseksi ja nimiä oli kierrätetty.

 

[Eddie]

Melko varma merkki ikääntymisestä lienee tämä kiinnostuksen lisääntyminen omiin sukujuuriin. Kun porukkaa alkaa sieltä itseäni vanhemmista katoamaan, niin samalla on herännyt suuri kiinnostus omiin sukujuuriin. Pelkästään netistä löytää nykyään käsittämättömän paljon, kun jaksaa kaivella digiarkistoja. Pitäisi uskaltautua kyselemään asioita elossa olevilta oman sukuhaaran edustajilta, mutta ei se ihan helppoa ole, kun näitä ihmisiä ei oikeastaan tunne. Tietää vain niiden olevan oman edesmenneen papan veljiä/siskoja tai heidän jälkeläisiään. Tuossa ylempänä, kun mainittiin, että ennen vanhaan tehtiin melko iäkkäänäkin lapsia niin oma pappani on hyvä esimerkki tästä. Hänen isänsä oli jo miltei 50, kun hänet teki.

Tuo hänen isänsä onkin mielenkiintoisin tekijä omassa sukuhaarassani. Näyttää siltä, että kertoimet silloin yli 100 vuotta sitten olivat paljon pienemmät sille, että minusta olisi tullut Jypin kannattaja. (Tottakai minua ei olisi koskaan tullutkaan, jos hän olisi Jyväskylän seudulle jäänyt). Jostain syystä en ole koskaan voinut Jypiä sietää, vaikka se ns. pikkuseura ja sinällään sympatioita herättävä pitäisi olla. Hänelläkin oli useampi veli ja sisko, mutta näyttää siltä, että hän oli ainoa, joka päätti laittaa repun selkään ja lähteä tänne Oulun seudulle. Pitkälti hän on siis tuonut oman sukuni tänne Ouluun. Kiinnostaisi tietää, ovatkohan nuo Jyväskylään jääneet koskaan olleet isommin tietoisia meistä Oululaisista ja toisinpäin. Siihen maailman aikaan, kun ei tieto kovin nopeaa kulkenut, eikä Jyväskylän seudulla käyminen ihan tuosta noin vain tainnut onnistua ja sama toisin päin. En nyt tarkoituksella laita sitä pientä paikkakuntaa tarkemmin, joka kohtuu lähellä Jyväskylää sijaitsee. Ei tosin ole enään oma kunta vaan liittynyt toiseen (Ei jyväskylän kanssa). Mielenkiintoisia yhteyksiä melko mielenkiintoisiin henkilöihinkin saattaa näiden pintaraapaisujen perusteella olla olemassa sieltä pitkän ajan takaa toki.

No kai sitä voi todeta, että nyt vihoviimeistään on tullut "vanhaksi", kun tällaisia on ruvennut kaivelemaan suurella mielenkiinnolla. Jostain syystä tästä ei isommin kehtaa puhua kenellekään, liekö ihan turhaa ujostelua.

 

[Realcowboy]

Jos suvussa on ollut punakaartilaisia, jotka ovat selvinneet tuomittavaksi asti, niin heistä löytyy tarkkaa tietoa Valtiorikosylioikeuden akteista.
Hakupalvelu Kansallisarkiston sivuilla.

 

[MegaForce]

Erittäin mielenkiintoinen aihe ja itseäni tämä on alkanut kiinnostaa jo nyt suhteellisen nuorella iällä.

Isäni aikanaan teki sukututkimuksen aina 1600-luvulle asti. Melko mielenkiintoisia tarinoita olen monesta esi-isästäni kuullut. Monet olivat toki vain lappalaisia juoppoja sekä monia rikollisiakin löytyy. Osa perheestä lähti 1850-luvulla ison veden toiselle puolen etsimään onneaan. Heidän jälkeläisiään oli mielenkiintoista tavata noin 10 vuotta sitten New Yorkissa ja huomata miten myös eri rodut ovat sekoittuneet heihin.

Pitäisi ehdottomasti jututtaa isää, sekä edesmenneen isoisäni sukulaisia, jotka vielä elävät. Ongelma tosin on sama kuin monella muulla: monet sukulaiset ovat suhteellisen etäisiä ja eikä heitä ole nähnyt vuosiin.

 

[Vanha Len]

Löytyi näemmä ketju sukututkimuksellekin. Isäni äidin sukua on nyt saatu selvitettyä 1300-luvulle saakkaa. Esi-isäni oli ruhtinas Kichibey, Selivanoff suvun alkujuuri siis. Tilasin Ruotsin sedältäni kopion tutkimuksesta ja odotan mielenkiinnolla, mitä nimiä sieltä tulee esille.

 

[Glove]

Isän suku tutkittu niin pitkälle kuin on voinut. Vanhin merkintä on 26.3.1718 jolloin syntyi Matti Paavalinpoika. Sukunimikin vaihtunut tuon jälkeen muistaakseni neljä kertaa, nykyinen nimi saanut alkunsa asuinpaikan vieressä olevan kosken mukaan, näin minulle on joskus kerrottu.

 

[vdx mua zorbas]

Jokaisella meistä on 2 vanhempaa, 4 isovanhempaa, 8 isoisovanhempaa, 16 isoisoisovanhempaa jne.

12. sukupolvessa näitä esivanhempia on n. 2000. Nykyisin elävillä oli siis about 1600-luvulla n. 2000 esivanhempaa, joista olemme periytyneet.

20. sukupolvessa niitä esivanhempia oli puolisen miljoonaa.

Tavallaan voidaan siis sanoa, että me emme ole yksilöitä. Me emme polveudu tietyistä jampoista, vaan me kaikki polveudumme samoista jampoista.

Tämä tuli mieleeni kun katselin MTV:llä pyörivää sukututkimusohjelmaa, jossa kohteena oli Jukka Jalonen. Jalonen polveutuu 1300-luvulla Liettuaa hallinneesta suuriruhtinas Gediminasista. Samalla voidaan sanoa, että Jukka Jalonen polveutuu n. miljoonasta 1300-luvulla eläneestä.

Kun ohjelmassa kysytään tohkeissaan Jaloselta, että oletkohan perinyt johtajanominaisuuksia Gedininasilta, niin kysymys on sanoisinko melkoisen irrelevantti.

 

[Eddie]

Jokaisella meistä on 2 vanhempaa, 4 isovanhempaa, 8 isoisovanhempaa, 16 isoisoisovanhempaa jne.

12. sukupolvessa näitä esivanhempia on n. 2000. Nykyisin elävillä oli siis about 1600-luvulla n. 2000 esivanhempaa, joista olemme periytyneet.

20. sukupolvessa niitä esivanhempia oli puolisen miljoonaa.

Tavallaan voidaan siis sanoa, että me emme ole yksilöitä. Me emme polveudu tietyistä jampoista, vaan me kaikki polveudumme samoista jampoista.

Tämä tuli mieleeni kun katselin MTV:llä pyörivää sukututkimusohjelmaa, jossa kohteena oli Jukka Jalonen. Jalonen polveutuu 1300-luvulla Liettuaa hallinneesta suuriruhtinas Gediminasista. Samalla voidaan sanoa, että Jukka Jalonen polveutuu n. miljoonasta 1300-luvulla eläneestä.

Kun ohjelmassa kysytään tohkeissaan Jaloselta, että oletkohan perinyt johtajanominaisuuksia Gedininasilta, niin kysymys on sanoisinko melkoisen irrelevantti.

Voihan sen noinkin ajatella. Toisaalta meillä on vain yksi isälinja ja yksi äitilinja. Vain 8 henkilöä vie esimerkiksi minut 1600-luvulle, jos seuraan vain isälinjaa.

 

[Morgoth]

Tämä tuli mieleeni kun katselin MTV:llä pyörivää sukututkimusohjelmaa, jossa kohteena oli Jukka Jalonen. Jalonen polveutuu 1300-luvulla Liettuaa hallinneesta suuriruhtinas Gediminasista. Samalla voidaan sanoa, että Jukka Jalonen polveutuu n. miljoonasta 1300-luvulla eläneestä.

Tuossahan tuota mielettömyyttä on vähän huumorimielessä käsitelty jossakin blogissa Onko Kaarle Suuri sinun esi-isäsi

Katselin kanssa tuota ohjelmaa ja oikeastaan mielenkiintoisin oli Pete Parkkosen jakso, jossa löysivät kadonneen isoisän eli ei nyt kovinkaan kauas menty.

Itse en sukututkimukseen ole sen enempää perehtynyt tai ainoa kosketus on oikeastaan myheritage, mutta sieltä mitään läheisiä osumia ei ole tullut vaan tyyliin 3. - 5. serkku. Jollakin tavalla tuollaiset sukulaiset (?) tuntuu jo ihan merkityksettömiltä, jos edes jonkun linkin niihin löytäisi.

 

[vdx mua zorbas]

Katselin kanssa tuota ohjelmaa ja oikeastaan mielenkiintoisin oli Pete Parkkosen jakso, jossa löysivät kadonneen isoisän eli ei nyt kovinkaan kauas menty.

Toi Kaarle Suuri on hyvä esimerkki Jukka Jalosen jakson järjettömyydestä. Itse asiassa ton ohjelman anti on väestön ei yksilön historiassa, mutta kun se tuodaan niin voimakkaasti yksilön kautta esiin, lopputulos on vähän naiivi - varsinkin kun se juontapirkko hokee tohkeissaan "miltä nyt tuntuu kun olet Mouhijärven suurruhtinaalle sukua".

Ja samaa mieltä: Parkkosen jakso oli mielenkiintoinen ja järkeenkäypä, koska kytkös on niin nuori. Vielä muutama vuosi sitten jossain ohjelmassa Parkkoselta kysyttiin että "onko ulkomailla sukua kun olet niin eksoottisen näköinen", niin Parkkonen vastasi ujosti että "kyllä mä ihan suomalainen olen"; nyt on uskaltanut tulla kaapista reippaammin ulos eikä silloin vielä varmaankaan edes tiennyt juuristaan kovin tarkasti.

Morgoth, Kaj Kunnaksen sanoin: Mekin ollaan sukua!

 

[Realcowboy]

Sukututkimuksessa on käytössä termi esivanhempainkato, eli esivanhemmat ovat sukua toisilleen. Siksi niitä ei ole yhtä paljon kuin @vdx mua zorbas on teoriassa laskenut. Naapurin Kalle Kustaan englanninkielisellä Wikipedia-sivulla on alhaalla "Ancestry"-osio, mistä voi tarkastella esivanhempainkatoa.

En ole ehtinyt katsoa "Sukuni salat"-sarjaa. Samalla formaatilla tehtiin 2012 Ylen sarja "Kuka oikein olet" (IMDB). Sen asiantuntijana oli pitkän linjan sukututkija Jarmo Paikkala, joten tyyli oli hyvin asiallinen. Sarja oli hyvin lyhyen aikaa Areenassa, joten usea jakso jäi näkemättä.

 

[finnjewel]

En ole ehtinyt katsoa "Sukuni salat"-sarjaa. Samalla formaatilla tehtiin 2012 Ylen sarja "Kuka oikein olet" (IMDB). Sen asiantuntijana oli pitkän linjan sukututkija Jarmo Paikkala, joten tyyli oli hyvin asiallinen. Sarja oli hyvin lyhyen aikaa Areenassa, joten usea jakso jäi näkemättä.

On tämä Sukuni salat ainakin huomattavasti huolellisemmin tehty kuin kilpailevan kanavan "Kadonneen jäljillä". Tietoa tuntuu suvusta löytyvän pilvin pimein, kun Kadonneiden jäljillä oleville tietoa tuli usein aika nihkeästi.
Sitäpaitsi Hintikka on miellyttävä juontaja.

 

[kehveli]

Muutama vuosi sitten tuli tähän touhuun hurahdettua aika reippaasti ja nyt on melkein uuden kielenkin jo opetellut kyseisen harrastuksen takia :) Tai siis ihan ruotsin kieli kyseessä, mutta noiden 1600-1800-lukujen kirjureiden käyttelemänä.
Harmittaa vain, että hyvin monen muun sukututkijan tapaan, tämä harraste tuli löydettyä hieman varttuneemmalla iällä ja hyvin monet vanhammat sukulaiset, joilta nyt haluaisi kysellä vaikka mitä, ovat jo edesmenneitä.

On tämä Sukuni salat ainakin huomattavasti huolellisemmin tehty kuin kilpailevan kanavan "Kadonneen jäljillä". Tietoa tuntuu suvusta löytyvän pilvin pimein, kun Kadonneiden jäljillä oleville tietoa tuli usein aika nihkeästi.
Sitäpaitsi Hintikka on miellyttävä juontaja.

Toivottavasti tuo sarja saisi edes muutaman ihmisen kiinnostumaan sukunsa historiasta hieman varhaisemmallakin iällä. Jaksojen laatu hieman vaihteli keskenään, mutta vaikutti sille, että aika paljon oli mukana olleiden henkilöiden sukuhistoriaan tutkijoiden toimesta paneuduttu. Ketjua ajattelin tämän verran nostaa, kun tuli äsken katsottua taas yksi jakso sarjaa nimeltä "Talot huokuvat historiaa". Ihan mukava sarja, ainakin jo valmiiksi sukututkimuksesta ja historiasta innostuneelle :)

 

[Dynamo]

Jokaisella meistä on 2 vanhempaa, 4 isovanhempaa, 8 isoisovanhempaa, 16 isoisoisovanhempaa jne.

12. sukupolvessa näitä esivanhempia on n. 2000. Nykyisin elävillä oli siis about 1600-luvulla n. 2000 esivanhempaa, joista olemme periytyneet.

20. sukupolvessa niitä esivanhempia oli puolisen miljoonaa.

Tavallaan voidaan siis sanoa, että me emme ole yksilöitä. Me emme polveudu tietyistä jampoista, vaan me kaikki polveudumme samoista jampoista.

Tämä tuli mieleeni kun katselin MTV:llä pyörivää sukututkimusohjelmaa, jossa kohteena oli Jukka Jalonen. Jalonen polveutuu 1300-luvulla Liettuaa hallinneesta suuriruhtinas Gediminasista. Samalla voidaan sanoa, että Jukka Jalonen polveutuu n. miljoonasta 1300-luvulla eläneestä.

Kun ohjelmassa kysytään tohkeissaan Jaloselta, että oletkohan perinyt johtajanominaisuuksia Gedininasilta, niin kysymys on sanoisinko melkoisen irrelevantti.

Sukututkimuksessa on käytössä termi esivanhempainkato, eli esivanhemmat ovat sukua toisilleen. Siksi niitä ei ole yhtä paljon kuin @vdx mua zorbas on teoriassa laskenut. Naapurin Kalle Kustaan englanninkielisellä Wikipedia-sivulla on alhaalla "Ancestry"-osio, mistä voi tarkastella esivanhempainkatoa.

Vähän olen aiheeseen perehtynyt, mutta sen tiedän, että n. 15 sukupolvea taaksepäin on omaa sukuani tutkittu, (joku linja on sinne saakka päässyt) eli yleiseen verovelvollisuuteen (1540-luvulle) saakka. Talonpoikia / tilallisia ovat olleet jossain Varsinais-Suomessa / Satakunnassa. Kauemmaksi ei Suomessa juuri pääse, elleivät esivanhemmat ole olleet aatelisia, sotilaita, pappeja tms. sillä väestökirjanpito liittyy verotukseen. Väittäisin, että tuo esivanhempainkato osuisi omaan sukuuni aika rajusti, sillä oletus siitä, että viidennessätoista sukupolvessa mulla olisi 16 000 esivanhempaa niin, ettei esivanhempainkatoa olisi ollut ollenkaan (kukaan ei vahingossakaan ole pariutunut esim. kymmenenpolven serkkunsa kanssa) on mahdoton, etenkään Suomen harvalukuisassa väestössä. Puolisot ovat ymmärrettävästi olleet jostain suhteellisen läheltä olevista tilallisista.

 

[Vanha Len]

Nyt sain sukupuun vihdoinkin. Tsaarin tuvassa ollaan oltu ja tosiaankin aatelisia myöskin. Stalin tosin lopetti tämän ja suku lähti maanpakoon.