Aikamoiset kisat tähän asti ovatkin olleet ja draamaa on ainakin riittänyt.
Harmittavasti ei Jääkukkoja, Latviaa tai Jääkarhuja näkynyt Punaisten tai Valkoisten Leijonien eli Tanskan tapaan Puolivälierissä. Jääkotkilla eli Saksalla jäi niin harmittavasti pienestä kiinni vuoden 2010 menestyksensä yrityksen toisto. Kanada vain nyt oli parempi harmittavasti.
Suomen osalta on vaikeaa ollut kaikkiaan vaikka Yhdysvallat-ottelu olikin virkistävä poikkeus ja eivät kyllä kaverit miltään yliopistopojilta vaikuttaneet vaikka joskus vanhempina vuosikymmeninä ainakin huonoimmillaan Yhdysvaltain maajoukkueet ovatkin olleet käytännössä kuin yliopistojoukkueita tai jopa niitä huonompiakin jolloin jopa heittämällä olisi voinut olla Yhdysvaltain B-maajoukkuemiehiäkin enemmän mukana MM-kisoissa kuin niitä joita oli.
Keskimäärin Suomen ja Yhdysvaltain kohtaamiset ovat aina olleet mielenkiintoisen haastavia keskenään. Silloinkin kun oltiin käytännössä Leijonien osalta osa kehittyvää ja kilpailukykyistä keskikastia tai kun oltiin juuri jättämäisillään MM-kisamaiden keskikasti taakse. Silloin tosin aikakausi oli erilainen ja siihen ei jääkiekossa toivottavasti ikinä ole paluuta.
Marjamäen osalta mahdollinen finaaliin pääsy mahdollisine hopeineen tai mestaruuksineen olisi ollut jo enemmänkin kuin hyvä saavutus ja mestaruudella ehkä kaikkien aikojen hämmentävin mestaruus Leijonille olisi tullut kun jopa vuoden 2011 mestaruus olisi kalvennut sille nousulla vaikeuksien kautta siihen. Jäi haaveuneksi, mutta potkujen antaminen...
Paha sanoa.
Etenkin nyt kun pääsi Pronssiotteluunkin asti ja hitaasti, mutta varmasti on ollut sitä kehitystä vaikka paremminkin olisi voinut mennä eikä kyllä muutoin riemuhuutoja ole turnaus sinänsä herättänyt kun on vaikeinta ollut varmaankin sitten vuosien 2010-2011 Leijonilla ellei sitten muutamaa Sotshin tilannetta ja etenkin sitä Teemu Selänteen murheellisinta uran peliä maajoukkuetasolla lasketa missä mies ja ehkä huonoimmillaan joukkue itsekin pelasivat kuin Jääkarhut takavuosina ennen kuin sitten toipuivat tasolleen.
Toki mikäli jää vielä maajoukkueeseen niin ensi vuonna on pakko tulla ainakin pirteämpää yleistasoa Leijonille Marjamäen alaisuudessa ja toivottavasti vähän edes selvempiä pelituloksia jääkiekon pienmaita tai keskikastin maita vastaan jossa välillä tuntuu olevan ihan oikeasti onnesta kiinni, että voitetaan.
Tosin jos Marjamäki saisi vieläkin ja nyt jo vähän ehkä epäilyttävästi jo lähtöpassit niin sitten korvaajalla olisikin melkoinen paikka aloittaa heti kovimman mahdollisen paineen alla vaikka kyllähän kesätauko mahdolliselle korvaajalle tai sitten Marjamäelle tekisi kyllä ihmeitä. Melkoinen perkaus lienee luvassa kesäkaudellakin jo ennen syksyä vaikkakin varmaan Matikaisen Penan savustuskesiin verrattuna taitaa jäädä laimeammaksi tuo jälkimietintä, mutta mene ja tiedä.
