Status Quo – pyhä kolmisointu

[Pisin Kääpiö 186cm]

Status Quo on tänään tiedottanut virallisesti, että lokakuussa 2016 starttaava "The Last Night Of The Electrics" jää yhtyeen viimeiseksi sähköiseksi kiertueeksi. Muotoilu jättää siis takaportin esim. unplugged-tyyppisille esityksille, ja yhtye antaakin tiedotteessaan muuntyyppiselle toiminnalle jonkinlaisen mahdollisuuden tulevaisuudessa. Telecaster-Quon aikakausi on joka tapauksessa päättymässä. Viimeisen kiertueen aikataulusta tiedotetaan tarkemmin helmikuun aikana.

Päätöksen syyt ovat luonnolliset, eli täysipainoinen keikkailu on käynyt ikävuosien karttuessa turhan raskaaksi. Johan tuota melkein puoli vuosisataa kestikin, plus Status Quon esiasteiden nimissä tehdyt touhut päälle. Etenkin Parfittin moninaiset terveyshuolet ovat antaneet jo pidemmän aikaa viitteitä siihen suuntaan, että kalkkiviivat alkavat ammatillisessa mielessä häämöttää.

 

[oiler99]

Kyllähän Quo pitää päästä vielä kertaalleen näkemään, jos/kun Suomeen tulevat. Oulun-keikka vuonna 2010 oli yksi parhaista millä olen ikinä ollut.

 

[oiler99]

Rick Parfitt saanut eilen Turkissa sydänkohtauksen keikan jälkeen ja hänen tilansa on erittäin vakava. Bändi soittaa 18.6. keikan ilman Rickiä, Rhino Edwardsin poika Freddie tuuraa, itse asiassa tuuraa seuraavat kaksi viikkoa.

MInun mielestäni äijien pitäisi laittaa pillit pussiin. Rickin terveys ei näytä kestävän enää kiertämistä ja ilman Rick Parfittia ei ole Status Quota.

Status Quo’s Rick Parfitt suffers suspected heart attack - News - Classic Rock

 

[Pavlikovsky]

Ylläolevat uutiset ei hyvältä kuulosta. Normaali fysiologialla toimiva elimistö se on rokkivaareillakin ja kun vuosien kulutuksen ja keikkailun jälkeen iänkin ollessa tuota luokkaa, nämä jutut eivät valitettavasti yllätyksenä tule. Sitkeä on yhtye, kolmisointu-ränttätänttä ei hiljene, vaikka yksi avainmies on vahvastikin telakalla. Ei Quosta selvää oikein ota. Välillä yhtye vihjailee, että tämä takominen voisi vaikka loppuakin, mutta silti bändillä tuntuu olevan intohimoa samaan boogieen vuodesta toiseen, kun ei ihan suoria perillisiä taustapeilissäkään näy. Viimeksi eilen vuoden 1973 Hello - pitkäsoittoa kuuntelin ja ihailin sen neroutta, siinä on klassikko henkeen ja vereen.

 

[oiler99]

Vaihteeksi hyviä uutisia Quo-rintamalta. Vuonna 2014 julkaistu akustinen levy Aquostic (Stripped Bare) saa nimittäin jatkoa tänä vuonna. Toki bändi on tässä välissä pistänyt pihalle myös akustisen livelevyn Aquostic!, joka julkaistiin viime vuonna. Aquostic II sisältää akustisia versioita vanhoista Quo-klassikoista ja kolme uutta biisiä.

Vuoden 2014 Aquostic sijoittui brittilistan viidenneksi, mikä on yhtyeen paras listasija kotimaassaan 18 vuoteen. Levy myi myös kultaa muutamassa viikossa. Joten bändi todellakin osui kultasuoneen tämän akustisen levyn julkaisun myötä, vaikka alunperin Rossi ja Parfitt suhtautuivat äärimmäisen nuivasti koko ideaan.

Aquostic-levyn listamenestyksen myötä bändi sai täyteen 500 listaviikkoa kotimaassaan, mihin on ennen heitä pystynyt vain 50 artistia. Eniten listaviikkoja Englannissa ovat keränneet Queen, The Beatles ja Elvis Presley joten todella kovaan seuraan Quo pääsi.

Kotimaassaan Status Quo elää parhaillaan uutta kultakautta.

Rick Parfitt airlifted home as Status Quo confirm 2nd acoustic album - News - Classic Rock
Status Quo spend landmark 500 weeks in albums chart, figures reveal | NME.COM

Ja kyllä se ränttätänttäboogie akustisenakin lähtee. Paper Plane - Status Quo Aquostic - YouTube

 

[oiler99]

Ylläolevat uutiset ei hyvältä kuulosta. Normaali fysiologialla toimiva elimistö se on rokkivaareillakin ja kun vuosien kulutuksen ja keikkailun jälkeen iänkin ollessa tuota luokkaa, nämä jutut eivät valitettavasti yllätyksenä tule. Sitkeä on yhtye, kolmisointu-ränttätänttä ei hiljene, vaikka yksi avainmies on vahvastikin telakalla. Ei Quosta selvää oikein ota. Välillä yhtye vihjailee, että tämä takominen voisi vaikka loppuakin, mutta silti bändillä tuntuu olevan intohimoa samaan boogieen vuodesta toiseen, kun ei ihan suoria perillisiä taustapeilissäkään näy. Viimeksi eilen vuoden 1973 Hello - pitkäsoittoa kuuntelin ja ihailin sen neroutta, siinä on klassikko henkeen ja vereen.

Quon manageri on nyt kertonut Parfittin olleen kuolleena useita minuutteja tuon kohtauksen jälkeen. Onneksi ensihoitajat onnistuivat elvyttämään miehen. On hyvin todennäköistä että Parfittin keikat on keikkailtu. Status Quo's Rick Parfitt 'may have played last show'

 

[Joe Plop]

Quon manageri on nyt kertonut Parfittin olleen kuolleena useita minuutteja tuon kohtauksen jälkeen. Onneksi ensihoitajat onnistuivat elvyttämään miehen. On hyvin todennäköistä että Parfittin keikat on keikkailtu. Status Quo's Rick Parfitt 'may have played last show'

Jostain luin Parfittin itsensä kommentit eilen(?) ja hän oli itse sitä mieltä että palaa vielä lavoille. Jos ei bändin kanssa niin jotenkin muuten sitten... Joulukuussa ilmeisesti lääkäriltä tulossa lopullinen tuomio... Ja kolmea ja puolta minuuttia itse sanoin sydänpysähdyksen kestoksi...

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Jostain luin Parfittin itsensä kommentit eilen(?) ja hän oli itse sitä mieltä että palaa vielä lavoille. Jos ei bändin kanssa niin jotenkin muuten sitten... Joulukuussa ilmeisesti lääkäriltä tulossa lopullinen tuomio... Ja kolmea ja puolta minuuttia itse sanoin sydänpysähdyksen kestoksi...

Status Quon FB-seinälle linkitetyn jutussa Rick Parfitt arvelee, että hän siirtyy terveytensä ehdoilla kenties sooloartistiksi, ellei Quon kanssa esiintyminen ole enää vaihtoehto. Parfitt on jo antanut hyväksyntänsä sille, että Status Quo tekee varamiehin vahvistettuna sähköisen jäähyväiskiertueensa loppuvuoden aikana, ilman häntä. Parfitt saattaa kai ajoittain hengailla mukana lavan ulkopuolella, jos jaksaa.

Kaikesta päätellen Parfittilla oli taannoin hengenmeno enemmän kuin lähellä. Toivotaan miehelle vielä pitkää ikää ja täyttä elämää, ja hyvää toipumista näin ensimmäiseksi. Näin liki 70 vuoden iässä on varmasti sallittua ottaa jo vähän rauhallisemmin.

 

[oiler99]

Se oli sitten Parfittin osalta siinä. Mies jättäytyy lopullisesti sivuun bändistä. Quo on kiinnittänyt hänen tilalleen Richie Malonen.

Lähes viidenkymmenen vuoden urakointi tuli päätökseensä - Status Quon laulaja-kitaristi jättäytyy yhtyeestä sivuun lopullisesti - Soundi.fi

Onneksi kerkesin nähdä Quon ydinkaksikon kerran livenä. Ei vaan jotenkin tunnu oikealta, että siellä nyt joku muu heiluu Rickin tilalla. Bändin olisi kyllä suonut laittavan pillit pussiin Parfittin vetäydyttyä sivuun.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Onneksi kerkesin nähdä Quon ydinkaksikon kerran livenä. Ei vaan jotenkin tunnu oikealta, että siellä nyt joku muu heiluu Rickin tilalla. Bändin olisi kyllä suonut laittavan pillit pussiin Parfittin vetäydyttyä sivuun.

Näin se tietysti on. Status Quon jonkinlaiseksi embleemiksi muovautunut kahden ristiin asetellun Telecasterin figuuri viittaa tietenkin samalla Rossiin ja Parfittiin, jotka ovat suurelle yleisölle yhtä kuin Status Quo. Toisaalta piikkejä on muutenkin aamukammassa kovin vähän jäljellä, sillä sähköisen Status Quon aika on muutenkin pian paketissa jäähyväiskiertueen tullessa maaliinsa. Ehkä noihin viimeisiin konsertteihin lippunsa varanneet haluavat kuulla vielä kerran suosikkikappaleitaan sähköisesti ja Francis Rossin kera, vaikka sitten ilman Parfittia.

Joka tapauksessa jäähyväiskiertueen ehdottomasti viimeinen oikea ajankohta on nyt. Olisi voinut olla jo vähän aiemminkin.

 

[heavy]

Laitetaan nyt tänne teidän parin jäljellä olevan Status Quo fanin iloksi uutinen että bändi tulee taas Suomeen - ehkä viimeistä kertaa (en usko):

"Legendaarisen brittiyhtyeen sähköisten keikkojen jäähyväiskiertue ulottuu myös Suomeen huhtikuussa. 1960-luvulla toimintansa aloittanut rockyhtye Status Quo on myynyt yli 118 miljoonaa levyä ja soittanut yli 7000 keikkaa. Helsingin Kulttuuritalolla bändi konsertoi keskiviikkona 19.4." (ja seuraavana päivänä turussa).

 

[Pavlikovsky]

Merkataan päivämäärä(t) kalenteriin. Vaikka Quo Parfittinkin takia vetelee jollain tapaa viimeisiään, niin kyseessä on silti niin kulttitason orkka, että olisi aika vääryys olla menemättä paikanpäälle kunnioittamaan vanhoja mestareita.

Quo on levytellyt vanhemmilla päivillään reilut puolen tusinaa kelpo ränttätänttää "pienin päivityksin" mitä se Quon mittakaavassa ikinä tarkoittaakaan ja noita olisi mukava vielä kuulla. Ymmärrän kuitenkin, että pääpaino on on vanhemmassa materiaalissa tässä vaiheessa. First things first. Huvittavaa edelleen pohtia, että siellä se Francis Rossi edelleen vantterasti seisoskelee, joka sai hurjalla 70-luvulla turva-aidatkin nurin musiikkinsa voimalla.

 

[Sledge Hammer!]

Lepää rauhassa Rick Parfitt. Sairaskohtaus Espanjassa vei miehen. Pahaa Joulua!

 

[Pavlikovsky]

Sillä tavalla, tämähän oli valitettavasti jotenkin vain ajan kysymys. Niin kovan laakin Parfitt aikaisemmin sai, että eivät tainneet sepelvaltimot siitä kuntoutua juuri nimeksikään. Parfitt oli hyvin olennainen osa Quota valkoisissa tennareissa ja vaaleansinisissä denimeissään siinä missä Francis Rossi ponihännässään, joten kolmisointu-ränttätänttä lienee nyt vaiennut lopullisesti. Jos tuo Suomenkin kiertue vedetään jollain stuntilla loppuun, niin se on kunniatribuutti Quo plays Quo eikä sitten juurikaan muuta.

Vielä mahtui vuoden 2016 poislähteneiden rokkimestareiden joukkoon yksi todellinen alan tekijämies.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Hattu päästä Parfittin muistolle. Status Quon musiikki kosketti miljoonia kaikessa yksinkertaisessa nerokkuudessaan. Rick Parfitt oli Francis Rossin ohella yhtyeen toinen keulakuva, tai kaksikko paremminkin edusti Status Quo'ta omilla kasvoillaan läpi vuosikymmenten. Parfittin poismenon myötä on hiljalleen aika jättää hyvästit myös koko yhtyeelle, joka ei ilman Parfittia ole enää Status Quo, vaan jonkinlainen kuvajainen siitä. Mutta olipa hieno yhtye.

 

[bebeto]

Status Quo Live - Original Members At Shepperton Studios 2011 - YouTube

Rest in peace, Rick.

 

[oiler99]

Eihän tämä hirveänä yllätyksenä tullut, pikemminkin oli vain ajan kysymys. Hiljaiseksi silti vetää, vaikea on Quota kuvitella ilman Parfittia vaikka Rossi on tärkeä hahmo hänkin. Onneksi ehdin nähdä livenä kerran. On tämä vaan ollut ihan hirveä vuosi musiikkifaneille.

BBC Newsin mukaan kyseessä ei ollut sairauskohtaus, vaan vakava tulehdus joka oli seurausta kaatumisen aiheuttamasta olkapäävammasta.

 

[arvee]

Hattu päästä Parfittin muistolle. Status Quon musiikki kosketti miljoonia kaikessa yksinkertaisessa nerokkuudessaan. Rick Parfitt oli Francis Rossin ohella yhtyeen toinen keulakuva, tai kaksikko paremminkin edusti Status Quo'ta omilla kasvoillaan läpi vuosikymmenten. Parfittin poismenon myötä on hiljalleen aika jättää hyvästit myös koko yhtyeelle, joka ei ilman Parfittia ole enää Status Quo, vaan jonkinlainen kuvajainen siitä. Mutta olipa hieno yhtye.

Lainaan koko viestin, koska siinä on kaikki mitä itse olisin halunnut osata kirjoittaa.
Biisejä, aina niin tunnistettavia Status Quo-kappaleita on monia mainitsemisen arvoisia ( What ever...Rockin All..) mutta aina minulla jostain syystä iskee muistiini, alitajuntaani jopa :Caroline.
Kyllä. Olipa hieno yhtye.

 

[Sledge Hammer!]

Juuri ennen joulua luin uusimmasta Classic Rock Magazinesta (RIP sillekin) Parfittin haastattelun jossa mies oli optimistinen tulevasta miettiessään tulevaa soolouraansa ja elämää yleensä. Tuntuu että useimmissa suosikkiyhtyeissäni on jäljellä enää yksi alkuperäisjäsen (eikä kaikissa sitäkään), joten täältä vahva peukku Francis Rossille, että jatkaisi bändin nimeltä Status Quo pyörittämistä.

 

[Pavlikovsky]

Stadionrockin paalujunttapioneeri kävi viime viikolla Suomessa heittämässä hyvästit (niin varmaan) jäähyväiskiertueellaan ja ainakin Turussa ympyrä sulkeutui jonkinlaisesti, kun vuonna 1973 Quo kävi Ruissalossa jytisyttämässä niin kovaa boogietaan, että sen aikaiset turva-aidat olivat vaakatasossa ja Roy Wood kieltäytyi nousemasta edes lauteille tuon nuoren poikabändin tulituksen jälkeen. Nyt meno oli Logomossa rauhallisempaa, mutta yhtä yllätyksetöntä, joka on väkevä tavaramerkki tämän soittokunnan kohdalla. Parfittin kaaduttua valkoiset tennarit jalassa nykymeno henkilöityy hyvin vahvasti Francis Rossiin tottakai, mutta legenda antoi muullekin yhtyeelle tilaa. Kyllähän sitä Parfittia lavalta moni tosifani etsii, mutta stuntti Richie Malone hoiti nuo hommat niin hyvin kuin vain pystyi. Ei Parfittin soitto mitään uniikkia ollut, mutta karisma sen sijaan kyllä kera soundin. Vuodesta 1986 mukana ollutta John Edwardsia voi joku hätäisempi ihan originaali-Quona pitää. Settilista oli totutun turvallinen ja loppuun saakka In The Army Nowta bändi jaksaa raahata mukanaan, mutta hyväksytään. Tuo vain on aina katkaissut boogieputken yhtä tehokkaasti. Quo jätti heipat tyylilleen uskollisena ja omana itsenään jo hyvinkin varamiehisenä eli nämä farewellit olisi voitu tehdä jo aiemmin, mutta kyllä vanha kone vielä jauhoi sen verran mylvivästi hitit tuvan katon laitamille, että siinä taas nuorille pyrkyreille hetkeksi näytettiin, että mistä kana kusee.

 

[psychodad]

Nyt kun bandi on saanut jaahyvaisensa heitettya, eiko tassa olisi loistava kandidaatti "maailman huonoin ison nimen bandi" kategoriaan? KISS varmaan on lahjattomuudessa samalla tasolla, mutta jotkut niiden rallit sentaan saavat pysyvaa radiotoistoa, huonoudestaan riippumatta.

 

[Pavlikovsky]

Nyt kun bandi on saanut jaahyvaisensa heitettya, eiko tassa olisi loistava kandidaatti "maailman huonoin ison nimen bandi" kategoriaan?

Jaa-a, hyvää pohdiskelua. Ensin pitäisi määritellä termi "huono". Se, kun voi olla mitä hyvänsä. Vaikka huonot palstatrollit ja Rauman Lukon jääkiekkomenestys. Mutta jos Status Quo määritellään isoksi ja huonoksi yhtyeeksi, niin en halua edes tietää mihin sijoitetaan muovista radiorock-pomppuheviä soittavat suuret nyky-yhtyeet.

 

[nummenkallio]

Nyt kun bandi on saanut jaahyvaisensa heitettya, eiko tassa olisi loistava kandidaatti "maailman huonoin ison nimen bandi" kategoriaan? KISS varmaan on lahjattomuudessa samalla tasolla, mutta jotkut niiden rallit sentaan saavat pysyvaa radiotoistoa, huonoudestaan riippumatta.

Status Quo ja Kiss tekevät molemmat yksinkertaista musiikkia, joka on kuitenkin toimivaa ja hyvää.

Maailmassa on paljon artisteja, joiden musiikki on niin ikään yksinkertaista, mutta se ei ole toimivaa - eikä hyvää.

Se, onko musiikki yksinkertaista vai monimutkaisempaa, ei vielä tee siitä automaattisesti hyvää tai huonoa. On olemassa hyvää kolmen soinnun rokkia ja paskaa progea ja tietenkin myös toisinpäin.

Ja kyllähän Quo soitti viikko sitten Kulttuuritalollakin vielä monta nuorempaa bändiä suohon. Äijät eivät yritä tehdä enempää kuin osaavat, vaan keskittyvät tekemään oman juttunsa hyvin - ja myös tekevät.

 

[oiler99]

Ilmeisesti fanit haluavat bändin tekevän vielä sähköisiä keikkoja, koska Rossi on pistänyt nuo aiemmat suunnitelmat romukoppaan. Kyllä Francis itsekin haastattelussa totesi, ettei Status Quo ole enää sama bändi ilman Rick Parfittia. Rossi ei kuitenkaan vielä pistä Telecasteria eläkkeelle, sillä bändi julkisti juuri uuden "Plugged In - Live and Rockin'"-brittikiertueen päivämäärät.

 

[nummenkallio]

Ilmeisesti fanit haluavat bändin tekevän vielä sähköisiä keikkoja, koska Rossi on pistänyt nuo aiemmat suunnitelmat romukoppaan.

No nuo akustiset vedot olivatkin aika outo idea bändiltä, jonka teho on perustunut aina kolmeen sointuun, reippaaseen menoon ja sähkökitaroihin. Hyviä sävellyksiähän bändillä riittää, ei se siitä ole kiinni, mutta mielestäni Status Quo on jotenkin aika tiukasti kiinni tuossa biisien esittämistavassa.