Status Quo – pyhä kolmisointu

[Pisin Kääpiö 186cm]

Frantic Fourin brittikeikkojen kysyntä on ollut niin kovaa, että ukot harkitsevat nyt maailmankiertueelle lähtemistä.

Status Quo consider Frantic Four world tour | News | Classic Rock

Frantic-lippujen kova kysyntä oli ennakoitua UK:ssa. Status Quo on ollut kotikentällään aina suosittu, ilman mainittavia laskukausia. Tämä siitäkin huolimatta että viimeisten 25 vuoden tuotantoa on valunut keikkasettiin kitsaasti ja hyvin valikoidusti. Ja osittain myös sen vuoksi.

Frantic Four on ehdottomasti maksimaalisin kaupallinen teko jonka yhtye voi tässä elämänkaarensa vaiheessa tehdä. Satavarmasti moni vanha Status Quon ystävä haluaisi vielä kerran nähdä tämän autenttisimman kokoonpanon, vaikkei viime aikojen Quota olisi jaksanut ihan joka kertaa tulla paikalle katsomaan. Frantic Four on helpoin mahdollinen markkinoitava tuote yhtyeen potentiaaliselle yleisölle, koska se on niin monelle ainoa oikea Status Quo.

 

[Paitselo]

Tuuri goes Quo - Paitselo goes Tuuri

Olin pyhästi vannonut, että en KOSKAAN, NEVÖ mene käymään Vesa Keskisen ostoshelvetissä nimeltä Tuuri.
Noh, "nevö sei nevö" - nyt tuli nimittäin käytyä.

Hyvä puoli tässä käynnissä oli se, että Keskisen valikoimassa löytyi runsaasti Status Quon matskua! Mukaan tarttui yli kaksituntinen dvd-pläjäys, jossa Quo esittää 27.3.2000 Shepherd´s Bush Empiressä nauhoitetun livekeikan!

DVD:n nimi on Famous in the Last Century.
Biisilista:

- Old Time Rock And Roll
- Way Down
- Rave on
- Roll Over Beethoven
- When I´m Dead And Gone
- Memphis Tennessee
- Sweet Home Chicago
- Crawling From The Wreckage
- Good Golly Miss Molly
- Claudette
- Rock´N´Me
- Hound Dog
- Runaround Sue
- Once Bitten Twice Shy
- Mony Mony
- Famous In The Last Century

... ja lisänä on bändin jäsenten haastatteluita ja treenikämppäotoksia. Mainittakoon, että Rossi & Parfitt muistelevat lämmöllä Alan Lancasteria.

SUOSITTELEN!

 

[Pavlikovsky]

Jotenkin arvelinkin, että tuosta voisi tulla isompikin kiertue, kun kerran alkuperäisen kokoonpanon sedät lähtevät tien päälle. Sen verran kuitenkin kulttimaineeseen tämäkin bändi on päässyt boogiellaan, että kansaa riittää varmasti keikoilla aina varhaisimmista Quo-faneista uudempiin ja myöhemmin bändin löytäneisiin. Nyt on papoillakin sitten paikka näyttää miten tanakan leveässä haara-asennossa, valkoisissa tennareissa ja valkoisissa farkuissa ne fenderin kaulat ovat vielä yhden suuntaisessa stondiksessa tehden saman suuntaista keinumis-liikettä. Settilista tulee varmasti olemaan täynnä vanhoja vähemmänkin soitettuja hittejä, mutta en epäile hetkeäkään etteikö bändi saisi niihin sellaista potkua, että biisien energia tuntuu lähes tulkoon nivusissa asti.

Jotenkin tuntuu, että bändin kiertue ei Suomeen asti yllä. Jostain syystä Quo on esimerkiksi länsinaapuria kierrellyt ahkerammin edellisillä kokoonpanoillaan johtuen varmasti yksinkertaisesti yleisömääristä. Noh, pitää käydä katsastamassa jos sattuu aikataulut hyvin kohdilleen.

DVD:n nimi on Famous in the Last Century.
Biisilista:

En olekaan tällaiseen DVD:seen näin ulkomuistista törmännytkään. Toki biisit ovat tuttuja esimerkiksi Creedencen Good Golly Miss Mollyyn Status Quo jos mikä saa kappaleeseen sopivaa ränttätänttää mukavasti sisällytettyä. Roll Over Beethoven myös yksi suosikeistani, kaikilla suosikkibändeillä ainakin, jotka ovat sen esittäneet.

 

[oiler99]

Nostanpa tämän ylös, sillä Status Quo esiintyy kesällä Helsingissä Rockin' Hellsinki-festivaalin lauantain pääesiintyjänä. Päivämäärä on siis 15.6. ja paikka Kaisaniemen puisto. Frantic Four-kokoonpanoa lavalla tuskin nähdään, sillä he tekevät vain maaliskuussa sovitut brittikeikat. Liput keikalle tulevat myyntiin 11.3. Lippupalvelussa, Menolipussa ja Tiketissä.

http://www.mesta.net/musa/uutiset/?aid=28244

 

[Pavlikovsky]

Nostanpa tämän ylös, sillä Status Quo esiintyy kesällä Helsingissä Rockin' Hellsinki-festivaalin lauantain pääesiintyjänä. Päivämäärä on siis 15.6. ja paikka Kaisaniemen puisto. Frantic Four-kokoonpanoa lavalla tuskin nähdään, sillä he tekevät vain maaliskuussa sovitut brittikeikat.

Totta, Quon Frantic Tourhan käynnistyy briteissä näinä päivinä ja ilmeisesti sitä maailmankiertuetta klassisella kokoonpanolla ei nyt saatukaan, mitä vähän jopa lupailtiin. Upeaa olisi ollut nähdä Lancaster basson varressa valkoisissa farmareissaan leveässä haara-asennossa yhdessä Rossin ja Parfittin kanssa, mutta kelpaahan tuo "uudempi" Status Quokin, kovan tason muusikoita sielläkin.

Tosin, nythän rumpali Matt Letleyhän lähti kävelemään tästä tuoreimmasta Quo-kokoonpanosta. 13 vuotta ehti Letley rummuttaa Quossa ja en tiedä oliko hän tarpeeksi raskaskätinen kannuttaja Quon suosimaan boogieen vai mikä onkaan lähdön syynä. Kuulemma mitään riitoja tähän ei liity. Eli uusi rumpali on löydettävä patteriston taakse vai meinaavatkohan klassikkoajan kokoonpanon John Coghlanin houkutella tälle Suomeenkin saapuvalle kiertueelle?

Itse keikasta sen verran, että nyt pääsee Quo soittamaan pitkästä aikaa Suomessakin sellaiselle keikkapaikalle, johon tällainen voimaboogie sopii kuin nyrkki silmään, vaikka toki klubeissakin paikasta riippuen on Quo pystynyt hyviä keikkoja Suomessa vetämään. Milloin viimeksi on lie päässyt Status Quo esiintymään ulkoilmassa Suomessa ja vieläpä ns. pääesiintyjänä? Kaikesta kielii se, että vanhojen patujen markkina-arvo on Suomessa kohonnut selkeästi ylöspäin ja kysyntää on jälleen, jota esimerkiksi muutama vuosi ei heidän kohdallaan ollut, pieni keikkatauko tekee aina ihmeitä.

En epäile hetkeäkään etteikö jo harmaantuneet papat pystyisi vetämään energisen, ytimekkään ja Status Quo-maisen vahvan keikan Helsingissäkin jo vähintään samaa vauhtia bändin kanssa ikääntyneelle yleisölle. Hitit kuullaan aivan takuulla, se on jo nyt tiedossa. Nähtäväksi jää saadaanko uudemmilta levyiltä jotain maistiaisia, jotka saisivat livenä varmasti entistä tuhdimman käsittelyn bändin toimesta.

 

[oiler99]

Jotenkin arvelinkin, että tuosta voisi tulla isompikin kiertue, kun kerran alkuperäisen kokoonpanon sedät lähtevät tien päälle. Sen verran kuitenkin kulttimaineeseen tämäkin bändi on päässyt boogiellaan, että kansaa riittää varmasti keikoilla aina varhaisimmista Quo-faneista uudempiin ja myöhemmin bändin löytäneisiin. Nyt on papoillakin sitten paikka näyttää miten tanakan leveässä haara-asennossa, valkoisissa tennareissa ja valkoisissa farkuissa ne fenderin kaulat ovat vielä yhden suuntaisessa stondiksessa tehden saman suuntaista keinumis-liikettä. Settilista tulee varmasti olemaan täynnä vanhoja vähemmänkin soitettuja hittejä, mutta en epäile hetkeäkään etteikö bändi saisi niihin sellaista potkua, että biisien energia tuntuu lähes tulkoon nivusissa asti.

Itse asiassa tämä kiertue ei taida olla mikään ihan greatest hits-tyyppinen rundi, vaan albumiraitoja on otettu settiin. Tässä eilisen Manchester Apollo-keikan settilista:

Junior's Wailing
(Steamhammer cover)
Backwater / Just Take Me
Is There a Better Way
In My Chair
Blue Eyed Lady
Little Lady / Most of the Time
April, Spring, Summer and Wednesdays
Railroad
Oh Baby
Forty-five Hundred Times / Rain
Big Fat Mama
Down Down
Roadhouse Blues
(The Doors cover)

Encore:
Don't Waste My Time
Bye Bye Johnny
(Chuck Berry cover)

Tuossa avausbiisi Junior's Wailing eiliseltä. Status Quo Juniors Wailing Frantic Four First song first gig Manchester 2013 - YouTube

Hyvin kyllä papoilta edelleen lähtee!

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tuossa avausbiisi Junior's Wailing eiliseltä. Status Quo Juniors Wailing Frantic Four First song first gig Manchester 2013 - YouTube

Hyvin kyllä papoilta edelleen lähtee!

Paikalliskielellä sanotaan että if it's not broken, don't fix it. Näillä mennään. Tuo Frantic Fourin tuore liveversio on muuten jopa särmikkäämpi ja eloisampi tuotos kuin mitä Status Quo alkuperäinen studiocover oli Ma Kelly's -levyllä.

Yksillä musikanteista näkyy ikä ja toisilla iän mukanaan tuomat krempat, mutta eipä tuo haittaa paskan vertaa. Hienoa että rokkihommia saa tehdä ilman eläkeikää.

 

[Paitselo]

Tuossa avausbiisi Junior's Wailing eiliseltä. Status Quo Juniors Wailing Frantic Four First song first gig Manchester 2013 - YouTube

Alaleuka putosi lattialle ja lauma banaanikärpäsiä tunkesi suuhuni, kun katsoin tuon pätkän. Siis jumankekka, että papat ovat edelleen hyvässä vedossa. Minä etukäteen kuvittelin tuota Alan Lancasterin osuutta jotenkin heiveröisemmäksi (tietäen miehen sairauden), mutta hänhän veti komeasti!

Äkkiseltään tuo biisilista näyttää lyhyeltä, mutta siellähän on mukana biisit Backwater ja Forty-Five Hundred Times - jos Quo rykäisee kummatkin kappaleet rumpusooloineen, niin pelkästään noista kahdesta helmestä kertyy n. puolen tunnin rockpläjäys.

 

[oiler99]

Tässä hieman lisää videota tuolta avauskeikalta:

Backwater
Blue Eyed Lady
Is There A Better Way
In My Chair
April, Spring, Summer And Wednesdays
Oh Baby

Kiertueen päätöskeikka Wembleyllä kuvataan ja julkaistaan syyskuussa DVD:nä.

 

[Paitselo]

^ Paalujunttaboogie is back! Kylmät väreet menee, kun noita kuuntelee/katselee. Ainoa miinus tulee siitä, että Parfitt on menettänyt kiharapehkonsa ;-) Niin no, eipähän tuo Rossin lettikään enää liiemmin liehu. Ai ai kun voisi olla mukana tuolla Wembleyllä - vaan kun ei voi. Noh, tietääpä ainakin, että mikä dvd menee syyskuussa hankintaan.

 

[Paitselo]

Jos Quon faneilta on jäänyt huomaamatta tämä loistava DVD:

STATUS QUO - The Party Ain´t Over Yet ... 40 years of Status Quo (löytyy ainakin Anttiloista)

Yli kolme tuntia Quon parhaita biisejä + studiosessioita + haastatteluja.

Kokoelman ehdoton helmi on tallenne Quon Wembleyn keikasta Lontoosta vuodelta 1974! Pelkästään jo tuon takia tämä DVD kannattaa hankkia.
Mukana on myös loistavaa kuvaa/ääntä Quon muista 80- ja 90-luvun keikoista - noissa näkyy hyvin bändin kolmen eri rumpalin tyyli "paiskoa" niitä tuttuja biisejä vuosien varrelta.
Mukana on myös harvemmin nähtyjä videoita bändin alkuajoista 1960-luvulta.

Suosittelen!

 

[Pavlikovsky]

Tässä eilisen Manchester Apollo-keikan settilista:

Ei tosiaan mikään very best of-settilista ja kaikki biisit taitavat melkeinpä olla ajalta 1970-1976, joten todellinen tosi-Status Quo - diggarin settilista kyseessä mitä bändi on varmasti hakenut. Eikö ketään kuitenkaan häiritse, että Caroline, Whatever You Want tai Rockin` All Over The World on pudotettu pois settilistasta? Nuohan ovat Quon settilistojen kulmakiviä, oli fanit ja musiikkia kuluttava yleisö niistä melkeinpä mitä mieltä hyvänsä

Rinnastan varsinkin Carolinen pois jättämisen siihen, että Deep Purple jättäisi Smoke On The Waterin tai Black Nightin soittamatta, mutta toisaalta settilistaa on tarkoituksella uusittu kovalla kädellä ja hyvinhän se tanakka ränttätänttä lähtee edelleen Quon koneesta videoklipin perusteella. Settilistasta saisi Quonkin kohdalla vaikka minkänäköistä, joten tuollaisenaan settilista on mainio.

Tuo Paitselon mainitsema The Party ain´t over yet... lähtee varmaankin ostoon ja muutenkin kokoelmasta uupuu muutamia tuoreempia Quo-levytyksiä, joita pitää jossain vaiheessa yrittää metsästää. Onneksi spotify on paikannut, josta ilmeisesti löytyy kaikki Quon levyt ihan varhaisista levyistä tuoreimpiin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

^ Paalujunttaboogie is back! Kylmät väreet menee, kun noita kuuntelee/katselee. Ainoa miinus tulee siitä, että Parfitt on menettänyt kiharapehkonsa ;-) Niin no, eipähän tuo Rossin lettikään enää liiemmin liehu. Ai ai kun voisi olla mukana tuolla Wembleyllä - vaan kun ei voi. Noh, tietääpä ainakin, että mikä dvd menee syyskuussa hankintaan.

Voi hyvin olla että Frantic Four -kierue saa vielä jatkoa. Tuota Rossi ja Parfitt vähän uumoilivat jossakin haastattelussa. Jos kuntoa ja terveyttä vaan riittää, niin kyllä Frantic Four voi hyvin vetää saleja täyteen siellä missä Status Quo on muutenkin tavannut nauttia suosiota.

Vaikka papat ovat jo kovasti harmaantuneet, niin uudelleen kootun "oikean" Status Quon karisma on edelleen lyömätön. Sille ei yhtyeen mikään muu line-up pärjää, ottamatta keneltäkään mitään pois.

Ei tosiaan mikään very best of-settilista ja kaikki biisit taitavat melkeinpä olla ajalta 1970-1976, joten todellinen tosi-Status Quo - diggarin settilista kyseessä mitä bändi on varmasti hakenut. Eikö ketään kuitenkaan häiritse, että Caroline, Whatever You Want tai Rockin` All Over The World on pudotettu pois settilistasta? Nuohan ovat Quon settilistojen kulmakiviä, oli fanit ja musiikkia kuluttava yleisö niistä melkeinpä mitä mieltä hyvänsä

Ilmankin pärjää. Nyt on kyse jostakin muuta kuin että jengi tulisi kuuntelemaan noin 1759. kerran Carolinensa livenä.

Settiin on varmaan haettu juuri Lancasterin keskeisimmät viisut ja lisäksi sitä tavaraa, jota yhtye soitti juuri tuon kokoonpanon kulta-aikana ehkä säännöllisemmin kuin sen jälkeen. Status Quo on soittanut monia noistakin kappaleista Lancasterin erkaannuttua yhtyeestä, josta eteenpäin juuri esimerkiksi Caroline, Whatever You Want ja Rockin' All Over The World ovat olleet suunnilleen joka setin pakollisia numeroita. Tällä valinnalla epäilemättä korostetaan sitä että nyt on koossa vanha remmi. Lisäksi Whatever You Want ja Rockin' All Over The World tarvitsisivat Andy Bownin koskettimia, joita ei nyt ole stagella.

 

[Pavlikovsky]

Ilmankin pärjää. Nyt on kyse jostakin muuta kuin että jengi tulisi kuuntelemaan noin 1759. kerran Carolinensa livenä.

Totta veistelet, en muista onko Rossi varsinaisesti settilistaa kommentoinut mitenkään, mutta kyllähän kappalevalinnoilla viestitetään jo Lancasterin läsnäolo bändissä. Ja tosiaan, niin kuin sanoin niin settilistahan näyttää todella kovalta jo tuollaisenaan ja on varmasti enemmänkin Quota kuunnelleen mieleen ja silloin ei Carolinea, Whatever You Wantia ja Rockin` All Over The Worldia ei välttämättä tarvita, vaikka ne Quolle ovat jääneet vakiobiiseiksi. Kyllä minä uskon, että papat nekin osaavat rokata läpi vaikkei niitä settilistassa olekaan. Todennäköisesti Helsingissä Carolinea ja kumppaneita luukutetaan taas normaalisti, kun klassikkokokoonpano ei ole enää lauteilla. Jotenkin erehdyin tosiaan noiden koskettimien kohdalla, kun kyseessä on nyt vanha remmi, my bad.

 

[Paitselo]

Tuo Paitselon mainitsema The Party ain´t over yet... lähtee varmaankin ostoon

Just eilen illalla taas kuuntelin/katselin Quon konserttia Wembleyltä vuodelta 1974 - kyllä olivat jätkät silloin kovassa kondiksessa ja ulkonäkökin oli kohdillaan! Muuten tuo biisi Forty-Five Hundred Times oli aikoinaan melkoinen rykäys livenä - katsoin piruuttani kellosta - biisin kesto oli 28 minuuttia ja sinne Rossin tiluttelun, Lancasterin jyräävän basson & Parfittin rakettikompin sekaan oli ympätty esim. biisi Race With The Devil. Siinä oli sellaista komppia ja meininkiä, että parempaa en tämän tyyppisestä musiikkigenrestä tiedä!

Olen muuten itse vuosikymmenet yrittänyt apinoida tuota Parfittin tapaa hoitaa kuusikielisen rakettikomppi - vaan enpä ole onnistunut. Ihme jätkä - miten se tuon tekee?

Toki minäkin hieman ihmettelen Carolinen puuttumista tuosta Frantic Fourin biisilistasta, mutta toisaalta kyseinen biisi on jo niin puhkikaluttu, että oli upeaa saada kuulla näitä muita 70-luvun helmiä.

By the way - 1980-luvun puolivälistä löytyy sellainen Quon biisi, joka minuun on aina jostakin syystä kolahtanut - nimittäin Rolling Home. Tuosta tulee aina hyvälle tuulelle ja siinä muutenkin ilmenee Quon ihmeellinen taito revitellä sitä kolmisointua niin, että se ei vaan kyllästytä.

edit: kerronpa nyt tämänkin - 70-luvun puolivälissä olin Quon konsertissa Helsingin Kulttuuritalolla ja minulla oli ilo ja kunnia keskustella hetken aikaa Albert Järvisen kanssa. Alppu kertoi huvittuneena, että joku Hesarin toimittaja oli lähtenyt vihaisena konsertista ulos kahden ekan biisin jälkeen - toimittaja oli sanonut, että "jessus mitä paskaa - ei tämä ole musiikkia ja täällä tulee kuuroksi". Albert oli hänelle vastannut, että "etkö sä urpo tajua, että tää on paljon ENEMMÄN kuin vaan musiikkia". Tuohon ei ole minullakaan lisättävää.

 

[oiler99]

Status Quon lämppäreinä Kaisaniemessä toimivat Michael Monroe, Sleepy Sleepers ja Los Bastardos Finlandeses.

Rockin' Hellsinki: Status Quo (GBR), Michael Monroe, Sleepy Sleepers, Los Bastardos Finlandeses @ Kaisaniemen puisto La 15.6.2013 15:00 - Meteli.net

 

[Sledge Hammer!]

Pienessä hiljaisuudessa tullut markkinoille juuri uusi levykin. Bula Quo nimeltään joka tuplalevy, joista ensimmäinen on samannimisen elokuvan soundtrack (yhdeksän uutta biisiä) ja toinen levy kokoelma liveä ja uusintaversioita muutamista vanhoista vedoista. Elokuva (joka tullee joskus tänne suoraan dvd:lle) on trailerin perusteella jonkinlaista Visa Mäkinen meets Pekko Aikamispoika-osastoa missä bändi näyttelee itseään jonkinlaisen agenttitarinan päälle Fiji-saarilla. Melkoista Fijiä on myös levykin eli lomatunnelmissa väkerrettyltä välityöltä kuulostaa, mutta pakkohan se oli ostaa kun muutkin on jo hyllyssä.

 

[oiler99]

Olikos jatkislaisia eilen katsomassa Quota Kaisaniemessä? Mitkä oli tunnelmat?

 

[oiler99]

Frantic Four kokosi vielä kerran rivinsä ja kiertää parhaillaan Eurooppaa. Suomeen eivät valitettavasti tulleet, Saksa taitaa olla lähin paikka missä tämän legendaarisen kokoonpanon on livenä voinut nähdä. Rossi muuten syksyllä lyttäsi tuon viime kevään kiertueen melko kovin sanoin, joten melkoinen ihme että ovat taas kimpassa lähtenee tien päälle.

Nykykokoonpanoon on bändistä lähteneen Matt Letleyn tilalle pestattu Leon Cave.

Niin ja nyt se Caroline on setissä. Status Quo Frantic Four - Caroline - Oberhausen 19.3.2014 - YouTube

 

[oiler99]

Status Quo on pestattu tämänvuotisen Puistobluesin pääesiintyjäksi.

PuistoBlues - Puistobluesin nurmet tampataan tänä vuonna Status Quon tahdissa

 

[Pavlikovsky]

Pyhä kolmisointu nousee jälleen kerran pölyttymästä ja jytisee jälleen! Kyllähän Puistoblues on varsin oiva paikka Quon edustamalle paalujytälle, koska varsin samantapaista musiikillista suuntaa tarjosi George Thorogood viime vuonna Jäkessä ja sitä ennen itseasiassa John Fogerty. Okei, eiväthän nuokaan kolme edusta Puistobluesin perinteisen juuribluesin linjaa, josta on selkeästi viime vuosina lipsuttu, mutta tarpeeksi lähelle tänäkin vuonna päästään, koska nykyään vuotuiset festivaalit vain joutuvat järkevässä mittakaavassa laajentamaan repertuaariaan ajatellen muitakin kuin tässä tapauksessa hc-bluesfaneja. Pori Jazz tosin on jo surullinen esimerkki tästä.

Tosiaan nyt ei ilmeisesti tulla enää lauteille tuon klassikko-kokoonpanon kanssa, vaan "tuoreemman" Quo-rosterin voimin mennään, joka kelpaa kyllä, osaavat asiansa bändin keulamiesten hallinnoidessa isoa kuvaa. Kyllähän klassikkokokoonpanon ja nykyisen kokoonpanon live-esiintyminen on sen verran juurevaa ja tasaisen vahvaa mitä voi ikääntyneiltä rokkijalmareilta odottaa, että piletti antaa katetta varmasti. Toivottavasti settilistaan eksyisi jotain 2000-luvulla tehtyjä yksittäisiä menopaloja, vaikka varmaankin aika turvallisella settilistalla festivaalikeikalle lähdetään. Yleisöstä voi tällä festivaalilla löytää paljon 70-luvun alun Ruissalon Ruisrockin keikan fiilistelijöitä, sen verran varttunutta kansaa Vanhankylänniemessä perinteisesti on tavannut. Tuo Bula Quo on ihan paikkaansa pitävä peruslevytys muuten, mutta ei mikään sellainen, mikä pitäisi tämän bändin arvoasteikossa ylös nostaa. Fenderit yhtäaikaiseen stondikseen stagella, tukan heilautus, vaalean siniset denimit jalkaan ja hemmetin leveä haara-asento! Siitä on Quon keikka tehty!

 

[Sledge Hammer!]

Nurmet tosiaan tampattiin varsin mainiosti. Kesän harvinaisuus aurinko lämmitti runsaslukuista Vanhankylänniemeä ja se porukka -kuten sivuunkirjoittanut- joka oli tullut vain SQ:n takia sai mistä maksoi.

Bändi aloitti ohjelman mukaan tasan 18.30 ja soitti 90 minuuttia. Festareiden tapaan settilista oli tyyliä Greatest Hits eli pääasiassa 70-luvun biisejä. Tuoreimmista kuultiin neljä (the Oriental, Rock and Roll and You, Beginning of the End ja Creeping Up On You). Alusta loppuun keikka oli tukevaa boogiejyrää ja ainoa siitä poikkeava kappale oli In the Army Now.

Herrat Rossi ja Parfitt ovat samanlaisia rock-karikatyyrejä kuin vaikkapa Angus koulupuvussa, Lemmy bootseissa tai KISS meikeissä. Toinen valkoisessa silkkipaidassa mustissa housuissa ja trendikkaissä lenkkareissa ja toinen farkkuissa. Molemmilla kulahtaneet Telecasterit. Tälläistä aitoutta ei voisi mikään mainostoimisto keksiä. Loistava keikka.

 

[Yläkalevi]

Harmittaa suuresti lauantaisen keikan missaaminen toisen festarin päällekkäisyyden takia. Yhtä paljon harmittaa lukea että uuden alkoholilainsäädännön takia ilmeisesti yleisömääräkin PuistoBluesissa oli kärsinyt ja rajusti. PB:ssä tuli käytyä monta vuotta peräkkäin ja pitkään, se piknik-meininki siellä toimi aina hienosti.

Sen sijaan hieno lukea että bändi on edelleen kovassa vedossa ja settilistakin on ilmeisesti koostunut bändin kovimmalta aikakaudelta. Olen bändin nähnyt Paraisilla -98. Sen jälkeen olen aina ollut estynyt kun SQ on Suomeen uudestaan tullut. Toivottavasti vielä kerran tulisivat ja pääsisin yhtyeen näkemään.

 

[Pavlikovsky]

Status Quolle on varsin turvallista soittaa tuollaisissa festivaaliolosuhteissa juuri tuollainen toimiva ja kaikin puolin kompakti best of-settilista, vaikka olisi erilaisessa miljöössä mielenkiintoista kuulla myös vähemmän soitettuja kolmisointuvetoja. Tuota In The Army Nowia olen henk. koht bändin biisikatalogissa aina vieroksunut, mutta tunnettavuutensa ja ehkä erilaisuutensa takia kyseinen radioystävällinen raita settilistassa sinnikkäästi roikkuu.

Tarkentuneiden alkoholilaki-pykälien takia osa tuota vanhaa Puistobluesin henkeä on ainakin toistaiseksi telakalla, kun aiemmin iloista blueskansaa aidataan nyt DDR-tyyliin festivaalialueella ja ihmiset syynätään läpi omien juomien viemisen takia kuin alaikäisten nuorisodiskossa konsanaan. Tuo oli liikaa monelle Puistobluesissa monet vuodet olleelle kävijälle ja se näkyi heti yleisömäärässä. Toiseksi on aiheellista toki kysyä joidenkin bluespuritaanien mielestä, että mitä Status Quo tekee Puistobluesissa noin musiikillisessa mielessä, mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta, että Pori Jazz on toimintaa harrastanut jo iät ajat. Kyllähän Quon musiikissa pystyy blueskaavaa kuulemaan kuitenkin tietyllä tapaa, joten mielestäni kyllä brittiveteraanit tuohon tapahtumaan sopivat ihan siinä missä Lynyrd Skynyrd 1996. Ja olipahan John Fogertykin 2012 Järvenpäässä pääesiintyjänä, joka ei roots-juuristaan huolimatta edusta ihan sitä perinteistä bluesin lajia. Enkä viitsi valittaa, niin John Fogerty kuin Status Quokin kuuluvat omiin suosikkeihin ympäristöstä riippumatta siinä missä myös viime vuonna pääesiintyjänä ollut blues rockin grand old man George Thorogood.

 

[oiler99]

Rick joutunut Kroatiassa sairaalaan vain tunteja ennen keikkaa ja bändi keskeyttänyt Euroopan kiertueen. Toivottavasti mistään vakavammasta ei olisi kyse, Rickillä kuitenkin on ollut terveysongelmia aiemmin. Status Quo ei kuitenkaan ihan herkästi keikkojaan peruuttele. Viimeksi taisi olla sen Parfittin kurkkusyöpäepäilyn vuoksi, joka onneksi osoittautui vääräksi. Joten kyllähän tämä vähän pahalta kuulostaa. Toivottavasti se nyt olisi tuo lämpöhalvaus tai auringonpistos, mitä jotkut fanit vähän FB-sivuilla uumoilivat. Vaikkeivät nekään 65-vuotiaalle miehelle mitään ihan helppoja juttuja ole.

Lisätietoja Rickin terveydentilasta on luvassa ensi viikolla.

Status Quo axe European tour after Rick Parfitt is hospitalised in Croatia ahead of concert tonight | Mail Online