Stand up -komiikka

[Varis]

Jimmy Carr (Netflixistä löytyy viimeisin, tulee muuten marraskuussa Tampereelle) ja Frankie Boyle (youtubesta löytyy pari pitkää settiä) ovat tällä hetkellä ne standupin kirkkaimmat tähdet, muut tulevat kaukana takana.

Carr on yksi suosikeistani, mutta ymmärtääkö joku oikeasti mitä Frankie Boyle puhuu? Voi olla hauska tai olla olematta, koska kovin montaa sanaa per lause en koskaan saa hänen aksenttinsa takaa selvitettyä.

Tuskin oli muutenkaan tarkoitus julistaa mitään absoluuttisia totuuksia, mutta vähän hassua nostaa kaksi koomikkoa selkeästi kirkkaimmiksi tähdiksi, varsinkin kun kummallakaan ei poliittisen epäkorrektiuden ja shokeeraavien onelinereiden takana ole niin hirveästi syvyyttä. Voivat olla paneeliohjelmissa hyviä, mutta tässä arvioin stand-up-näyttöjen perusteella. Omalla listallani Bo Burnham, Jim Jeffries ja Bill Burr menevät kaikki Carrin ohi, mutta kaukana sekään on mistään objektiivisesta totuudesta.

Gervais'n setistä samoilla linjoilla kuin muutkin. On vähän ärsyttävää kun mikään ei ole pyhää, paitsi itselleen pyhät asiat. En myöskään oikein saanut kiinni että olisiko sen rahoilla leijumisen pitänyt olla hauskaa, mutta kai se kuuluu hahmoon. Hauska mies ja erinomainen käsikirjoittaja, mutta tämä viimeisin spesiaali jätti vähän kylmäksi.

 

[Tuamas]

Carr on yksi suosikeistani, mutta ymmärtääkö joku oikeasti mitä Frankie Boyle puhuu? Voi olla hauska tai olla olematta, koska kovin montaa sanaa per lause en koskaan saa hänen aksenttinsa takaa selvitettyä.

Tuskin oli muutenkaan tarkoitus julistaa mitään absoluuttisia totuuksia, mutta vähän hassua nostaa kaksi koomikkoa selkeästi kirkkaimmiksi tähdiksi, varsinkin kun kummallakaan ei poliittisen epäkorrektiuden ja shokeeraavien onelinereiden takana ole niin hirveästi syvyyttä. Voivat olla paneeliohjelmissa hyviä, mutta tässä arvioin stand-up-näyttöjen perusteella. Omalla listallani Bo Burnham, Jim Jeffries ja Bill Burr menevät kaikki Carrin ohi, mutta kaukana sekään on mistään objektiivisesta totuudesta.

Kyllä kun tuota Boylea kuuntelee sen yhden setin, niin kyllä se sieltä aika pitkälle sitten tulee.

Boylellä jonkun verran sitä "syvyyttä" on, Carr on puhtaasti onelinereiden mies ja toki tuo oli täydellisen subjektiivinen arvio.

Esimerkiksi Jim Jeffries on pirun hyvä, Bill Burrin esiintymistavassa tökkii hiukan joku ja Bo Burnhamia en jaksanut katsoa kuin vähän alusta.

 

[Prof. Puck]

Netflixissa oleva Chris Rockin show ei kyllä saanut tuulta siipien alle ja jäi jonkinsortin pettymykseksi. Miten muille upposi? Mulla ja @Tuamas pitkälle sama maku tällä saralla. Minunkin suosikkeja Jimmy Carr ja Frankie Boyle tällä hetkellä. Ei toki mitään älykköhuumoria, mutta hyvin toimii.

 

[Tuamas]

Netflixissa oleva Chris Rockin show ei kyllä saanut tuulta siipien alle ja jäi jonkinsortin pettymykseksi. Miten muille upposi? Mulla ja @Tuamas pitkälle sama maku tällä saralla. Minunkin suosikkeja Jimmy Carr ja Frankie Boyle tällä hetkellä. Ei toki mitään älykköhuumoria, mutta hyvin toimii.

Chris Rock oli tasoltaan pirun vaihteleva, välillä ihan helmiä juttuja ja hyvällä kantaaottavalla kierteellä, mutta välillä sitten sellaista läppää joka tuntui ylijäämäkamalta everybody hates chrisistä.

 

[Varis]

Bo Burnhamia en jaksanut katsoa kuin vähän alusta.

Olen tässä ketjussa Burnhamia kehunut aikaisemmin ja saanut muistaakseni samankaltaisia vastauksia. Hän on paitsi saman ikäinen kuin minä, myös olemukseltaan ja ajatuksiltaan samankaltainen ihminen. Voi olla että ihan puhtaasti samaistumisen kautta tulee iso osa fanituksestani.

Sitä mieltä olen kyllä silti, että muut koomikot tulevat lavalle kertomaan juttuja ja Bo tekemään taidetta. Kyllä valoja, musiikkia ja esityksen rakennetta miettivät muutkin mutta ainakin minun näkemistäni koomikoista Burnham on omalla tasollaan. Kiehtovaa on myös hänen itsetutkiskelunsa. En tiedä toimivatko nämä kaksi youtube-klippiä miten hyvin ilman kontekstia, mutta minä tykkään siitä, että komedia laittaa miettimään vakaviakin asioita.

Oli miten oli, se on pelkästään hieno asia että kaikille löytyy omat suosikkinsa eikä aiheesta keskusteleminen olisi yhtään niin mielenkiintoista, jos kaikista koomikoista oltaisiin samaa mieltä.

 

[ZayWest]

Oli miten oli, se on pelkästään hieno asia että kaikille löytyy omat suosikkinsa eikä aiheesta keskusteleminen olisi yhtään niin mielenkiintoista, jos kaikista koomikoista oltaisiin samaa mieltä.

Näinhän se on. Mielestäni hyvän stand upin yksi perusedellytys on ettei se hieromalla hiero jotain elämää suurempaa aihetta naamaan ja kerro miten tulisi ajatella. Jim Jefferies on yksi suosikeistani, mutta skippaan miehen välittömästi jos alkaa puhe aseista. Bill Burrin jutut toimivat toisinaan myös, mutta skippaan äijän siinä vaiheessa kun hänen silmät alkavat pullistumaan päästä paasaamisen vuoksi. Jimmy Carr on ollut suosikkini jo pitkään, mutta hänenkin tiettyjen juttujen kohdalla voi vilkaista tuoreet lätkäuutiset luurista. Eli onhan näillä aina puolensa.

Ricky Gervais on muuten huikea gaalaisäntä. Youtubesta löytyy loistavat gg-pätkät. Melkoinen taikuri kun tietää miten hiekkapilluista sakkia hollywoodkerma osaa olla.

 

[Andji]

Omalla listallani Bo Burnham, Jim Jeffries ja Bill Burr menevät kaikki Carrin ohi, mutta kaukana sekään on mistään objektiivisesta totuudesta.

Jännä listaus. Jefferies on omalla tavallaan erittäinkin hauska ja Burria jaksaa kuunnella yllättävän paljon, mutta hänen jutuilleen en muista koskaan nauraneeni, vaan ennemminkin ajatellut, että "joo-o, hyvä pointti". Komiikka loistaa Burrin esityksissä poissaolollaan. Minuun ei huumorissa tehoa se, että tietyt asiat huudetaan.

Burnham sitten taas. Nero. Aivan mieletön nero. Erilaisia näkökulmia löytyy ja show on täysin erilainen kuin muilla koomikoilla. Hänen shownsa todellakin on esitys, eikä vain mies ja mikrofoni. Ylisanat eivät riitä, toivottavasti Burnham vielä tekisi komiikkaa jatkossakin. "Make Happy":n loppu antoi sellaisen kuvan, että takki olisi nyt tyhjä.

Sitten pitää vielä nostaa yksi nimi esille jo mainittujen lisäksi: Anthony Jeselnik. Tämän hetken ylivoimainen suosikkini. "Thoughts and Prayers" on varmaankin paras spesiaali, jonka olen nähnyt. Jos tykkää täydellisestä ajoituksesta komiikassa, niin Jeselnik on se juttu. Häneltä on kuulemma tulossa tämän vuoden puolella uutta materiaalia ja ihan kuin olisin maailmankiertueestakin lukenut jostain(?). Jos Suomeen eksyy, niin menen paikalle.

 

[Tuamas]

Sitten pitää vielä nostaa yksi nimi esille jo mainittujen lisäksi: Anthony Jeselnik. Tämän hetken ylivoimainen suosikkini. "Thoughts and Prayers" on varmaankin paras spesiaali, jonka olen nähnyt. Jos tykkää täydellisestä ajoituksesta komiikassa, niin Jeselnik on se juttu. Häneltä on kuulemma tulossa tämän vuoden puolella uutta materiaalia ja ihan kuin olisin maailmankiertueestakin lukenut jostain(?). Jos Suomeen eksyy, niin menen paikalle.

Sinänsä hauska, koska vaikka itse olen äärimmäisyyksien ystävä ja Jeselnikin oikeastaan brittivastinpari Frankie Boyle on tämänhetken ykkönen omassa rankingissa, niin silti näen Jeselnikin olevan jo liikaa siellä "vain shokkiarvo" -linjalla.

Eli juuri tuo "Thoughts and Prayers", joka on Jeselnikin paras setti kyllä, meni taas omaan makuuni jo liian pitkälle siinä, kuinka jokaisen jutun tulokulma oli se kuinka hommasta saadaan mahdollisimman shokeeraava. Ts. että siellä taustalla ei välttämättä ole mitään muuta vitsiä tai ajatusta, kuin se että nyt vedettiin taas niin pitkälle yli kuin pääsee.

Ei siinä, TOP5:ssä Jeselnik silti on itsellä jenkkipuolelta.

 

[sampio]

Burr ja Jeffries ovat omaan makuuni oikein hyviä, Burnham ei ole jaksanut kiinnostaa vielä niin paljoa, että olisin kunnolla jaksanut keskittyä. Kerra aloitin, mutta jäi jotenkin ohueksi se kerta. Ehkä annan vielä mahdollisuuden, mutta jos ei nappaa niin sitten ei. Hyvin yksilöllisiä juttujahan nämä ovat ja olen huomannut, että arjessa hyvin samankaltaisella huumorintajulla varustetut jampat eivät jaksa toistensa stand up -suosikkeja.

Itse pidän Burrin tyylistä. Sellaista jutustelua, joka vaikuttaa lopulta aika spontaanilta omine repeilyineen ja heittoineen. Joo, se huutamiseksi yltyvä alleviivaus toisinaan vähän häiritsee, mutta tykkään terävästä tyylistään ja huutokin on lopulta hyvin satunnaista eikä varsinaisesti häiritse kokonaisuutta. Hyvä esimerkki koomikoista, jollaisia en jaksa edes vähää alusta, on kotimainen Ali Jahangiri. Puisia, itseään toistavia juttuja, jotka hän yrittää nauraa hauskoiksi. Se, että repee omalle jutulleen silloin tällöin, ei ole ollenkaan huono asia, mutta jatkuva yritys saada naurua aikaan on vain aika rasittavaa.

 

[tankero]

Sinänsä hauska, koska vaikka itse olen äärimmäisyyksien ystävä ja Jeselnikin oikeastaan brittivastinpari Frankie Boyle on tämänhetken ykkönen omassa rankingissa, niin silti näen Jeselnikin olevan jo liikaa siellä "vain shokkiarvo" -linjalla.

Eli juuri tuo "Thoughts and Prayers", joka on Jeselnikin paras setti kyllä, meni taas omaan makuuni jo liian pitkälle siinä, kuinka jokaisen jutun tulokulma oli se kuinka hommasta saadaan mahdollisimman shokeeraava. Ts. että siellä taustalla ei välttämättä ole mitään muuta vitsiä tai ajatusta, kuin se että nyt vedettiin taas niin pitkälle yli kuin pääsee.

Ei siinä, TOP5:ssä Jeselnik silti on itsellä jenkkipuolelta.

Thoughts and Prayers myöskin omia lempisettejä. Toisaalta hieman Pitääkö olla huolissaan -matskua, kun tuollainen uppoaa. Bo Burnhman: Make Happy nyt katsastettu loppuun, joskus aiemminkin aloitellut. Ihan suht hauskaa settiä, mutta ei kuitenkaan täysin omaan makuun.

 

[BlackWolf]

Pakko ihmetellä hieman tuota Jeffriessin kehumista. Mies oli hauska. Viimeisin netflixin pätkä oli 50% ihan hauskaa, loppu aika olikin sitten ei hauskaa poliittista jeesustelua. Tuon sinällään ihan hauskan aseläpän jälkeen muuttui mies tyystin ja nyt joku liberaalin möyhyämisen perikuva. Tämä siis tämä viimeisin freedumb mikä lienee pätkä. Eihän tuolla edes yleisö enää nauranut 40 minuutin aikana, kun yksi vaan mouhuaa. No kun kuplassa puhuu kuplassa eläville, niin kai se sitten nykyään riittää tuomaan katsojia paikalle. Aiemmat taltioidut pätkät nähnyt ja ne kaikki oli oikeasti hauskaa läppää, missä joskus piisakttiin sitä ja toisinaan tätä. Mutta että 40 minuuttia yksinpuhelua ja mouhoamista lavalla ilman yhtään vitsiä, niin ei kyllä maistunut minulle. Vaikka sinällään pointit ihan hyviä olikin, en vaan odottanut sitä kesken stand up keikan.

 

[Ollakseni]

Dave Chappellen Killing Them Softly on edelleen lempi stand up spesiaalini. Nämä Netflixiin tulleet jutut ovat ihan hyviä, mutta eivät räjäytä tajuntaani.

 

[Salama15]

Itse pidän Burrin tyylistä.

"Nerd Jesus died...", huikee pätkä, aina vaan jaksaa repeillä, "GET ON IT"!!

 

[Flou]

Eli juuri tuo "Thoughts and Prayers", joka on Jeselnikin paras setti kyllä, meni taas omaan makuuni jo liian pitkälle siinä, kuinka jokaisen jutun tulokulma oli se kuinka hommasta saadaan mahdollisimman shokeeraava. Ts. että siellä taustalla ei välttämättä ole mitään muuta vitsiä tai ajatusta, kuin se että nyt vedettiin taas niin pitkälle yli kuin pääsee.

Jeselnikkiä en juuri tuosta syystä jaksanut katsoa kuin ihan hetken. Tuo miehen tyyli ei toimi mulle sit lainkaan ja siitä tulee kovin väsyneen oloista hyvin äkkiä, kun jokaisen jutun/vitsin idea on sama.

 

[teppana]

Dave Chappellen Killing Them Softly on edelleen lempi stand up spesiaalini. Nämä Netflixiin tulleet jutut ovat ihan hyviä, mutta eivät räjäytä tajuntaani.

Menee itsellekin kyllä lähelle kärkeä. Täytyy kuitenkin tässä antaa shoutout Chappellen Netflix speciaaleillekkin. Chappelle aikoinaan lähti sapatille kun tuntui että vitsit alkaa kääntymään itseään vastaan. On hieno nähdä että vuosien jälkeen mies tulee takaisin samalla kyvyllä. Sama mitä mieltä noista spessuista on, ne on kuitenkin aitoa Chappellea.

 

[teppana]

Dave Chappellen equanimity oli todella kova. Tänä iltana ruokalistalla vielä the bird revelation.

Equanimityssä huomasi Chappellen aikuistuneen kovasti ja välillä jopa vitsien "delivery" oli erilainen kuin aiemmin. Mutta homma toimii. Jos Chappelle jatkaa uuden matskun tuottamista vielä edes muutaman vuoden niin voin hyvin nähdä hänen nousevan stand-up komedian arvostetuimmaksi koomikoksi. Lahjakkaan yksilön suorittamista on aina nautinto katsoa.

 

[Numero66]

Kävin tänään katsomassa Ismo Leikolaa. Täytyy sanoa etten muista nauraneeni ihan hetkeen näin perkeleesti. Bändi ihmetytti aluksi, mutta oli lopulta erittäin hyvin Ismon settiin sopiva. Voin kyllä suositella No niin -settiä muillekin.

 

[sampio]

Mä olin torstaina katsomassa. Muutamaan kertaan taisin naurahtaa ääneen, mikä on ihan hyvin silloin koomikolta, koska en ole mikään ääneennauraja pl. omat jutut. Tuli melkein sellainen olo, että voisi ehkä hallikeikan mennä syksyllä katsomaan.

Edit. Bändiä ei ollut, mutta kitaran kanssa veti pienen potpurin.

Ja sanotaan nyt vielä se, ettei mitään huikeita oivalluksia ollut Ismolla, vaan aika sellaista tasaisen varmaa arkisista asioista jauhamista. Toisaalta ihan tykkään siitä, ettei lähde pakottamaan itseään mihinkään poliittiseen, jos ei kerran tunnu siltä. Ehkä siksi onkin niin suosittu, Tai vittuilihan se poliittisille eläimille, oikeistolaiselle koiralleen esim.

 

[Captain Slow]

Kävin tänään katsomassa Ismo Leikolaa. Täytyy sanoa etten muista nauraneeni ihan hetkeen näin perkeleesti. Bändi ihmetytti aluksi, mutta oli lopulta erittäin hyvin Ismon settiin sopiva. Voin kyllä suositella No niin -settiä muillekin.

Kappas. Kohtalotoveri. Vatsalihakset kans kipeänä nauramisesta. Ja tuo bändi sopi kyllä hyvin joukkoon kummaan. Yllättävän musikaalinen tuo Leikola on kun miettii miten oli jatkojalostanut bändinsä kanssa Emmagaalan "kaikkien biisien kertosäe" - jutusta vähän "päivitetymmän" version.

Ismon jutuissa eniten naurattaa ehkä nuo pienet huomiot joita ihminen ei välttämättä huomaisi. Voin todellakin suositella Leikolan keikalla käymistä. Kuitenkaan nyt aikas mahtavaa uraa väkertää jenkkilässä joten ei oo välttämättä ihan jokapäiväistä se et hän olisi suomenmaalla keikalla.

 

[Puster]

Dara O'Briain on tekemässä ensi vuonna Euroopan kiertuetta ja mukana on myös Suomi. Tarkempia päiviä tai edes keikkakaupunkia ei ole vielä tiedossa mutta miehen oman ilmoituksen (=twiitin) mukaan tänne on tulossa.

Tämä on kaiketi edelleen Voice of Reason -kiertuetta ja ehdottomasti suositeltavaa. Näin itse tämän setin yhden ensimmäisistä keikkoista ja silloin taso ei ollut vielä Craic Dealerin tai Crowd Ticklerin tasolla mutta raportit kertovat tason parantuneen keikkojen myötä.

 

[bebeto]

Daliso Chaponda - 3rd Place - Full Auditions - Britain's Got Talent 2017 [ Plus results ] - YouTube

Tällaiseen törmäsin surffaillessani, aivan huikean hauskaa settiä. Ensimmäinen oli minusta paras ja tuo finaaliveto heikoin mutta silti hyvä. Monet koomikot kiroilevat seteissään aivan perkeleesti mutta tämä heppu ei ja saa silti ihmiset nauramaan vedet silmissä. Huikea jamppa.

 

[Boulerice]

Varmasti ollut tässä ketjussa jo aiemmin, mutta en jaksa kahlata läpi koko ketjua, joten laitan tähän linkin:
Jon Huck Loses His Pants - This Is Not Happening - Uncensored - YouTube
Tuben "this is not happening" pätkiä koomikoiden tarinoista. Paljon helvetin hyviä juttuja! Tuossa kyseisessä linkissä on mun yksi lempi tarinoista.

 

[ZayWest]

Jeff Ross pitkästä aikaa vireessä Bruce Willisin roast-illassa. En tiedä onko jotain osuvampaa ketjua, mutta laitetaan youtubeen vievä linkki tänne.

Ja älä välttämättä katso tätä jos meinaat katsoa koko grilli-illan huomenna mtv:ltä.

Jeff Ross Takes Bruce Willis to the Cleaners - Roast of Bruce Willis - Uncensored - YouTube

Eli juuri tuo "Thoughts and Prayers"

Vähän viiveellä, mutta tuo setin nimiläppä osuu upeasti vaikka Jeselnik turhan kaavamainen onkin. Sinällään simppeli perusjuttu, mutta nostan aina hattua kun somesyövät, eli tragedioiden myötäeläjät saavat kyytiä.

 

[Tuamas]

Vähän viiveellä, mutta tuo setin nimiläppä osuu upeasti vaikka Jeselnik turhan kaavamainen onkin. Sinällään simppeli perusjuttu, mutta nostan aina hattua kun somesyövät, eli tragedioiden myötäeläjät saavat kyytiä.

Juu, tuo nimiläppä on pirun hyvä.

Jim Jefferiesiltä tuli juuri uusi Netflix-spesiaali, ihan kohtalainen, joskin hiukan liian sisäsiisti omaan makuun.

 

[ZayWest]

@Tuamas

Jefferies on aika kuohittu tapaus vaikka oma ohjelma toimiikin välillä. Ex-Oasiksen kanssa jutustelu oli ihan okei. Muutenhan tuo koohottaa verbaalisesti kuten muutkin oman shown isännät jenkeissä. Ehkä JJ pitäisi saada jonnekin persjärvelle tekemään juttutuokio Bill Burrin kanssa. Kovin sisäsiististi ovat jutelleet vaikka räjähdysherkkyys olikin aistittavissa. Ehkä Jefferies on päättänyt jenkkien tiettyä showbisnesosaa kunnioittaen nuolla palleja stand upissakin.

Suuren suosikkini Jimmy Carrin isännöimä roast battle saapui britteihinkin. Ylen areenasta löytynee vieläkin ja mahtaa jenkkikässärikoomikoita vituttaa kun Carrin show tyylittelee noin 150-0 voiton. Jenkkienkin roastbattlet areenasta löytyvät kaiketi ja eron huomaa toisaalla mainitsemani brittityylikkyyden verran. Jenkeillä pitäisi olla suvereenisti parempi taso kun jenkkinobodytkin ovat ko. kuvion ytimessä.