Naurun tasapainon finaalikolmikko selvisi juuri ja eipä tässä voi taas kuin todeta, että vittu mitä paskaa. Jälleen kerran tuomareille ei riittänyt se, että setissä oli illan paras juttu ja yleisö nauroi. Finaalista pudonnut Arimo sen totesi mielestäni loppupuheenvuorossaan naulan kantaan: tuomareilla on aivan erilainen näkemys siitä, mitä on komiikka ja kuka on Arimo kuin Arimolla itsellään (ja minulla). En vain vittu ymmärrä sitä, että miksei saa kertoa juttuja, jos ne jutut ovat hauskoja!
Edelleen ihmettelen myös sitä, että millä meriiteillä tuo Liisa kukavittu tuolla tuomaroi. Ilarinkin kommentit menevät minulta osittain yli hilseen. Esimerkiksi se, miten Ilari tuo itseään julki omissa esityksissään? Miten voi vaatia kilpailjoilta sellaista, jota ei itse toteuta? Vierailevat tuomarit ovat olleet mielestäni tällä kaudella hyviä, Jaakko Saariluoma ei tehnyt poikkeusta. Odotin tosin, että Jaakko olisi äänestänyt Arimoa finaaliin.
Tuosta Simolan Jussista tuli kyllä mieleen Sami Hedberg, ainakin niiltä osin, kun hän muuttelee ääntään. Lisäksi se radiopuhelinjuttu olisi voinut olla kuin suoraan Hedberg-oppikirjasta. Minä en suuremmin Hedbergistä ole aiemmin välittänyt. Nykyään hän menettelee, muttei ole mikään ykkösnimi minun papereissani.
Sitten toiseen aiheeseen: Ismo Leikolan semifinaaliesitys oli kyllä mainio. Olen aiemmin kuullut yhden lyhyen englanninkielisen pätkän Ismolta ja mielestäni hän esiintyy sujuvasti myös vieraalla kielellä. LaughFactory-yleisö taisi enemmän nauraa Ismon olemukselle kuin jutuille, mutta pääasiahan on, että nauretaan. Tai niin minä ainakin luulin ennen tätä Naurun tasapainon kakkoskautta.
