Stam1na

[One#8]

Oon ollut kova fani ensilevystä lähtien. Rankkaan itsekin, kuten moni muukin, UKK:niin ykköseksi VA kakkoseksi. Raja, Debyytti ja SLK aika tasapelissä ja Nocebo heikoin.

Tuli kuunneltua viime yönä radio rockilta uutukainen keskiyön ensisoitosta. On muuten tulossa kova lätty. Näin yhden sekavan ja innostuneen kuuntelukerran jälkeen jäi huikea fiilis. On aika synkkää menoa ja mättöä tiedossa. Ja tietenkin koukkuja ja kikkailua. Nousee mahdollisesti ihan UKK ja VA- levyjen kylkeen. Huomenna lätty kouraan ja rankka levyn läpikäyminen alkaa. Espoossa nähdään sit live kunto.

 

[100A]

Stam1nan fanikunta on kyllä harvinaisen yksimielistä porukkaa, kun vertaa melkein mihin tahansa muuhun bändiin: kaikkien mielestä UKK on ylivoimaisesti bändin paras levy, mahtaako kukaan olla asiasta eri mieltä. Koska niin se on kyllä minunkin mielestäni. En tosin ole itse minkäänlainen Stam1na-fani, omistan itse asiassa vain kaksi ensimmäistä levyä. UKK:lla bändin tyyli esiintyy huippuunsa hioituneena, eli suoraviivainen soitto, raskas riffittely, mutta kuitenkin hyvinkin koukeroiset biisit lyövät kättä täydellisesti. UKK:lla on lisäksi vielä puolellaan se uutuuden viehätys, mitä sitten Rajalla ei enää ollut. Aikanaan kun totesin, että Raja on yli puoliksi ihan kuraa, niin sen jälkeen unohdinkin koko bändin, koska en kuitenkaan niin fanaattisen innoissani siitä ole koskaan ollut..

UKK on kuitenkin sellainen tekele, että sitä kuuntelee oikein mielellään.. ja debyytti toki myös. Sillä ei kait sellaista ihmistä nyt voi ollakaan, jonka mielestä niin murhaava kappale kuin vaikkapa Paha Arkkitehti ei olisi hyvä ;)

Tässä on aika kivasti kiteytetty myös omat ajatukset. Ja väitän myös että UKK on vielä parinkymmenekin vuoden päästä täyttä tavaraa, kyllä sen kuulee. Ihan kaikki on kohdallaan tuossa. Ihan kaikki.

 

[Chespa]

Olen erilainen "nuori".
1. Nocebo
2. Viimeinen Atlantis
3. Stam1na
4. Raja
5. UKK
6. SLK

 

[jake styles]

Elokuutio julkaistu tänään, millaisia fiiliksiä? Itsellä menossa toista kertaa läpi, ja kieltämättä alkaa kyllä toimia yllättävän hienosti, vaikka jonkinlaista pientä kyllästymistä bändiin on tapahtunut viime aikoina. Tän hetken suosikki ehkäpä 'Pienet vihreät miehet'. 'Pala palalta' potkii myös (etenkin hieno kertsi), sekä levyn päätösbiisi 'Valhe'. Tämän syvällisempää analyysia nyt ei oikein vielä osaa antaa näillä kuunteluilla.

 

[100A]

Kyllä, Spotifysta löytyy. Huonoilla läppärin kytkykajareilla pari kertaa rullattu läpi, ihan positiivisin miettein. Pitää päästä kotona tuuttaamaan kovaa, sieltä se pikkuhiljaa avautuu sitten.

 

[tolppa83]

Hyvin on tuossa aiemmin kiteytetty Stam1nan tuotanto.

Oikeastaan Raja meinasi tuhota mun mielenkiinnon Stam1naa kohtaa, mutta, ah, niin loistava VA palautti uskon. VA:n puhtaat lauluosuudet oli uutta, oikeassa suhteesa ja hienoa. Näillä uudemmilla levyillä ovat puhtaat osuudet selkeästi kasvaneet, liikaakin, eikä se enää tule samalla tavalla yllätyksenä kuten VA:lla.

Jos olisin jumala, söisin debyytin, UKKn sekä VAn, lopputuloksena paskantaisin maailman kovimman timantin.

 

[Raimoton]

Vähän erikoiset fiilikset albumista. Hieno kokonaisuus, kaikki toimii ja tuntuisi kuin tämä levy olisi ollut olemassa jo vuoden pari. Mutta sitten taas niin piristävää ja erillaista. Tuttuun tapaan tarvitsee muutamia kertoja pyörittää ympäri. Mätä hohtava omena jää hakkaamaan kivasti takaraivoon. Ja nuo biisien nimet, on se velmu.

 

[Janippa]

Toi ensiksi julkaistu sinkku vaikutti yksittäisenä biisinä jo hyvältä, joten odotukset albumin suhteen olivat suhteellisen ylhäällä. Eihän nää taaskaan pettäneet, albumikokonaisuutena aikas hemmetin jouheva kokonaisuus ja jopa toi sinkkubiisikin uppoaa saumattomasti tarinaan. Joku viitisen kertaa nyt kuunneltu levy läpi ja jokaisella kuuntelukerralla löytää jotain uutta kappaleista. Vieläkun viikonloppuna tai alkuviikosta jaksaisi alkaa sanoitusten kanssa pläräämään läpi, niin lisää "ahaa-elämyksiä" lienee luvassa.

Tähän mennessä kovimpina kappaleina Elokuutio, Meidänkaltaisillemme, Pala palalta ja D.S.M.

Huomenna sitten Sakara tourille liput myös ostoon, pakkohan tämä on livenä taas kerran nähdä.

 

[Yuppi]

Me ikoneina kuolemme tänään. En valehtele... jumalauta kun on mahtava levy parin pyöräytyksen perusteella. Ikoneklasmia on oma suosikki tällä hetkellä, kyllä jää päähän pyörimään nätisti. Tiedän jo nyt, että tässä on vuoden levy.

 

[jake styles]

jumalauta kun on mahtava levy parin pyöräytyksen perusteella

Näin uskallan itsekin jo julistaa. Levyn 6 ekaa biisiä on sellanen ilotulitus ettei mitään järkeä. D.S.M. ei oikein itselleni vielä lähde, vaikka on siinäkin ainakin Hyyryseltä komea vokaalisuoritus. Ja kiva retro-väliosa. Siitä levyn loppuun onkin taas loistavaa matskua. Kuudet Raamit ei sinkkuna mitenkään erityisesti vakuuttanut, mutta osana kokonaisuutta toimii huomattavasti paremmin vaikka biisiin onkin jo vähän kyllästynyt. Lopetusbiisi Valhe taas pistää homman pakettiin upeasti.

Menee kyllä itselläni kevyesti Stam1nan levyjen top-3:een, sinne UKK:n ja debyytin seuraksi. Keskinäistä paremmuusjärjestystä en edes taida osata päättää.

 

[LaiLaiLei]

Muutaman kerran on nyt tullut kuunneltua levy läpi, ja pitää yhtyä edelliseen kirjoittajaan, että levyn ensimmäinen puolisko on ehkä kovinta Stam1naa koskaan. Toiseen puoliskoon pitää vielä tutustua paremmin. Vielä en uskalla sanoa, että Viimeinen Atlantis olisi löytänyt voittajansa, mutta jos levyn jälkimmäset kappaleet kolahtavat yhtää kovaa, niin pakko myöntää, että tälläinen ihme on tapahtunut. En kyllä uskonut, että tämä voisi olla mahdollista. Pala palalta on tällä hetkellä henk. koht. suosikki levyltä.

 

[MikGo]

Hieno tekele kaikinpuolin. Vielä en osaa arvioida kuinka kova levy loppujen lopuksi on. Suosikkina on kyllä edellään Kuudet raamit. Kyllä se biisi lähtee niin räväkästi liikkeelle kaikkine tilutuksineen!

 

[psychodad]

Oma suosikkini on levyn paattava "Valhe". Eeppinen teos kuten "Eloonjaanyt" viimeinen atlantis levylta. Elokuutio toimii kylla kaikin puolin hyvin.

 

[NIN]

Erittäin kova levy kokonaisuudessaan. Paria viime levyä vaivannut epätasaisuus on tiessään. Enkä siis tarkoita, että SLK ja Nocebo olisivat huonoja olleet, niiden levyjen parhaat biisit ovat niin saatanan kovia, että heikommatkin biisit menevät siellä seassa. Mutta nyt on kyllä monipuolinen, sopivasti jälleen uudistunut, melodinen ja rankka kokonaisuus käsissä. Jo Ikoneklasmian sekvenseripulputuksesta lähtien tuntuu, että ollaan uuden äärellä. Helvetti, että kyseisessä biisissä onkin kerroksia, jotka aukenee useampien kuuntelukertojen jälkeen. Sama oikeastaan koko levyssä. Alkuun Marttyyri tuntui tylsältä, mutta levyä kokonaisuutena kuunnellessaan huomaa, että sille on paikkansa, ja silläkin on hineot hetkensä. Tällä hetkellä kolahtaa Ikoneklasmia ja Pala palalta koviten. Huomenna joku muu.

 

[Joona D]

No niin, nyt on Elokuutio vinska pyörähtänyt muutaman kerran soittimessa ja fiiliksethän ovat.
On hienoa, että Stam1na pystyy vielä seitsemännellä albumillaan esittämään mielenkiintoista uudistumista. Levy on mielestäni ehdottomasti Stam1nan progein ja poukkoilevin, UKK:n ohella myös mahdollisesti bändin raskain. Tykitys ja progeilu toimii helvetin hyvin. Esim. D.S.M, Ikoneklasmia, Meidänkaltaisillemme, Pala Palalta jne ai että. Hyrden vokaalit on jokaisella osa-alueella täyttä timanttia ja lyricsit ovat taattua mielenkiintoista Hyrdeä.

Kuitenkin albumin suureksi ongelmaksi muodostuu se, että mielestäni kyseessä on ylivoimaisesti melodisesti köyhin Stam1na albumi. Kertsit jättävät todella vajaiksi, ja sellaisista selkäkarvan nostatus melodioista, mitä löytyy vaikkapa kappaleista SLK, Rautasorkka, Eloonjäänyt, Ei Encorea, Puolikas Ihminen, Muuri jne... voidaan vain haaveilla. Elokuutiolla oikestaan vain Kuudet Raamit ja Mätä Hohtava Omena nousevat sille tasolle kertseissä ja koukuissa, missä Stam1nan kuuluisi olla.
Kyseessä on ehdottomasti hyvä levy, mutta ei nouse Stam1nan kärkeen, toisin kuin uudet levyt ovat ainakin aluksi tähän asti nousseet.

Laitetaas tähän vielä albumit järjestyksessä, kun sitä on täällä harrastettu ja sehän on kieltämättä hauskaa puuhaa. Kaikista albumeista toki pidän erittäin paljon ja aika samalla viivalla ne oikeasti ovat kaikki.
1. Uudet Kymmenen Käskyä
2. Nocebo
3. SLK
4. Viimeinen Atlantis
5. Raja
6. Elokuutio
7. Stam1na

 

[Eddie]

Kahden vaisun albumin jälkeen ylivoimainen suosikkini Viimeinen atlantis sai tästä uudesta hyvän kaverin. Kyllä maistuu. Menee omalla top listalla siis vähintään kakkoseksi ohi debyytin. UKK ehkä neljäs ja loput ei hirveästi albumeina maistu. Yksittäisiä hienoja biisejä on toki joka levyllä.

 

[haunted shores]

Sellaisia ihmisiä, joiden mielestä Nocebo on parempi kuin UKK tai Viimeinen Atlantis pitäisi rangaista elinikäisellä Olli Lindholmilla.

Uusin vaikuttaa hyvältä, mutta palataan tarkemmin asiaan vasta esim kesän jälkeen. NImittäin aikaisemmista levyistä Raja ja SLK kokivat omalla kohdallani melkoisen inflaation ensipyöritysten jälkeen, eli annetaan virallinen tuomio hieman pidemmän ajan päästä. Muutenhan näihin on voinut melkein ensimmäisellä intuitiolla jo luottaa. Debyytti oli hyvä, UKK ja VA täydellisiä ja Nocebo aivan käsittämätöntä paskaa.

Elokuutiolla Townsend-vaikutteet ovat pinnalla (hyvä asia) ja soundimaailma on varsin kiehtova. Heikkoja hetkiä ei ainakaan vielä juurikaan löydy.

 

[Janippa]

Nyt on käyty Sakara Tourin ensimmäinen etappi kattomassa. Mikäli vaan muilla on mahdollisuus tämä pumppu livenä nähdä, suosittelen ehdottomasti. Livekuntoa ei tosin tän bändin osalta ole tarvinnut ikinä epäillä ja eilinen keikka Rauhassa oli aivan timanttia, yksi parhaista mitä Stam1nalta oon nähnyt.

6 biisiä tuli uudelta levyltä, muuten aika sekalaisesti ympäri tuotantoa, se noin pari kappaletta per albumi.

 

[Eddie]

Kyllä tämä uusin on mielestäni bändin paras albumi. Ehjä kokonaisuus ilman täytebiisejä. Muutamat ässäbiisit ovat ässiä isolla ässällä. Joku moitti laulumelodioita. Mielestäni nekin ovat kokonaisuudessaan parhaat bändin historiassa. Myöskään kitaramelodioissa ei olla säästelty. Siellä on Stam1nalle hyvinkin yllättäviä tilutteluja, sanoisko jopa rautaneitoakin välillä kunnioittaen. Mutta se rankkuus, äkkivääryys(progemaisuus) ja äkäisyys, mikä on bändin tavaramerkki, ei näistä hieman syrjähypyiltä kuulostavilta melodiailoitteluilta kärsi yhtään.

Mahtava levy ja kiilaa myöskin hienon levyn tehneen Megadethin dystopian hopealle tämän vuoden julkaisuissa.

 

[ChosenTwo]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=5_VXlHgMnww

Stam1nan uusi sinkku, Sirkkeli, iskee omaan makuun parhaiten kuin mikään mitä olen bändiltä kuullut sitten Panzerfaustin. Rässiä!

 

[Pavlikovsky]

Viime aikoina vähemmäksi mikään sahaavan kitaran voimahevin kuuntelu, mutta aamulla salilla ollessani kuulin tuon Radio rockilta ja ihan pontevaa tenhoa erityisesti juuri niiden kitaroiden osalta. Oli yllättävän raikasta, jos moista adjektiivia voi tästä musiikista käyttää. Miitri Aaltonen on ehkäpä osunut keskelle tikkataulua nyt.

 

[septi]

Kuulostaa siltä että treeniksen seinien jatkuva tuijottaminen keikkojen puuttuessa on tuonut jonkinasteisia patoumia, jota ainakin tähän biisiin on saatu purettua. Kovaa poljentoa ja Hyrden omintakeinen ja monipuolinen laulutyyli pääsee tässä ehkä eniten oikeuksiinsa koko Stam1nan tuotannossa. Erittäin lupaava alku uudelle levylle!

 

[Soutukorva]

Ekaa kertaa kunnon tykkisoundit on ruuvattu orkesterin levylle. Ei onneksi sitä nykyistä geneeristä radio rock -soundia. Kuitenkin tarpeeksi napakka ja orgaaninen mitä olen useilta Stam1nan levytyksiltä kaivannut.

Biisikin on ihan okei. Voisin veikata säveltäjäksi Kaikkaa?

 

[sampio]

Tykkäsin. Olisi liput kiertueelle, josko se näkee lopulta päivänvaloa ja jos näkee, missä muodossa. Kyllähän tuota mielellään menisi juomaan ensin hyvät oluet ja sitten pyörittämään päätään.

 

[heavy]

Biisikin on ihan okei. Voisin veikata säveltäjäksi Kaikkaa?

Spotify sanoo että Antti Hyyrynen