Perkele teidän kanssanne, kun pitää jotain listoja ruveta kehittelemään ja enhän minä voi sitten itsekään vastustaa:
1. Uudet kymmenen käskyä
Todella laadukasta biisimateriaalia alusta loppuun. Levy on myös enemmän yhteneväinen kuin debyytti, joka on suurimmaksi osaksi kokoelma uudelleennauhoitettuja biisejä edeltävien vuosien demoilta. Levystä pitämistä ei myöskään kauheasti haittaa se, että julkaisuvuoteen liittyy todella rakkaat muistot. Euroshopperin lonkeroa kului ja Stam1na soi, kun kaverin kanssa asuttiin kämppiksinä. UKK, Viisi laukausta päähän, Vapaa maa, Kaksi reittiä yksi suunta... Onhan tämä levy todellinen klassikko.
2. Stam1na
Kuuntelin aikoinaan aktiivisesti Mikseri.netistä Stam1nan Väkivaltakunta EP:tä ja kun debyyttialbumi uutisoitiin tulevaksi, vielä jopa suuresti iskeneen Mokoman oman levy-yhtiön kautta, oli ostopäätös selvä ennen kuin mitään oli levyltä kuullut. Tuttuja biisejä oli siis mukana ja muistan että alunperin ainakin Erilaisen rakkauden todistajan kanssa oli vähän sopeutumisvaikeuksia, kun oli tottunut vanhaan versioon. Mutta eipä tule nykyään kauheasti mielihaluja pistää demoversioita soimaan tämän levyn sijaan. Ei huonoja biisejä ja levyn rouheat kitarasoundit ovat erityisesti mieleen.
Olin armeijassa kun levy tuli ja muistan kuunnelleeni Kaikki kääntyy vielä parhain päin -biisiä matkatessani perjantaisin bussilla lomille ja pohdin, että näinköhän mahtaa olla. Mitähän jotain 6 tuntia se bussimatka oli, joten hieman mahdollisesti vitutti koko armeijatouhun lisäksi se, että aina viikonloppulomille päästessään sai siis mennä käytännössä vain suoraan nukkumaan kotiin asti ehtiessään. Oikeassahan se Hyrde kyllä lopulta oli, kun katsoo mitä muistikuvia seuraavana vuonna ilmestynyt UKK herättää.
Parhautta parhauden sisällä: Ristiriita, Kadonneet kolme sanaa, Peto rakasti sinua & Paha arkkitehti.
3. Viimeinen Atlantis
Vaikka Rajan huiput olevat silmissäni/korvissani vielä korkeammalla kuin tämän levyn, niin Viimeinen Atlantis menee ohi tasaisemmalla laadullaan. Ja ei siis sillä etteikö etenkin Eloonjäänyt & Viimeinen Atlantis ole täysin A-luokan kappaleita. Tuo levyn päättävä kaksikko onkin se joka on useimmiten päätynyt kuunteluun. Maalla, merellä, ilmassa & Viestintuoja peesaavat hyvin.
4. Raja
Armoton mättö nimeltään Hammasratas on minun suurimpia Stam1na-suosikkejani. Muita levyn A-luokan kappaleita ovat Lääke ja Muuri. Sitten on parit jees rallit nimeltään Luova hulluus + Murtumispiste. Mutta muuten ei lähde samaan tyyliin kuin kahdella ensimmäisellä levyllä. Muistipalapelit on etenkin sellainen kappale josta en ole koskaan pitänyt. Jotenkin erittäin puuduttava biisi, joka on vielä niin yleisönlaulatusta varten tehty, että sitähän sitten keikoilla on usein soitettu. Pois tiputettu Yhdeksän tien päät olisi kuulunut heittämällä levylle (toki vain aiheensa vuoksi se sieltä tuossa vaiheessa pois jäikin) ja kyllähän se sieltä remasterilla löytyykin.
5. SLK
Nocebon aiheuttaman pettymyksen jälkeen pohdin, että tulenkohan jatkamaan yhtyeen levyjen ennakkotilaamista enää. Sitten tuli ensimmäisenä sinkkuna Panzerfaust ja levy lähti välittömästi tilaukseen. Valitettavasti levyllä ei sitten vaan tuota Panzerfaustin linjaa kauheasti kuulu muissa biiseissä. Omaan kuunteluun päätyivät lopulta Panzerfaust, Usko Pois ja SLK. Muita biisejä en ole varmaan julkaisuvuoden kuuntelujen jälkeen pistänyt enää soimaan.
6. Nocebo
Tämä oli aikanaan ihan järkyttävä pettymys neljän ensimmäisen levyn parhauden jälkeen. Valtiaan Uudet Vaateet on toimiva "perus Stam1na-biisi" ja Puolikas Ihminen taisi olla ihan ok. Muuten sitten mikään levyn biiseistä ei iskenyt yhtään mitenkään. Kun bändi promoaa levyään sillä, että nyt on kokeiltu uusia soittimia ja mitä lie uusia työskentelytapoja ja mausteita, niin yleensä se lopputulos ei ole kauhean kummoinen.
7. Elokuutio
En olisi muuten tätä ostanut, mutta olisikohan ollut Anttilan konkurssimyynnit joista nappasin isolla alennuksella mukaan. Kuuntelin muutamat kerrat läpi, mutta ei vain ole yhtään biisiä joka olisi jäänyt mieleen siinä mielessä, että pitääpä kuunnella uudestaan. Tai olikohan se D.S.M., jossa on jossakin kohtaa kiva groove. Se on ehkä jäänyt mieleen. Käytännössä siis tämä levy voisi mennä "Ei pysty arvostelemaan"-kategoriaankin, mutta kun hyllystä löytyy ja olen pariin otteeseen yrittänyt kuunnella, niin menkööt nyt listalle ja Nocebo Valtiaan mitalla ohi. Tosin ehkäpä Elokuutiolla olisi vielä mahdollisuus täältä nousta ylemmäs, jos joskus siihen pääsisi sisälle vähän paremmin.
Ei pysty arvostelemaan:
Taival
En ole levyä ostanut ja sitä myötä en ole kuullut kuin Enkelinmurskaimen muutamat kerrat, joten en voi levystä sanoa mitään.