Seiskapeliä ounastelin, ja sellainen saatiin. Aika huima vieläpä. No, ei sentään yhtä huima kuin San Josen ja Vegasin, mutta silti. Aika turvallinen olo oli katsella Bluesin myllytystä, ja jotenkin oli luottavainen olo koko ajan. Olikohan se viides matsi, kun Blues oli koko ajan hätää kärsimässä ja luistimenpotkun jäljessä. Silloin tiesi alusta asti, että tukkaan tulee. Kärsivällisyys voitti tällä kertaa, vaikka Piispalle onkin pakko nostaa hat... no, hiippaa.
Tällä hetkellä puolustus toimii. Binnington on kuuma, pakkien suorittamisessa ei valittamista. Barbashevilta hieno matsi tämä seiska, kuten joku jo mainitsikin. Robert Thomas pelaa hienoja pleijareita, uransa ensimmäisiä. Tarasenko ja O’Reilly kun saataisiin vielä tasolleen, niin mieli olisi levollisempi konferenssifinaaleissa. Tosin Stars pimensi nämä herrat aika tyylikkäästi. Onneksi laatua löytyy monesta ketjusta.
Ensi yönä sitten väijytään vastus. Jotenkin mieluummin ottaisin ehkä Avalanchen. Sharksilla on kuitenkin niin helvetin paljon enemmän kokemusta, rutiinia, tietoa siitä miten nämä käännetään.