Loisto avaus Bluesilta. Pakko tosin myöntää, että Detroit teki homman varsin helpoksi olemalla kohteliaasti sanottuna uninen. Yleisesti joukkueen peli-ilmi oli todella energinen. Onnistujia oli pino, mutta suomalaiskanssallisen negatiivisuuden takia otan ensin esiin mielestäni sen ainoan epäonnistujan, eli David Perronin. Joukkue voittaa 6-0 ja miehellä, jonka pitäisi olla top-6 hyökkääjä. Huolimatta melkein 17 minuutin jääajasta tehoja merkkaa kiikarit laukauksia on nolla ja KUUSI jäähyminuuttia. Muutenkin pyörimistä pelin ulkopuolella täysin näkymättömissä. En aluksi edes tajunnut että Perron on toisessa yv-kentällisessä. Jos jollain jäi runsaasti petrattavaa Niin Davidilla.
Onnistujia oli paljon varmaankin Tarasenko ja Stewart kirkkaimpina tähtinä. Mutta Pietroangelon kohdalla oli ylisanat loppua jo ensimmäisessä pelissä. Loistovat passit Berglundin ja erityisesti Oshien maaleihin olivat tietysti sellaista silmäkarkkia, että oksat pois. Mutta noiden väläytysten lisäksi kaikki mitä mies jäällä tekee loistava kiekkovarmuus ja aivan mahtava molempiin suuntiin. Haiskahtaako Norrikselta, no varmaan hieman ennenaikaista. Tarasenko ja Stewart ottivat molemmat kauteensa niin hyvän lähdön kuin vain toivoa sopii. Toivoa sopii, että tahti jatkuu samanlaisena. Mahtavaa olla Blues-fani.
Onnistujia oli paljon varmaankin Tarasenko ja Stewart kirkkaimpina tähtinä. Mutta Pietroangelon kohdalla oli ylisanat loppua jo ensimmäisessä pelissä. Loistovat passit Berglundin ja erityisesti Oshien maaleihin olivat tietysti sellaista silmäkarkkia, että oksat pois. Mutta noiden väläytysten lisäksi kaikki mitä mies jäällä tekee loistava kiekkovarmuus ja aivan mahtava molempiin suuntiin. Haiskahtaako Norrikselta, no varmaan hieman ennenaikaista. Tarasenko ja Stewart ottivat molemmat kauteensa niin hyvän lähdön kuin vain toivoa sopii. Toivoa sopii, että tahti jatkuu samanlaisena. Mahtavaa olla Blues-fani.