St.Louis Blues 2007-2008

[ISH]

Riksman Ruotsiin, näillä näkymin kuukaudeksi:
http://www.farjestadsbk.se/showpage.asp?PID=159221248

 

[Nolan]

LA Kings-Blues 3-5

Kauden toisessa pelissä saatiin kauden ensimmäinen voitto. Nihkeältä näytti kahden ekan erän jälkeen, mutta kolmannessa noustiin tasoihin ja ohi.

Hyökkäyksessä oli hyvin ryhmitetyt kentät:

Kariya - Tkachuk - Boyes
Rucinsky - Weight - M. Johnson
Stempniak - McClement - Backes
King - R. Johnson - Mayers

Puolustus:

Wagner - Backman
Salvador - Walker
Jackman - Johnson

MV:t

Legace (vedettiin kesken pelin pois polven vihoittelun takia)
Toivonen

Hyökkäyspeli oli hyvin uomissaan koko pelin ajan - eikä kaukana ollut myöskään lisäosumat. Stempniakilla oli pari erittäin hyvää paikkaa, sekä myöskin Paul Kariya pääsi nerokkaasti Boyesin kanssa järjestetystä hyökkäyksestä pistämään ylärimaan. Samassa tilanteessa Blake vetäisi Kariyan rajusti kumoon, mutta tilanteesta selvittiin onneksi sen kummempia. Paulin pelissä on kuitenkin näkyvissä viellä pientä arkuutta, ja viellä ehkä vähän totuttelua, koska todellinen uhka hän oli juuri vain yv:llä (ja silloinkin välillä yllättävän pelokasta peliä). Kariya antoi paljon kuitenkin hyviä syöttöjä - ja juuri Erikin uran ensimmäisessä maalissa hän toimi yhtenä tekijänä. Mike Johnson pelasi kakkosen laidassa, mutta mitään ihmeellistä ei häneltä viellä nähty (varmaa peliä kiekon kanssa, kun kentälle pääsi)

McClemetin johtama jarrukenttä teki myös kovasti töitä kumpaakin päähän, eikä energiavajetta nähty missään vaiheessa. Backes pelasi laitojen lähellä erittäin hyvin - pelaten juuri hyvää fyysistä peliä ja ajoi maalille hanakasti. Backes tekikin maalinsa maalin edestä McClementin antaessa hyvän löysän laukauksen (favuuri), joka oli helppo ohjata. Stempniak ja McClement esiintyivät edukseen, ja sopivat hyvin täydentämään toisiaan kolmoskenttään (nuorisokenttä).

Yv:llä Kings sai aina hyvän pyörityksen käyntiin, eikä ihmekkään. Kopitaria oli erittäin vaikea saada aisoihin, mutta kuitenkin alivoimalla nähtiin kuitenkin hyvää ärhäkkyyttä, jossa Dvorak oli hyvä viime kaudella. Eli pakit pysyvät maalin edessä, mutta kaksi hyökkääjää: Mayers ja R. Johnson tekivät hyvää karvausta viivan tuntumassa aiheuttaen päänvaivaa Losin pakeille. Alivoimalla Salvador haki hyvin blokkeja, ja taas Jackman toimi hyvin rauhallisuudellaan maalin lähettyvillä.

Omalla ylivoimalla ei voi korostaa yhtä pelajaan enempää, ollen myös paras pelaajamme kiekollisessa pelissä: Dougie. Aivan uskomattoman hyviä syöttöjä jatkuvasti; pelaten yv:llä vuorotellen Kariyan kanssa kulmaa ja viivaa. Weight teki aina hyvän ratkaisun hyökkäysalueella - pitäen kiekkoa hallussa ja harhautellen, josta sitten aina syöttö hyvään paikkaan millin tarkasti. Illan kruunasi tuo komea syöttö Erik Johnsonin uran ensimmäiseen maaliin juuri yv:llä. Tkachuk teki myös yv:llä hyvää maskia maalin edestä, josta hän teki myös maalinsa. Iso-Keke oli myös luotettava omassa päässä, ja liike oli hyvää luokkaa aina hyökkäyspäähän mentäessä, tai sieltä takaisin tullessa. Mies ylivoimalla myös Jackman pelasi maltillisesti viivalla, sekä jakoi kiekkoa hyvin ilman mitään hätää. Samat sanat koskee myös kypsästi pelannutta Wagneria.

Voima-Kekellä oli paikaa myös toiseen maaliin, kun hän pääsi koittamaan ilmasta, mutta Bernier nappasi kiekon hanskaan. Omalla alueella hän teki myös hyvää työtä: Tulevaisuuden voimahyökkääjä Dustin Brown lähti juuri kiertämään maalia ja näytti jo erittäin pahalta, että tulisi paha syöttö - mutta Keith kuitenkin blokkasi komiasti pojan klompin pois kiekosta.

Puolustuksessa mentiin niin kauan hyvin, kunnes Anze "the great" Kopitar pääsi kiekkoon. Silloin palikat lahosivat aivan käsiin - etenkin Backman oli muutenkin liikkeen kanssa pulassa koko pelin, ja kaiken kruunaa nopea, taitava, hyvin kiekkoa suojaava, hyviä syöttöjä jakava Kopitar. Hyvin kuvasti myös tilanne, joka olisi pitänyt hoitaa, jossa Salvador blokkasi hyvin syötön mutta Kopitar otti sen takaisin ja syötti Nagyn kautta suoraan takatolpalla olleelle Brownille. Brewerin loukkaantuminen toi myös Walkerille paikkaisen enemmän vastuuta, mutta myös Mattiltä varsin tasapaksu peli, mitäs muutaman oman pään miesvartiointi unohtui. E. Johnson pelasi jo suht. koht hyvää peliä. Erik jakoi muutaman hyvän syötön, käytti hyvää varttaan puolustusalueella, ja tietenkin pommitti peli voittomaalin hyvällä laukauksella. Sitten tietenkin DuPont nostettiin farmista seiskapakiksi.

Maalissa taas Legace pelasi hyvän pelin, niin kauan kunnes tuo ikävä sivulle jääminen tapahtui. Mannyn highlight oli ilman muuta Brad Stuartin kova laukaus, joka päätyi suoraan Emmanuelin hanskaan. Toivonen paikkasi kohtuulisesti, mutta mitään ihmeitä ei tarvinnut Hannun kuitenkaan tehdä.

Voiton avaimet menivät ilman muuta meille hyvän kolmannen erän painostuksen takia, jolloin ainoastaan Kopitarin kenttä tuli kuin hyenna kimppuun. Muuten pistettiin Kings pelaamaan koppakuoriaista - ja hyvään aikaan tullut ylivoima ratkaisi sitten pelin. Myöskin Mayers oli voiton takuumiehiä ja hän pelasi hyvän energisen pelin, ja tälläistä panosta häneltä voikin joka ilta odottaa. Silloin hän yltyy myös tekemään ne parit pisteetkin - tänään ne olivat kaksi maalia.

Neloskentän fyysisyys tekee kovaa jälkeä myös tulevaisuudessa vastustajalle Kingin ja Mayersin pelaten laidoilla. Ryan taas karvaa kovaa päätyyn, ja iso-M, iso-K antavat sitten paukkua kulmissa.

Sitten kohti kotipeliä Scottrade Centerissä, ja vastaan asettuu hyvin alkukauden aloittanut Nashville Predators, joka on pelannut "against all odds" -tyylillä. Varoa pitää ilman muuta Jason Arnottin johtamaa yv-kenttää, joka on tehnyt pahaa tuhoa.

Mutta voitto kotiin!!!

P.S: On se Adam Deadmarsh'kin vähän lihonnut...

 

[Nolan]

Pelot tulevat kasvamaan entisestään - Brewer tulee olemaan 2-3 viikkoa pois kokoonpanosta oikean olkapään takia. Erittäin pahaan paikkaan tuli taas tämäkin.

McKeen paluu on lähempänä; kuin Brewerin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei oikeastaan pakistossa ole odotettavissa kovinkaan kivoja aikoja. Ainoat offeensiiviset "threatit" ovat meillä tällä hetkellä enää E. Johnsonin, Wagnerin, Backmanin ja Jackmanin muodossa . Ja tässäkin tietenkin pulmana on, että Erik totuttelee viellä (pääasiallisesti yv:llä voi tulla tulosta), Wagnerilla sama juttu (lisääntynyt vastuu aika kova tähän paikkaan), Jackmanin kannoilla lepää puolustuspään pelaaminen paljon, mutta odotetavissa on nyt myös varmoja minuutteja ykkösparissa ylivoimalla.

Micki DuPont kutsuttiin siis jo ylös, mutta lähetettiin sitten kuitenkin takaisin Rivermeniin.

Backmanin rooli tulee olemaan kakkos-yv:ssä, ja edelleenkään peli ei ole oikeen sujunut odotetulla tavalla - jotenkin hyökkäyspäihin lähtö on jo tuottanut vähäsen ongelmia. Potentiaalia Christianilla on kuitenkin ihan ykköspariin ja yv:n pyörittäjän rooliin, jos vaan potentiaali saadaan hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla. Etenkin viellä viimeinen silaus laukaukseen ja liikkeeseen olisi Baccin kohdalla olisi hyvä asia. Samaa voisi viellä sanoa voiman käytöstä omalla alueella, ettei vastustaja pääse kiertelemään miten sattuu, eli rohkeasti vaan päälle ja kiekko pois.

Legace on sen sijaan maalilla tiputtanut haluamansa 70 pelin schedulen; noin 60 peliin. Syynä on tuo polvi, joka operoitiin maaliskuussa. Ihan hyvä, että polvi saa vähän enemmän lepoa ja näin myöskin Toivonen saa sen 22 peliä pelattavakseen - joka tekisi ilman muuta myös Hannulle hyvää.

Huomenna meidän pitää vaan saada voitto Predsistä, vaikka huonolta näyttääkin pakistossa loukkaantumisten kanssa. Tosin kyllä pakisto pelasi ihan Kingsiä vastaan kun tilanne oli jo sama, mutta toivottavasti menisi seuraava peli putkeen hyvin. Onneksi hyökkäyspäässä ollaan säästytty loukkaantumisilta.

Mutta kohti huomista koitosta.

 

[Nolan]

Blues-Predators 4-1

Tulipas komea voitto meille Scottrade Centerin avauksessa. Kausi on lähtenyt suht. hyvin liikkeelle - ja tästä on ilman muuta hyvä jatkaa!

Ketjut Predatorsia vastaan:

Kariya-Tkachuk-Boyes

Rucinsky-Weight-Mike Johnson

Stempniak-McClement-Backes

King-Ryan Johnson-Mayers

Jackman - DuPont (kokoonpanossa Johnsonin 'day to day' injuryn takia)
Salvador - Walker
Backman - Wagner

Tosiaan Erik Johnson pystyi pelaamaan Kingsiä vastaan, koska Phoenix -pelin jälkeiseissä kuvauksissa ei löytynyt hiusmurtumaa oikeasta jalasta hänen blokattuaan vedon. Kuitenkin nyt sitten viime tiistaina kuitenkin pelot vahvistuivat, kun Erikille oli harjoituksien jälkeen tullut hirvittävä kipu jalkaan - uudet kuvaukset ja niistä se hiusmurtuma löytyi, eikä Erik pääse pelaamaan ainakaan luultavasti Avs'ia vastaankaan.

DuPont korvasi Erikin sitten ykkösparissa, ja pelasi tärkeää roolia yv:llä Backmanin kanssa. DuPont on varma hyvin kiekkoa liikuttava puolustaja, joka etenkin ylivoimilla on elintärkeä apu. Murray nosti juuri Micki'n Johnsonin tilalle, mutta jos loukkaantuminen olisi sattunut jollekkin puolustavalle pakille; niin silloin "depth chartissa" meidän puolustus-prospektina olisi tullut Roman Polak silloin.

Maaleista Predsiä vastaan vastasivat: Boyes (2), Stempniak, R. Johnson. Boyes sai juuri kehuja Kariyalta, että maalin lähistöllä Brad saa tuhoa aikaan - niinkuin aina Boyes on näyttänyt vaarallisuutensa maalin lähellä pehmeillä käsillä. Paul pelasi myös ihan pirteähkön pelin, ja tuo syöttö juuri tuohon Boyesin ekaan maaliin oli upea. Stempniak teki maalinsa komeasti reboundista, joka tuli aina B-pisteen kaarella asti, ja komea pyssy suoraan vasempaan maalin kulmaan. Ryan teki maalinsa taas hyvästä Kingin syötöstä, siitä RJ taas painoi suoraan maalille ja pisti rystyn sisään.

Mike Johnson on myös pelannut hyvin. Etenkin Andy on ollut tyytyväinen miehen puolustustyöskentelyyn; sekä myös hyviä ratkaisuja Mike on tehnyt myös av:lla, jossa hän pelaa jo jommassa kummassa PK:ssa. Eli loppujen lopuksi meillä kävi hyvä tuuri, että mies vakuutti paikkansa heti kokoonpanossa (sopimus tehtiin) - ja tosiaan jatkoi siitä mihin jäi Habsissa. Hänhän oli tasakentällisin pelattaessa Montrealin toiseksi tehokkain pelaaja. Ja ilman yv-aikaa. Ja roolia voi myös alkaa tulemaan yv:ssä, kun Rucinsky on joutunut vähän koirankoppiin ja suunta on tällä hetkellä valitettavasti pressiboksi.

Rucinskyn hyllyttämisen myötä avautuu paikka kokoonpanossa myös David Perronille. David ja Mike olisivat näin kiinni tuossa kakkos-ylivoiman paikassa.

Kingillä oli mahdollisuus jopa "Gordie Howe Hat-trick" -temppuun. Hän syötti RJ:n maalin, tappeli, ja maalinsa hän melkein teki läpiajosta jäähyaitiosta päästyään - mutta ei ihan. Darcy Hordichukin kanssa King otti matsin, kun tämä oli taklannut rumasti Jamal Mayersiä. Tämä kertoo siitä, kuinka hyvin uhrautuvasti King pelaa: Mayers olisi myös voinnut ottaa Darcyn kanssa matsin, mutta King halusi suojella meidän joukkueen toista kovaa pelajaa - iso-K otti näin sitten tuon matsin.

Ylivoima ja alivoima toimivat. Yv:llä Kekellä oli muutama hyvä paikka laittaa parista Weightin nappisyötöstä kiekko reppuun maalin edestä, muttei ihan mennyt. Alivoimalla taas Mayers pääsi läpi, mutta Mason torjui. Kova karvaus tuotti jälleen tulosta.

Tänään kohdataan Colorado kotona. Sen jälkeen onkin pitempi huili, kunnes reissataan United Centeriin keskiviikoksi, ja siellä vastaan tulee Chicago.

Voitot kotiin, eikä armoa!

 

[Nolan]

Blues-Avalanche 4-1

Hienot kotipelit saivat meillä jatkoa, kun 'Avs kaatui täpötäyden yleisön edessä hyvillä otteilla.

Kentät olivat melkein samat, mutta nyt pieniä muutoksia oltiin saatu:

Kariya - Tkachuk - Boyes
Rucinsky - Weight - Perron
Stempniak - McClement - Backes
Hinote - R. Johnson - Mayers

DuPont - Jackman
Backman - Wagner
Walker - Salvador

Legace

Ensimmäiseksi vaikutuksen teki Perron, joka ei kaihtanut ensimmäisessä NHL-pelissä mitään. Perron taisteli, pelasi hyvin kumpaakin suuntaan, harhautteli ja oli mukana myös viimeisessä maalissa. Perron nousi kakkoskenttään Mike Johnsonin tilalle.

Hinotella oli myös sitä virtaa, kun hänellä oli jäänyt sitä paljon tankkiin pressiboksissa vietetyn ajan takia, ja oli ilman muuta ottelun sankareita. Pelasi pienestä peliajastaan huolimatta sitä energiapeliä, mitä häneltä voikin odottaa ja oli taklauksissa hanakasti mukana. Tietysti palkintona oli uran ensimmäinen kahden maalin ilta - se jos mikä miehelle maistuikin. Kummatkin maalit hän teki maalin edestä syntyneissä hässäköissä, jossa ekassa hän survaisi kiekon maalin sen tullessa suoraan luistimien eteen. Toisessa maalissa kiekko tuli hänelle hyvästä Ryanin syötöstä maalin eteen ja samanlaisesti varma häkki. D.J King oli nyt myös terve raaputus, kun Dan tuli jälleen kokoonpanoon. Ryan Johnson ja Mayers pelasivat myös hyvää alivoimaa Hinoten kanssa ja pitivät boksin hyvin kasassa. Tasakentällisin myös nähtiin hyvää karvausta ja kunnon yritystä, ja tuo neljäs maali olikin palkintona tästä - niinkuin myös kolmas maali, jossa Jamal pisti kiekon maalille maalin takaa ja siellä lepäsi.

Peli oli myös erittäin varma puolustuspäässä, eikä 'Avsille mitään jättihyviä paikkoja loppujen lopuksi tullut. Miehet merkattiin hyvin omalla alueella, eikä kukaan pelannut itseään pois tilanteesta. Nyt myös esim. Backman oli paljon parempi omalla alueella, kun esimerkiksi Kingsiä vastaan - blokaten myös yhden vaarallisen syötön ja piti oman miehensä aina. Tietysti Kopitarin ohella nyt Paul Stastnyn kenttä oli se joka pisti aina vähän pahemmaksi tilanteen; lopussa juuri Ryan Smyth kilautti ristikulmaan kiekon, mutta ei ihan onneksi mennyt. Legace oli myös maalilla kuin muuri ja hyviä torjuntoja kertyi muutama kappale - myös kaksi hyvää torjuntaa Hejdukin paikoista.

Jos peli oli muuten ihan varman hyvä meiltä, niin yksi asia ei ollut: Yv oli aivan täyttä sontaa. Kiekon kuskaaminen jäi aina vastutajan siniselle, kun kiekko olisi pitänyt saada aivan vastustajan päätyyn saakka - muttei se sinnekkään mennyt. DuPont koitti välillä kuskata kiekkoa omalta alueelta poljeten, muttei siitäkään valmista tullut - samat sanat myöskin Backmanille jonka avaukset painuivat aina vastustajalle, kun piti saada nopea hyökkäys vastustajan päätyyn, mutta jälleen se kiekko vaan meni Coloradolle. Weight petasi meidän ainoan hyvän yv-paikan Kariyalle maalin eteen, mutta ei mennyt. Muutenkin ylivoima olisi lähtenyt pyörimään Weightin ja Kariyan ansiosta hyvin, mutta eipä sitten sen enempää, koska aina tapahtui jotain mitä ei olisi saanut tapahtua. Toisaalta ei tuota ylivoimaa loppujen lopuksi niin paljoa kuitenkaan ollut, mutta sen verran kuiten, että pitäisi yksi pyöritys ainakin saada kunnolla käyntiin.

McClementin johtama kolmoskentän maalin oli ottelun ratkaisumaali. Jälleen perhanan hyvä peli kumpaakin päätyyn, eikä tuossa maalissa voisi enempää ollakkaan paremmassa maalintekopaikassa. Stempniak kiersi maalin - kokeili rystyllä, rebound - Jay kokeilee ensin, ei ihan; toinen yritys ja siellä lepää voittomaali.

Boyes vuorostaan teki meidän ensimmäisen maalin. Kariya ajoi hyvin maalille, ja siitä seuranneessa reboundissa Boyes pisti komeasti limpun maaliin. Brad oli jo keskikentältä asti jättänyt Sakickin (joka unohti miesvartiointinsa) sen verran kauas, että ripari meni ilman minkäänlaisia estoja sisään.

Tällä hetkellä näyttää siinäkin mielessä meillä erittäin hyvältä, kun kaikilta kentiltä on tullut tehoja. Kakkosessa Dougie on pelannut jokaisessa pelissä hyvin järjestäen loistavia paikkoja ketjutovereilleen, mutta viimeistely olisi viellä kova sana. Rucinsky on ollut kakkosen toinen linkki, mutta vaikka onkin kuskannut kiekkoa hyvin kulmissa ja pelannut muutenkin ihan vauhdikasta peliä, niin ei ole silti viellä nähty kunnon Martinia viellä. Perron on nyt sitten tuo toinen linkki, ja rohkeasti viellä hyville maalipaikoille, niin kyllä se siellä lepää kun Weight antaa limpun millin tarkasti lapaan. Muissa kentissä homma onkin toiminut ihan hyvin, mutta ykkösessä etenkin juuri puheeseen tullut kiekollinen hallinta pitäisi viellä saada vähän paremmaksi, mistä Boyes'kin mainitsi, mutta onneksi on paranemaan päin.

Seuraava peli onkin huomenna Chicagossa, ja nyt meidän olisikin hyvä vetäistä voitto sieltä - voittoputki olisi venytetty jo neljän pelin mittaiseksi. Ei muuta kun jälleen voitto kotiin sieltäkin!

 

[Nikke]

Joo, hyvin on alkanut. Itse asiassa todella hyvin ottaen huomioon pakiston kapeuden. Erityisesti ilahduttaa ainakin meikäläistä se että Johnson näyttäisi saavan vastuuta ollessaan kunnossa.

Myöskin Peoria on aloittanut hyvin, 4:stä ottelusta 3 voittoa ja yksi tappio. Parhaimpina mainittakoot tehot 2+2=4 tehnyt Yan Statsny sekä 3 häkkiä iskenyt Martin Kariya.

 

[Nolan]

Blackhawks-Blues 1-3

Voi että, kun on alkanut meillä niin hyvin :) Nyt tuli kauden paras voitto pelillisesti.

Kariya - Tkachuk - Boyes
Rucinsky - Weight - Hinote
Stempniak - McClement - Backes
King - R. Johnson - Mayers

Jackman - McKee
Salvador - Walker
Backman - Wagner

Legace

Tosiaankin McKee teki odotetun paluun takalinjoille, pelaten perusvarman pelin - välttäen myös liiallisia kontakteja. Jay oli kuitenkin jo pienen tauon jälkeen kuitenkin erittäin varma omassa päässä, eikä tehnyt mitään virheitä. Kuitenkaan vetojen blokkaaminen Brycen tapaan onnistuu vasta muutaman pelin jälkeen, koska juuri nyt pitää viellä McKeen ilman muuta olla varovainen paikkojen kanssa, eikä loukkaantumista saa missään nimessä tulla heti perään.

Kakkosta oltiin myös laitettu vähän uusiksi (Perron ja M. Johnson edelleen pressissä) niin kakkoskenttään haettiin vähän uutta virtaa energian ja mahdollisten maalejen muodossa; nimittäin Hinote nostettiin jopa hyökkäävään rooliin kakkoseen. Tällä haetaan selvää suoraviivaisuutta muuten hyvin toimivaan kakkoskenttään, koska kentästä on puuttunut jotain. Weight antaa hemmetin hyviä namupasseja aina, Rucinsky tykkää myös syötellä enemmän - tällöin juuri kolmanneksi mieheksi piti laittaa joku joka voi maksaa hinnan kovista maaleista ('Avs -peli siivitti Hinotea selvästi). Hinotella oli myös kaksi hyvää paikkaa pelissä myös tehdä maali, ja toinen noista paikoista oli juuri Weightin syötöstä, jossa Dan polki maalille ja syöttö tuli suoraan lapaan - mutta kuitenkin Khabibulin oli jo sen verran tilanteessa mukana, että kiekko tuli suoraan päin.

Nyt myös saatiin ylivoima toimimaan vihdoinkin. Kentällisinä käytettiin:

Boyes - Tkachuk - Stempniak

Backman - Kariya

Christian pelasi ykkös-yv:ssä ainoana pakkina. Paul oltiin myös laitettu nyt viivalle, ja tämä veto tuottikin tulosta nopeassa syöttöpelissä, jossa Boyes antoi Tkachukille (vedettiin kuitenkin kumoon) - kiekko takaisin Boyesille jälkitilanteessa ja tämä antaa syötön Kariyalle ja sieltä lepää Nikolain kainalon alta. Kariyan ensimmäinen maali meillä.

Toisessa erässä jälleen yv:lle päästyä; Backman pelasi hyvin viivassa (hyvä syöttö laidan kautta Stempsulle). Stempniak jatkaa Boyesille ja Bradilta aivan nappisyöttö maalin edessä olleelle Tkachukille. Viimeistely kävi helposti ohjaten vaan kiekko Khabbyn längeistä. Chicagon puolustus oli aivan unohtanut miehensä maalin eteen ja olivat menossa Boyesin kimppuun ja tällöin Keithin oli helppo työ viimeistellä tuo tilanne. Ylivoima muutenkin toimi nyt paremmin ja kaksi yv-maalia oli nyt hyvä saldo muuten vähäjäähyisessä pelissä.

Rucinsky - Weight - Backes

Jackman - Wagner

Kakkos-yv:tä ei kentällä loppujen lopuksi paljoa nähty, kun ensimmäinen yv-koostumus sai tehtyä maalit heti ylivoimien alkuun. Kuitenkin homma lähti heti pyörimään sen pienen ajan mitä kentällä oli.

Alivoimilla olemme tällä kaudella tilanteessa 22/24 -tilannetta hoidettuna, eli erittäin hyvin menee tällä hetkellä. Tässäkin pelissä prosentti olisi ollut parempi, ellei tuota Williamsin maalia oltaisi otettu (pomppasi pleksi kautta maalin katolle, josta Toews ilmiselvästi osui kiekkoon ja siitä se meni Legacen kautta maaliin). Tilanne oltaisiin vihelletty korkeaksi, mutta näin ei meidän kannaksemme harmittavasti käynyt, kun erotuomari 10 minuutin tarkistuksen jälkeen näytti ettei osumaa ollut. Muuten kuitenkin av-tappo oli jälleen hyvää luokkaa eikä oikeastaan mitää hätää ollut, kun neliö liikkui erittäin aktiivisesti ja etenkin Samsonovilta sai näin aina peloteltua kiekon pois - samaten myös viivalla Sopel oli vaikeuksissa Zyuzin'in kanssa. Mayers, R. Johnson/ Stempniak, Rucinsky kävivät hyvin mieheen kiinni, eikä missään vaiheessa tullut minkäänlaista passivoitumista; vaan kiekko saatiin aina pois omalta alueelta kuin pitikin.

Erikoistilannepelaaminen jos jatkuu samaan malliin (ylivoima etenkin, alivoima toiminut taas aina) niin ei pitäisi olla meillä hädän päivää.

Maalipaikkoja oli myös mukavasti pelin aikana, ja myös ykköskentän kiekollinen hallinta oli nyt selvästi jo parempi. Ykkös- ja kakkoskentät järjestelivät paljon hyviä paikkoja, mutta niin teki myös jarrukenttänä Toewsin kenttään vastaan (ja hyvin onnistunut) McClementin johtama kolmikko. Jälleen hyvää peliä sammuttaen vastustajan ykkösen loistavalla puolustus- että karvauspelillä, jossa etenkin kulmapelaaminen oli aivan loistavaa: Backes suojasi hyvin kiekkoa, taklasi; Stempniak meni kulmissa hirmuisella vauhdilla, kikkailen hyville maalipaikoille; McClement vuorostaan rakentelin peliä mallikkaasti, samalla heittäen kiekkoa maalille, että ottaen myös eniten puolustustehtävät. Weight pääsi myös pariinkiin otteeseen järkkäämään paikat: Ensin 2-1 -hyökkäyksessä Rucinskylle perfect pass pakin mailan yli, mutta Ruca nosti hivenen ohi maalin - sekä toinen paikka, jossa Dougie syötti 2-2 -hyökkäyksessä pakin jalkojen välistä kiekon maalille nousseelle Backesille, mutta jälleenkään kiekko ei maaliin mennyt vaikka Davidilla oli jo melkein tyhjä maali edessään (Khabby venyi sen verran eteen).

Weight ja Rucinsky kuitenkin järkkäsivät ekassa erässä hyvän syöttöpelin, jonka päätteeksi Salvador napautti nopealla ranteella suoraan vasempaan yläpesään.

Legace pelasi maalilla vakuuttavasti, eikä yhtään pahoja tiputuksia tai reboundeja tullut. Manny torjui pahatkin tilanteet hyvin nopeilla reflekseillä (etenkin Langin kenttä pääsi järjestelemään muutaman kerran vaarallisesti). Toivottavasti Manny pysyy sen suunnitellun pelimäärän aikana kunnossa, niin mitään hätää ei tule olemaan.

Nyt kuitenkin lauantaina saapuu vieraita Minnesotasta, joten siinä pelissä saa olla hereillä. Kokoonpanoon saatetaan saada jo Erik Johnson takaisin ja se olisi ilman muuta erinomainen asia. Mutta jos jatketaan missä tässä pelissä jäätin, niin ilman muuta meidän pitäisi vaan voitto saada irtoamaan - tiukille voi mennä kuitenkin... V-O-I-T-T-O K-O-T-I-I-N!

EDIT: Tietenkin pitää viellä mainita pelin ainoa tappelu, jossa omia puolustettiin Mayersin toimesta. Wisniewski taklasi kulmassa Ryanin jään pintaan jonka jälkeisessä tilanteessa Jamal tuli kentälle ja näytti Jamesille, että nyt lähtee tanssi käyntiin. Ei mikään erikoinen tappelu, mutta onneksi Jamal näytti ettei omia taklita noin. Loistavaa, että meiltä löytyy myös joukkuepuolustusta ettei omia oteta ihan miten sattuu - King ja Mayers tulevat olemaan tärkeässä roolissa juuri Wildia vastaan Boogeymanin kannalta, eli tästäkin on hyvä jatkaa :)

 

[Marwin]

Onko St. Louisilla ketään lupaavia hyökkäyspään pelaajia kehittymässä juniorisarjoissa tai farmissa? Tuli vaan mieleen, kun katsoo tuota teidän hyökkäyskalustoa. Nelikko Kariya-Tkachuk-Rucinsky-Weight, joka tällä hetkellä näyttää olevan teidän hyökkäyksen selkäranka, näyttää olevan myös aika kokenutta porukkaa. Tuon nelikon keski-ikä taitaa osua 35 kieppeille, ellei ylikin. Kariya taitaa olla 33v, joten siitä nyt varmaan oli pelimiestä vielä vähän pitemmäksi aikaa. Tämän hetkisestä rosterista Boyes ja Stempniak ovat ainoat pelaajat, jotka voisivat pelata kahdessa ensimmäisessä hyökkäysketjussa viiden vuoden päästä.

 

[MacInnis]

Kyllähän Bluesissa on nuoria mm. David Backes ja McClement jo tämän hetkisessä rosterissa, joilta tulevaisuudessa odotetaan tehoja. Suurin lupaus taitaa olla TJ Oshie, jolle Blues tarjosi sopimusta, mutta hän halusi jatkaa yliopistossa vielä tämän kauden.

 

[muzakian]

Omat top 5 prospectit hyökkäyspäähän lienee

1. T.J. Oshie (synt 23.12.1986)

Pelannut pari viime kautta North Dakotan joukkueessa NCAA -yliopistosarjaa. Jonain päivänä toivottavasti ykkössentteri. Omaa hyökkäyspäähän hyvät ominaisuudet. Osaa syöttää ja maalata. Kehitys on hieman ehkä hidastunut, mutta viime kautta sotki loukkaantuminen.

VARAUS 2005 / 24.




2. Patrik Berglund (synt 2.6.1988)

Västeråsin ehkäpä kuumin tulevaisuuden nimi. Toiveissa on, että pystyy ottamaan jonain päivänä vähintään kakkossentterin roolin. Ulottuva ja loistava harhauttelija, joka suojaa kiekkoa hyvin. Näkee kentän kokonaisuutena ja on ruotsalaiseen tapaan hyvä joukkuepelaaja. Saattaa, jopa sopia pieneen kaukaloon paremmin kuin isoon. Teki hyvää työtä training-campilla ja sai sopimuksen, mutta pelaa silti ensi kauden allsvenskanissa.

VARAUS 2006 / 25.




3. Lars Eller (synt 8.5.1989)

Kuumin tanskalaislupaus ikinä. Frölundan juniorikoulun tuote. Hyvä pelintekijä, joka omaa tasaisesti hyvät ominaisuudet kiekkoilijana. Hyvänä luistelijana joka omaa loistavat, pehmeät kädet vain taivas on rajana. Pelaa ikäisekseen kypsästi molempiin suuntiin ja pelaa hyvin joukkueelle. Paha mennä kuitenkaan vielä näin nuoresta sanomaan mikä on lopullinen suunta.

VARAUS 2007 / 13.




4. David Perron (synt 28.5.1988)

Perron on ehkäpä näistä lupauksista se ongelmallisin pelaaja. Laituri, joka nimenomaan jotain samanlaista lahjakkuutta kuin Sidney Crosby. Ei todellakaan ole se suurin, vahvin eikä nopein, mutta näkee kentän loistavasti. Omaa toki mahtavan pehmoiset kädet ja kovan ja tarkan rannelaukauksen. Silti aika mahdoton ennustaa mikä tulee olemaan miehen lopullinen taso. Odotukset kuitenkin kevyesti ykköskentän kamaa.



VARAUS 2007 / 26.



5. Tomas Kana (synt 29.11.1987)

Itse odotan tältä suoraviivaiselta tsekiltä pikkuhiljaa isompiakin saappaita. Parhaimmillaan Kana osaa maalata, syöttää ja taklata ja omaa kohtuulliset kädet. Ehkä ne parhaat ominaisuudet ovat kuitenkin pelinrikkomisessa ja alivoimassa. Omat odotukset on että pystyy ottamaan myös paikan joskus kahdesta ensimmäisestä kentästä.

VARAUS 2006 / 31.

 

[Nolan]

Onko St. Louisilla ketään lupaavia hyökkäyspään pelaajia kehittymässä juniorisarjoissa tai farmissa?

Kyllähän meillä nuoria nälkäisiä pelaajia on tulossa aikanaan. Patrik Berglund (Eurooppa), T.J Oshie (Junnu-liiga), Lars Eller (Eurooppa).... Siinä muutama varman kaliiberin 1-2 -kentän pelaajia tulevaisuudessa, ja etenkin Oshielle on tarjolla aivan ykkösen keskeltä paikkaa - jos lunastaa odotukset. Oshie on erittäin hyvä mailan käsittelijä, sekä pystyy rakentamaan peliä, että myös viimeistelemään mainiosti - ollen uhka joka puolella hyökkäyspäätä. Berglund omistaa hyvän visionin, sekä taitavat kädet ja hyvät pelintekotaidot. Myös rannelaukaus lähtee terävästi. Eller on puolestaan iän nuoruudesta huolimatta erittäin kypsä pelaaja, ja omalla alueella erittäin varma. On myös hyvä rakentamaan peliä, viimeistelemään; että myös pelikäsityksen avulla hyvä juuri kummallakin puolella kenttää.

Tuli vaan mieleen, kun katsoo tuota teidän hyökkäyskalustoa. Nelikko Kariya-Tkachuk-Rucinsky-Weight, joka tällä hetkellä näyttää olevan teidän hyökkäyksen selkäranka, näyttää olevan myös aika kokenutta porukkaa. Tuon nelikon keski-ikä taitaa osua 35 kieppeille, ellei ylikin. Kariya taitaa olla 33v, joten siitä nyt varmaan oli pelimiestä vielä vähän pitemmäksi aikaa.

Oikeastaan tukiranka on: Kariya-Tkachuk-Weight. Laidoilta saadaan sitten tukirankaan mukaan Rucinsky, Boyes, Stempniak. Jokainen on meidän joukkueessa omissa rooleissa ilman muuta joukkueen tukirankaa. Hyökkäyspään tehoista meillä on kuitenkin paljon kiinni juuri ykkösen- että kakkosen onnistumisista - että myös lisättäköön juuri McClement ja Backes myös, jotka puurtavat illasta toiseen kovalla intesiteetillä; Stempniakin ollen kolmas lenkki kentässä. Toisen joukkuen tähtiä sammuttaen ja energiapeliä pelaten kuitenkin myös tulosta on tullut odotetusti, ja näin meillä on 1-2 -kentän jälkeekin tulee myös tehoja kolmosesta. Perron myös kokoonpanoon päästessään tulee näyttämään tehoja myös kakkosessa, mutta tällä hetkellä Hinote pelaa laitalinkkinä joten pressiboksi (tai junnu-liiga 9 pelin jälkeen) on Perronille on tällä hetkellä ajankohtainen. Samalle paikalle kun viellä myös Mike Johnson on kärkyllä, myös pressiboksista käsin. Mutta myös nelosesta on välillä juuri vastustajan pelin rikkomisen ohella myös tullut muutamia hyviä paikkoja kovan karvauksen ansiosta.

Tämän hetkisestä rosterista Boyes ja Stempniak ovat ainoat pelaajat, jotka voisivat pelata kahdessa ensimmäisessä hyökkäysketjussa viiden vuoden päästä.

Tosiaankin tulevaisuudessa meillä häärii ykkösessä ja kakkosessa (jollei mitään kummia satu) juuri Brad, Lee, Jay (tulee olemaan hyökkäyksen monitoimimies suurenman roolin kanssa), sekä Davidit + sitten myös prospekteista on tulossa varmasti nuo mainitsemani pelaajat.

Mutta tämä on se joukkue, jolla koitamme marssia kohti mestaruutta - mutta me teemme kaikkemme, että myös tuohon tavoitteeseen päästään. Tietysti Blues-fanina (värilasien läpi) voi välillä kyllä olla havaittavissa liiallista positiivisuutta, mutta aiheesta tällä hetkellä.

 

[Nolan]

Blues-Wild 1-3

Eipä saanut meidän voittoputki enää jatkoa, vaan nyt tuli sitten turpaan numeroiden pienuudesta huolimatta selvästi pelillisesti.

Ainokainen meni Steve Wagnerille, ja se oli myös hänen uransa ensimmäinen NHL-maali - hieno juttu! Syötön maaliin keräsi Martin Rucinsky ja Rucalle tämä oli kauden 4:s syöttöpinna. Maali meni vähän helpohkosti (muuten hyvä pelin pelanneelle) Josh Hardingille. Rannelaukaus Rucan jätöstä vasemmalta puolelta siniviivaa ja lirahti komiasti Hardingin alta maaliin.

Kariya - Tkachuk - Boyes
Rucinsky - Weight - M. Johnson
Backes - McClement - Stempniak
King - R. Johnson - Mayers

Jackman - McKee
Salvador - Brewer
Backman - Wagner

Brewer teki tosiaan paluun kokoopanoon, mutta ykkös-ylivoimalla edelleen Backman sai pitää viivapaikan. Erik vuorostaan joutuu jättämään koko viikon nyt vapaaksi, koska jalka on edelleen vaivannut - Murray päätti sitten pistää miehen laserettiin ja hyvä niin.

Wild pelasi sen verran ikävää kiekkoa, ettei päästy oikeen kunnollisiin maalipaikkoihin koko pelin aikana, vaan Minnesota kontrolloi (tehden kaikki maalit hyviltä sektoreilta) peliä. Hyvin Boyes myös kuvasi tilannetta; että keskusta oli aivan tukossa ja olisi pitänyt vaan saada enemmän reboundeja, mistä monet tämän kauden maalit ollaankin tehty.

Itse en nyt kys. peliä päässyt nyt katsomaan (vitutus olisi kuitenkin ollut suuri, 4 pelin voittoputki katkesi meillä), joten tarkempaa analyysiä tulee jälleen Ducks-pelistä, joka pelataan tänään.

***
Mutta mielenkiintoinen asia kohdistuukin Weightin johtamaan kakkoskenttään, jossa tässäkin pelissa laidalla viiletti vaihdettu laituri. Nyt vuorostaan Mike Johnson oli kolmantena lenkkinä. Kuitenkin blogissaan JR ihmetteli tuota Weightin tehottomuutta, mutta tilanne on lähtöisin siitä; ettei laidalla ole laittaa ketään maaliahnetta ja Weightin passeista ei ole viimeistelty tehokkaasti - siitä lähinnä mättää tällä hetkellä. Kolmea miestä kierrätetään laiturin paikalla (suht. positiivinen ongelma), mutta vaikea on sitten Hinotea pitää hyllytettynä tai sitten Mikea, joka kuitenkin nyt pääsi kokoonpanoon. Perronin voi viellä kuitenkin lähettää takaisin junnu-liigaan, kuitenkaan en usko että Davidia lähetetään enää kuitenkaan mihinkään. Danin voi nostaa jossain peleissä kuitenkin Kingin tilalle, mutta sitten D.J pitää ottaa takaisin aina pelistä riippuen.

Ongelma voi olla ratkaistu, jos Stempsu nostetaan kolmosesta kakkosen laidalle - mutta toisaalta miksi rikkoa toimivaa kolmoskenttää. Näin kuitenkin voi tapahtua aikanaan; ja tuleekin jos tilanne jatkuu. Silloin Mike Johnsonin voi puolestaan laittaa kolmosen laitaan ja sopiikin, kun nakutettu kenttään (Johnsonilla on paljon kokemuksia vastustajan parhaita vastaan). Perronin rooli olisi viellä tällöin epäselvä, mutta kyllä se sitten hahmonee jo paremmin muutaman pelin päästä paremmin.

Mutta nyt siis jännämään omien otteita Ankkoja vastaan tänään, ai ai kun voi tulla tiukkaa - mutta missään nimessä ei saa tulla häviötä. Silloin oltaisiin hävitty kaksi putkeen. Voitto kotiin!

 

[Turder]

Blues kyllä hiipii tutkan alla kovasti kohti kärkeä. Nytkin nätti voitto Duckseista ja Kariya rokotti rankasti vanhaa seuraansa. Erityisesti lämärisyöttö Boyesille oli upea. Oiskohan Andy Murray näillä esityksillä ehdolla Jack Adamsiin?

 

[Nolan]

No niin. Jälleen ollaan kaksi peliä viisaampia, 4-2 voitto Ankoista - sekä häviö Sinitakeille 3-0 ( josta pitää erikseen viellä tehdä analyysi, kun peli pitää viellä katsoa.)

Päätepysäkki tuli kuitenkin sitten kakkoskentälle ennen Ducks-peliä. Murray päätti pistää Weightin neloskenttään, ja Rucinsky puolestaan matkasi kolmoskenttään.

Kariya - Tkachuk - Boyes
Stempniak - McClement - Backes
Rucinsky - R. Johnson - Mayers
King - Weight - Hinote

Jackman - Brewer
Wagner - Backman
Walker - McKee

Kariya pelasi tehoiltaan kauden parhaimman pelinsä juuri Ankkoja vastaan (1+3), sekä muutenkin koko ykköskentän peli natsaa täydellisesti yhteen kemioiltaan. Kariya pitää kiekkoa kulmissa, syöttelee; Boyes hakee vetopaikkaa, tyhjää tilaa ja vuorostaan Tkachuk tekee maalivahdin olon tukalaksi olollaan maalin edessä ja kiinnittäessä vastapuolen pakkejen huomion, sekä pistellessä reboundeja sisään. Ylivoimalla tuhoa tuli jälleen kahden maalin edestä - toinen maali oli juuri osoitus Kariyan käsi-silmä-kordinaatiosta, jossa hän oli laukomassa mutta pistikin täydellisesti ovelan laukaus-syötön Boyesille ja tyhjään maaliin kiekko komiasti. Tkachuk teki maalinsa Duckseja vastaan juuri reboundista, ja näin sen homman kuuluu juuri toimia. Kenttä on pysynyt samana koko vuoden, eikä kyllä näin hyvää kenttää meillä saakkaan missään vaiheessa mennä sekoittelemaan.

Muissa kentissä SMB -kenttä on pysynyt samana ja jatkanut vastustajan ykkösen vastaan pelaamista, tehden erittäin hyvää työtä sekä samalla olemalla erittäin tehokas hyökkäyspäässä ja paikkoja on tullut joka pelissä hyvin. Kentän roolituksessa Stempniak pyörittelee kulmissa nopeudellaan, laukoo maalille; Backes ajaa maalille tehden trafiikkia ja tilaa; McClement vuorostaan rakentelee peliä ja heittää kiekkoa maalille.

Muutoksia ollaankin tehty sitten Weightin johtamaan kakkoskenttään, joka muuttui ennen Ankkoja vastaan. Weight pistettiin neloskenttään (peliaika päälle 14 min.) sentteröimään energiapelaajia Kingiä ja Hinotea. Kentällä natsasi heti hyvin ja maalipaikkojakin oli heti muutama Ducks-pelissä - Murray myös piti näkemästään. Dougie pitää kentän kiekollisen puolen hallussa kuljettaen kiekon vastustajan alueelle, rakentaen peliä; jolloin Hinote ajaa maalille ja pistelee kiekkoa sisään syötöistä; Kingin huolehtiessa fyysisestä puolesta ja tuoden tilaa/rauhaa kentälle. Rucinsky puolestaan siirrettiin alivoiman ykkösnyrkkiin, eli sillaisenaan toiminut Johnsonin ja Mayersin kanssa. Toivottavasti myös Ruca alkaisi jo heräilemään, ja tämä myös toimii herätteenä (ketjulotto). Kolmoskentässä voisikin natsata joka osa-alueella hyvin (etenkin puolustuspää), mutta myös ihan hyökkäyksiin lähtö - nopeutta riittää ja toivottavasti sitä päästään nyt hyödyntämään.

Myöskin Anaheim-pelissä olleet kolme tappelua lämmittivät mieltä, että nyt vihdoinkin me ollaan tultu tähän kauteen hakemaan sitä kunniaa. Fyysinen panos onkin nyt tärkeässä roolissa, ja etenkin Murray on myös painottanut tätä osa-aluetta.

 

[Nolan]

Blues-Caps 4-3

Tärkeä voitto saatiin kotona. Ykkönen jatkoi hyviä otteitaan (tasakentällisin, ylivoimalla) ja myöskin SMB -kentään oli jälleen varjostamassa Capsin ykköstä onnistuen kohtuulisesti, sekä maalipaikkoja oli jälleen triolla mukavasti - että myös yritystä. Maalille oltiin jälleen otettu Legace, ja vaihtoon pistettiin hyvin Blue Jackets -pelissä pelannut Toivonen. Manny torjui 23 kutia kaiken kaikkiaan.

Muista merkittävästi muistiinpanoista Bryce Salvador teki paluunsa kokoonpanoon oltuaan kaksi peliä sivussa Matt Walkerin hyvän fyysisen panoksen jälkeen.

Kariya - Tkachuk - Boyes
Rucinsky - Weight - Perron
Stempniak - McClement - Backes
Hinote - R. Johnson - Mayers

Jackman - Brewer
McKee - Salvador
Wagner - Backman

Maalinteossa onnistuivat meiltä tällä kertaa: Boyes (2), Backes, Brewer. Boyes aloitti maalinteon vähän yli minuutin pelin jälkeen. Keskikentällä nähtiin hyvää karvausta, jonka seurauksena Caps menetti kiekon; Tkachuk syötti Bradin läpiajoon ja komea napautus yläpesään. Toinen maali merkittiin Brewerille, ja tilannetta edelsi hyvä karvaus WSH -päädyssä, jossa Hinote otti hyvin miestä kiinni - tämän jälkeen Capsit viellä hyökkäsivät, mutta sitten hyvällä liikkeellä päälle, Kariyan ja Jackmanin kautta kiekko Brewerille, joka käytti nopeuttaan hyväksi ja pyyhelsi oikean puolen B-pisteen kaarelle ja paukutti hyvän ranteen ohi B. Johnsonin.

Boyes heilautti verkot toistamiseen toisessa erässä hyvästä Ryanin jätöstä, ja kiekko Jurcinan jalkojen välistä yläkulmaan tämän tehtyä pienen screenin Johnsonille. Viimeinen maali tehtiin kolmannen erän alkuun, jossa SMB -kenttä toi kiekon Washigtonin alueelle, ja Stempsulta kiekko Backmanille - laukaus - Backes ohjaa maaliin.

Muuten peli meni tasakentällisin tasaisesti, mutta ykköskenttämme tuumin saatiin monia hyviä paikkoja (parhaimpana ilman muuta Paulin ja Keithin 2 vs. 1). Myöskin Maksun kenttä pyöritti muutaman kerran hyvin, mutta ne maalin ovat jääneet puuttumaan, mistä myös Stempniak puheli. Dougien johtaman kakkoskenttä kasattiin myös nyt tähän peliin uudelleen - Perron nyt vuorostaan kokeili olla ketjulotossa laiturina, mutta valitettavasti nuorukainen vaelteli pikkaisen kuitenkin varjojen mailla. Rucinsky ei myöskään pelannut mitään hyvää peliä - lähinnä yv:llä ja av:lla on Rucalle paljon luottoa, mutta tasakenttälisin ykköstä- että varjostuskenttää lukuunottamatta ei muilta oikein nelosen yritystä lukuunottamatta mennyt putkeen. Mayers olikin jälleen nelosessa mies paikallaan jakamassa muutaman hyvän pommin, ja käyttämässä vauhtiaan Johnsonin ja Hinoten kanssa tiukassa karvaamisessa.

Omalla alueella saatiin paljon kaverin hyökkäyksiä kulmaan, jolloin ne oikeen pahat tilanteet saatiin hoidettua - etenkin Jackman ja Brewer tekivät hyvää kulmatyötä ja pitivät miehet poissa pahoilta maalipaikoilta. Jackman muutenkin blokkasi joukkueen yhdeksästä blokista peräti viisi, ja olikin 5-3 -alivoiman luotto pahoina hetkinä - etenkin 3.erän loppuun tullut alivoiman hoitelu oli todellinen suoritus meiltä. Salvador ja McKee pelasivat myös ihan kohtuuliset pelit, mutta edelleen Salvan peli ei aivan ole sitä, mitä odottaa. Vähän arkuutta joka-tilanteessa, eikä miestä oikein oteta kunnolla. Samaa voi myös sanoa McKee'stä mutta loukkaantumisen jälkeenkään ei voidakkaan viellä paljon blokkeja odottaa - samoin myös fyysisessä pelissä pitää olla viellä varovainen. Wagner ja Backman pelasivat kumpikin varmaa kahden suunnan peliä, eikä mitään pahoja virheitä tullut.

Hinote - Mayers - Jackman - Brewer
Rucinsky - R. Johnson - Mckee - Salvador (nähtiin joustoa)

Alivoimalla tosiaan homma pelitti hyvin, vaikkakin Capsiltä samaan aikaan jäällä olikin tulivoimaa Ovechkin-Kozlov-Nylle -muodossa. Laukauksia blokattiin ja karvauspeli luonasi jälleen mukavasti. Mike Green pääsi kuitenkin meitä näpäyttämään kahteen otteeseen siniviivalta lämärillä. Toinen tuli juuri meidän ollessa alivoimalla, jolloin Brashear teki maalin edessä maskia, eikä Legace nähnyt kunnolla mistä kiekko tuli. Ja sinnehän se sitten meni.

Ylivoimalla nähtiin muutamia erillaisia variaatioita, joissa myös (vihdoin) Weight pelasi ykkös-yv:ssä - ja lähellä se kauden eka myöskin Dougiella kävi.

Kariya - Tkachuk - Stempniak/Boyes - Weight/Boyes - Brewer/Wagner
Weight/Boyes - Rucinsky - Backes/Kariya - Jackman - Backman

Peli pyöri suht. mallikkaasti ykkös-yv:llä, mutta kakkos-yv:ssä (joka vaihteli voimakkaasti) oli aika pahoja vaikeuksia. Rucinsky koitti tuoda kiekkoa päätyyn, mutta aina vaan meni pieleen. Weight (kakkosessa pelatessa) toi yleensä kiekkoa, mutta pienen pyörityksenkään jälkeen ei oikein löytynyt sitä kuviota. Ainoana hyvänä paikkana kakkosessa tuli Weightin passi viivalle, josta Barret pääsi tujauttamaan kovaa - Johnson venyi eteen.

Ykkösessä (ylivoimalla) tosiaan Stempniak ja Tkachuk vuorostaan liusuivat vuorotellen maalin ohitse ja kummatkin olivat tiivisti maalin kulmalla hakien reboundeja ja lähellä käytiin muutaman kerran ja taas toisessa variaatiossa Stempsu meni pyssymieheksi viivalle Keithin jäädessä maalin eteen tekemään maskia. Myös Weight pääsi maalin edestä yhdessä vaiheessa yv:llä tuikkaamaan, mutta kuin ihmeellä Brent torjui. Dougie myös järkkäsi B-pisteen välissä olleelle Tkachukille myös ohjauspaikan - mutta niukasti ohi. Paul ja Weight pyörittelivät kiekkoa mallikkaasti ja tätä yv-kuviota pitäisi ilman muuta jatkossakin käyttää - viellä kun se Weightin peli lähtisi tästä nyt rullaamaan.

Muuten pelistä jäi ihan hyvä maku. Ainoana miinuksena olivat välillä hurjatkin Capsin pyöritykset, jolloin yhdessä vaiheessa meidän ykkönen joutui pahaan pinteeseen Capsin jarrukentän kanssa, jossa maalin edessä pääsivät Gordon ja Pettinger pääsivät yrittämään muutamaan otteeseenkin. Myöskin Viktor Kozlov oli vaikea pidettävä - kilauttaen ekassa erässä tolppaan maalin kulmalta.

***
Mike Johnsonin "era" tuli päätökseen ennen kuin se edes kunnolla alkoikaan. Mielummin jälkiviisana olisi tullut vaan laitettua Tanaben nimeä paperiin (Wagner on kuitenkin vakuuttanut offeensiivisesti, mutta viellä kunnon yv-pyörittäjä olisi kova sana ollut) mutta ei näille sitten mitään voi. Johnsonin kohdalle ikävään paikkaan tulikin tuo ketjulotto, kun kolme miestä haki paikkaa uinuvasta kakkosesta. Ja nyt kun Hinote ja King vuorottelevat nelosessa; Perron puolestaan pääsi kakkoseen, niin Miken kohdalla ei löytynyt paikkaa - ja ainoastaan loukkaantumisten kautta olisi voinut löytyä. 4 laukausta kolmessa pelissä ei ollut mitää vakuuttavaa luettavaa ja pääsihän hän viellä kokeilemaan kakkosesakin Rucan ja Dougien kanssa. Alivoimalla mies oli luetettava hyvän ulottuvuuden kanssa, mutta myös av:lle on sen verran hinkua, ettei hänestä enää ollut silläkään rintamalla mainittavaa hyötyä.

Jos/- ja kun mies saapuu Peoriaan, niin siellä ainakin luottoa on tulossa. Hyvänä 2-suunnan hyökkääjänä, sekä potentiaalisena hyvänä maalintekijänä (joita hän ei ole ikinä lunastanut) hän pystyy olemaan tehokas - ottaen viellä huomioon, että mies tekee peliäkin varsin mallikkaasti (etenkin Phoenix-vuosinaan). Alivoimakin saa uutta virikettä sitten myös Peoriassa. Tästä on meidän on hyvä jatkaa.

Toinen mielenkiintoinen asia kohdistuu sitten kakkoskenttään. Perronilla on tällä hetkellä viellä seitsemän peliä aikaa olla kokoonpanossa (jos lähetetään junioreihin), ja tällä hetkellä Doug pitäisi saada jälleen vauhtiin. Ongelmana onkin ollut siinä, ettei apuja ole tullut maalintekoon, koska myös Ruca on aina tykännyt pitää kiekkoa ja syötellä. Vaikka Weight ja Rucinsky ovat pariin otteeseen saanet mukavan syöttöpelin käyntiin; niin jonkun pitäisi viimeistellä - ja tähän nyt saatiin jälleen David rinkiin. Muuten kuitenkin oli hyvä asia tuo kentän yhdistäminen. Ja kyllä niitä tehojakin alkaa varmasti tulla.

Seuraava peli onkin huomenna Scottradessa, kun vastaan asettuu 'Yotes. Ei muuta kun himaan tämäkin matsi!

 

[Nolan]

Blues-Coyotes 1-2

Eipä tullut sitä voittoa sitten, ei. Laukaukset hävittiin, yksi paha maali (minkä Manny otti kontolleen), Wagnerille ja Backmanille sattui paha kommunikaatiovirhe, joka maksoi tuon Zigomanisin maalin. Eli kaikkineen päivineen Phoenix ansaitsi kyllä voittonsa - ja muutenkin nämä pelit ovat muodostuneet niitten pahimpien pelien joukkoon; kauden avaushan hävittiin 3-2, ja nyt takkiin yhtä niukilla lukemilla. Eikä ensi huomennakaan tule yhtään sen helpompi vastus.

Ainokaisen pääsi riispaisemaan Boyes kolmannen erän alkuun. Syöttäjinä Kariya, sekä kiekon riiston hienosti aiheuttanut Tkachuk.

Stempniak puolestaa pääsi kokeilemaan rankkaria toisen erän lopulla, kuitenkaan onnistumatta harmillisesti.

Erikoisinta olikin, ettei ehditty kuin 5 sekuntia pelaamaan, kuin jo hanskat tippuivat Mayersillä ja Carcillolla. Tämä on juuri sitä tiimihenkeä - isolla T:llä.

Kariya - Tkachuk - Boyes
Perron - Weight - Backes
Stempniak - McClement - Mayers
King - R. Johnson - Hinote

Jackman - Brewer
Backman - Wagner
Salvador - McKee

Legace

Kentällisissä tehtiin vihdoin se kova ratkaisu. Eli kolmoskenttää hajoitettiin sen verran, että Backes siirrettiin kakkoskenttään ja vuorostaan Mayers nostettiin hänen tilalleen kolmoseen. Jamal sopiikiin mielestäni tähän rooliin paremmin kuin Backes, ja olisin mieluusti nähnyt kolmosessa jo heti alkukaudesta, mutta silloin ei ollut mahdollista. Ja muutenkin nuorisokenttä pelasi erittäin hyvin yhteen. Backes sopii mieluusti juuri paremmin kakkoskenttään, jossa laitamme hänet vihdoin tekemään likaista hommaa Weightin vierelle - tähän hommaan hyökkäävässä roolissa Backes sopiikin paremmin - ja nyt vihdoin aletaan toivottavasti saamaan myös hänestä tehoja irti. David pelasi tosiaan kolmosessakin hyvin, mutta tämä ratkaisu sopii tällä hetkellä paremmin kuin ollakkaan; Mayers pääsee nyt tekemään varjostuskentän taklaavaa ja taistelevaa roolia (tuomaan tilaa). Nopeuden ansiosta tämä kentällisen voi laittaa nyt tälläisenään myös pelaamaan av:ta.

Backes tosiaan tulee sitten kakkoseen tuomaan nopeutta ja ratkaisuvoimaa - Dougien passit pistetään toivottavasti nyt kahdelta suunnalta sisään: Backes läheltä maalia ja Perron sitten kaikkialta muilta namupaikoilta - Perronin pelisilmä on tosiaan aivan huippuluokkaa, samoin kuin Backesinkin. P ja B pystyvät myös passailemaan toisilleen, ja ottaen huomioon myös B:n kyvyt myös pelintekijäksi, niin hyvältä näyttää. Pääasia kuitenkin on siinä, että Weightin namupassit laitetaan sisälle - ja tällä hetkellä näyttääkin erittäin hyvältä. Toivottavasti tosiaan kentälliset pidetään tälläisinä, ja tehoja alkaisi tulla kakkoselta; sekä myös kovalla yrityksellä myös kolmoselta.

Hupi kuitenkin maksoi meille tähän peliin sitten Rucinskyn paikan kokoonpanoosta - ja Murray sanojen mukaan aiheestakin. Perron tarvitsee pelejä nyt alle, eikä Martin ole missään vaiheessa kautta ollut aivan siinä
tikissä mitä olisi pitänyt olla. Peliä Ruca on tehnyt hyvin, mutta ongelmana onkin, ettei ole oikein löytynyt sitä rykmenttiä joka sopisi myös Martylle. Dougin kanssa samassa kentässä syöttöpeli kyllä luonasi välillä erittäinkin mallikkaasti, mutta ei ollut ketään ketä viimeistellä. Ja paikat jotka Weight tarjoili Rucalle eivät osuneet maalipuitten väliin.

"We had three or four games in a row where we (had) five or six chances each and came out with goose eggs ... and that stinks," Weight said. "We need Marty and myself going, and right now it's not working. But Marty is not hurting me at all. No one else is hurting my production, that's for sure."


Dougien sanoja lainaten, kukaan ei sotke kuvioita; mutta yhteinen sävel ei ole löytynyt vaan viime kauden tapaan (ennen kuin Rucinsky loukaantui).

Muuten ei olekkaan mitään muuta päitävää ollut, ainoana ehkä maalipaikkojen muutama hukkaaminen etenkin kolmoskentässä, mutta onneksi ykkösprioriteetti on hoidettu komiasti. Mayers tosiaan paikkaa Backesin aukkoa moitteettomasti, ja nyt kentät ovat sitten hyvässä kuosissa (Rucinsky "odd man out") mutta varmasti eiköhän ketjujen sekoittamista viellä tulla näkemäänkin. Ruca tullaan viellä näkemään kentällä, eikä häntä voi montaakaan peliä istuttaa. Skenaario onkin sitten se, että Perron lähetettäisiin farmiin; mutta siihen on viellä aikaa (eikä tule kyllä muutenkaan tapahtumaan).

Ykköskenttä on ollut koko alkukauden isoin ilon aihe. Tehoja on tullut miltei joka pelissä (- Columbus-peli) ja yhteistyö on ollut riispatonta. Nyt Phoenix-pelissä tuli jälleen ainokainen. Salaisuus on ilman muuta ollut erittäin hyvässä vauhdissa, sekä omat roolit, jotka ovat menneet aivan nappiin. Walt tekee tilanteen aloitteen jo ajamalla vastustajan maalille, ja näin keräntyy vastustajan katseet Kekeen. Kariya puolestaan pistää hyvän syötön Boyesille, joka tarkalla kudilla napauttaa sen reppuun. Tkachuk myöskin pistelee Kariyalta syöttöjä sisään maalin lähettyviltä - ja Brad yleensä tällöin varmistaa tilanteen taaempana.

Puolustuksessa ainoana miinuksena nyt 'Yotes-pelin pieni nukahdus Backmanin kanssa, mutta muuten aivan loistavaa kahden suunnan peliä viljellyt Wagner. Nuori mies onkin vakuuttanut etenkin hienoilla kiekon nostoilla hyökkäsypäähän nopeudellaan, sekä kypsyydellään myös puolustuspäässä. Yv:llä ja av:lla on tullut varmaa luottoa, ja ylivoimalla viivapaikalla homma onkin natsannut hyvin. Lähinnä kakkos-yv:ssä, mutta kokeiluja on tullut myös ykkösessä. Ei voi muuta sanoa, että olipas hyvä sainaus ennen kautta.

Muusta pakistosta lähinnä Backman on parantanut kauden edetessä, sekä Jackman on myös pelannut yhtä luotettavaa peliä kuin ennenkin. Myöskin hanskaus kovan Brad Mayn kanssa oli juuri tulevan kapteenin kovia tekoja tällä kaudella. Toivottavasti yhden vuoden sopimus muuttuisi extensionin kautta monivuotiseksi. McKee ja Salvador ovat kumpikin tehneet käskettyä. McKee taustalla loukkaantuminen on viennyt aikansa parantua, eikä laukasten blokkaaminen ole ollut viellä aivan mahdollista - eikä myöskään mikään hirvittävä taklaaminen, pienehköä fyysisyyttä kuitenkin. Brycen kohdalla ongelma on ollut kuitenkin motivaatiossa (kahden pelin penkitys) jolloin Walker otti hänen paikkansa hyvällä varmalla asenteella, fyysinen peli oli myöskin hyvää luokkaa. Tällöin Salvan tilanne jäi katsomoon, mutta nyt jälleen paikka löytyy kokoonpanossa. Blokkaaminen onkin ollut alkukaudesta Salvadorin paras ase (sekä myös yksi maali) mutta liike omalla alueella ei ole ollut aivan sitä parasta. Mutta toivottavasti homma lähtisi myös nyt menemään paremmin. Brewer puolestaan on loukkaantumisen jälkeen ollut jo kentällä hyvällä jalalla liikkeellä, ja Andykin kehui liikettä paremmaksi kuin mitä on ollut. Caps-pelissä Brewerin 2-0 maali oli hyvä osoitus tästä. Muutenkin ollut varmaa ja hyvää työskentelyä pitkin kenttää parinsa Barretin kanssa, ja omalla alueella puhutaankin voima-kaksikosta.

Erik on puolestaan aloittanut jo kevyen harjoittelun, ja se on meille erittäin hyvä asia. Johnsonin alkukausi oli myös erittäin lupaava, mutta oikeastaan loukkaantuminen sotki kuviota aikakin pahasti. Murray joutui myös kieltämään Erikiltä harjoittelun, vaikka EJ olisi halunnut jo kovasti kokoonpanoon... Mutta tällä tavoin Andyn käskyä noudattaen vältyttiin ikävimmiltä vammoilta, jota yleensä seuraavat tämmöisistä.

Maalivahtiosastolla Legace on pelannut varman alkukauden, ja jollei loukkaantumiset enää iske - niin toivottavasti vire jatkuu sen suunnitellun 60 pelin vauhdissa. Ja Manny on ollut sen verran vakuuttava, ettei paljoa paremmin voisikaan enää mennä. Legacelle vaikeita ovatkin juuri iso maski; etenkin maalin edessä oleva maskimies tekee välillä vaikeuksia, mutta Manny kuitenkin korvaa pienoisuuden loistavilla reflekseillä. Hanskakäsi käy aina erittäin nopeasti, mikä parasta; niin varmalla prosentilla myös. Toivonen puolestaan paikkailee, ja Sinitakkeja vastaan hän oli mies paikallaan. Hannulla on myös viellä paljon potentiaalia (nopeat refleksit), joten tilanne MV-osasto on erittäin hyvällä mallilla myös.

Mike Johnsonia ei sen sijaan passuutettukkaan enää farmiin, vaan hänen paikkansa jäi tällä hetkellä katsomoon. Waiwersit hän siis läpäisi. Tällä hetkellä tilanne on se, että katsomossa on Minnesotaa vastaan jollei ihmeitä tapahdu: M. Johnson, Rucinsky ja Walker. Tosiaan mielenkiintoiseksi menee, mitä veteraaneille sitten pitäisi tehdä...

Ja tosiaan huomenna vaikean tehtävän kimppuun, eli kaatamaan Villejä! Toivottavasti osataan nyt hyödyntää Minnesotan huonoa virettä tällä hetkellä (loukkaantumisten takia) ja ottamaan voitto kotiin!

 

[Nolan]

Voitto Wildista, häviöt 'Hawksille ja Jacketseille. Ensimmäinen kahden pelin peräkkäinen häviöputki tuli sitten ensimmäisen kerran - ja kyllä kirpaisee pahemman kerran.

Kentälliset Wildia vastaan:

Kariya - Tkachuk - Boyes
Rucinsky - Weight - Perron
Stempniak - McClement - Backes
King - R. Johnson - Mayers

Jackman - Brewer
McKee - Salvador
Wagner - Backman

Legace

Minnesota-pelissä saatiin sentään viellä revittyä voitto ennen kahta peräkkäistä häviötä. Voitto tuli varmalla- että hyvällä puolustus-asenteella. Etenkin ykköskenttä pelasi tällä kertaa myös erittäin uhrautuvasti myös omalla alueella. Toisessa erässä samassa vaihdossa Boyes blokkaa lämärin viivalta, ja vähän myöhemmin Tkachuk estää varman maalipaikan; heitäydyttyään maahan ja blokaten syötön mailallaan maalin kulmalle olleelle Demitralle. Hyvää työtä.

Ykkönen pääsi myös tekaisemaan Wildia vastaan yv:llä maalin myös ekassa erässä. Boyes syöttää Kariyalle - kova kuti ristikulmaan - Tkachuk pistää tavaran sisälle reboundista maalin kulmalta. Pienenä kuriosiittinä yv:t ovat toimineet vieraissa paljon paremmin, kuin kotona.

Chicago-pelissä ykköskenttä myös järkkäsi toisen maalin. Tällöin meiltä maalinteossa onnistui Paul. Tkachuk toi kiekon sisälle - harhautuksia - syöttö maalin edessä olleella Paulille ja siellä lepää.

Myöskin kaikilta muilta kentiltä ihan hyvät pelit (paitsi kolmoselta menee edelleen vähän huohottamiseksi ja liialti kulmiin) vaikkakin päätyö onkin hoidettu hyvällä energiapelillä. Vuorostaan RWP -kenttä pelasi yhden kauden parhaista peleistään. Rucinsky erityisesti piti hyvin kiekkoa vastustajan alueella, ja etenkin kulmissa kiekko pysyi hyvin - pyörityksiäkin tuli muutama erittäin hyvä vastustajan alueella. Ruca ja Dougie pitivät kiekkoa hyvin hallussa taiteillen - Perron vuorostaan haki hyvää vetopaikkaa. Rucinsky tekikin kauden ekansa hyvän Perronin esityön jälkeen; kiersi maalin ja laittoi kiekon pörsään Fosterin luistimen kautta. Doug oli myös viellä maalin kulmalla varmistamassa, että kiekko varmasti menisi.

Perron myöskin teki uransa ensimmäisen sitten Chicago-pelissä ikimuistoisella tavalla. Ruca syötti Weightille, ja Dougie pistää syötön Perronille, jota kuitenkin estetään tilanteessa. David kaatuu ja kiekko osuu hänen mailaansa, sitten jalkaan; lopulta maaliin.

Ylivoima tökkii kuitenkin tällä hetkellä erittäin pahasti. Ei siinä nyt viellä niin hirvittävän pahaa ole, jollei aina yv:llä saada kiekkoa maaliin. Mutta jos alkaa omissa heilumaan ylivoiman aikana, niin silloin on paha tilanne. Chicagoa vastaan Sharp tekaisi meitä vastaan kaksi häkkiä shortilla (oli jo vähän viitteitä Wild-pelissä). Liikaa haetaan laukauksia pointilta mitä ihmeelisimmistä kulmista, eikä aloituksia meinata voittaa miesylivoimalla lainkaan (etenkään Minnesotaa vastaan). Vastustaja pääsee helposti iholle, jollei kiekko liiku tarpeeksi nopeasti - välillä toisaalta se maali saadaan yksinkertaisesti, mutta yleensä ei sitten millään.

Blackhawksia vastaan kummatkin maalit menivät vähän Jackmanin piikkiin. Ensimmäisessä maalissa nouseva löysähkö kuti viivalta, maalivahti torjuu ja Sharp pääsee läpi... Toisessa maalissa vuorostaan Legace antaa kiekon maalin takaa Barretille, mutta kiekko osuu lapaan, muuttaa suuntaa Byfuglienille, jonka kautta kiekko menee Sharpille jälleen. Mutta tästä on yksi suunta; ja se on ylöspäin.

Toiseksi hyvänä esimerkkinä Columbus-pelissä tullut 5-3 -tilanne olisi pitänyt vain käyttää hyödyksi. Erikoiskoostumus pistettiin jäälle, jolloin todellakin olisi enää vain se maali pitänyt saada tehtyä - lähellä käytiikin, kun Weight antoi passin Kariyalle ja erittäin nopea päästö Kariyan tapaan, mutta Leclaire venyi hanskallaan eteen. Parhaiten kuvio toimiikin, kun Tkachuk tekee työtä maalin lähettyvillä; Boyes/Stempniak on B-pisteen ja maalin kulmalla odottamassa syöttöä. Kariya on viiva- että vapaassa roolissa; Weight puolestaan on oikealla B-pisteellä jakamassa peliä. Myöskin Rucinsky pelasi toisena viivamiehenä Blue Jackets-pelissä, ja se oikeastaan onkin Rucalle hyvä paikka - Ragsissa mies jakoi aina syöttöjä yv:llä viivalta Jagrille, joka pamautti ne sitten kovalla lämärillä verkkoon. Mutta nyt kuitenkin Ruca olisi lenkkinä Kariyan ja Weightin välissä.

Backes tosiaan loukkaantui pahaan paikkaan lauantaisessa 'Hawks-pelissä. Venähtänyt polvi ja lepoa ainakin muutama viikko. Näin ollen vastuulisäystä tulee Hinotelle ja Mayersille.

Myös Erik Johnson teki kauan odotetun paluun CBJ-pelissä, mikä ilahdutti mukavasti. Jo melkein Murrayn kanssa nokkapokille joutunut Erik pääsi kuin pääsikin pelaavaan kokoonpanoon heti kuntouduttuaan, koska Andyllä ei ollut helppo tehtävä löytää korvattavaa - ja loppujen lopuksi Wagner joutui katsomoon Walkerin ja M. Johnsonin kanssa. Kova paikka on aina laittaa hyvin pelannutta katsomoon; etenkin viellä Wagnerin kohdalla, kun hän on ylittänyt kaikki odotukset. Backmanin kanssa ollut hyvä kiekollinen parivaljakko; pelaten myös hyvin kumpaakin päähän.

Pelit jatkuu 'Hawksia vastaan perjantaina - revanssia haetaan nyt kiivasti United Centerissä, joten voitto!

 

[Nolan]

Backes on sitten neljä viikkoa poissa oikean polven venähtämisen vuoksi - harmillista, erittäin harmillista; kolmoskenttä on toiminut tähän mennessä energialtaan ja puolustuspäähän hyvin. Hyökkäyspäässä kyllä on natsannut, mutta ongelmaksi tuleekin aina se viimeistely, eikä se ole toiminut parhaalla mahdollisella tavalla.

Vaikka Backes käväisikin kakkoskentässä, niin hänet palautettiin nopeasti kolmoseen; Rucinsky nimittäin palasi tällöin kokoonpanoon Wildia vastaan. Tämän jälkeen Ruca on pelannut kauden parasta peliään.

Iso-B:n tilalla tullaan näkemään mitä todennäköisemmin Mayers, ja neloskentässä Hinote saa näin vakituisen paikan.

Erik Johnson lähetettiin farmiin pelaamaan yhden kuntoutuspelin alle; ennen kuin kohdataan UC:ssä 'Hawksit. Erittäin fiksu veto kyllä tähän paikkaan.

Perronilla on vuorostaan kolme peliä aikaa olla viellä kokoonpanossa, riippuen lähetetäänkö hänet farmiin vai ei. Davidin omasta mielestä hän voisi saada tällä hetkellä paljon enemmän tehoja hyökkäyspäässä irti ja olla näin paljonkin tehokkaampi. Toivottavasti poika pidettäisiin joukkueessa - näin ollen kakkoskentästä saataisiin paras mahdollinen hyöty irti, kun muutenkin kentällä on nyt lähtenyt natsaamaan. Parhaimmat pyöritykset tuli Wild-pelissä juuri RWP -kentältä ja heti seuraavassa 'Hawks-pelissä tulikin maali.

Mutta nyt vietetään ansaittua pientä lomaa ja vasta perjantaina iskemään Inkkareita nurin :)

 

[Nolan]

Johan tapahtui; huomiseen peliin ollaan lähdössä tämän näköisillä kokoonpanoilla, jotka ainakin omaan makuun sopisi ihan hyvin. Ainoana on tietysti yksi seikka, joka voi vähän nakertaa...

Kariya - McClement - Boyes
Rucinsky - Weight - Perron
Stempniak - Tkachuk - Mayers
King - R. Johnson - Hinote

.. Eli ykköskenttä hajoitettiin. Tällä haetaan kolmea varmasti maalaavaa kenttää. Stempniak koitetaan saada vauhtiin, tekee tilanteen tätä ollen erittäin mielenkiintoiseksi. Eikä myöskään Jaylle ole parempaa näytön paikkaa kun aloittaa ykkösessä.

McClementin luistelu- että pelilukutaidot pääsevät nyt vauhtiin, ja myös laukausta Jay pääsee käyttämään runsaasti Kariyan passeista. Boyesin tilanne pysyy samana keskustan vaihtumisen jälkeenkin.

Toivottavasti ketsuppipullo avautuisi oikeen monen pullon edestä 'Hawksia vastaan, eli saataisiin nyt kunnon ilotulitus. Mutta ei muuta kun viellä vähän odotusta ja sitten päästään pelailemaan...

 

[Johannes]

St.Louis myi eilen mv Jason Bacashishuan Coloradolle ja Juuso Riksman palasi alkuviikosta kuukauden vuokrapestiltä Färjestadista takaisin St.Louisiin. Nyt St. Louisin mv-ranking menee kai suunnilleen näin: 1. Legace 2. Toivonen 3. Schwarz 4. Riksman. Haaveilut yhden St.Louisin maalivahdin saamisesta esim. HIFK:hon loppukaudeksi voidaan nyt toistaiseksi julistaa varmaan turhiksi, jota ne ilmeisesti olivat alunperinkin.

 

[Nolan]

St.Louis myi eilen mv Jason Bacashishuan Coloradolle ja Juuso Riksman palasi alkuviikosta kuukauden vuokrapestiltä Färjestadista takaisin St.Louisiin. Nyt St. Louisin mv-ranking menee kai suunnilleen näin: 1. Legace 2. Toivonen 3. Schwarz 4. Riksman.

Juu, hyvä näin. 'Cashin tulevaisuus näytti viellä kesällä valoisalta, kun mies sai jatkaa akselista Sanford-Bacashihua. Mutta campille tullessaan hänen piti olla varma kakkosveskari heti Legacen takana, mutta Toivosen hankinta pisti miehen vähän maihin; Hannuhan hankittiin juuri backupiksi Mannylle.

Davidson kiteytti hyvin, että 'Cash meni vähän allapäiseksi Toivosen hankinnan jälkeen ja kaiken lisäksi farmi ei sopinut laisinkaan lupaavalle Jasonille - loppujen lopuksi hän pyysi treidiä ja näin hän pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä jälleen. Mielenkiintoista nähdä mitä "future considerations" pitää sisällään.

Ranking menee juuri noin. Muutoksia järjestykseen on ajateltuna tulossa vasta ensi kauden puolella - ja tietysti myös loukkaantumiset muuttavat aina tilannetta, mutta toivottavasti säästytään niiltä nyt.

 

[Nikke]

Davidson kiteytti hyvin, että 'Cash meni vähän allapäiseksi Toivosen hankinnan jälkeen ja kaiken lisäksi farmi ei sopinut laisinkaan lupaavalle Jasonille - loppujen lopuksi hän pyysi treidiä ja näin hän pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä jälleen. Mielenkiintoista nähdä mitä "future considerations" pitää sisällään.

Ihn fiksu veto Bluesilta antaa miehen mennä. Conditional 7th-round pick ainakin TSN:n mukaan. Enpä tiedä pidänkö 'Cashia erityisen lupaavana - ikää on 25 vuotta joka tosin ei ole paljoa maalivahdille. Mutta no, pelasi kuitenkin viime 2 kautena 19 ottelua/kausi. Toivonen & Schwarz ovat kuitenkin nuorempia (Toivonen 2, Schwarz 4 vuotta) ja onhan esim Toivosella nyt jo enemmän NHL-otteluita kuin 'Cashilla, Schwarz taas tällä AHL:n paras päästetyillä maaleilla mitattuna. Riksmanilla taas en ilman loukkaantumisia näe käyttöä ensi(kään) kaudella ellei mies sitten tyydy 2-vahdin rooliin Peoriassa.

 

[Nolan]

Ihn fiksu veto Bluesilta antaa miehen mennä. Conditional 7th-round pick ainakin TSN:n mukaan. Enpä tiedä pidänkö 'Cashia erityisen lupaavana - ikää on 25 vuotta joka tosin ei ole paljoa maalivahdille. Mutta no, pelasi kuitenkin viime 2 kautena 19 ottelua/kausi.

Todellakin oli kyllä hyvä veto pistää mies pois. Näitä maalivahteja oli jo liiaksikin, mutta nyt tilanne on selvästi parempi; saatiihan nyt selvä järjestyskin.

No, en itsekkään Jasonia minään lupauksena ole oikeastaan pitänyt (onhan hän kuitenkin taidoiltaan hyvää luokkaa), mutta kuitenkin miehessä on jonkinlaista kaivettavaa potentiaalia. Eli ehkä tämän vuoksi "lupaava" -nimike on ehkä väärä, mutta sanotaan "potentiaalia jonkin verran" -nimitys sopii paremmin. Miehellä oli välillä aivan fantastisiakin iltoja ja nopeutta 'Cashin liikkeissä on aina ollut.

Tosiaan 25 vuotta ikää ja pelasi juuri tuon verran otteluita kahden kauden aikana. Katsotaan kuoritaanko 'Avsissa hänestä vielä jotain timanttia (kakkosveskari), vai jääkö farmikamaksi.

Toivonen & Schwarz ovat kuitenkin nuorempia (Toivonen 2, Schwarz 4 vuotta) ja onhan esim Toivosella nyt jo enemmän NHL-otteluita kuin 'Cashilla, Schwarz taas tällä AHL:n paras päästetyillä maaleilla mitattuna. Riksmanilla taas en ilman loukkaantumisia näe käyttöä ensi(kään) kaudella ellei mies sitten tyydy 2-vahdin rooliin Peoriassa.

Näistä maalivahdeista kahdella on ainoastaan mahdollisuus pelata Mannyn takana, eli Toivonen ja Schwarz. Riksmanin Ruotsin käynti oli jo mielestäni miehelle jonkinnäköinen näyttö, että miehelle ei oikeen ole mielestäni käyttöä ylhäällä tulevaisuudessakaan. Peoriassa tosiaan kuitenkin tarvitaan aikanaan ykköstä ja siihen rooliin hän sopisi kun nakutettu, jos Marek nousee jossain vaiheessa tulevaisuudessa ylös (tilanteesta riippuen). En kuitenkaan usko, että farmi kiinnostaa kovin kauan ja kun ylöskin on mahdollisuudet aika pienet päästä; niin tällöin vaihtoehdoksi jää Eurooppa.

Jostain syystä en oikein syttynyt missään vaiheessa Riksmanin hankintaan, johtuen juuri mv-tulvasta joka vallitsi ennen kautta. Nyt onneksi tilanne on selvempi ja onhan se aina hyvä asia, jos Riksman paikkailee alhaalla Schwarzia - myöskin aikanaan tulevaisuudessa olisi loistava asia jos hänet nähtäisiin farmin ykkösenä.

 

[Nolan]

Tänään kohdataan Nashville toistamiseen. Ensimmäisessä pelissähän saatiin komea 2-3 -voitto rankkareilla, kun Brad Boyes näytti käsiensä pehmeyden ja sujautti Masonin täysin pois sijoiltaan. Toivosella oli aivan loistava ilta myös Sommet Centerissä ja etenkin Radulovin rankkaritorjunta oli komiaa tavaraa.

(Oletetut) kokoonpanot:

Kariya - Tkachuk - Boyes
Stempniak - Weight - Perron
Hinote - McClement - M. Johnson
Rucinsky - R. Johnson - Mayers

Brewer - Salvador
Backman - Wagner
Jackman - E. Johnson

Legace (Toivonen)

Scratches: McKee, Walker ja King.

Tosiaan scretchiltä on tullut mukavasti pinnoja - nyt jo 6/8 -pistettä, sekä jos tänään voitetaan kotona, niin ollaan jälleen kauden korkeimmassa voittoputkessa, eli neljä voittoa peräkkäin.

Otteluiden tulokset: Vs. 'Hawks 4-2 L, vs. Red Wings 4-3 W, vs. Blue Jackets 3-2 W ja vs. Predators 3-2 W SO.

Etenkin Wings-pelissä tehtiin oikea "miracle on the ice". Detroit johti kaksi-nolla kun lähdettiin toiseen erään, mutta sitten alkoi oikea ilotulitus, josta voi olla ylpeä. Tkachuk aloitti totutusti maalin edestä rouhaisemalla ylivoimalla maalin. Perron teki myös kaksi maalia ja toisen myös ylivoimalla. Ensimmäinen maali tuli loistavasta Wagnerin pystyavauksesta. Viimeinen maali oli hyvästä kuljetuksesta, jossa Ruca jätti kiekon Mayersille - ja tämän jälkeen Jamal käytti suht hyvää laukaustaan ja siellä lepäsi Hasekin takana jälleen. Tämän jälkeen Dominator vaihtoon ja Osgood tilalle, mutta tuho oltiin onneksi jo tehty.

Murray oli jo ennen 'Hawks-peliä kuuluttanut ylivoimapelin perään ja tällä hetkellä homma toimii kun vaan maalille ajetaan miestä, eikä koiteta mitään monimutkaisia kuvioita; vaan yksinkertaisia kuvioita ja homma on lähtenyt toimimaan oikein hyvin.

SWP -kenttä on ollut myös erittäin tehokas ja se jos mikä on ykkösen jälkeen loistava asia. Weight otti myös syötön pitkästä aikaa. Stempniak myös kartutti tiliään syötettyään Perronille, joka kiskaisi maalin edestä kiekon yläpesään. Toivottavasti Dougie myös alkaisi pikku hiljaa heräilemään ja tästä on ollutkin merkkejä jo ilmassa ja yritystä on ollut selvästi enemmän. Nyt Weight on taklinut, rouhinut ja jopa ollut maalin edessä hakemassa irtokiekkoja. Toivottavasti Weightin bravuurilaji alkaisi myös nyt loistamaan ja nyt Predsiä vastaan tulikin hyvä pieni siirto Stempsulle, joka jatkoi sen sitten Davidille. Ylivoimalla aikaa on tullut mukavasti, mutta vaihtelua on ollut myös erittäin paljon (1-2 -ylivoima) - samoin kun Lee'llä.

Mutta tosiaan Perronin hyvä pelisilmä on ollut iloista katsottavaa tähän mennessä ja kun oikeaseen paikkaan menee, niin siitä se maalikin tehdään.

Mike Johnson on myös esiintynyt edukseen ja Detroit-pelissä mies oli ensimmäistä kertaa tänä vuonna suht näkyvä ja pääsi muutaman kerran hyökkäyspäässä laukomaan - Backesin palatessa kuitenkin miehen rooli on Hinoten kanssa kisailu. Kingiäkin kuitenkin tarvitaan ja hanskausosastolla ottelu Jody Shelleyä vastaan oli hyvä ruiske kaiken kaikkiaan Columbus-pelissä.

Pakistossa McKee on levännyt - samoin kuin Walker. Wagner ja E. Johnson ovat olleet viime peleissä parhaimmat pakit. Breweriltä viellä pikkuista tasonnostoa tarvitaan ylivoimalla, sekä samoin myös Jackmanilta - oman pään peli on luonannut edelleen hyvin, sekä agressiivisuutta puolustusalueella on ollut reippaasti, mutta viime kauden pistelukuihin ei tänä vuonna kuitenkaan tätä menoa ylletä. Sopimusvuosi kuitenkin menossa ja toivottavasti otteet pysyvät samoina puolustusalueella (vain muutama virhe tänä vuonna), niin kyllä se sopimuksen jatko saisi tulla tällä kaudella. Salvador oli yllättävän aktiivinen hyökkäyspäähän Predsiä vastaan ja mies nousi maalille kahdesti erittäin vaarallisesti. Tälläistä Salvaa ei ole nähty pitkään aikaan. Muuten kausi on mennyt myös Bryceltä kohtuulisesti ja tällä hetkellä paikka on tukevasti pelaavassa kokoonpanossa parista istutuksesta huolimatta.

Toivottavasti revitään voitto jälleen tänään! Neljättä putkeen.

 

[Nolan]

Tänään Buffaloa vastaan sitten peli - toivottavasti hyvä trendi jatkuisi ja napattaisiin kolmas peräkkäinen voitto hyvällä puolustuspelillä.

Mahdolliset kokoonpanot:

Kariya - Weight - Boyes
Rucinsky - Tkachuk - M. Johnson
Stempniak - McClement - Mayers
Perron - R. Johnson - Hinote
King

Brewer - Salvador
E. Johnson - McKee
Jackman - Backman
Wagner

Tosiaan samaiset kokoonpanot kuin 'Nucksia vastaan. Pelin jälkeen kuitenkin Wagner ja Rucinsky joutuivat jättämään Flames-pelin väliin pienten loukkaantumisten vuoksi - Brewer oli puolestaan sivussa Canucks-pelissä selkäongelmien vuoksi, mutta palasi Calgarya vastaan.

Rucinsky puolestaan sai vähän hunajata ohjattuaan Miken snap-syötön maaliin 'Nucks-pelissä (kummallekkin tärkeät onnistumiset). Rucan rooli on täysin muutettu mitä alkukaudesta mies pelasi, saa edelleen kuitenkin pelata hyökkäävässä roolissa; mutta Martinia ei enää ylivoimilla käytetä laisinkaan. Alivoimalla mies saa luottoa ja sen perään myös Murray roolivaihdossa kuuluttikin, että Ruca ei pelaa niin paljoa enää kiekkollista peliä kuin ennen, mutta alivoima-aikaa sen sijaan tulee senkin edestä. Hyvä peli kuitenkin koko kakkoskentältä 'Nucks-pelissä ja tällä hetkellä kentät ovat hyvässä tasapainossa.

Weight on ykkössentterin roolissa pelannut jälleen sitä tuttua peliään. Hyviä loistosyöttöjä, hyvää kontrollia, sekä Kariyan ja Boyesin kanssa homma on toiminut kemiallisestikin hyvin. Dougie syötti Erikille 'Nucks-pelin ylivoimamaalin B-pisteen kaarelta ja Erik pamautti sen lämärillään komeasti verkkoon. Johnsonille pelataan ylivoimalla paljon, koska hän saa lämärillään paljon tilaa ylivoimalla - vastustaja joutuu lyömään välittömästi painetta häneen. Flames-pelissä vuorostaan Weight antoi hyvän lyhyen syötön Boyesille ja siellä lepäsi jälleen ylivoimalla. Calgary-pelin alussa ykkönen pyöritti hyvin ja sai painetta Tulen maalin taakse, josta Weight syötti Boyesille hyvää paikkaan - Calgaryn maalivahti torjui ja jatkotilanteessa vuorostaan Kariya antoi syötön Boyesille, mutta sama lopputulos.

Ylivoiman ykkönen: Kariya - Weight - Boyes
E. Johnson/Jackman - Backman

Ylivoiman kakkonen: Perron - Tkachuk - Stempniak
E. Johnson - Brewer

Kolmoskentälle ja etenkin Stempniakille onnistuminen oli monesti Flamesia vastaan lähellä ja ottelun alussa kenttä sai maalinkin; ensin Stempniakin kilautettua tolppaan ja jatkotilanteessa Mayers pisti rystyltä sisään. Kolmoskentän ykköstehtävä hoidettiin jälleen kohtuu hyvin ja Iginlan kenttä pidettiin aika hyvin aisoissa ja melkein Flamesin maalilla oli enemmän tapahtumia kuin meijän päässä - ja hyvä niin. Stempniakilla ja McClementillä oli hyvät paikat myös myöhemmin ottelussa, mutta ei onnistumisia.

Flames-pelin alussa oli myös kaksi tappelua: King vs. Godard ja Hinote vs. Smith. Saatiin näin ollen jälleen hanskausosastolle myös pari matsia lisää.

Alivoima on NHL:n parasta ja kyllä se iloa silmälle. Pakit pitävät maalin edessä hyvää kuria ja taas Ryan uhraa itseään kiekon tielle lähestulkoon jokaisen laukauksen joka lähtee. Salvador teki kummassakin (Canucks & Flames) pelissä hyviä purkuja ja näin ollen minkäänlaista hätää ei olla puolustuspäässä tällä kaudella nähtykkään - 12-0 -tilasto kertoo kuinka hyvin ollaan pystytty vähintään kolmen maalin jälkeen tilanne pitämään johdossa. McKee vuorostaan alkaa myös päästä rytmiin pikkuhiljaa ja tällä hetkellä joukkueen toiseksi eniten blokkeja Jackmanin jälkeen. Kahdessa viime pelissä Jay on blokannut jopa 13 kutia ja 12 pelissä peräti 36 kutia + myös Calgarya vastaan todella komea pommi Daymond Langkowiin. Jackmanilla puolestaan blokkeja on 38; 21 pelissä.

Alivoiman ykkönen: R. Johnson - Mayers
Brewer - Salvador

Alivoiman kakkonen: McClement - M. Johnson
Jackman - McKee


Legace pelasi kauden ensimmäisen nollapelinsä Flamesiä vastaan viellä hyvin vakuuttavin esityksin. Samoin voi sanoa myös tällä hetkellä lupaavammasta kakkosvahdista pitkiin aikoihin meillä, eli Toivosesta. Hyviä esityksiä koko vuosi tähän mennessä.

Ainoana kokoonpanosta puuttuu Buffalo-peliin mentäessä David Backes ja hänkin on pian pelikunnossa. Ei muuta kun voitto kotiin jälleen kolmatta kertaa peräkkäin!