Mainos

St. Louis Blues (2.) - Los Angeles Kings (8.), lännen välierät 2012

  • 21 982
  • 73

Deko

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Kättä pystyyn, kuka olisi uskonut ennen kauden alkua että jompi kumpi näistä joukkueista nähdään vähintään konferenssifinaaleissa?

Ei ole ensimmäinen pudotuspelikierros vielä läheskään paketissa, mutta näiden joukkueiden kohtaaminen on jo nyt varmaa molempien ratkaistua sarjansa jo viidennessä ottelussa, Kings kaatoi yllättäen runkosarjavoittaja Vancouver Canucksin ja Blues vähemmän yllättäen San Jose Sharksin.

Sitten voimasuhteisiin:

Maalivahdit:

Tasaiseen tandempariin luottavalla Bluesilla maalivahtitilanne on osittain avoin, ykkösenä playoffeihin lähtenyt Jaroslav Halak loukkaantui Sharks-sarjan toisessa ottelussa, jonka jälkeen Brian Elliott otti torjuntavastuun ja pelasi voitokkaasti loput ottelut. Todennäköisesti Elliott myös aloittaa Kingsiä vastaan, mutta eiköhän Halak tulla jossain vaiheessa näkemään vielä tolppien välissä. Kingsillä sen sijaan selvänä ykkösveskarina häärii erinomaista kautta pelaava Jonathan Quick, jonka arvioisin hätyyttelevän jopa Vezinaa mikäli LA jatkaa matkaansa tästä sarjasta.

Antaisin Kingsille hienoisen edgen maalivahtipelin kohdalla.


Puolustukset:

Runkosarjassa vähiten maaleja liigassa päästänyttä Blues-pakistoa johtaa tulevaisuuden Norris-kandidaatti Alex Pietrangelo ja täydentävät Carlo Colaiacovo, Barrett Jackman, Kris Russell ja Kevin Shattenkirk sekä Roman Polak. Kokonaisuutena Bluesin puolustuksessa yhdistyy hyvin niin kiekollisuus kuin fyysisyyskin. Reservissä oleva Kent Huskins mahdollistaa tarvittaessa vaikkapa Russellin siirtämisen sivuun, mikäli pelit osoittautuvat hänelle liian fyysisiksi.

Kingsillä puolestaan alakerta sisältää klassisesti kolme selkeästi hyökkäävämpää (Martinez, Doughty, Voinov) sekä puolustavampaa (Mitchell, Scuderi, Greene) puolustajaa, joista on helppo muodostaa molempiin suuntiin vahvat pakkiparit.

Puolustuksessa mielestäni Bluesilla on pieni etu.


Hyökkäyset:

Leveä kuvaa adjektiivina Blues-hyökkäystä parhaiten, sillä peräti yhdeksän hyökkääjää onnistui ensimmäisellä kierroksella Sharksia vastaan maalinteossa, vaikkakin Andy McDonald ja Patrik Berglund tekivät yhdessä hulppeat seitsemän maalia. Isompaa panosta hyökkäyspäähän odotetaan kapteenilta ja Selke-finalisti David Backesilta, joka sai viidessä Sharks-sarjan pelissä kasaan vain tehot 1+0. Alemmista ketjuista Bluesilta löytyy Jason Arnottin, Scott Nicholin ja Jamie Langenbrunnerin kaltaisia kokeneita sotaratsuja, jotka ovat parhaimmillaan kevään peleissä.

Kingsillä nimenomaan kärkikentät onnistuivat hyvin Canucksia vastaan ja erityisesti Anze Kopitarin (tehot 1+3), Dustin Brownin (4+1) ja (0+4) Justin Williamsin muodostama ykkösketju oli kovassa vireessä, mutta vastaavasti bottom-6 on vielä pitkälti kiikaritehoilla.

Kingsin kärki on huippuvireisen ykkösketjun myötä Bluesin vastaavaa terävävämpi, mutta syvyydessä Blues on edellä, joten tasan menee hyökkäys.


Valmennukset:

Kaksi komennon vasta kauden aikana ottanutta vanhan liiton jäärää vastakkain. Sutter ja Hitchock ovat kohdanneet toisensa valmentajina playoffeissa kerran, kuinkas ollakaan niinkin kauan kuin 12 vuotta sitten, jolloin Hitchockin Stars pudotti Sutterin valmentaman Sharksin juuri välierävaiheessa.


Arvio:

Molemmat joukkueet perustavan pelinsä vahvaan puolustamiseen sekä fyysisyyteen, joten vähämaalinen sarja lienee luvassa ja lienee perusteltua veikata useamman ottelun menevän jatkoajalle. Ratkaisu venyy todennäköisesti kuudenteen tai seitsemänteen peliin.

Sanotaan värilasien takaa Bluesille 4-2.

Toivottavasti saadaan aikaan aktiivista keskustelua vaikka kummallakaan ei tunnu kovin montaa fania tällä palstalla olevan.
 
Viimeksi muokattu:

unbreakable80

Jäsen
Suosikkijoukkue
St.Louis Blues
Luulin olevani ainoa

Pakko sanoa, että pitkästä aikaa tänne kirjoittelen ja pitkään luulin ettei St.Louisista täällä kukaan kirjoittele, mutta hienoa että muitakin nuottirintalaisia löytyy.

Kaikki Sharks ottelut tuli katottua ja eikä mielestäni Blues päässyt vielä sille energia-tasolle mitä parhaillaan nähtiin runkosarjassa. Andy Mac on huippuvireessä ja Berglund hienosti paikkaa tilastollisesti heikompaa runkosarjaa. Kaikesta huolimatta Kings on paha vastus ja veikin runkosarja kohtaamiset nimiinsä. Molemmat osaa puolustaa ja torjua kiekkoja (niin kenttäpelaajat kuin maalivahditkin) Kingseillä huikee itseluottamus päällä kuten myös nuoteilla, joten eiköhän tässä pitkä sarja ole edessä. Tosin jos nuotit pystyvät pitämään ylivoimatehokkuuden samalla tasolla kuin Sharkseja vastaan ja hieman paremmin pitämään aisoissa Dustin Brownia, eikä raikuli poika Carter löydä maalijyväänsä niinpä oletan Bluesin jatkavan tästä parista.

Pakko lisätä, että niin päin seiniä olen kaikki olettanut näissä pleijareissa, että oma itseluottamusmittari on sitten täysin pakkasella...

Go Blues Go!
 

si1ma

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Kiitoksia Dekolle ansiokkaasta avauksesta ja todellakin toivotaan vilkasta keskustelua. Edellinen Bluessin sarjahan meni aikalailla samalla käsikirjoituksella kuin runkosarjan kohtaamiset, eli Blues torjui ja puolusti vastustajan nurin. Bluessin ja Kingsin kohtaamiset menivät muistaakseni 3-1 Kingsille ja mukaan mahtui yksi rökäletappiokin, taisi olla 5-0. Bluessilla on siis runkosarjasta parannettavaa ja toivotaan että parannusta löytyy.

Etukäteen mielenkiintoinen taistelupari Backes-Kopitar. Hitchcock haluaa varmasti Backesin laatikkoon joka kerta kun LA:n ykkönen sinne tulee. Niinkuin Deko ennakoi niin Kings-hyökkäys elää ja kuolee ykkösketjunsa kanssa. Backesin esitys SJ:tä vastaan oli mielestäni hyvä, vaikkei tehoja tullutkaan kuin 1+0, mutta puolustuspäähän pelaaminen oli loistavaa. Jos mies pelaa kuten San Joseta vastaan ja saa muutamia onnistumisia hyökkäyspäähän niin minä en ainakaan valita. Eiköhän Bluesinkin ykkösen pistehanat aukea tässä sarjassa. Jos ei niin sitten täytyy pitää vastustajan ykkönen nollilla ja Berglund-Macdonald parivaljakon hoitaa maalinteko.

Mielestäni mielenkiintoisin toisen kierroksen sarjoista ilman värilasejakin. Oma veikkaus värilasien kanssa Blues jatkoon 4-2.
 

nixon74

Jäsen
Suosikkijoukkue
Broad Street Bullies, Nuotit
Huikea puolustustaisto varmasti tulossa. Deko laittoi maalivahdit hiuksenhienosti Kingsin eduksi, mielestäni kuitenkin tuossa kategoriassa ollaan aivan tasoissa. Saa nähdä pelaako Elliott Bluesin maalilla koko sarjan, ellei mitään romahdusta tule. Mielestäni voittavaa maalivahtia ei kuitenkaan tulisi vaihtaa, vaikka Halak kuntoon päästessään kokeneempana playoff-pelaajana saattaisi olla houkuttava vaihtoehto. Bluesin viisikkopuolustus toimii ehkä paremmin kuin Kingsillä, mutta Kingsillä taas hyökkäyksen terävin kärki on Bluesia laadukkaampi. Materiaalin leveydessä Blues pieksee Kingsin.

Ottelusarja tulee kulminoitumaan pitkälti siihen, miten Blues saa pimennettyä Kingsin kärkiketjut. Sharksia vastaan tässä onnistuttiin jo erinomaisesti, toivottavasti sama meno säilyy Kingsiä vastaan. Kings tulee olemaan huomattavasti fyysisempi vastus kuin Sharks, joten Bluesin tulee pystyä vastaamaan tähän fyysisyyteen samalla mitalla, ilman ylilyöntejä. Backes vs. Kopitar, Quick vs. Elliott. Siinä muutama avain tähän sarjaan. Jännä myös nähdä ensimmäistä kertaa yksi lempipelaajistani Mike Richards vastapuolella yrittämässä tiputtaa toista lempijoukkueistani jatkosta. Ilman nuottilaseja veikkaan sarjan menevän Bluesille 4-3, game sevenistä tulee eeppinen puolustustaisto, joka ratkeaa vasta toisella jatkoajalla ja ratkaisijana häärii kukas muukaan kuin AndyMac.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Puolustukset:

Runkosarjassa vähiten maaleja liigassa päästänyttä Blues-pakistoa johtaa tulevaisuuden Norris-kandidaatti Alex Pietrangelo ja täydentävät Carlo Colaiacovo, Barrett Jackman, Kris Russell ja Kevin Shattenkirk sekä Roman Polak. Kokonaisuutena Bluesin puolustuksessa yhdistyy hyvin niin kiekollisuus kuin fyysisyyskin. Reservissä oleva Kent Huskins mahdollistaa tarvittaessa vaikkapa Russellin siirtämisen sivuun, mikäli pelit osoittautuvat hänelle liian fyysisiksi.

Kingsillä puolestaan alakerta sisältää klassisesti kolme selkeästi hyökkäävämpää (Martinez, Doughty, Voinov) sekä puolustavampaa (Mitchell, Scuderi, Greene) puolustajaa, joista on helppo muodostaa molempiin suuntiin vahvat pakkiparit.

Puolustuksessa mielestäni Bluesilla on pieni etu.

Doughty <-> Pietrangelo

- varattiin molemmat 2008 ja Doughtyllä kehitys oli alkuun nopeampaa, mutta Pietrangelo ottanut tänä ja viime vuonna eroa kiinni. En näe tässä eroa kummankaan hyväksi. Vuosikerta 2008 oli kyllä puolustajien osalta aivan sairaan kovatasoinen vuosi (Doughty, Bogosian, Pietrangelo, Schenn, Myers, Karlsson, Gardiner, Sbisa, del Zotto, Carlson + kaksi floppia Teubert ja Cuma).

Mitchell <-> Jackman

- sekä puolustuspäässä että hyökkäyspäässä etu Losille

Voinov <-> Shattenkirk

- nuoria, pienehköjä, kiekollisia, liikkuvia pakkeja, joilla vaikeuksia omalla puolustusalueella. En näe eroa kummankaan joukkueen hyväksi.

Martinez <-> Colaiacovo

- Cola pelaa enemmän kuin Martinez ja on hiukan fyysisempi, mutta pidän Martinezia hyökkäyspäässä rohkeampana ja yllätyksellisempänä pelaajana. Ei mikään ihme, että Sutter siirsi Martinezin viimeisissä otteluissa Losin ykkös-yv:n pyörittäjäksi. Minusta etu Losilla.

Greene <-> Polak

- kaksi hidasta ja kankeaa rightin pakkia, joiden tehtävänä on pitää maalinedusta puhtaana. Polak pelaa enemmän, mutta en tiedä johtuuko se Polakin hyvyydestä vai Bluesin puolustuksen syvyyden puutteesta. Lievä etu St. Louisille.

Scuderi - Russell täysin erityyppisiä, joten heitä ei voi vertailla keskenään. Huskinsista ei ole mielikuvaa, joten en osaa verrata häntä Scuderin kaltaiseen todella fiksuun, mutta hitaaseen puolustavaan puolustajaan.

Losin seiskapakki on Davis Drewiske, joka ei ilman loukkaantumisia pääse pelaamaan, vaikka voisi olla St. Lousia vastaan sopivampi pelaaja kuin Voinov. DD2 on todellinen peruspakki - mies vailla mitään erityisominaisuutta, jolla pystyisi valtaamaan vakituisen pelipaikan NHL:ssä. Mutta myös vailla mitään suurempaa heikkoutta, minkä vuoksi hän nauttii palkkaa NHL:ssä eikä AHL:ssä tai Euroopassa.

Kyllä minun mielestäni puolustuksen osalta lievä etu on Losilla, mutta Bluesin hyökkäys on niin hemmetin isokokoinen ja fyysinen, ettei tämä etu taida päästä kunnolla näkyviin. Jo Vancouveria vastaan näkyi, ettei DD ja VV pystyneet vastaamaan Canucks-hyökkääjien fyysiseen peliin ja nyt vastassa on kovempi ja painavampi hyökkäyskalusto. Jollei miehet ja kiekko liiku ripeästi, niin tämän sarjan aikana Kings-pakit tulevat viettämään enemmän aikaa persellään kuin luistimillaan. Ja kun on katollaan, niin pelin avaaminen on aika hemmetin vaikeaa... .

Jos taas Kings-pelaajat saavat luistimet ja kiekon liikkeelle, joukkueella on saumat voittaa tämä sarja. Jos ryhmä lähtee johonkin taklauskilpailuun St. Louisin kanssa, niin nokkaan tulee aivan varmasti. Eikä ilman Kopitarin ja Quickin huippuesityksiä tätä sarjaa voiteta. Ja Carterin pitäisi osua myös verkon perille, eikä vain maalivahdin hanskaan tai suojuksiin... .
 

nixon74

Jäsen
Suosikkijoukkue
Broad Street Bullies, Nuotit
Doughty <-> Pietrangelo...

Kyllä Pietrangelo ainakin tämän kauden otteilla pesee Doughtyn aika puhtaasti sekä kiekollisena että oman pään luutijana. Mielestäni on mielekkäämpää tarkastella pakistoja pakkipareittain, sillä kokonaisuus on ratkaisevaa. Cola-Pietro pari tasapainottaa toisiaan, siinä missä Pietro on se hieman hyökkäävämpi osapuoli Colan hoitaessa hieman puolustavampaa roolia. Sama pätee Jackman-Shattenkirk pariin ja pienin varauksin myös Russell-Polak pariin. Tietysti sama asia on Losilla, jossa pakkiparit on rakennettu samalla tavalla toisen ollessa se kiekollisempi osapuoli ja toisen se puolustavampi osapuoli. Mielestäni pakiston kiekollinen osaaminen on kuitenkin Bluesilla parempaa. Pietrangelo > Doughty, samoin Shattenkirk > Voinov. Näistä ei mielestäni pitäisi olla mitään epäselvyyttä, ihan ilman värilasejakin. Sen verran muuttaisin tuota analyysiasi pakiston voimasuhteista.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
Omissa kirjoissa Kingsin kevään mitan määrittää se, löytyykö jostain kaukaloon se oikea Drew Doughty, joka kykenee ratkaisemaan matsin kuin matsin yksinään. Tällä 75%-DD:lläkin voidaan Blues kaataa, mutta päätyyn tuskin mennään.

Tosin oikeaa Doughtyä ei tällä kaudella ole juuri näkynyt.
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
Mitchell <-> Jackman

Voinov <-> Shattenkirk

Olen näistä hiukan eri mieltä. Mitchell on ollut kyllä hyvä, mutta en silti sanoisi häntä Jackmania paremmaksi puolustuspäässä. Kokonaisuutena parempi toki.

Vaikka Voynov onkin pelannut hyvin (paljon paremmin kuin itse olisin ikinä uskonut), niin ei hän kyllä silti lähelläkään Kevin Shattenkirkin tasoa ole. Tästä parista etu selkeästi St. Louisille. Tällä kaudellahan Shattenkirk on myös vakuuttanut kohtuu hyvällä puolustuspelaamisellaan vaikka aika puhtaasti hyökkäävä pakki onkin.
 

TaoTao

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Greene <-> Polak

- kaksi hidasta ja kankeaa rightin pakkia, joiden tehtävänä on pitää maalinedusta puhtaana. Polak pelaa enemmän, mutta en tiedä johtuuko se Polakin hyvyydestä vai Bluesin puolustuksen syvyyden puutteesta. Lievä etu St. Louisille.

En näihin ketjussa jo kommentoituihin pakkivertailuihin sen enempää halua tarttua, koska ne ovat kuitenkin mielipiteitä siinä kuin omani. Mutta haluan tarttua kommenttiin stereotypiseen Polakista hitaana ja kankeana pakkina. Roman on ehkä hieman kankeahko, mutta sellainen huippuunsa viritetty voimahärkä, että liikkuu kentällä suorassa luistelussa oikeasti hillitöntä vauhdilla. Bluesin vahvin sälli, jaloistakin löytyy dynamiittia liikuttaa pakettia lähes joukkueensa nopeinta vauhtia. Tästä on muun muassa maininnut Jarmo Kekäläinen.

Hyvin mielenkiintoinen sarja tulossa. Molemmat joukkueet perustavat pelinsä "defence first" -ideologiaan, ja joukkueen vahvuudet ovat samantyylisiä. Puolustusta arvioidessa näiden joukkueiden kohdalla pitää katsoa koko kokonaisuutta, ei pelkästään pakki-pakki -vertailua. Heikkik mainitsi ettei Bluesin kanssa kannata lähteä taklauskisaan. En olisi ihan siitä täysin samaa mieltä, en näkisi tuon taklailun etenkään pudotuspeleissä St. Louisin suurena vahvuutena. Isoja ja hyvin liikkuvia sällejä kyllä riittää, mutta Hitchcocklainen supervarma pelisysteemi on tiivistynyt ratkaisupeleissä entisestään, eikä pelaajat hae niittejä kuin varmoissa paikoissa. Hiemankin väärinajoitettu taklaus vie pelaajan aina ulos viisikosta, mistä Ken sanoo soo soo. Ennemmin käytetään sekin energia omiin polkemiseen, ja viedään se tikkunekku hyökkääjän lavasta takakarvauksella tai ohjataan kiekollinen siniviivalla odottavan pakin syliin.

Bluesin supervarmaan, ei-Blues fanin silmin unettavaan, pelityyliin kuuluu myös se, että kiekkoa siirrellään erittäin maltillisesti ja harkiten. Joukkueesta löytyy hyvin käsiä niin pakistosta kuin hyökkäyksestä kiekkokontrollipeliin, mutta samalla pidetään aina huoli viime kädessä siitä, ettei haitallisilla kentän alueilla pelivälinettä lainailla liian huolimattomasti. Joukkue olikin runkosarjassa vähiten menetyksiä antanut jengi ja sama trendi on jatkunut pudotuspeleissä. Tosin runkosarjan tilastoon vaikuttaa paljon kotikentän järisyttävän pienet menetysmäärät. Tiedä sitten kuinka todenmukaisia ne ovat, mutta vieraskentillä annetuissa menetyksissä Blues on myös siellä top vitosessa, niin myös Kings. Tässä on ehkä se suurin idean siemen, jonka Ken on kylvänyt lisänä häntä edeltäneeseen davispaynelaiseen pelirohkeaan kiekkokontrolli-ideologiaan. Pelirohkeuden mustana surmana toimii aina pelityhmänrohkeus, ja juuri tätä Hitchcock on nuorukaisilta niittänyt pois. Tähän muun muassa kuuluu hyökkäyspäässä se, että pelaajat tietävät aina vähintään kolmen pelaajan olevan pelin alla. Pelirohkeita temppuja on silloin luvallista tarjoilla tyyliin TJ Oshie San Jose -sarjassa (on muuten edelleen pudotuspelien upein osuma), sillä vastaiskua ei pääse menetyksenkään jälkeen syntymään.

Ykköskentän rooli on mielenkiintoinen Kings-sarjassa. Iso Joen ketjun vartiointi ja rooli alivoimapelissä vei paljon Backesilta ja Oshielta virtaa, eikä puolustusurakkakaan onnistunut ihan Thorntonia saamaan kuriin. Nyt taasen vastassa on Anze Kopitar, joka on hieman erityylinen puolustettava. Anzeen toisaalta voi hieman Joeta enemmän vaikuttaa fyysinen peli. Uskoisin, että Backesin ketju nousee tässä sarjassa selkeämmin esiin.

Veikkaan tästä hyvin paljon SJS-sarjan toisintoa. Peli on varmasti hyvin tarkkaa, sillä kummallakaan ei ole piiruakaan varaa avata puolustustaan, niin hyviä joukkueet ovat iskemään vastaan. Vähämaalisia "yhden maalin" pelejä taas luvassa, tolppa sisään, tolppa ulos toteaisi Sakke Pietiläkin lakonisesti. Edes Esko "Over" Seppänen ei uskaltaisi pelata näitä pelejä "Over 4,5". Seitsemättä matsia taas odotellaan. Miten vain voi vaaka kääntyä, mutta sydän tietenkin toivoo toki bileitä Eero Saarisen kaaren alle.
 

Iggy12

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Sharks, Flyers, KalPa, Jarome Iginla
Pakkien vertailulla ei välttämättä ole niin paljoa vaikutusta, koska molemmat joukkueet pelaavat hyvin puolustavasti. Kumpikaan ei varmastikaan tule kaatumana puolustuspeliinsä. Sen sijaan maalintekoon ja maalivahtipeliin voi kaatua. Ratkaisevin tekijä voi lopulta olla, kummalla on parempi maalivahti. Vähämaalisissa nyhjäyksissä maalivahtipeli korostuu entisestään. Ei ole välttämättä varaa yhteenkään helppoon maaliin. Jos ei helppoja päästä niin pystyykö maalivahti ottamaan pelin kääntäviä torjuntoja ratkaisevissa vaiheissa? Maalivahtipelin suhteen luotan enemmän Kingsin Jonathan Quickiin. Quick on joutunut koko kauden ajan kantamaan maalintekovaikeuksista kärsinyttä ryhmää. Hän jos kuka tietää yhden helpon maalin päästämisen merkityksen. Lisäksi Quickia on grillattu enemmän NHL:n playoffeissa kuin Elliotia, joka on suunnilleen ensimmäistä kertaa aloittajan roolissa.

Hyökkäyksen osalta tilanne on sama kuin Bluesin ja Sharksin välisessä sarjassa. Kingsillä on tähtipelaajia, mutta Bluesilla leveyttä. Vaikka Kingsillä on kapea hyökkäysmateriaali, niin kyllä siellä vielä löytyy pelaajia, jotka voivat nostaa tasoaan.
 

Peetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues, LA Kings
Pari sanaa vielä pakeista näin Kings-fanin näkökulmasta. Tämän kauden Pietro on ainakin runkosarjassa ollut parempi molemmissa päissä kenttää kuin Doughty, mutta Doughtylle täytyy antaa kredittiä tason nostamisesta playoffeihin, taas. Kahtena viime keväänä ollut puolustuksen liideri niinkuin kaverin kuuluukin, ja tehnyt 5+6 12 pelissä. Vancouveria vastaan ei tehoja tullut kuin 0+2, tosin sarja oli muutenkin suhteellisen vähämaalinen. Mutta omassa päässä Doughty pelasi todella varmaa peliä. Parhaiten eron huomasi siitä, että entinen Doughty olisi saattanut ajoittain menettää hermonsa ja käyttää energiaansa muuhun kuin pelaamiseen, joka on ajoittain johtanut aivopieruihin jäällä. Canucksia vastaan Doughty pelasi viisaasti eikä antanut Vancouverin pelaajien suunsoiton vaikuttaa peliinsä. Siltikin, hyökkäyspäässä ei olla vielä läheskään huippukauden 09-10 tasoa.

Toinen joka nosti mielestäni tasoani oli Matt Greene. Mies pelasi juuri niin hyvin kuin osaa, kovaa omassa päässä ja pisti Vancouverin hyökkääjät maksamaan tilastaan Kingsin maalin edustalla. Parasta oli ettei hänelle ajoittain tapahtuvia sähläyksiä kiekon kanssa tullut juurikaan ollenkaan.

Willie Mitchell oli taas totutun tasainen ja tehokas työssään. Mielestäni Kingsin selkeästi paras puolustaja runkosarjassa, ensimmäiselle kierrokselle muut nostivat tasoaan joten tittelille ei ole enää yksiselitteistä haltijaa, mutta kyllä se taisi Mitchell vieläkin olla, kun Doughty ei ihan potentiaaliinsa yltänyt. Mies oli Greenen kanssa selkeästi fyysisimmat miehet LA:n alakerrassa ja koko kauden jatkuneet yllätykselliset hyökkäyspään tehot tulivat myös osaltaan Vancouver-sarjassa. Mies halusi varmasti näyttää Canucksin organisaatiolle, mitä he menettivät kun päästivät miehen kaksi vuotta sitten menemään.

Rob Scuderi oli ihan ok, hyödytön hyökkäyspäässä mutta se ei nyt ollut mitään uutta. Itseäni häiritsee äijältä täysin puuttuva fyysinen peli. Vaikka mailapuolustuksen Scuderi taitaa hyvin, ja on siinä mielessä kova kaveri että vetoja blokkaa, olisi joissain tilanteissa parempi ottaa mielummin se mies pois siitä maalinedustalta, seurauksena on omissa soinut.

Sitten meidän kaksi hyökkäävää tulokaspakkia, Voynov ja Martinez. Voynov oli ajoittain loistava etenkin oman pään hyökkäyksiinlähtöjen ja purkukiekkojen kanssa, mutta välillä maila tärisi kädessä vastustajan sinisellä, eikä sitä samaa rauhallisuutta miehen pelistä oikein meinannut löytyä, mitä oli runkosarjassa nähty. Vancouver myös taklasi venäläistä aina kun tilanne salli, mutta hyvin hän kesti iskut.

Martinez oli taas tasaisempi kuin Voynov, vaikka ei hänkään mitään ihmeitä saanut aikaan. Onneksi niitä ei ole vielä hyökkäyspäässä tarvittu, kun Kings päästää sen verran vähän maaleja. Omiin silmiini pistä Martinezin ehkä parantuntu pelaaminen sarjan loppuun, kun taas Voynov pelasi paremmin sarjan alussa kuin lopussa.

En lähde kahden joukkueen pakkeja keskenään vertailemaan, koska Bluesia ei ole kovinkaan paljoa tullut seurailtua. Muistaakseni molemmat joukkueet olivat hyvin ylhäällä päästettyjen maalien tilastoissa, Blues taisi olla jopa vähiten maaleja päästänyt joukkue, ja Kingskin siinä osastossa ihan kärkijoukkueita. Homma siis toimii molemmilla omassa päässä.

Kopitarin ketju oli selvästi joukkueen paras kanukkeja vastaan. Itse olen huolissani kakkosketjussa, jossa Richardin kaikki hyökkäystehot tulivat 1. ottelussa, Dwight King ei ole mikään maaliruisku, ja Carterista olen kuullut huonoja raportteja miehen playoffpelaamisesta Phillyn suunnalta. Carteria on vaivannut ajoittain loukkaantumiset, joista hän kärsi juuri runkosarjan lopussa. Voi olla ettei hän ole vielä täysin terve, mutta tähän aikaan alkaa joka äijällä olla jotain vaivaa jos toista. Vancouveria vastaan Carter kuitenkin vaikutti selvästi hitaammalta, mitä terveenä runkosarjassa. Silloin yllätyin aluksi miehen luisteluvauhdista, joka oli keskivertoa parempi vielä pitkälle miehelle. Nyt playoffeissa samaa kiitoa ei ole löytynyt, jonka seurauksena ei hän ole yhtä hyvin maalipaikoille päässytkään. Mieheltä löytyy joka tapauksessa historiaa tiukoissa peleissä katoamisesta.

Kolmosketju oli ok. Stoll paransi pudotuspeleihin, Penner oli ajoittain hyvä, ajoittain taas palasi vanhoihin surffailutapoihin. Lewis oli pirteä niinkuin aina. Nelonen oli varmaan sarjan jälkipuolella ykkösketjun jälkeen jopa paras ketju odotuksiin nähden. Kahdessa viimeisessä pelissä ketju oli muodossa Richardson - Fraser - Nolan, joka oli erittäin energinen ja toimiva, ja sai pyörityksiä aikaan hyökkäyspäähän. Ekassa pelissä Clifford oli Richardsonin tilalla, mutta loukkaantui. Tilalle tuli Loktionov, mutta hänkin loukkaantui. Neljänteen peliin Richardson pääsi viimeinkin kentälle, ja oli hyvä. Yksi niistä pelaajista, jotka tuntuvat aina suorittavan paremmin playoffeissa. tasoitusmaali game 5:ssä.

Maalivahdit ovat molemmilla joukkueilla äärimmäisen hyvät, eikä tästä voi etua oikein antaa kummallekkaan. Hienoa, että Quick pystyi viimeinkein pelaamaan runkosarjaa vastaavat pleijarit (toistaiseksi). Kahtena edellisenä vuonna ukko on lähinnä sulanut tosipeleissä. Nyt luotto Quickiin on kova.

Oho, tulipa lähinnä jauhettua miten Kingsiltä meni eka kierros. Yritetään nyt heittää vielä vähän settiä tulevasta match-upista.

Bluesissa huolestuttaa tietenkin kivikovan puolustuspelin ja maalivahtien lisäksi isokokoiset ja fyysiset hyökkääjät. Backes, Arnott, Langenbrunner, Stewart, Reaves yms tekevät pahaa jälkeä seitsemän pelin sarjassa, ja vaikka Kings onnistuisi jopa päästä jatkoon, voisi olla joka sälli melko mustelmilla. Mutta eipä nyt hypitä asioiden edelle.

Hitchcockin pelikirja on ennenkaikkea tehokas, ja mielestäni Kingsille ei riitä että he pelaavat hyvin, vaan myös jonkin täytyisi antaa periksi, että Kings tästä jatkoon menisi. Jos esim Elliot alkaisikin hörppimän kiekkoja tai loukkaantuisi, tai Bluesin maalihanat tyrehtyisivät, voisi Kingsilla olla huomattavasti paremmat saumat.

Vielä lopuksi täytyy myöntää, että Andy McDonald pelottaa. Hurjassa vireessä, kun on viimein terve. Toivoisin, että Kingsin ylivoima pelaisi Bluesia vastaan enemmän suoraviivaisemmin. Kanukki-sarjassa silmään pisti ajoittain hidas kiekonsiirtely. Kuviot ovat kyllä näyttäviä, mutta kun kiekko sitten pelataan jollekkin miehistä, ja sektori on auki, otetaankin kiekko haltuun, ja puolustaja pääsee eteen. Sitten täytyy tehdä kaikki siirtelyt uudelleen että löytyisi laukaisutilaa. Ja sitten kun lopulta päätetään ampua, lämätään ensimmäisen blokkaajan säärisuojuksiin. Ei aina tarvitse lämätä, jos on maskia ja miestä maalilla niin usein ovela ranneveto on tehokkaampi, se voidaan helpommin ohjata, ja jos se on matala siitä tulee usein patjan kautta mehukas reboundi. Varsinkin Doughtyllä tuntuu olevan joskus pakkomielle jostain kumman syystä ottaa täydellinen onetimersyöttö haltuun ja virittää lämäriä 3 sekuntia, ja sitten pamauttaa vastustajaa päin. Lämäriä on turha ylimääräistä viritellä, helpommin pääsee vain puolustajat eteen.

Noh, tulipas siitä romaani taas.
 

Nuottipaita

Jäsen
Suosikkijoukkue
St.Louis Blues, Rauman Lukko, Middlesbrough FC
Ansiokkaasti täällä onkin jo ennakoitu tulevaa sarjaa, joten mitään romaania en ala kirjoittamaan. Pieni luraus vaan.

Puntit joukkueiden välillä ovat aika tasan. Kings sumensi Vancouverin ylivoiman ja Blues taasen oli yv:lla aika maaginen Ahvenia vastaan... erikoistilannepelaaminen tulee olemaan isossa roolissa ja varmasti yksi ratkaisun avaimista.

Maalivahdit ovat tulikuumia kummallakin ja en usko, että Elliott ja Quick tulevat tasoaan pudottamaan. Pienet marginaalit häkin suullakin siis.

Blues operoi laajemmalla materiaalilla, joten tästäkin uskon löytyvän avaimen siihen, että Blues sarjan vie. Kopitarin kenttä pimentoon ja siinä alkaa Kuninkaiden laakso hiljenemään... no, pleijarit on pleijareita. Saattaa Kingsiltäkin löytyä yllättäviä ratkaisijoita.

Kummankin joukkueen yleisilme on fyysinen ja taisteleva. Vastassa ovat vanhan liiton kehäketut Hitchcock ja Sutter. Periksi ei anneta ja paineja nähdään.

Vakaasti, vaikka vähän värilasienkin läpi, uskon Bluesin vievän sarjan 4-2. Tämä on oikeasti niin puntit tasan-sarja ja jo ennakkoon todella jännittävää seurattavaa, että huhhuh. Kunnon kevät!

Summa summarum... pienet marginaalit, erikoistilanteet, kuumat veskarit, kurinalaisuus, Bluesin karvauspeli, tehopakkien avauspeli ja riskitön pelaaminen, fyysisyys, ensimmäisen maalin tekijä, Andy MacD vs. Anze Kopitar...

Tää on oikeasti aivan pirun jännää! Kiekko jäähän!
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Bluesin supervarmaan, ei-Blues fanin silmin unettavaan, pelityyliin kuuluu myös se, että kiekkoa siirrellään erittäin maltillisesti ja harkiten. Joukkueesta löytyy hyvin käsiä niin pakistosta kuin hyökkäyksestä kiekkokontrollipeliin, mutta samalla pidetään aina huoli viime kädessä siitä, ettei haitallisilla kentän alueilla pelivälinettä lainailla liian huolimattomasti.

Jos Blues lähtee pelaamaan hitaasti ja varman päälle, niin Losilla on saumat sarjassa. Terry Murrayn opit ovat pelaajien selkäytimessä ja "katsotaan kumpi räpäyttää ensin"-kisassa Kings-pelaajien kokemuksesta pudotuspeleissä on hyötyä. Se harmittaa, kun Gagne ei pysty pelaamaan, siinä olisi ollut isojen pelien mies.

Polakin luistelusta totean, että hänen tapaisella pelaajalla kovasta luistelusta suoraan eteenpäin ei ole hirveästi hyötyä. Enemmän olisi tarvetta jouhealle sivuttaisliikkeelle, nopeille käännöksille ja terävälle ensipotkulle - eli ominaisuuksille, jota "hieman kankeahkolla" Polakilla ei ole. Tuollaista massaa mitä Polakilla, Greenellä ja jollakin Douglas Murraylla on, ei saada liikkeelle terävästi, vaikka jaloissa olisikin voimaa yllin kyllin.

Pakkivertailuhan lähti siitä, että Dekon mielestä St. Lousin pakisto on laadukkaampi kuin Los Angelesin pakisto. Minä olen eri mieltä, mutta sarjahan sen vasta näyttää miten käy.

Kuten Peetti yllä kirjoitti, niin Doughty pelasi pudotuspeleissä Vancouveria vastaan selvästi paremmin kuin runkosarjassa. Pisteitä ei kertynyt kuin kaksi, mutta alustus Richardsonin tasoitusmaaliin oli hieno - ja lisää sellaista odotetaan. Samoin kuin odotetaan että Colaiacovo loukkaantuu viimeistään sarjan kolmannessa pelissä. Tai jos Colaiacovo ei loukkaannu, niin McDonald loukkaantuu. Tai ainakin Perron tai Oshie. Se on yhtä varmaa, kuin se, että Polak tekee tässä playoffssarjassa maalin.
 

Kinke-13

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raitis Ivanans
Paljon luottavaisemmin lähdetään tähän sarjaan kuin avauskierrokselle. Blues tuskin on sen heikompi vastustaja kuin Canucks, mutta mielestäni paljon sopivampi Kingsille.Bluesin kotisaldo tosin Hitchcockin aikana murhaavan hyvä. Runkosarjan peleissä 3:ssa 4:sta jommankumman maalivahti piti nollan, sekin kertoo odotusarvoista. Mielenkiintoinen yksityiskohta myös se, että jokaisessa kohtaamisessa oli jommallakummalla joukkueella eri päävalmentaja kuin edellisessä keskinäisessä pelissä. Puolustajista on sanottu vähintäänkin se mitä itsekin niistä sanoisin pystyisin sanomaan, maalivahtiosastot on selvät, joten keskitytään Kings-hyökkääjiin.

Viimeisimmät harjoitukset menty seuraavilla vitjoilla:
Brown-Kopitar-Williams
Penner-Richards-Carter
King-Stoll-Lewis
Richardson-Fraser-Nolan

1.ketju: Selvästi paras, tehokkain ja vaarallisin ketju läpi koko kauden. Sai Canuksiakin vastaan kiekon hyvin usein vastustajan päätyyn, pelaa paljon laita-ja kulmajättöpeliä, välillä jopa turhauttavan paljon. Varsinkin ykköshyökkääjä Kopitar voisi hakea ratkaisuja itsekkäämmin, hänellä on hyvä rannelaukaus. Brown pelasi kokonaisuudessan upean ensimmäisen kierroksen, vaikka yhden/puolitoista peliä olikin hieman näkymättömissä. Williamsilta odotan enemmän. Kopitar/Brownia käytetään myös alivoimalla, onneksi ei niin paljoa kuin Murrayn aikana.

2.ketju: Richards aloitti playoffit hurjalla draivilla, loput 4 peliä oli vaisumpaa. On kuitenkin monipuolinen ja ainakin ollut playoff-pelaaja parhaimmasta päästä, nykykunnossa ei ehkä sitä ole. Carterin pitää ruveta osumaan maaliin, 12 viime peliä vain 1 maali. Pennerin toivon lähinnä pysyvän poissa tieltä ja olevan ottamatta jäähyjä. TEHOJA on tultava, muuten on vaikeaa. Potentiaalia löytyy, melko skeptinen olen kuitenkin tämän ketjun suhteen.

3.ketju:King siirrettiin tähän ketjuun, kun Penner otti hänen paikkansa 2.ketjussa. Sysimustan alkukauden jälkeen Stoll on saanut pelinsä parempaan kuntoon ja pelasi ensimmäisellä kierroksella hyvät pelit. Kuten Sutter Canucksin tiputtaneesta Stollin laukauksesta sanoi, sitä oli odotettu 4 kuukautta. Uskon, että 2. ja 3.ketjujen tehot/tehottomuus ovat hyvin ratkaisevassa asemassa tässä sarjassa.

4.ketju: Fyysinen ketju, joka mielestäni hoitanut hommansa koko kauden mukiinmenevästi. Fraser on melko heikko aloittaja, Nolan pelaa fyysisesti, on kuitenkin (ainakin) vielä melko raakile, joten Clifford toivottavasti saadaan kuntoon ja voisi ottaa tämän paikan. Richardson tuli jonkun tulehduksen (?) jälkeen mukaan kesken Vancouver-sarjan ja toi hienosti energiaa. Tähän osastoon Kings tuskin kaatuu, siitä olen melko vakuuttunut.

Blues-hyökkääjiin on minun turha puuttua, heistä en osaa paljoa sanoa. Myöskään mitään lopputulosta en lähde veikkaamaan, enemmän kuin 4 peliä jokatapauksessa pelataan. Lauantaina aloitetaan.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
2.ketju: ... Potentiaalia löytyy, melko skeptinen olen kuitenkin tämän ketjun suhteen.
...
4.ketju: Fyysinen ketju, joka mielestäni hoitanut hommansa koko kauden mukiinmenevästi. Fraser on melko heikko aloittaja, Nolan pelaa fyysisesti, on kuitenkin (ainakin) vielä melko raakile, joten Clifford toivottavasti saadaan kuntoon ja voisi ottaa tämän paikan. Richardson tuli jonkun tulehduksen (?) jälkeen mukaan kesken Vancouver-sarjan ja toi hienosti energiaa.

Clifford ei ole vielä osallistunut joukkueharjoituksiin, vaikka on jo luistellut hiukan. Ei varmaankaan pelaa kahdessa ensimmäisessä ottelussa, mahtaako lähteä edes joukkueen mukana St. Louisiin. Richardsonilla taisi olla umpisuolen tulehdus, mutta ihmeen nopeasti mies siitä parani.

Kakkosketjusta samaa mieltä. Ensimmäisen Vancouver-pelin jälkeen näytti, että Richards toisi joukkueeseen paljon kaivattua "secondary scoringia", mutta lopuissa peleissä hän pelasi runkosarjasta tuttua puolustavan kolmossentterin roolia. Onneksi Stoll nosti pelaamisensa tasoa ja nousi lopulta ratkaisijan rooliin.

Carter ja Justin Williams ovat niitä kavereita, joilta on syytä odottaa maaleja tässä sarjassa. Molemmat saisivat laukoa enemmän - Carterilla on huippuveto ranteella ja Williamskin on parempi ampuja kuin Brown, jolla on jo koossa neljä maalia. Tosin Brown tekee maalinsa yleensä aivan maali edestä ripareista tai ohjureista, eikä siihen niin hirveä ihmeellistä veto tarvita.

St. Louis oli San Josea vastaan sekä yli- että alivoimalla tehokas. Millaisilla kuvioilla ja miehityksillä Blues erikoistilanteissa pelaa? McDonald ja Berglund tekivät kaksi yv-maalia kumpainenkin ja Steen ja Arnott yhden. Ei kai kaikki neljä samassa ylivoimassa pelaa?
 

TaoTao

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
St. Louis oli San Josea vastaan sekä yli- että alivoimalla tehokas. Millaisilla kuvioilla ja miehityksillä Blues erikoistilanteissa pelaa? McDonald ja Berglund tekivät kaksi yv-maalia kumpainenkin ja Steen ja Arnott yhden. Ei kai kaikki neljä samassa ylivoimassa pelaa?

Pelaavat pääasiassa. Niin sanottu kakkos-yv siis kyseessä, Sharks-sarjassa tämä oli kyllä ykkösylivoima. Berglund postaa maalilla ison ruhonsa kanssa, Andy pyörittää peliä molarista katsoen vasemmalla B-pisteellä, Steen hänen takanaan viivassa tarjoaa hyvällä kudilla vaihtoehtoja. Toinen viivamies on Carlo Colaiacovo. Jason Arnott hakee toisella B-pisteellä vetopaikkaa ja on kärkkäästi nousemassa maalille hakkaamaan riparia sisään. Viisikko liikuttaa kiekkoa hyvin, ja etenkin McDonald hakee taidokkailla syötöillä paljon neliön läpi passia, jos vaan pakisto antaa siihen aihetta kuten San Jose teki.

Toisen koostumuksen muodostavat viiden rightin Backes, Perron, Oshie, Shattenkirk ja Pietrangelo. Backes ja Oshie painivat maalilla ja kulmassa, Perron oikealla B-pisteellä, ja viivapakit toimittavat kiekkoa tehokkaasti maalille. Tämä viisikko pelaa vähän suoraviivaisemmin, aika paljon juuri kiekkoa viivaan ja maalille ohjuria. Sharks sarjassa tätä kenttää peluutettiin vähemmän, koska heidän energiaa meni paljon Thorntonien kaitsemiseen, sen lisäksi Backes ja Oshie pelaavat myös alivoimaa.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Pelaavat pääasiassa. Niin sanottu kakkos-yv siis kyseessä, Sharks-sarjassa tämä oli kyllä ykkösylivoima.
...
Toisen koostumuksen muodostavat viiden rightin Backes, Perron, Oshie, Shattenkirk ja Pietrangelo.

Kiitos.

Katselin St. Louis-San Jose -sarjan highlightsit. Niemi pompotti pari ratkaisevaa, vaikka välillä näyttää torjuneen hyvin. Elliott näytti hyvältä, mutta aika epätodennäköistä, että kummankaan torjuntaprosentti säilyy nykyisellä tasolla (Quick 95,3% ja Elliott 94,9%). Tim Thomas pelasi viime kaudella superplayoffsit ja hänen lukemansa oli lopulta 94.0%.

edit.

Laitetaan vielä lyhyesti Losin erikoispelaamisesta.

Ylivoima ei ole toiminut ja viisikot ovatkin vaihdelleet. Viimeisessä ottelussa ykkösylivoima oli Doughty-Martinez-Richards-Kopitar-Carter. Pakit Doughty ja Martinez viivassa ja kiekollinen vastuu pelin pyörittämisestä Martinezilla. Hän on hyvä ja varma syöttelijä sekä vetää viivasta paljon "puolilämäriohjureita" maalille. Martinezin vedot jäävät harvoin kärkikarvaajaan ja ovat lähes aina kohti maalia. Doughty puolestaan yleensä viivasta laukoessaan vetää ohi ja yli maalin.

Richards vaeltelee maalinedustan ja maalivahdista katsoen vasemman kulman välillä. Jos saa kiekon kaukalon vasempaan nurkkaan, niin yrittää hakea unelmasyöttöä Carterille maalin kulmalle tai takaviistoon Kopitarille/viivapakille. Carter on laukojan/maskimiehen paikalla maalivahdista katsoen oikealla ja toisella puolella Kopitar liikkuu aloituspisteen ja laidan välillä epämääräisessä roolissa.

Kakkonen (Mitchell-Voinov-Williams-Stoll-Brown) on suoraviivaisempi yksikkö, missä kiekollisia johtajia ovat Voinov ja Williams. Brown seisoo maskissa maalin edessä ja Stoll ryntäilee tarvittaessa maalille ripareiden perään. Tialnteet tulevat Voinovin ja Mitchellin viivavedoista, eikä niinkää suunnitelluista ja harjotelluista hienostuneemmista kuvioista.

Alivoimalla käytetään kahta pakkiparia (Doughty-Scuderi, Mitchell-Green), ja Martinez saa av-aikaa, jos joku ko. nelikosta on jäähyllä. Hyökääjistä alivoimalle pääsevät Kopitar-Brown, Stoll-Lewis, Richards-Carter ja toisinaan Fraser. Aloituspaikasta riippuen kentällä voivat olla myös yhtäaikaisesti Richards ja Stoll. Terry Murrayn aikana myös Brad Richardson sai av-aikaa, mutta en muista nähneeni Penneriä, Kingiä, Nolania, Voinovia kertaakaan jäällä vajaalla pelattaessa ja Williamsinkin hyvin, hyvin harvoin.

Richards hakee alivoimalla aavistelemalla läpiajon paikkaa ja on oikeastaan vaarallisempi av:lla kuin yv:llä.
 
Viimeksi muokattu:

Kinke-13

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raitis Ivanans
Hammondin blogista: "A source has confirmed that Tyler Toffoli will be among the prospects who will join the Kings on a “taxi squad.” Those players might not join the team until it returns to Los Angeles, and I don’t yet have a full list of the players. It’s not yet known whether the Kings intend to have Toffoli play in this series."
Mielenkiintoista olisi nähdä Toffoli heti tositoimissa, en tosin usko sitä tapahtuvan, ellei sarja ala aivan katastrofaalisesti.

Simon Gagnekaan ei ole vielä luovuttanut: Article: Simon Gagne still hopeful for return : SIMONGAGNE.com | Your online source for Simon Gagne.
Taitavat mahdollisuudet tähänkin paluuseen olla aika minimissä, vaikka olisi täydessä kunnossa enemmän kuin toivottu lisäys rosteriin.
 

TaoTao

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Dwight King. Pelin MVP, voi olla että on lähellä olla koko sarjan MVP. Puolirikollisella taklauksella Alex "melkein Norris" Pietrangelo pelistä ulos ja Bluesin pelaajien henkinen vire säröili juuri ratkaisevasti. Nyt veetuttaa saakelisti. Kaikki toki näki että Kingin niitti oli täysin tahallinen ja kohdekin täysin harkittu, mutta enemmän harmittaa että oma jengi suli täysin tuon jälkeen.

Linkki taklaukseen, Youtube.

Pistetäänpä parit ranskalaiset:

+ Dwight King. V*ttu Reaves seuraavaan peliin kentälle!

+ Kings pelasi todella hyvän matsin. Joukkue purkaa paineen omasta päästä ihailtavasti, ja muutamalla syötöllä peli on jo toisessa päässä. Kolmannessa erässä oli oppikirjaesimerkki hitaasta lähdöstä, Doughty odotti karvaajan tulevan iholle, livahti alta, jakoi Kopitarille keskelle. Nopea syöttö Anzelta laitaan (Williams?) ja puolenvaihto täydessä vauhdissa menneelle Pennerille. Peli oli välittömästi toisessa päädyssä.

+ Bluesista erottui parhaimpana Vladi Sobotka. Hienoa peliä jälleen pikku terrieriltä, nopeutta riittää hakeutua maalipaikkaan ja patti riittää ajella isompaakin jermua.

+ Maalipaikkoja oli useampaankin börsään. Harmi vain, että parhaat tontit avautuivat sitten hieman harvemmin tuulettaville kavereille. Crombeenilla oli ensimmäisessä puolityhjä maali, rysty ei nouse. Nichol pääsi toisessa niittaamaan vastapalloon lähes tyhjään, etukulmasta ohi. Kolmannessa Nichol yritti riparista nostaa yli Quickin puolityhjään, mutta jostain se Jonathanin hanska tuli eteen. Loistavaa peliä jälleen Quickiltä.

+ San Jose -sarja alkoi myös kotitappiolla. Siihen on pakko luottaa, että juna käännetään heti seuraavassa matsissa.

- Pietrangelon kunto. Jollei Alex pysty sarjassa enää pelaamaan, pitää vastuunkantajat nousta muualta. Saa nähdä nouseeko Kent Huskins vai nuori Ian Cole kokoonpanoon. Huskinsin "tason" kun näki Sharks-sarjassa, toivoisin Colea.

- Shattenkirk. Nyt pelottaa vielä enemmän, kun Pietrangelo on pois. @Shattdeuces pelasi huonoimman pelin mitä olen häneltä nähnyt. Ensimmäisessä Kingsin osumassa otti korkean polviasennon kun Penner heitti Voynoville namua, tosin AndyMac oli osumaan yhtä syyllinen. Toisessa Kevin lähti ylivoima-aloituksesta höntyilemään sentterin viereen hakemaan kiekkoa, vastaiskusta maali. Ja vielä kolmannessa heti Oshien doubleminorin jälkeen Shattenkirkiltä huolimaton purku ja kiekko katsomoon.

- Kingsin loistava karvauspeli paljasti karusti sen paikan, missä Hitchcockin pelikirja on heikoimmillaan. Hitaat lähdöt maalintakaa eivät sitten toimi yhtään. Kun pakki on maalintakana, hyökkääjät valuvat siniselle. Ainoa vaihtoehto on pakki-pakki, jonka lopputulos on vain paniikin siirtäminen eteenpäin. Sentterin pitäisi olla paremmin pelattavissa, jottei vaihtoehdot eivät jäisi noin vähiin. Sitten kun sieltä maalintakaa päästään jalalla nostamaan, ei mitään ongelmaa enää ole.

- Sipuli. Kingsin toinen osuma oli täysin suoraan seurausta Pietrangelon loukkaantumisesta. Bluesin nuorukaiset tuohtuivat kun niitistä tuli vain kakkonen, hyökkäysaloituksessa höntyiltiin ja kuitti toiseen päähän. Kolmannessa erässä kiri meni jäähyilyyn.

- Fraserin silmä. Karun näköinen, kun molemmilta puolilta silmämunaa tulee norona verta. Tilanne tosin oli täysin vahinko, sillä Oshie katseli ihan muualle kun luisteli päin Fraseriä. Klassinen klisee silti on, että pelaaja on vastuussa mailastaan ja vastapuoli siitä, käyttääkö visiiriä.
 
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Järvelän Jäppärä
Dwight King. Pelin MVP, voi olla että on lähellä olla koko sarjan MVP. Puolirikollisella taklauksella Alex "melkein Norris" Pietrangelo pelistä ulos ja Bluesin pelaajien henkinen vire säröili juuri ratkaisevasti. Nyt veetuttaa saakelisti. Kaikki toki näki että Kingin niitti oli täysin tahallinen ja kohdekin täysin harkittu, mutta enemmän harmittaa että oma jengi suli täysin tuon jälkeen.

Rookien pleijari-intoa.

Inhottava taklaus kyllä sulatti St.Lousin, eka kymppi pelattiin lähes täysin Kings-maalia. Onneksi Quick oli venytellyt jalat lämpimiksi. Tuon alivoimamaalin jälkeen lähes perään pääsi Kings uudelleen 2-1, mutta heittäytyvä puolustaja sai blokattua syötön Richardsille, joka tuskin olisi tuosta erehtynyt.

Hieno tasoitusmaali Kingsillä, jossa Pennerin oivallinen syöttä takatolpalle nousseelle Voynoville. Näitä Martinezin ja Voynovin vastaavia nousuja onkin pitkin kautta nähty,

Penner pääsi vahingossa ottelun sankariksi, kun pisti biljardikimmotuksella kiekon tyhjiin lopuksi.

Miinusta yön pelissä oli luokaton ylivoimapeli, sitä taidettiin päästä kuitenkin kokeilemaan 8 minuuttia ainakin lähes putkeen.

Kings pelasi loppujen lopuksi todella kypsän pelin. Tästä on hyvä jatkaa tiistaiaamuun.

Go Kings Go!
 

Peetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues, LA Kings
Aika helpolla Dwight King pääsi vaikka taklas Bluesin parhaan pelaajan ulos ottelusta. Mä kun luulin että St. Louis Blues oli niitä NHL:n kovimpia jengejä?

Ja sitten tosissaan: Losilta viisasta peliä. Hieno nähdä Greenen ja Voynovin saaneen onnistumisia. Vielä hienompaa oli nähdä koko runkosarjan sylkykuppina toimineen Pennerin olleen 1+1. Ja mikä maali tyhjiin! Haha.

Kuitenkin sarja on vasta alussa. San Joseakin vastaan blues hävis sen ensimmäisen, mutta meni sitten voittamaan 4 seuraavaa. Joka tapauksessa tästä hyvä jatkaa seuraavaan peliin.

edit: King kyllä antoi ehkä tarpeettoman vauhdin Pietrolle ja se yhdistettynä kaverin omiin kompurointeihin niin tulos oli tässä. Toivottavasti pääsee nopeasti palaamaan.
 
Viimeksi muokattu:

TaoTao

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Aika helpolla Dwight King pääsi vaikka taklas Bluesin parhaan pelaajan ulos ottelusta. Mä kun luulin että St. Louis Blues oli niitä NHL:n kovimpia jengejä?

Nimenomaan oli. Viime kaudella liigan fighting majorien kärki. Crombeen, Janssen, Winchester ja Reaves otti jo neljästään selvästi enemmän myllyjä kuin tämän vuoden jengi. BJ toki oli yöllä kentällä, mutta en tiedä miksei mitään tapahdu. Ryan Reaves oli huikea ensimmäisessä Sharks-ottelussa, niinkuin koko nelonen. Hitchcock päätti heittää Reavesin kuitenkin katsomoon, ja katselee mieluummin Crombeenin nivusiin haukottelua. Ei järkeä, ei energiaa, ei mitään.
 

Kyle

Jäsen
Rookien pleijari-intoa.

Inhottava taklaus kyllä sulatti St.Lousin, eka kymppi pelattiin lähes täysin Kings-maalia. Onneksi Quick oli venytellyt jalat lämpimiksi. Tuon alivoimamaalin jälkeen lähes perään pääsi Kings uudelleen 2-1, mutta heittäytyvä puolustaja sai blokattua syötön Richardsille, joka tuskin olisi tuosta erehtynyt.

-----

Kings pelasi loppujen lopuksi todella kypsän pelin. Tästä on hyvä jatkaa tiistaiaamuun.

Go Kings Go!

Täysin samat ajatukset, selvästi katseltiin samaa peliä.

Ensimmäiset minuutit näytti siltä, että St Louis vyöryää Kingsin ylitse. Pakka oli sekaisin ja vastustaja vyöryi kerta toisensa jälkeen, joka puolelta Kingsin hyökkäysalueelle ja Canucks peleistä poiketen pääsi ihan maalin eteen. Quick jatkoi kuitenkin tasollaan ja otti pari paraatipelastusta ja ottelun edetessä, hoiti loput tilanteet tutulla varmuudellaan.

En osaa maalivahtien tyylejä arvostella sen enempää, mutta Quickin työskentely on kyllä viihdyttävän näköistä. Pienenä miehenä ei peitä maalia kovinkaan paljon ja jännästi on puoliksi kokoajan jäässä, varsinkin kun peittää maalin kulmat. Lisäksi tuo poikittais liikkeissä liikkuminen on jotenkin niin maagisen sulavaa, etten vähään aikaan muista nähneeni vastaavaa. Toivottavasti paikat kestää, näyttää liikehdintä siltä että kokoajan on paikat aika kovilla. Tässä pieni näyte enismmäisen erän työskentelystä.

Kaksi viimmeistä erää Kings pelasikin tasapainoista peliä ja missään vaiheessa ei paketti hajonnut. Pelaajista täytyy nostaa Slava Voynov joka oli mielestäni kentän näkyvin pelaaja, Quickin ohella. Venäläinen teki uransa ensimmäisen PO maalin ja pelasi muutoinkin todella hyvällä itseluottamuksella. Toisessa erässä sattui pieni lipsahdus, kun kompastui hyökkäys-sinisellä ja Blues sai 2 - 1 hyökkäyksen, mutta Mitchell paikkasi sen. Taisi olla oikeastaan ainut tilanne kun Blues pääsi selkeään ylivoima vastahyökkäykseen.

Muutoin Richardsin-ketju, laidoillaan Carter ja Penner pelasi hyvän pelin. Toivottavasti sama into jatkuu jatkossakin, eikä vaivu pimentoon samalla tavalla kuin edellisessä sarjassa hyvän pelin jälkeen.

Kings:lla kaksi kärkiketjua ovat taidollisesti edellä Bluesin vastaavia ja tänään se näkyi jäällä, 3-4 ketju pelasi näkymätöntä nolla-nollaa. Kaiken kaikkiaan ensimmäisen pelin jälkeen luottamus, että tästä sarjasta mennään voittajina jatkoon vahvistui entisestään. Tuntuu että Kings väkisin saa väännettyä pelistä toiseen sen tarvittavat kaksi maalia ja kontrolloimaan jäädyttämällä peliä täydellisesti, joka riittää voittoon.

Kingin taklauksesta sen verran että livekuvassa näytti vaarattomalta, sekä että Pieterangelo olisi kompastunut omiin jalkoihin. Tuomaritkin varmaan havaitsitsivat samalla tavalla asian. Hidastuksiakun katsoo niin ei voi kieltää etteikö King anna melko kovaa kontaktia ja ulosajo olisi ollut ihan oikeutettua. Toivottavasti ei käynyt pahemmin ja että Pieterangelo on seuraavassa pelissä mukana.
 

Kyle

Jäsen
Nimenomaan oli. Viime kaudella liigan fighting majorien kärki. Crombeen, Janssen, Winchester ja Reaves otti jo neljästään selvästi enemmän myllyjä kuin tämän vuoden jengi. BJ toki oli yöllä kentällä, mutta en tiedä miksei mitään tapahdu. Ryan Reaves oli huikea ensimmäisessä Sharks-ottelussa, niinkuin koko nelonen. Hitchcock päätti heittää Reavesin kuitenkin katsomoon, ja katselee mieluummin Crombeenin nivusiin haukottelua. Ei järkeä, ei energiaa, ei mitään.

Pennerin tyhjän maalin jälkeen Crombeen haastoi Kingin, mutta ei lähtenyt King mukaan. Crombeen sai pelirangaistuksen tilanteesta, epäurheilijamaisesta käytöksestä.
Sikäli maltillista toimintaa St Louisin puolelta, että ei lähtenyt omaa taka-ajoaan tuhlaamaan jäähyillä hakemalla kostoa, vaan odotti ottelun ratkeamista.

Kingille hamekangasta tilanteesta, kyllä hävettää. No tämä saattaa tehdä viihdyttävyyden kannalta hyvää sarjan jatkoa ajatellen, sillä nyt saatiin kismaa ainakin Kingin ja Crombeenin välille.

E: Videossa siis ajassa 0:45 eteen päin.
 

TaoTao

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Pennerin tyhjän maalin jälkeen Crombeen haastoi Kingin, mutta ei lähtenyt King mukaan. Crombeen sai pelirangaistuksen tilanteesta, epäurheilijamaisesta käytöksestä.
Sikäli maltillista toimintaa St Louisin puolelta, että ei lähtenyt omaa taka-ajoaan tuhlaamaan jäähyillä hakemalla kostoa, vaan odotti ottelun ratkeamista.

Katos vaan, lopetin katselun tuon maalin jälkeen. Niin siis kymppihän tuosta tuli, mutta silti täydellistä hätävarjelun liioittelua tuomareilta. Eihän tuossa ehtinyt mitään tapahtua.

Takaa-ajoa ei toki tuhlattu kostoihin, vaan muuten vain täysin typeriin jäähyihin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös