Ja toisaalta monilla jenkkien alasarjan pelaajilla on sopparissa pykälä, että voivat lähteä Eurooppaan, jos saavat sopivan tarjouksen.
Ja esimerkiksi Euroopan (ala)sarjoissa olevilla on mahdollista olla soppariin kirjattu eri pykäliä. Muun muassa Mestiksessä on ainakin ollut pelaajia, joilla on pykälää Liigan varalta. Ja vaikka ei olisikaan, niin varsinkin köyhempien seurojen osalta siirto tuskin jää rahasta kiinni. Tuskin on sattumaa, että esimerkiksi Kiekko-Vantaasta Iossafov kelpasi tänä vuonna Bluesiin vaikka Vantaalla oli käyttöä. Tai Forsberg lopulta jäi Nordikselle HCK-sopparista huolimatta. Tai näitä esimerkkejä voi kaivaa vaikka kuinka. Joku Sport Mestiksen ajoilta tai Kookoo nykyisellään tuskin luopuu yhdestäkään Liigaan halutusta pelaajasta (puoli-)ilmaiseksi, mutta tuolla on silti kasa sellaisia pelaajia, joilla ei ole Liigasopparia pohjalla (vrt. Jyväskylän akatemiassa vetävät JYP-sopparipelaajat) ja jengin resurssit eivät riitä haraamaan vastaan. Samoin Allsvenskanista on taidettu siirtyä Liigaan kesken kauden, tosin hätäpäissä en nyt esimerkkiä tähän keksi. Anyways pointti on siinä, että markkinoilta voi olla saatavissa muitakin kuin sopimuksettomassa tilassa olevia kavereita tai muualla flopanneita.
Oleellista olisi pitää suhteet kunnossa tiettyihin suuntiin ja pyrkiä käyttämään niitä kontakteja, joita on käytössä. Huono agentti kusee kerran silmään yhden pelaajan kohdalla ja hyvä agentti saa toisenkin myytyä kun ensimmäinen onnistuu. Muun muassa Selänteen kirjassa oli juttua siitä, kuinka Baizley oli tavallaan "kusessa" myytyään Selänteen Coloradoon terveystilasta huolimatta. Vaikka samaan pakettiin tuli Kariya, hinta oli kaksikon tasoon nähden halpa ja loukkaantumisestakin voidaan vääntää yksityiskohtien osalta kättä. Ja nyt kyse oli kuitenkin sellaisesta agentista, joka on monelle suomalaiselle rivikatsojallekin ainakin nimenä tuttu. Pätevä agentti tarjoaa pelaajaa parhaaseen pelaajan etuja ajatellen sopivaan sarjaan/jengiin. Noihin agentteihin on hyvä pitää yhtä ja heidän osalta luotto voi olla vähän toista kuin tuntemattomien kanssa. Sekundaa myyneiden osalta sitten voidaan sulkea heti ovet, varsinkin jos puolueeton näkemys pelaajasta puuttuu etukäteen. Kunnollisella (U)TJ:lla on sellaiset kontaktiverkostot, että kiinnostavista pelaajista saadaan juuri ne tarvittavat tiedot ilman ääretöntä vaivaa. Nimi voi olla Yzerman ja puhelimen toisessa päässä AHL-koutsi vapisevalla äänellä toteaa faktat ja kiittää vielä soitosta. Tai kyseessä voi olla Esko Esimerkki, joka on pystynyt rakentamaan toimivan suhdeverkoston raa'an työn kautta ainakin jonnekin suuntaan. Oleellista on se, että on olemassa kanavat saada puolueetonta tietoa tarjotuista/halutuista pelaajista tai vähintään ja ihan minimissään pelaajaa tarjoavan agentin historia on muutakin kuin "pikavoittoja floppien myynnistä koviin sarjoihin".
Virmasen kohdalla en ole varsinaisen varma näistä ominaisuuksista. En ole tarkkaan katsellut hänen (kesken kauden) sainaamien pelaajien agentteja ikinä, mutta perstuntumalla väittäisin, että joko Masalla on huonot suhteet tai hän sinisilmäisesti uskoo kaiken. Osumaprosentti noissa hankinnoissa on niin hirveä, että jossain on vikaa. Ja tämä riippumatta siitä, onko Virmanen itse aktiivinen hakija vai tarttuuko hän muiden koukkuihin. Tuo tuntuu niin hedelmäpeliltä, jossa rahat palavat pitkässä juoksussa varmasti ja yksittäiset voitot ovat loppujen lopuksi pieniä.
Ja nuo Whitneyn tyyliset kaverit ovat tavallaan optimaalisia hakuja, varsinkin jos taustatiedot ovat vähääkään kohdallaan. Pieni koko ei automaattisesti Liigassa tarkoita suuria ongelmia, toisin kuin pienemmässä kaukalossa. AHL:aan nähden voidaan täällä tarjota varsinkin kurssi huomioiden jopa hyviäkin liksoja ja NHL-unelman kautta ja omien vahvuuksien käyttö voi olla helpompaa Liigassa kuin hieman eri asioita painottavissa pohjoisamerikkalaisissa sarjoissa. Tästä on esimerkkejä puoleen ja toiseen. Azevedo aikanaan lähes tyystin yksin (ok, Vehanen tanssi taustalla) tiputti runkkarin voittaneen Jokerit pleijareissa ja tienaa huikeita summia Euroopassa. Moses tuli käytännössä yliopistosta ja on nyt Jokerien vaarallisimpia hyökkääjiä KHL:ssa. Locke oli suvereeni AHL:ssa ja Liigassa miehestä oli vähemmän iloa kuin tanssityttöjen rumimmasta yksilöstä. Noiden NCAA/ECHL/AHL-arpojen kanssa on omalla osaamisella mahdollista saada pienelläkin rahalla voittava arpa, mutta toisaalta pelkkien tilastojen valossa noudetut kaverit voivat osoittautua kovapalkkaisiksi ja täysin Liigaan sopimattomiksi.
