Viestin lähetti jesse72
Kylmä totuus on että Jukurien omista kasvateista Kimmo Salminen, Tero Leinonen ja Marko Kauppinen ovat olleet liigassa perusjyriä ei juuri enempää.
Pakko myöntää että Kalpa ja Sportkin ovat tuottaneet paljon enemmän pelaajia huipulle kuin Jukurit.
Pss. No mainitaan vielä Petri Gynther joka lähti Mikkelistä maailmalle Kouvolan kautta, mutta voitaneen laskea Jukuri-kasvatiksi?
1.) Vähän mutta asiaa. Mikkelin kiekkoilun pelaillessa muita maakunnan helmiä vastaan em. pelimiehet tuntuivat varmastikin Jukureiden juniorikoulun todellisilta tähdiltä, mutta tosiasiassa he ovat olleet keskimäärin "vain" keskitason liigapelaajia. Joskin uransa huipulla ollessaan ainakin Salminen ja Leinonenkin kuuluivat vähän aikaa liigassa pelipaikkansa parhaimmistoon. Kauppinen ollut heistä suurin lupaus, mutta ainakaan tähän asti ei juuri kovinkaan paljoa enempää.
Kauppinen muuten oli halukas tulemaan Kuopioon ja otti itse yhteyttä KalPaan seuran vielä liigaa pelatessa mutta silloinen toimitusjohtaja Kerminen ei katsonut nuoren miehen tuovan puolustukseen joukkueen kaipaamia ominaisuuksia.
2.) Tuohan nyt on selvää kaikille ketkä vähänkään seuraavat kiekkoilua muulloinkin kuin keväällä MM-kisojen Suomen pelit.
Sport on Jukureita selvästi vanhempi seura ja myös menestys 1. divisioonatasolla käy selvästi ilmi sarjan
maratontaulukosta. Siksipä vaasalaislähtöisten kiekkoilijoiden parempi hlökohtainen menestys maailmalla ei suurikaan yllätys.
Jukureiden juniorityön määrän ja varsinkin laadun vertaaminen KalPan, yhden alallaan Suomen tunnustetuimman, vastaavaan on kuin vertaisi Mestistä NHL:ään. Voihan sitä harrastaa mutta masentavaahan se on, eikä jätä sijaa hirviän paljon spekuloinneillekaan.
3.) EN ymmärrä VIELÄKÄÄN miksi KalPan silloiset nokkamiehet vaihtoivat Uhlbäckin Gyntheriin.
Kyllä, Ulbea istutettiin kauden alussa ykkösen toiseksi laituriksi ja tulosta ei tullut odotetunlaisesti ja rooli pienentyi, mutta silti... Miksi?!!
Gynther ristittiin nopeasti savolaisella mielikuvituksella slangikielen sanaa gangstaa muistuttavaksi Gynthaksi, miehen pelityylistä kun gangsterin otteet eivät enää paljoa kauempana olisi voineet olla. Raamit olivat kyllä ihan kohdallaan mutta jos miehellä ei ole valmiuksia hyökkäyksien tukemiseen eikä viivapelotteeksikaan niin kyllä puolustajalta odottaisi silloin edes fyysistä pelaamista omassa päässä. Sen sijaan hän tuntui ennemmin antavan miehensä karata kuin pysäytti hänet varmasti ja otti ehkä lyhyen istunnon.
En aivan varma mutta karsinnoissa suupielet taisivat ollakin sitten mustat lähinnä tupin puremiseen keskittymisestä - ja valmennusjohdolla oli kova ikävä Uhlbäckiä.
Vaihtokauppa meni kyllä reisille kuin Randy Westillä konsanaan, lumieränä Tapparalle.
No onneksi Jaakon ura lähti kirves rinnassa tasaiseen nousuun ja neljä kautta myöhemmin nimi löytyi jo Kanada-maljastakin.
Toivotaan että "Kaaliperhos-mies" pystyisi palaamaan kotiin jo tulevana keväänä..