Nyt kun jo päivän aikana kynnet syöty ja huulet pureksittu rikki, niin piti keksiä muuta tekemistä ja tulla hetkeksi aikaa kirjoittelemaan, jotta muutaman minuutin saisi taas kulumaan. Tuo klassikkopätkä herätti muistot siitä, kuinka pienistä asioista tai "pompuista" homma on välillä kiinni. Tuossakin K-67 matsissa taidettiin hylätä 2-3 maalia ja hyvä esimerkki "pienistä asioista" on jatkoerässä Sportin yv:llä (tässä pätkässä jossain 3.22 kohdalla). Kuljov pelastaa heittäytymisellä K-67 pelaajan läpiajon. Muistelisin, että kaveri olisi ollut keskialueella aivan yksi menossa kohti Juskin vartioimaa maalia.
Pari sellaista epämiellyttävämpää pomppua nähtiin tuota nousua edeltävillä kausilla. Muutamaa kautta aiemmin Sportin piti voittaa Ketterä vieraspelissä varmistaakseen nousunsa. Silloin Sport johti maalilla viimeisellä peliminuutilla ja Ketterä pelasi ilman maalivahtia. Sport ampui kiekon kohti tyhjää maalia, mutta se pysähtyi jäällä lojuneeseen mailaan, joka taisi olla vielä Sportin pelaajan maila. No, Ketterä sitten tasotti ja teki vielä voittomaalinkin, muistaakseni jatkoajalla. Ei noustu! Toinen tapaturma oli tuosta parin vuoden päästä Ukissa ja vastassa oli KaPa, UJK, Jää-Kotkat vai mikäjenginnimiolikaankunsesitäjokavuosivaihtoi. Taas pelattiin kauden viimeistä ottelua ja taas piti voittaa, jotta noustaisiin. 1-1 tilanteessa Sport teki hallitun maalin, mutta samalla Kartsa työnnettiin maaliin. Ja tuomarin ratkaisu täysin käsittämätön: maali hylättiin! No, siitä iki-ihana Väkiparta riemastui ja teki kotijoukkueelle voittomaalin. Eikä noustu!
Vielä puolitoista tuntia, puuh...
