-80-90 -luvun taite, niin Franc-Peter Roetch ja Mark Kirchner. Kirhner oli aivan jäätävä jo nuorten MM-kilpailuissa.
Saksalaiset ja venäläisetkö ampumahiihtoa 90-luvulla hallitsivat? Itse olin tuolloin niin nuori, että lajia en seurannut intensiivisesti. Tuskin touhu ampumahiihdossa oli sen puhtaampaa kuin maastohiihdossakaan. EPO:n käytössähän tuolloin ei ollut mitään kiinnijäämisriskiä.
Saksalaiset ja venäläisetkö ampumahiihtoa 90-luvulla hallitsivat? Itse olin tuolloin niin nuori, että lajia en seurannut intensiivisesti. Tuskin touhu ampumahiihdossa oli sen puhtaampaa kuin maastohiihdossakaan. EPO:n käytössähän tuolloin ei ollut mitään kiinnijäämisriskiä.
Unohtamatta Sergei Tsepikovia Lahden nuorten MM-kilpailuista, kun veti ensimmäisen nousun sellaista vauhtia, että sukset nippanappa koskettivat lumen pintaa. Kyllä sitä tuolloin pari vuotta nuorempi poika ihaillen katsoi. Tsepikov pärjäsi vielä aikuisenakin, mutta tiedä häntä, millä keinoilla. Venäläisistä siitä poikkeuksellinen, että vietti aikaa muidenkin kuin omiensa joukossa, ja omasi jonkinlaisen "rokkitähti" -imagon valkoisine hiuksineen paatuneiden venäläisten joukkueenjohtajien harmiksi.
Tsepikov kävi myös maastohiihdon puolella suhteellisen hyvällä menestyksellä. Hänen tapaansa kantaa asetta väärinpäin selässä, ei taida enää nykysäännöt sallia.
Samoin muistini mukaan Krista Pärmäkoski.
Tietenkin oli. Käyttivät EPO:a eivät veritankkausta. Eihän muuten veriarvot noussut FIS:n rajojen ylitse.
Kyllä ne veriarvot veritankkauksellakin nousevat ylös. Nimenomaan sitä hyvää vertahan nuo parempaa käyttöä varten ottavat talteen. Toki tätä verta on sitten boostattu harjoituskaudella eri tavoilla EPO mukaan lukien.
Jos EPO:a on käytettävissä veritankkaus turhaa. EPO on paljon turvallisempi ja tehokkaampi keino kuin veritankkaus. EPO:a voi käyttää urheilija itse, veritankkauksessa vaaditaan lääkäriä.
Veritankkaus on tehnyt paluun EPO-testin kehittämisen jälkeen.
Jos EPO:a on käytettävissä veritankkaus turhaa. EPO on paljon turvallisempi ja tehokkaampi keino kuin veritankkaus.
No ei veritankkaus mitään turhaa ole, sillä saadaan kuitenkin nopeampi buusti eri tavalla kuin EPO:lla, tai no ehkä jos EPO:a voisi tykittää suoneen koko ajan surutta suuria määriä mutta ei sitä ainakaan enää käytännössä voi tehdä (enkä tiedä olisiko lopulta kovin terveellistä suurina määrinä). Silti vaikka voisi niin olen kyllä käsittänyt että päälle vielä veritankkaus antaa listähyötyä, esimerkiksi veritankkauksia käytettiin suurten ympäriajojen keskellä kun kovan rasituksen takia veriarvot laskee niin veritankkauksella saadaan merkittävä boosti. Hiihdossa voitaisiin ottaa juuri kesken avokisojen (Isänmaallinen mies elokuvassahan juuri veren kanssa touhuttiin ja hiihtäjä valitti että pitäisi saada verta keskellä viikkoa kun loppuviikostakin pitää hiihtää, elokuvahan ei ole tietenkään mikään dokumentti mutta perustuu selvitettyyn tietoon ja pidän kyllä tuota skenaariota ihan realistisena).
Veritankattu verihän ei voi olla varsinaisesti EPO:lla boostattua koska silloin tulee käry, eli kyllä lähtökohtaisesti veri mikä tankataan pitää olla puhdasta, mutta on siitä silti suuri hyöty.
Totta kai veritankkaus on aika hankalaa puuhaa. Ilman lääkäriäkin kyllä voi toimia, Landis ja Leipheimer omien lausuntojensa perusteella suorittivat tankkauksia itsekin, tai ainakin itseltään ottivat verta talteen. Vertahan pitää siirrellä ja ottaa talteen usempaan kertaan jos haluaa että lyhyen ajan sisällä on käytössä monta pussia kun veri säilyy vain jonkun tietyn ajan ja kerrallahan ei voi ottaa ulos määräänsä enempää tai on ihan tillin tallin. Tosin sitä en tiedä onko nykysin esim. joku pakastemenetelmä olemassa jonka avulla verta voi pitkään säilyttää (tohtori Fuenteksella taisi sellainen systeemi olla).
Venäläisillä oli supersukupolvi 90-luvulla maastohiihdossa ja keinot kyllä tiedetään. Naisten hiihdossahan Tsepalova, Danilova, Jegorova sekä Lazutina kärähtivät, maailmanhuipuista ainoastaan Välbe ja Gavrijuk eivät kärähtäneet. Ja ampumahiihdossahan viime vuosikymmenen lopulla Venäjän huipuista suuri osa kärähti.Saksalaiset ja venäläisetkö ampumahiihtoa 90-luvulla hallitsivat? Itse olin tuolloin niin nuori, että lajia en seurannut intensiivisesti. Tuskin touhu ampumahiihdossa oli sen puhtaampaa kuin maastohiihdossakaan. EPO:n käytössähän tuolloin ei ollut mitään kiinnijäämisriskiä.
Venäläisillä oli supersukupolvi 90-luvulla maastohiihdossa ja keinot kyllä tiedetään. Naisten hiihdossahan Tsepalova, Danilova, Jegorova sekä Lazutina kärähtivät, maailmanhuipuista ainoastaan Välbe ja Gavrijuk eivät kärähtäneet. Ja ampumahiihdossahan viime vuosikymmenen lopulla Venäjän huipuista suuri osa kärähti.
Keski-Euroopasta ainoastaan itävaltalaiset ovat jääneet sankoin joukoin kiinni, sitten on näitä yksittäistapauksia, kuten Vittoz ja Sachenbacher-Stehle.
eilinen miesten 15 kilometrin kisa herätti epäilyksiä kun yhtään norjalaista ei sijoittunut kolmen joukkoon.
Kyllä mitalistit testataan ja sitten arvotaan testattavat. Ainakin joissain kisoissa taisi olla TOP-5 tai TOP-6 suoraan ja loput arvalla. Isometsä ainakin kärähti Lahdessa oltuaan neljäs sillä matkalla. jossa käry kävi.Tietääkö joku tarkemmin, että joutuuko kisoissa joku top3 esimerkiksi aina dopingtestiin, vai meneekö se vain ihan arvalla?
Niin vähän muistelinkin. Eli norskit ovat saaneet ennen näitä kisoja tietää, että nyt olis parempi jättää testaamatta tai käy käry. En ihmettelisi yhtään, koska kaluston pettäminen ei minulle mene läpi noihin romahtamisiin.
Niin vähän muistelinkin. Eli norskit ovat saaneet ennen näitä kisoja tietää, että nyt olis parempi jättää testaamatta tai käy käry. En ihmettelisi yhtään, koska kaluston pettäminen ei minulle mene läpi noihin romahtamisiin.
Näitä on kiva spekuloida ja sillä tavalla Saksan MM-kisat ja loppukausi olivat epäilyttäviä, että heidän naisensa hiihtivät yllättävän hyvin verrattuna kauden aikaisempaan tasoon. Toki Dahlmeier ja Hildebrand olivat jo ihan tuttuja nimiä, Preussin ja Hinzin nopea nousu hivenen epäilyttää.D-vitamiini, D-vitamiini ja D-vitamiini. Saksalaisnaisista ainoastaan Hildebrandt näyttää hapitukseltaan urheilijalta. Ei urheilijan oloisten yllättävää kehitystä on vaikeaa selittää ilman D-vitamiinia. Sama D-vitamiiniargumentti koskee Soukalovaa ja Tshekin joukkuetta.