SDP:lle herätys tulee ennemmin tai myöhemmin, heidän suurin kannattajakuntansa on ns. tilanne päällä, täysin naurettavuuksiin paisunut julkinen sektori (varsinkin palkkauksen suhteen) ei ole kestävä tilanne ja sitä maksaa kaikki alle 60v ja tulevat sukupolvet velkarahalla. Velkarahalla maksettujen juhlien loppu on haistettu jo kauan sitten kaikkialla paitsi vasemmistossa, kohta todellisuus lyö demareitakin naamaan voimalla. Viimeistään siinä kohtaa kun käydään Vihreiden kanssa todellista taistelua 4. suurimman puolueen sijasta.
Olen ollut ikiajat taipuvainen uskomaan, että SDP on suomalaisessa politiikassa jonkinlainen pysyvä piirre, siinä missä verta kuppaavat hyttyset Suomen kesässä. Lipposen jälkeinen SDP on ollut heikäläisille synkkää alamäkeä. Viimeaikainen "kehitys" panee miettimään, onko demarien kohtalona tosiaankin näivettyminen ja eräänlainen nurkkaanmaalautuminen.
SDP on tehnyt itsensä jo 20-30 vuotta sitten tarpeettomaksi ajatellen Forssan aikaisia päämääriä. Puolue ei ole kyennyt uudistumaan arvopuolueeksi. SDP on edelleen viime kädessä etujärjestöpuolue, jota johdetaan tai pyritään johtamaan SAK:sta käsin. Nyt vain on kurssi kateissa. Persujen vaikutusvalta SAK:ssa on kasvamaan päin. Entäpä jos Persut ottavat SAK:ssa komennon? Kuka silloin vetää demarien vaalivankkureita?
Sanna Marin saatiin kehumaan YLE Puheessa taannoin, että SDP on vaihtoehto niin akateemisille miehille, akateemisille naisille, työläismiehille kuin työläisnaisille. Eli ihan joka höpönassulle. Tässä kuvastui SDP:n täydellinen ylimielisyys ja kyvyttömyys löytää ideologialle oma yleisönsä. SDP kuvittelee olevansa ylivertaisen ihana kansanliike, jolla on tarjolla sopiva nimittäjä kenelle tahansa suomalaiselle. Samaa tavaraa heitti kiukaalle myös tuore puheenjohtaja, kädettömäksi tuhveloksi kovaa vauhtia profiloituva Antti Rinne, jonka mielestä suomalaisten enemmistön sisuskaluissa piilottelee sosialidemokraatti. Konstit ovat vähissä, ihan helvetin vähissä.
Nyt ei riitä enää maailmanluokan viestintätoimiston konsultointi. Nyt demarit tarvitsevat sellaista ihmettä, johon tarvitaan kenties muiden sopivaa mokaamista tai muuta onnen tuomaa namupassia. Tämä olisi tietenkin vain yhdet vaalit yli auttava sattumus, mutta laajassa kuvassa demarien kannatus murenee tasaisen tappavaan tahtiin.
Urpilaisen SDP:n kannatus tippui suunnilleen 0,5-1 %-yksikköä per vuosi, jos arvioidaan koko puheenjohtajakautta. Joka vaaleissa tuli turpiin. Jengi ei enää osta SDP:n katteettomia lupauksia. Antti Rinteen SDP:n tilanne ei näytä yhtään paremmalta. Eurovaalit eivät ole vielä oikeasti Rinteen ekat vaalit, mutta ensi vuoden eduskuntavaaleissa otetaan ensi kertaa tuntumaa Rinteen puolueeseen. Rinteellä on noin kolme vuosineljännestä aikaa osoittaa, mistä kana kusee. Rinteen tyyli huomioiden arvelen, että aika käy demareilla vähiin.