Kaikista koulutus-, ammatti- yms. ryhmistö löytyy todella typeriä ihmisiä. Tämän on huomannut työelämässä. Seuraamalla politiikkaa sekä ”twitterin parhaita” taasen huomaa ettei monella poliitikolla tai toimittajallakaan kovin korkea ÄO ole.
Älykkyys on varsin laaja käsite, ja esimerkiksi toimittajalla voi olla kohtalaisen hyvä yleissivistys sekä vähintään keskimääräinen tai sitä reilusti korkeampikin ÄO, mutta ei riittävästi taustatietoa käsittelemästään asiasta. Toisaalta on esimerkiksi tutkijoita tai lääkäreitä, joilla on kiistatta kovaa osaamista tietyltä, kapeahkolta osa-alueelta ammattiaan tai kiinnostuksen kohdettaan, mutta samaan aikaa he ovat avuttomia monessa muussa asiassa, siis aidosti pihalla jopa teoreettisista kokonaisuuksista.
Koen olevani itse kohtalaisen laaja-alaisesti kiinnostunut eri asioista ja ilmiöistä, ja minulla on vähintäänkin hyvä yleissivistys. Silti minusta tuntuu usein, että olen lähinnä riittävän älykäs tajutakseni, etten ole kovin älykäs. Siis niillä suppeilla, klassisilla standardeilla, jotka aika usein nousevat pinnalle - napakka ja nopeasti leikkaava argumentaatio tai pettämätön matemaattis-looginen päättelykyky. Näillä pärjää nykyään somessakin. Joku kirjoitti, että servaustaito on uusi sähkökitara, mutta mä luulen, että jälkimmäisellä saa edelleen menestyksekkäämmin naisseuraa, näin heteromiehen näkökulmasta siis.
Tämän mietiskelyn tarkoitus ei varsinaisesti ollut väittää vastaan, vaan lähinnä olen sitä mieltä, että älykkyyden lokeroiminen kapea-alaisesti tai varsinkaan ihmisten mustavalkoinen ryhmittely älykkyyden mukaan on tarpeetonta. Kyllä, on olemassa tyhmiä ihmisiä, siis sellaisia, joilla on oikeasti rajallisempi kapasiteetti käytettävissään keskusvarastossa monessa asiassa. Sitten on sitäkin, että ihan fiksut ihmiset käyttäytyvät tyhmästi tai eivät hallitse jotain tiettyä älykkyyden osa-aluetta siinä määrin kuin yleensä on tavattu hyväksi havaita.
Hassua on, että tiettyjä lohkoja edelleen korostetaan, yleensä sitä kovaa osaamista korostavia, ja sitten taas joitain pehmeämpiä osa-alueita joutuu suurin piirtein häpeämään. Näin varsin kapealaista älyllistä lahjakkuutta edustava yksilö saa helposti älykkään ihmisen leiman vrt. se kokonaisvaltaisesti fiksumpi yksilö, joka ei kuitenkaan loista millään osa-alueella.
Ylipäätään laaja-alainen älykkyys ja hyvät tunnetaidot höystettynä sopivilla sosiaalisilla taidoilla sekä nöyryydellä olisi varmasti se paras kombinaatio, mitä toivoisi mahdollisimman monelle. Viisaudeksi kai sitä on tavattu sanoa. Harmi vain, että sen kehittyminen yleensä vaatii aikaa vuosikymmeniä, joitain poikkeuksia lukuunottamatta, ja osin tietysti on perimästäkin kyse.
www.expressen.se
