Kenellekkään ei pitäisi olla epäselvää, etteikö tässä maassa olisi johtajuutta.
Sanna Marinissa sitä on vähintäin yhtä paljon kuin Niinistössä tai "virallisissa" setämiehissä.
Ihanuus alkaa, kun coronakriisin hinta selviää: Suomi pohjoismaisena hyvinvointivaltiona on tappiin viritetty julkisen sektorin rahannyhtämiskone, jossa veronkeräys on pyritty maksimoimaan.
Se tarkoittaa myös, että isoa osaa veroista ei voi enää nostaa, ilman että niiden haitat ylittävät hyödyt.
Monissa veroissahan verokertymä alkaisi jopa laskemaan, jos niitä korotettaisiin, ja toisten verojen kohdalla ne iskisivät taloudellisen toiminnan mielekkyyteen, tai saattaisivat negatiivisesti vaikuttaa työllisyyteen ja taloudelliseen toimeliaisuuteen.
Sanna Marinin suuret haasteet ovat siis vasta edessäpäin: kuinka vasemmistohallituksen vasemman laidan demari kykenee viemään läpi taloudelliset uudistukset, joissa julkisen sektorin menoja, julkisia palveluita ja sosiaaliturvaa leikataan, kun verokertymä nyt ei kriisiä edeltävälle tasolle palaa vuosiin, velan määrä kasvaa rajusti, ja työpaikkoja on entistä vähemmän.
Sanna ei voi devalvoida, Sannan keinot suuren inflaation aikaansaamiseksi ovat rajalliset ja Sannan toverit ovat jo aikanaan vääntäneet verot lähes tappiin mitä tuottoihin tulee.
Jos Sanna vielä kahden vuoden päästä on pääministeri, ja Suomella on julkinen sektori johon sillä on varaa, otan vappuna 2022 toveri Sannalle maljan: ensimmäinen demari jolla on munat toveri Lipposen jälkeen.
Todennäköisesti ei tarvitse skumppalaseja tiskata silloinkaan.