Demarit ovat puolueena samassa tilassa kuin kannattajakuntansa. Kuihtuneena ja kurtistuneena matkalla saattohoitoon, hitaasti mutta varmasti.
Ei löydy oikein asiasisältöä, kun kaikki tavoitteet on jo saavutettu. Ei löydy nousevia nimiä. Ei ole karismaattisia poliitikkoja.
Demarit ovat suoraan sanoen, hirvittävän tylsiä ja mietoja. Vihreät saattavat yllättää minut (näin heidät ikuisena 8% puolueena nuorille, joka ei saa kannatuspohjaa vakiinnutettua kannattajien iän kasvaessa painopisteiden politiikassa muuttuessa) ja viedä SDP:n aseman puoluekentällä, sillä Vihreillä on trendikkyyttä takana ja median tuomaa vetovoimaa, kun ovat siellä niin suosittuja. Ja löytyy myös karismaattisia poliitikkoja verrattuna demarien tarjontaan - sekä myös sellaisia, joita voi pitää fiksuna. Aivan käsittämätöntä miten Rinteellä on oikeustieteen kandin tutkinto, sillä fiksua kuvaa en hänestä ole saanut enkä täällä olevien kommenttien mukaan ole selvästikään ainoa.
Urpilaisen kenkiminen pjn paikalta oli kyllä valtava virhe. Tuskin se olisi kuitenkaan puolueen kehityssuuntaa muuttanut, mutta kehitys olisi ainakin hidastunut. Olisi saatu aikaa sen elvytyksen tekemiseksi ja puolueen hengittämiseksi henkiin. Eikä Urpilaisen valinta nyt auta, koska omat jo tekivät hänestä häviäjän ja heittivät syrjään. Sieltä on aika hankala tulla takaisin uskottavana.