Vähän pohdintaa demareista mutkan kautta.
Kun tehdään päätöksiä voidaan karkeasti sanoa, että on seuraamuksia, joita nähdään ja seuraamuksia, joita ei nähdä. Siis, näin yleisellä tasolla.
Tapaus 1 - Naiskiintiöt
Meillä on hyvä tavoite saada enemmän naisia yritysten ylimpään johtoon. Tähän on yksi ehdotettu ratkaisu on naiskiintiöt yritysten hallituksiin. Ajatuksena on, että kun hallituksiin saadaan enemmän naisia, niin se helppottaa naisten etenemistä esim. poistamalla ennakkoluuloja.
Valitettavasti asioilla on usein seuraamus, jota ei voida nähdä. Norjasssa naiskiintiöiden ei-näkyvä seuraamus on, että kaikki pätevimmät naiset täyttävät kiintiöpaikat ja he ovat niin työllistettyjä hallitushommissa, että eivät ehdi enää enää hoitaa varsinaisen liiketoiminnan johtotehtäviä (esim. yrityksen markkinointjohtaja). Tästä seuraa, että liiketoiminnan johtotehtäviin valitaan uusia ihmisiä ja Norjassa itseasiassa liiketoiminnan johtotehtäviin on tullut enenmmän miehiä kuin ennen, koska kaikki pätevät naiset menevät hallitukseen ja liiketoiminnan johtotehtävissä ei ole kiintiöitä.
Toisin sanoen, hallitusten naiskiintijöiden seuramuuksena naisten määrä yritysten johdossa on itse-asiassa laskenut kokonaismääräisesti, vaikkakin naisten määrä hallituksessa on kasvanut. Seuraamus on juuri päinvastainen kuin mitä haluttiin saavuttaa.
Tapaus 2 - minimimäärä hoitajille
Entä jos taas tarkastellaan demareiden vaatimusta saada hoitajille minimimäärään? Tavoite on hieno, kuten aina. Nostaa vanhusten hoidon laatua ja näkyvä seuraamus mitä tässä haetaan on: Laatu paranee kuin hoitajien määrä lisääntyy.
Tämä on varmasti totta. Kuten Pisin Kääpiön yllä toteaa, että tämä vaatii lisäpanostusta ennen kaikkea laitoshoitajiin (mikäli olen ymmärtänyt oikein). Jos me lisätään X määrä laitoshoitajia, niin se on pois jostain muusta ja mikäli taas olen ymmärtänyt oikein, niin kotihoito on kaikista suurin kärsijä ja täten koska kotihoidosta tulee paljon kallimpaa, niin moni vanhus siirtyy laitoshoitoon, joka on taas kallista.
Toisin sanoen, kun tarkastelee tätä minimivaatimusta, niin lopullinen tulos on, että laitoshoidon määrä todennäköisesti kasvaa vaikkakin tämä ei ollut alkuperäinen tarkoitus.
Mitä tästä pitäisi oppia?
Mielestäni ei-näkyvien seuraamusten riski kasvaa mikäli lukkiudutaan käyttämään vain yhtä menetelmää ratkaisemaan ongelmia ja tämän takia ei joko alkuperäistä tavoitetta saavuteta (tapaus naiskiintiöt) tai siitä tulee paljon kallimpaa kuin ajateltiin (tapaus minimimäärä). Tilanne on vähä kuin, että meidän tehtävä on siirtyä paikasta A paikkaan B ja vaaditaan, että aina pitää siirtyä autolla. Yleensä auto on nopeampi, mutta ei välttämättä aina esim. mennään kävelen nopeasti metsän läpi sen sijaan, että kierretään kaukaa metsä.
Mielestäni politiikkojen pitäisi enemmän määritellä mistä siirrytään ja minne siirrytään sen sijaan, että määritellän myös miten siirrytään. Miten siirrytään on enemmän toimeenpanijan ongelma, koska toimeenpano on aina paikallista. Toisaalta, politiikkojen tehtävä on ongelmien määrittely ja ongelmien ratkaisu on paikallista.
Joten tuntuu siltä, että joko demarit haluaa:
A) kontroloida kaikkea (eli ollaan vallanhaluisia)
B) ei ymmärrä, että asioilla voi olla muitakin seuraamuksia kuin ajateltiin (eli taidot ei riitä)
C) vankistaa omaa kannatuspohjaa (eli ollaan vallanhaluisia)
En sano, että muut puolueet eivät ole vallanhalusia (kaikki on) tai että muissa puolueissa kaikki ihmiset ovat fiksumpia. Tuntuu vain siltä, että juuri demareiden (tai siis vasemmiston) vallanhalu ja tyhmyys kuluttaa yhteisiä enemmän resursseja, koska he haluavat sekä määritellä ongelman että ratkaista sen samaan aikaan. Joo tämän takia demarit pitäisi olla tiensä päässä.
Kun tehdään päätöksiä voidaan karkeasti sanoa, että on seuraamuksia, joita nähdään ja seuraamuksia, joita ei nähdä. Siis, näin yleisellä tasolla.
Tapaus 1 - Naiskiintiöt
Meillä on hyvä tavoite saada enemmän naisia yritysten ylimpään johtoon. Tähän on yksi ehdotettu ratkaisu on naiskiintiöt yritysten hallituksiin. Ajatuksena on, että kun hallituksiin saadaan enemmän naisia, niin se helppottaa naisten etenemistä esim. poistamalla ennakkoluuloja.
Valitettavasti asioilla on usein seuraamus, jota ei voida nähdä. Norjasssa naiskiintiöiden ei-näkyvä seuraamus on, että kaikki pätevimmät naiset täyttävät kiintiöpaikat ja he ovat niin työllistettyjä hallitushommissa, että eivät ehdi enää enää hoitaa varsinaisen liiketoiminnan johtotehtäviä (esim. yrityksen markkinointjohtaja). Tästä seuraa, että liiketoiminnan johtotehtäviin valitaan uusia ihmisiä ja Norjassa itseasiassa liiketoiminnan johtotehtäviin on tullut enenmmän miehiä kuin ennen, koska kaikki pätevät naiset menevät hallitukseen ja liiketoiminnan johtotehtävissä ei ole kiintiöitä.
Toisin sanoen, hallitusten naiskiintijöiden seuramuuksena naisten määrä yritysten johdossa on itse-asiassa laskenut kokonaismääräisesti, vaikkakin naisten määrä hallituksessa on kasvanut. Seuraamus on juuri päinvastainen kuin mitä haluttiin saavuttaa.
Tapaus 2 - minimimäärä hoitajille
Entä jos taas tarkastellaan demareiden vaatimusta saada hoitajille minimimäärään? Tavoite on hieno, kuten aina. Nostaa vanhusten hoidon laatua ja näkyvä seuraamus mitä tässä haetaan on: Laatu paranee kuin hoitajien määrä lisääntyy.
Tämä on varmasti totta. Kuten Pisin Kääpiön yllä toteaa, että tämä vaatii lisäpanostusta ennen kaikkea laitoshoitajiin (mikäli olen ymmärtänyt oikein). Jos me lisätään X määrä laitoshoitajia, niin se on pois jostain muusta ja mikäli taas olen ymmärtänyt oikein, niin kotihoito on kaikista suurin kärsijä ja täten koska kotihoidosta tulee paljon kallimpaa, niin moni vanhus siirtyy laitoshoitoon, joka on taas kallista.
Toisin sanoen, kun tarkastelee tätä minimivaatimusta, niin lopullinen tulos on, että laitoshoidon määrä todennäköisesti kasvaa vaikkakin tämä ei ollut alkuperäinen tarkoitus.
Mitä tästä pitäisi oppia?
Mielestäni ei-näkyvien seuraamusten riski kasvaa mikäli lukkiudutaan käyttämään vain yhtä menetelmää ratkaisemaan ongelmia ja tämän takia ei joko alkuperäistä tavoitetta saavuteta (tapaus naiskiintiöt) tai siitä tulee paljon kallimpaa kuin ajateltiin (tapaus minimimäärä). Tilanne on vähä kuin, että meidän tehtävä on siirtyä paikasta A paikkaan B ja vaaditaan, että aina pitää siirtyä autolla. Yleensä auto on nopeampi, mutta ei välttämättä aina esim. mennään kävelen nopeasti metsän läpi sen sijaan, että kierretään kaukaa metsä.
Mielestäni politiikkojen pitäisi enemmän määritellä mistä siirrytään ja minne siirrytään sen sijaan, että määritellän myös miten siirrytään. Miten siirrytään on enemmän toimeenpanijan ongelma, koska toimeenpano on aina paikallista. Toisaalta, politiikkojen tehtävä on ongelmien määrittely ja ongelmien ratkaisu on paikallista.
Joten tuntuu siltä, että joko demarit haluaa:
A) kontroloida kaikkea (eli ollaan vallanhaluisia)
B) ei ymmärrä, että asioilla voi olla muitakin seuraamuksia kuin ajateltiin (eli taidot ei riitä)
C) vankistaa omaa kannatuspohjaa (eli ollaan vallanhaluisia)
En sano, että muut puolueet eivät ole vallanhalusia (kaikki on) tai että muissa puolueissa kaikki ihmiset ovat fiksumpia. Tuntuu vain siltä, että juuri demareiden (tai siis vasemmiston) vallanhalu ja tyhmyys kuluttaa yhteisiä enemmän resursseja, koska he haluavat sekä määritellä ongelman että ratkaista sen samaan aikaan. Joo tämän takia demarit pitäisi olla tiensä päässä.