Digitaalinen vallankumous on ottanut yhteiskuntien palleista tiukan puristusotteen - elämme murroksen aikaa. Sosiaalisen median ajateltiin yhdistävän ihmisiä, joiden fyysiset ja henkiset etäisyydet voivat olla niin lähellä kuin kaukana. Somet ovat helpottaneet räjähdysmäisesti samankaltaisten ihmisten löytämistä esimerkiksi eri harrastusten parista, sekä yhteydenpito tuttaviin toisella puolella maapalloa käy kätevämmin kuin koskaan.
Ihmisten integroituminen digitaaliseen ulottuvuuteen viestinnässä on kuitenkin tuonut myös erilaisia varjopuolia esiin niin sosiaalisista medioista kuin ihmisistä itsestäänkin. Kaikkien taskuissa mukana kulkevat vertaisviestintäkanavat ovat nopeuttaneet tiedonkulkua äärettömästi. Nyt video esimerkiksi itsemurhan tehneestä tai autokolarissa kuolleesta henkilöstä saattaa saavuttaa tuhansia henkilöitä ennen kuin edes uhrin omaiset ovat saaneet tietää tapahtuneesta. Myös misinfromaatio leviää kovempaa kuin koskaan ja sosiaaliset mediat tarjoavat suojatun kuplan vain ihmisistä, jotka ajattelevat samalla tavalla ja toistavat samoja asioita tehden näistä ihmispiireistä vain omaa narratiiviaan kierrättäviä kaikukammioita ilman, että kukaan tulisi yhteisen mielipiteen harmoniaa häiritsemään erilaisella näkökulmalla. Kasvava osa väestöstä myös ilmoittaa lukevansa uutiset sosiaalisista medioista, ja toisin kuin somessa, perinteiset uutistoimijat sentään tekevät jonkinasteista faktantarkistusta ja käyvät läpi tiettyjä prosesseja julkaisukelpoisuudesta ennen kuin viesti leviää valtavirran puitavaksi.
Vaarallisimpia esimerkkejä näiden kaikukammioiden voimasta on mm. Facebookin mahdollistama Myanmarin rohingya-muslimeihin kohdistunut vihakampanja ja sitä seurannut kansanmurha. Pienemmässä kaavassa ongelma näkyy myös erilaisina yksilöihin kohdistuvina maalituskampanjoina, kuten muistamme Jyväskylässä päivän kestänyttä pakettiautolla liikkuvan pedofiilin etsintäoperaatiota, kunnes selvisi, että kyseessä on vain koulun viereisen rakennustyömaan työntekijä. Tietysti erilaisia aggressiivisia "talikko ja soihtu"-kampanjoita on kohdistunut myös henkilöihin kasvoilla ja nimillä, niin syyttömiin kuin syyllisiinkin.
Sosiaalisten medioiden algoritmit palkitsevat kärkkäästä sisällöstä, johon ihmiset tarttuvat, pumppaamalla sitä aina vain suuremmille yleisöille. Toisin sanoen mitä enemmän ihmiset reagoivat yksittäiseen postaukseen tykkäämällä, jakamalla tai kommentoimalla, sitä enemmän se päätyy isompien massojen uutisvirtoihin. Meidän kannaltamme valitettavasti ihmisillä on taipumus edistää viestin leviämistä, mikäli se herättää voimakkaita tunteita, yleensä vielä todennäköisemmin negatiivisia sellaisia, kuten pelko tai viha. Ei ole vaikeaa vetää yhtäläisyysmerkkejä aggressiivisemman poliittisen diskurssin ja sosiaalisten medioiden nousun kanssa. Eri yhteiskuntien kahtiajakautuneisuus alkaa olemaan huolestuttavalla tasolla ja sosiaalisen median mahdollistamalla nopealla viestinvälityksellä ja ihmisten kuplautumisella on siinä selkeästi oma merkittävä vaikutuksensa.
Kysymyksiä sosiaaliset mediat herättävät myös mielenterveyden saralla. Nuorten henkisen hyvinvoinnin heikkeneminen on kasvava ongelma ja ihmiset määrittävät omaa arvoaan kasvavissa määrin sosiaalisessa mediassa saatujen tykkäysten ja kommenttien pohjalta, sekä vertailevat omaa minäkuvaansa somessa nähtyihin kiiltokuvaversioihin toisista ihmisistä.
Suurvaltapolitiikkaa somesta ei voida myöskään poissulkea, sillä hallintojen ohjaama propaganda oikein tehtynä kulovalkean tavoin. Tieto on valtaa ja sillä voi saada todella paljon hyvää aikaan, mutta myös todella paljon pahaa. Eri hallinnot kautta aikain ovat ymmärtäneet, että tieto on valtaa ja tietovirtojen ohjaaminen on elintärkeää varsinkin sellaisille johtajille, joiden toimet eivät kestä päivänvaloa. Mielenkiintoista on nähdä miten suurvallat tulevat toimeen super-somejen kanssa, joita mm. Facebook, Google ja Tencent ovat. Viimeisin on imenyt sisäänsä kaiken viestinnästä ja maksamisesta aina julkisiin palveluihin, ja rahoittaa (jolloin myös ohjaa) tällä hetkellä myös länsimaissakin julkista narratiivia mm. elokuvien ja pelien tuotannossa. Mielenkiintoinen huomio, että kiinalainen Tencent on tällä hetkellä maailman suurin pelialan yritys, suurempi kuin esimerkiksi Sony tai Nintendo.
Ajatus ketjun avaamiselle tuli Donald Trumpia käsittelevästä ketjusta ja some-alustoja koskevasta lainsäädännön mahdollisesta tarpeesta. Sosiaaliset mediat ja niitä operoivat yritykset omaavat ennennäkemättömän suurta valtaa ja voivat ohjata ihmisten tietovirtoja salamannopeasti. Ketjun päätarkoitus on siis keskustella erityisesti sosiaalisten median valtaa ja vaikutuksia käsittelevistä asioista, sekä miten mm. yllämainittuja ongelmia voitaisiin ratkaista eri keinoin, kuten lainsäädännön ja regulaation avulla.
Itse uskon vahvasti, että sosiaaliset mediat eivät tule nauttimaan nykyisistä vapauksistaan esimerkiksi kymmenen vuoden päästä. On mielestäni kestämätöntä, että yksittäinen yritys voisi käytännössä heilauttaa halutessaan parhaiten maksavalle optimoimalla maksavaa tahoa koskevaa positiivista viestintää ja hidastaen negatiivisen julkisuuden leviämistä. USA:ssa suunnitellaan myös monopoliasemiin kohdistuvia vastatoimia pilkkomalla näitä digijättejä, mutta siitä en osaa sanoa vielä, että onko se hyvä vai huono asia niin kauan, kun kaukoidästä voi tulla yksi massiivinen operaattori valtaamaan markkinaa voimalla, joten suuret vastavoimat keskitettyinä saattaisivat tulla tarpeeseen. Samasta syystä pidän myös EU:ta välttämättömänä Suomelle, vaikken itse EU:sta ja liittovaltiokehityksestä pidäkään, mutta se onkin sitten jo toinen aihe. Sosiaaliset mediat ovat kuitenkin vaikuttavuudessaan päässeet jo niin suurelle tasolle ja olennaisiksi osiksi yhteiskuntien perusrakenteisiin, että jotain on tehtävä tai muuten yhteiskuntarauhan järkkyminen maailmalla ja Suomessa tulee olemaan kasvava trendi. Uskon, että vuosikymmenen tai kahden päästä voimme katsoa tätä aikaa ja ihmetellä, että miksei asioihin puututtu nopeammin, vaikka ongelmat olivat yleisessä tiedossa.
Miten sinä näet sosiaalisten medioiden vaikuttavat niin makro- kuin mikrotasalla? Koetko, että somet tarvitsevat regulaatiota ohjailemaan, jotta esim. valtionpäämiesten laajoja massoja tavoittavat viestintäkanavat eivät ole yksittäisten yritysten käsissä?
Ihmisten integroituminen digitaaliseen ulottuvuuteen viestinnässä on kuitenkin tuonut myös erilaisia varjopuolia esiin niin sosiaalisista medioista kuin ihmisistä itsestäänkin. Kaikkien taskuissa mukana kulkevat vertaisviestintäkanavat ovat nopeuttaneet tiedonkulkua äärettömästi. Nyt video esimerkiksi itsemurhan tehneestä tai autokolarissa kuolleesta henkilöstä saattaa saavuttaa tuhansia henkilöitä ennen kuin edes uhrin omaiset ovat saaneet tietää tapahtuneesta. Myös misinfromaatio leviää kovempaa kuin koskaan ja sosiaaliset mediat tarjoavat suojatun kuplan vain ihmisistä, jotka ajattelevat samalla tavalla ja toistavat samoja asioita tehden näistä ihmispiireistä vain omaa narratiiviaan kierrättäviä kaikukammioita ilman, että kukaan tulisi yhteisen mielipiteen harmoniaa häiritsemään erilaisella näkökulmalla. Kasvava osa väestöstä myös ilmoittaa lukevansa uutiset sosiaalisista medioista, ja toisin kuin somessa, perinteiset uutistoimijat sentään tekevät jonkinasteista faktantarkistusta ja käyvät läpi tiettyjä prosesseja julkaisukelpoisuudesta ennen kuin viesti leviää valtavirran puitavaksi.
Vaarallisimpia esimerkkejä näiden kaikukammioiden voimasta on mm. Facebookin mahdollistama Myanmarin rohingya-muslimeihin kohdistunut vihakampanja ja sitä seurannut kansanmurha. Pienemmässä kaavassa ongelma näkyy myös erilaisina yksilöihin kohdistuvina maalituskampanjoina, kuten muistamme Jyväskylässä päivän kestänyttä pakettiautolla liikkuvan pedofiilin etsintäoperaatiota, kunnes selvisi, että kyseessä on vain koulun viereisen rakennustyömaan työntekijä. Tietysti erilaisia aggressiivisia "talikko ja soihtu"-kampanjoita on kohdistunut myös henkilöihin kasvoilla ja nimillä, niin syyttömiin kuin syyllisiinkin.
Sosiaalisten medioiden algoritmit palkitsevat kärkkäästä sisällöstä, johon ihmiset tarttuvat, pumppaamalla sitä aina vain suuremmille yleisöille. Toisin sanoen mitä enemmän ihmiset reagoivat yksittäiseen postaukseen tykkäämällä, jakamalla tai kommentoimalla, sitä enemmän se päätyy isompien massojen uutisvirtoihin. Meidän kannaltamme valitettavasti ihmisillä on taipumus edistää viestin leviämistä, mikäli se herättää voimakkaita tunteita, yleensä vielä todennäköisemmin negatiivisia sellaisia, kuten pelko tai viha. Ei ole vaikeaa vetää yhtäläisyysmerkkejä aggressiivisemman poliittisen diskurssin ja sosiaalisten medioiden nousun kanssa. Eri yhteiskuntien kahtiajakautuneisuus alkaa olemaan huolestuttavalla tasolla ja sosiaalisen median mahdollistamalla nopealla viestinvälityksellä ja ihmisten kuplautumisella on siinä selkeästi oma merkittävä vaikutuksensa.
Kysymyksiä sosiaaliset mediat herättävät myös mielenterveyden saralla. Nuorten henkisen hyvinvoinnin heikkeneminen on kasvava ongelma ja ihmiset määrittävät omaa arvoaan kasvavissa määrin sosiaalisessa mediassa saatujen tykkäysten ja kommenttien pohjalta, sekä vertailevat omaa minäkuvaansa somessa nähtyihin kiiltokuvaversioihin toisista ihmisistä.
Suurvaltapolitiikkaa somesta ei voida myöskään poissulkea, sillä hallintojen ohjaama propaganda oikein tehtynä kulovalkean tavoin. Tieto on valtaa ja sillä voi saada todella paljon hyvää aikaan, mutta myös todella paljon pahaa. Eri hallinnot kautta aikain ovat ymmärtäneet, että tieto on valtaa ja tietovirtojen ohjaaminen on elintärkeää varsinkin sellaisille johtajille, joiden toimet eivät kestä päivänvaloa. Mielenkiintoista on nähdä miten suurvallat tulevat toimeen super-somejen kanssa, joita mm. Facebook, Google ja Tencent ovat. Viimeisin on imenyt sisäänsä kaiken viestinnästä ja maksamisesta aina julkisiin palveluihin, ja rahoittaa (jolloin myös ohjaa) tällä hetkellä myös länsimaissakin julkista narratiivia mm. elokuvien ja pelien tuotannossa. Mielenkiintoinen huomio, että kiinalainen Tencent on tällä hetkellä maailman suurin pelialan yritys, suurempi kuin esimerkiksi Sony tai Nintendo.
Ajatus ketjun avaamiselle tuli Donald Trumpia käsittelevästä ketjusta ja some-alustoja koskevasta lainsäädännön mahdollisesta tarpeesta. Sosiaaliset mediat ja niitä operoivat yritykset omaavat ennennäkemättömän suurta valtaa ja voivat ohjata ihmisten tietovirtoja salamannopeasti. Ketjun päätarkoitus on siis keskustella erityisesti sosiaalisten median valtaa ja vaikutuksia käsittelevistä asioista, sekä miten mm. yllämainittuja ongelmia voitaisiin ratkaista eri keinoin, kuten lainsäädännön ja regulaation avulla.
Itse uskon vahvasti, että sosiaaliset mediat eivät tule nauttimaan nykyisistä vapauksistaan esimerkiksi kymmenen vuoden päästä. On mielestäni kestämätöntä, että yksittäinen yritys voisi käytännössä heilauttaa halutessaan parhaiten maksavalle optimoimalla maksavaa tahoa koskevaa positiivista viestintää ja hidastaen negatiivisen julkisuuden leviämistä. USA:ssa suunnitellaan myös monopoliasemiin kohdistuvia vastatoimia pilkkomalla näitä digijättejä, mutta siitä en osaa sanoa vielä, että onko se hyvä vai huono asia niin kauan, kun kaukoidästä voi tulla yksi massiivinen operaattori valtaamaan markkinaa voimalla, joten suuret vastavoimat keskitettyinä saattaisivat tulla tarpeeseen. Samasta syystä pidän myös EU:ta välttämättömänä Suomelle, vaikken itse EU:sta ja liittovaltiokehityksestä pidäkään, mutta se onkin sitten jo toinen aihe. Sosiaaliset mediat ovat kuitenkin vaikuttavuudessaan päässeet jo niin suurelle tasolle ja olennaisiksi osiksi yhteiskuntien perusrakenteisiin, että jotain on tehtävä tai muuten yhteiskuntarauhan järkkyminen maailmalla ja Suomessa tulee olemaan kasvava trendi. Uskon, että vuosikymmenen tai kahden päästä voimme katsoa tätä aikaa ja ihmetellä, että miksei asioihin puututtu nopeammin, vaikka ongelmat olivat yleisessä tiedossa.
Miten sinä näet sosiaalisten medioiden vaikuttavat niin makro- kuin mikrotasalla? Koetko, että somet tarvitsevat regulaatiota ohjailemaan, jotta esim. valtionpäämiesten laajoja massoja tavoittavat viestintäkanavat eivät ole yksittäisten yritysten käsissä?