Mutta siis jos muutosta ei haluta ja edelleen tappelut saavat suosionosoituksia, on yleisön aivan turha tulla kritisoimaan mahdollisia loukkaantumisia. Vaikka kukaan ei kannata toisen tahallista vahingoittamista, on riski niihin tällaisessa myönteisessä ilmapiirissä suurempi kuin jos tappeluihin suhtauduttaisiin kielteisesti. Aivan kuten nähtiin tapaus Semir Ben-Amourissa
Tästä kaksinaamaisuudestahan on puhuttu: päähän kohdistuneet taklaukset ja aivotärähdykset olleet kartalla pitkään, samalla kuitenkin hyväksytään tappelut. Tappelut eivät ole vaarattomia, pitkässä juoksussa kupolin vastaanottamilla iskuilla voi olla arvaamattomia terveydellisiä seuraamuksia.
Mutta: 2000-luvun puolivälin tienoilla esiintynyt tappelija-kulttuuri on jokseenkin kadonnut. Nielikäinen ja Helenius eivät ota yhteen säännöllisesti, eikä VandenBusschen tai Brennanin tapasia kavereita nähdä sirklailemassa 5 min/peli. Viime syksyn Pelicans-Blues oli alustajana ja tää viimesin Jokerit-HIFK löi naulan arkkuun: käskyttämisiin ja kostoihin, pelin kulusta riippumattomiin tappeluihin ja päällekarkauksiin tullaan puuttumaan entistä kovemmin. Ainakin seuraavat viisi vuotta.
Tästäkin huolimatta, toisin kuin monissa muissa joukkuelajeissa tappeluiden katsotaan olevan osa lajikulttuuria jossakin muodossa. Täyskieltoa ei ole tulossa nytkään. Eihän esim. Jokelan ja Ridan katsottu syyllistyneen muuta kuin pelitapahtumista johtuvaan spontaaniin tappeluun, joka taitaa ihan sääntökirjankin mukaan olla PRK:n arvoinen. Tietyn ryminän, tunteen ja kuohahtelun katsotaan kuuluvan lajiin, tää on myönnetty pelaajien, valmentajien ja Vuorisen suulla. Ja kyllä, jääkiekko on poikkeuksellinen laji, ja siksi hieno sellainen.
Tappelut voittopuolisesti sytyttää katsomoa, jopa siellä minne Risto Dufva työntää kaljunsa. Varmasti paikkakuntakohtasia vivahteita löytyy. Kun katsomossa eletään tunteella, saattaa jotkut älyttömyydet, kuten SBA:n teko aluksi sytyttää: kaverille kans ja vahinko kiertämään. Tästä syystä en lähde jeesustelemaan tai tuomitsemaan katsomossa tuulettaneita kannattajia. Mutta 99% ihmisistä kyllä älyää lopettaa mölyämisen jos huomaa jonkun loukkaantuneen. Toki, ihmiset lähtevät katsomaan peliä monista eri näkökulmista. Itse haluan kaiken: taidon, vauhdin, syöttöketjut, ryminän, viisikkopuolustuksen, varman veskan, sopivan jännitteen joukkueiden välillä ja tappelun muutaman kerran kaudessa.
Ja ei nyt olla niin lapsellisia että verrataan vaikkapa Jokela vs Rita -nyhjäystä Ben-Amorin muilutukseen. Eroa kuin yöllä ja päivällä.