Samalla kun Ässät pelasi maanantaina Jyväskylässä elämästä ja kuolemasta hirveää selviytymistaistelua käyden, eräs Ässien varsin näkyvästi tällä palstalla kirjoitteleva fani/kannattaja (kumpi nyt sitten on kumpi?) kirjoitteli pitkiä sepustuksia tähän ketjuun.. siis pelin ollessa käynnissä ja lopputunnelmointien aikana.
Melkosta. :D Mietein kyllä kirjoitusta kirjoittaessani, että mahtaako joku tähän tarttua, mutten uskonut sen muuttuvan konkretiaksi. Olin väärässä. Onneksi et tiedä sitä, että runkkasinko viimeisen minuutin jännityshetkillä sohvatyynyjen väliin. Ja lohdutukseksi voin kertoa, että televisio löytyy tietokoneen vierestä, joten kirjoituksen luominen onnistui siinä matsin lomassa kun näpyttelyä saattoi harrastaa seesteisemmillä hetkillä.
Joo o, mielenkiintoisesti on tullut taas settiä sivukaupalla tänne sylttytehtaaseen. Kevät on jännittävää aikaa. Eniten tuossa peruukki- ja kasvomaalaussäätämisessä ottaa pannuun nimenomaan se hetkellisyys, miksei jengi vedä samalla lookilla ympäri vuoden? Oli oikein tai väärin -meininkiä, mutta ihmettelempä vain. Onhan se toki hienoa kun pleijareihin päästään ja sitä halutaan juhlistaa, mutta kyllä itse olin ainakin yhtä ylpeä Ässistä tämän kauden heikoimmilla hetkillä kuin nyt meidän pelatessa finaaleita. He ansaitsivat silloinkin minun kannatukseni. Toisaalta itselle hiipii taas tuttu apea tunne, joka tuli viimeisen jääkiekon maailmanmestaruuden aikoihin. Ja se tulee siitä kun nämä tietyt piirit alkavat suunnittelemaan mestaruusjuhlia, joiden ei tiedä jääkiekosta tyyliin edes välittävän. Siinä sitä tuntee takkinsa niin tyhjenevän kun on painanut useita vuosia laikka punasella asiansa parissa ja sitte kaverit tulee seuraavalla vaihteella takaa ohitte.
Edellisessäkään ei varmaan sinällään mitään väärää, jos ihmiset saavat asioista iloista mieltä. Kannatustoiminnan kannalta lähinnä vituttaa kun nämä tietyt piirit sitten laittavat taas yhdessätuumin kaiken rekvisiitan naftaliiniin ja todetaan että aletaan odottelemaan taas seuraavaa kevättä. Ja on ihan ok, että tää runkosarja on taas sitä tavallista harmaata skeidaa eikä silloin kuulu olla edes tunnelmaa, ei edes niitä lärpyttimiä kun se on kerran kevään juttu. Tällä tyylillä väistämättä tehdään tästä geehoilumaisesta olemisesta enemmän sääntö kuin poikkeus.
Se on mielestäni kuitenkin hyvä, että mielipiteitä esitetään joka suuntaan ja on tärkeää, että näistä asioista keskustellaan. Niin kuin aiemmin todettua, että muuten ei sitä kehitystäkään tapahdu. Tässäkin keskustelussa nähty, että porukkaa on sekä puolesta, että vastaan tuon sirkusrekvisiitan suhteen. Ei ole varmaan oikeaa tai väärää, mutta jokaisella voi silti olla oma mielipide, että onko tuo tyylikästä vai ei.
Ja vielä tästä mielensäpahoittamisesta, että tässä olisi tosiaan saanut mennä jo moneen kertaan junan alle, jos sitä olisi raskaammanlaisesti ruvennut asioita kokemaan. Rapatessa roiskuu ja on sitä tullut sopimattomuutta välillä varmasti täältäkin suunnasta, mutta näkisin kuitenkin että selkeesti suurimmilla prosenttiluvuilla on asiapitoinen sisältö, tai niin asiapitoista kun sitä nyt näillä mitättömillä lahjoilla voi saada aikaiseksi.
Lehmäpukujen ja chänttäämisen ei välttämättä tarvitse olla toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, mutta helposti tästä jää aina vähän vaikutelma, että se keskittyminen kannattamisessa menee siihen rekvisiittaan ja sitten ihmetellään täydessä Hartwallissa kun 100 sveitsiläistä ottaa FIN-SUI-ottelussa hallin haltuun. Eli hassutellaan edes puvuilla sitten kun hommasta ei muuten tahdo tulla oikein mitään.
Jälleen menen vielä kiellettyjen esimerkkien pariin ja eiliseen Mestareiden liigan otteluun. Luulisi sielläkin olevan ratkaisupelien täpinää ilmassa. Kuitenkaan yhtään eläinpukua ei näkynyt. Ihmiset pukeutuivat värikkäästi ja tyylikkäästi seuransa väreihin, niin kuin normaalistikin. Tai sitten oli pukeutumatta. Eikä maailmani olisi kaatunut, jos siellä jotain pelleperuukkeja olisi ollut, mutta mielestäni eilinen visuaalisuus näytti tyylikkäältä. Siitä huolimatta tunnelma oli siellä lähes kiitettävän puolella. Tuon pauhun rinnalla kun aletaan hehkuttamaan lärpytintaputtamista ylivoimalla, niin tulee voimaton olo. Eikä se homma hiipunut, vaikka vastustaja paukautti 0-1 taululle. On tietysti väärin taas verrata Saksalaista jalkapalloa Suomalaiseen jääkiekkoon, mutta kyllä sitä helvettivie jäi vain hieno fiilis eilisen ottelun jäljiltä ja kun muisti miten tärkeässä osassa kokonaispaletin kannalta on ottelun tunnelma, puhumattakaan millaisen lopun itse ottelu sai. Täydellistä. Ei sinällään liity itse otsikon aiheeseen, mutta varmasti moni muukin jakoi tämän hienon elämyksen eiliseltä.