Ja nyt kun tässäkin ketjussa on sivuttu sitä että onko sillä väliä miten sitä ääntä tuotetaan, kunhan tuotetaan, niin ymmärrän kyllä monen kannattajan vastareaktion tuollaisille läpsyttimille sun muille maksetuille peruukkipäisille huudattajille. Olen itse täysin samaa mieltä - ne eivät vaan toimi.
Pitää koittaa ymmärtää, että tässä touhussa on kyse yksittäisiä otteluita, kausia tai kannattajaryhmiä isommasta asiasta. Tässä on kyse kannattajakulttuurin juurruttamisesta, ensin paikallisella, sitten valtakunnallisella tasolla. Väittäisin, että suurimmalle osalle katsojista ottelutapahtuman tunnelmalla on väliä. Empiirinen tutkimuskin sen osoittaa, viime torstaisen Lukko-Jokerit -ottelun jälkimainingeissa on saanut monta kertaa kuulla kuinka ottelu sinänsä oli helvetin hieno ja historiallinen, mutta erityisesti se Äijänsuon uskomaton tunnelma teki siitä ottelusta ikimuistoisen. Hyvä tunnelma vetää ihmisiä katsomoon pois television ääreltä, se on ihan vissi juttu.
Tuollaiset keinotekoiset jutut saattavat auttaa tilapäisesti (tosin omasta mielestäni eivät toimi edes tilapäisesti hyvin), mutta pitkässä juoksussa niistä ei ole yhtään mitään hyötyä. Mitä sitten, kun siihen tiistain SaiPa-matsiin (jälleen kerran, sori SaiPa-kannattajat) ei olekaan jaettu sitä läpsytintä tai palkattu sitä peruukkipäätä tsemppaamaan?
Tämän keskieurooppalaistyylisen ja ns. perinteisen tyylin paremmuudesta on käyty niin paljon vääntöjä etten jaksa siihen enää suuremmin paneutua, mutta onhan tämän puolestapuhumani tyylin edut nyt mm. espoolais-, lahtelais-, turkulais-, helsinkiläis-, raumalais- ja lappeenrantalaiskannattajien osalta viime kausien aikana todistettu vastustamattomalla tavalla.
e. Kaulasuoja, myönnetään, oli vähän turha skenepistemäinen heitto minulta.