Kinghän kertoi noin pari kuukautta takaperin haastattelussa, että on jo kirjoittanut uutta materiaalia levylle siltä varalta ettei Jeff enää pystyisi tekemään paluuta. Samaisen haastattelun yhteydessä King totesi ettei hänellä olisi mitään sitä vastaan, että Gary Holt ottaisi Jeffin paikan pysyvästi, jos tämä ei enää palaisi. Tietenkin kuolema on aivan eri asia kuin se, ettei Jeff olisi pystynyt tekemään paluuta kätensä takia, mutta kyllähän tuosta voi helposti sen käsityksen saada, että Slayeriltä uuttakin musiikkia vielä kuultaisiin - ja hyvä niin. Itse kun olen pitänyt myös uusimmistakin levyistä vaikka eivät ne nyt välttämättä mitään klassikkoja olekaan olleet.
Ainahan sitä voi elätellä siitäkin toiveita, että Jeffilläkin olisi valmiita biisejä tehtynä pöytälaatikossa ja näitäkin saataisiin kuulla vielä tulevaisuudessa. Sen voin kuitenkin jo varmuudella sanoa, että tulen ostamaan uuden levyn ja menemään keikoillekin tulevaisuudessa, jos vain päättävät bändinä jatkaa. Sen verran hienosta yhtyeestä puhutaan.
E: Tässä vielä linkki blabbermouth.net-sivuille juttuun, jossa on ko. haastattelu mukana jutun lopussa.
Rummuissa toki jo kolmannen kerran bändiin liittynyt ja muutaman kovalla Slayer-levyllä mukana ollut Paul Bostaph, mutta eihän hänkään Lombardoa korvaa. Bostaphilta kuitenkin löytyy kokemusta niin Testamentin kuin Exoduksenkin riveistä, joten alan kokeneita konkareita ehdottomasti.
Ja lisäksi Bostaph soittaa Forbiddenin Forbidden Evil - debyytillä, joka on melkein yhtä kova meriitti kuin hattutemppu '95 MM-finaalissa. Omissa papereissani Bostaph on Slayerin rummuissa joka tapauksessa ihan ok, koska Divine Intervention.
Tosin Lombardon Show No Mercy, Hell Awaits, Reign in Blood - suora voittaa jo Peltosenkin setin.
Mites on, putoaako Slayerin uusi When The Stillnes Comes jatkoajan Slayerin seuraajille?
Reign in Blood, se kuuluisa Rain in Blood. Se on kuitenkin se klassikko ja jo sen perusteella kehtaa vääntäytyä keikalle, koska soittavat kuitenkin RIB:tä. Vai voisiko olla kuitenkin niin, ettei olekaan? Tiedän mistä puhun koska olen kuunnellut tuota levyä. Mielestäni se on roskaa alusta loppuun. En saa siitä kiinni, lähinnä pelkkää trashia sen itsensä vuoksi, sellaista "nyt on rankkaa menoa", mutta kappaleet onnettomia omaan korvaan. Tämä erityisesti vertailussa moneen muuhun vaikka nyt siihen Master of Puppetsiin jos jokin pitää mainita kun ilmestyivät samoihin aikoihinkin.
En ymmärrä Slayeriä tosin en ymmärrä esim. koko Big Four -vouhotustakaan.. paitsi markkinanäkökulmasta.
Jos et ole sitä aikanaan kuullut, niin se voi kuullostaa vanhentuneelta. Se oli aikansa kovin levy ja sellaista ei ollut sitä ennen julkaistu. Se innoitti monia seuraajia kuten death- ja black metalpiirejä.
Sama koskee "Big Four-vouhotusta". Jos et ollut silloin kokemassa sitä, niin et voi tajuta kuinka suuria olivat nuo neljä bändiä omassa genressään aikanaan. Big Four voi olla nykyään nostalgiavouhotusta markkinointimielessä, mutta ennen ei se sitä ollut.
Niin, vähän tällaista itsekin luulen. Toki nuo ovat tuttuja sinänsä (Metallica ja Megadeth oikein tuttuja, Anthraxilta yksi hyvä veto kuultuna jollain kokoelmalla) mutta tuo nostalgianoste on varmasti valtava tuossa. Reign in Bloodia kuuntelin joku vajaa 10v. sitten. Monesti kyllä eri tuotannoista omat suosikit on valtavirrasta eriäviä että pakko tuolle on varaus jättää.
Slayer on ainoa noista neljästä bändistä joka on kulkenut omaa polkuaan eikä ole poikennut mihinkään Load tai Cryptic Writings tyyliseen valtavirta rokkiin.
No kuuntele Anthraxiltä Spreading the Disease, Among the Living ja Stormtroopers of Deathiltä Speak English or Die (Scott Ianin sivuprojekti). Mieti samalla kun kuuntelet Big Fourin levyjä 80-luvulta, niin mitä "kova metalli" oli niitä ennen. Se oli bändejä kuten Motley Crue, Dokken, Ratt, Iron Maiden, Judas Priest jne. Charlie Benante oli mielestäni aikanaan ainoa rumpali joka veti vertoja Dave Lombardolle.
Kreator on pari kolme vuotta nuorempi kuin Big Four bändit (Megadethiä lukuunottamatta), Exodus on Big Fourin viides jäsen, Dark Angel ei ollut erityisen nopea tai raskas ennen Hoglanin bändiin liittymistä. Mutta joo ei toki tyhjästä ilmestyneet. Olisit vielä kaikki hc-punk ja perus punk bändit maininnut.No jaa. Eihän nyt sentään näin tyhjästä Big 4:kään pullahtanut.
Euroopan Mercyful Fate - Venom - Sodom - Raven - Accept (Breakerista alkaen) - Kreator - Destructor näyttivät hyvinkin suuntaa noille Kalifornian bilehepuille jotka etsivät hieman rankempaa suuntaa ja ennen isojakin siellä lahdella heiluivat mm. Overkill, Exodus ja olisiko Dark Angelin demotkin olleet jo aika varhaiseen liikkeellä, en muista tarkkaan. Niin ja tietty Kanada eli Voivod ja Exciter.
Olenko minä jotenkin outo kun tykkään Christ Illusionista ja World Painted Bloodista? Täällä kun tuntuu porukka olevan sitä mieltä että ovat huonoja.
Trash (laadukas sellainen) on merkinnyt lähinnä Alice Cooperin pop trash -levyjä ja vanhoja suosikkeja Metallican 80-lukua Puppetsiin asti ja tietenkin Panteraa, jota pidän itse tämän osaston kulmakivenä. Lajiniilot voi sitten eritellä noita tarkemminkin.
Kreator on pari kolme vuotta nuorempi kuin Big Four bändit (Megadethiä lukuunottamatta)
Tormentor nimellä julkaistu "End of the World"-demo on tietenkin soundeiltaan mitä on, mutta noista biiseistä löytyy joitain aihioita, jotka kai sommiteltiin jo 1982 ja päätyivät sitten Kreatorin debyytillekin (Cry War, Tormentor).
Kreator on pari kolme vuotta nuorempi kuin Big Four bändit (Megadethiä lukuunottamatta), Exodus on Big Fourin viides jäsen, Dark Angel ei ollut erityisen nopea tai raskas ennen Hoglanin bändiin liittymistä.
Mutta joo ei toki tyhjästä ilmestyneet. Olisit vielä kaikki hc-punk ja perus punk bändit maininnut.
Noh sanotaan niin että vedän pitkälti muistikuvilla, jotka perustuvat lukemaani kirjallisuuteen kys. olevasta musiikkityylistä. Eli mielikuvapohjalta vetelin argumenttejani ja ne olivat ilmeisesti väärässä. Mikäli olen väärässä niin voin myöntää sen, häpeähän on lähinnä minulla.Anthraxkin oli demoillaan (sooloskittaa lukuunottamatta) vielä 82-83 lähinnä Iron Maiden-vaikutteinen nwobhm-pumppu ja tiukensi ilmaisuaan vasta Fistfulille tultaessa joka ilmestyi -84. Dark Angelin tyylinäyte 83-demolta: Dark Angel - Metalhead (Shellshock Demo) - YouTube
LA:n skene oli laaja ja sitä ruokki alkuun eurooppalainen virta. Isoista tuli isoja suosion myötä ja jalkoihin jäi aikamoinen kasa hyvin samankaltaisia orkestereita, joita harva enää muistaa, mutta joilla oli merkitystä sen ilmapiirin ja tyylitajun kehittymisessä.
Itsehän housuilles kuset.
