Pavlikovsky
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Jeps, World Painted Bloodin hengessä tässä paukutellaan. Odotin paljon pahempaa lopputulosta ennakkopätkien perusteella, mutta toisaalta ei tämä mikään jymy-yllätyskään ole. Lähes kaikki biisit ovat Kingin väsäämiä ja koko levyä vaivaa vähän sellainen tasapaksuisuus. Jotain vielä sykähdyttävämpää jotenkin odottaisi tämän yhtyeen kohdalla, mutta kaikki lienee Slayerin kohdalla annettu thrashin laariin. Noh, kyllähän maailmaan meteliä mahtuu ja tuleehan tätä varmasti kuunneltua ja Slayer ehkäpä livenä tsekattua, mutta suuruuden ajat ovat hyvin hyvin kaukana. Hannemanin kunniaksi Piano Wire on jotain erilaista tällä levyllä. Hannemanin poissaolo kuuluu, mutta toisaalta Holt on tekijämies kepin varressa, joten paikkaaja on taattua tehtaan laatua. Bostaph jyskyttää tyylillään jämerästi, mutta kyllä mä Lombardoa lätsä väärinpäin kaipailen sinne patteriston taakse svengillään. Tomppa Arayan ulkoinen olemus on maskuliinisempi ja uskottavampi kuin aiemmin, mutta ei sitä laulussa kuule. Äkäinen Araya taas on studiossa ollut, joten siitä plussaa, sillä se välittyy kuulijalle.
Christ Illusionista lähtien suuntaus on ollut laskusuhdanteinen tämän yhtyeen kohdalla varsinkin levyjen kohdalla, mutta livenähän tämä nykyinen rosteri edelleen vetää pakollisen hittipotpurin silloin, kun se on pakko esittää. Se on jo asia erikseen, että onko sillä enää varsinaisen Slayerin kanssa mitään tekemistä.
Christ Illusionista lähtien suuntaus on ollut laskusuhdanteinen tämän yhtyeen kohdalla varsinkin levyjen kohdalla, mutta livenähän tämä nykyinen rosteri edelleen vetää pakollisen hittipotpurin silloin, kun se on pakko esittää. Se on jo asia erikseen, että onko sillä enää varsinaisen Slayerin kanssa mitään tekemistä.