Jos tähän lähdetään, niin samaan syssyyn pitäisi kieltää myös puolueen puheenjohtajan vaihtaminen kesken hallituskauden. Vaikka sinisiä on helppoa ja hauskaa lyödä, niin kyllä puolueen vallan siirtyminen Soinilta Halla-aholle oli ymmärrettävin mahdollinen syy vaihtaa ryhmää ja ihan samalla sekin olisi ollut ongelma kuluttajansuojan kannalta, että Soinilaisia äänestämällä olisi ääni mennyt Halla-aholaisille.
Ei sinänsä mahdoton ajatus kun huomioi, että poliittisessa lähihistoriassa on ollut pahempiakin asioita kuin se, että puolueen puheenjohtaja vaihtuu puoluekokouksen demokraattisen päätöksen myötä. Poliittinen kuluttajansuoja on heikoilla erityisen paljon silloin, kun johtotehtäviin valittu henkilö häipyy kesken kaiken omaehtoisesti ja joku muu tulee puskista tilalle. Pidän esimerkiksi Jyrki Kataisen toimintaa edelleen erittäin häikäilemättömänä oman edun tavoitteluna, kun hän lähti kesken eduskuntakauden pääministerin tehtävistä komissaariksi.
Yksittäiset ministerivaihdokset syystä tai toisesta ovat ymmärrettäviä, mutta jos/kun Suomessa on pitkälti siirrytty puheenjohtajakeskeisiin eduskuntavaaleihin joissa luodaan gallupista toiseen asetelmaa siitä, kenestä tulee pääministeri vaalien jälkeen ja kenen johdolla seuraavan hallituksen suuntaviivat asetetaan, niin Kataiselta oli varsin törkeää hypätä rotan lailla uppoavasta laivasta. Väkisin ei kenenkään tietysti tarvitse mitään hommaa tehdä, ei edes pääministerin hommaa, mutta silloin pitäisi järjestää uudet vaalit ja antaa kansan päättää, onko pääministeripuolueen uudella puheenjohtajalla riittävä mandaatti tehtäviinsä.
Kepu on tietysti tässä asiassa kaksinkertaisesti pahempi koska kepu pettää aina: Vanhanen tuli pääministeriksi Jäätteenmäen jouduttua eroamaan. Tuolloin olisivat olleet paikallaan uudet vaalit, koska Jäätteenmäki joutui eroamaan ja jäi kiinni kusetuksesta (muissa länsimaissa hallituksen ero olisi ollut selviö). Myöhemmin sitten Vanhanen häipyi pääministerin tontilta ennen aikojaan (jolloin olisi myös ollut paikallaan järjestää uudet vaalit).
PS/Siniset-jupakasta sopii kuitenkin muistaa sekin, että samat "halla-aholaiset" olivat olleet aiemmin jäseniä siinä missä muutkin ja myös PS:n luottamus- ja johtotehtävissä ennen kuin Halla-aho valittiin. Ei Perussuomalaisiin mitenkään äkisti soluttautunut iso ryhmä halla-aholaisia, he olivat olleet siellä alusta asti ja siihen asti myös täysin Soinin julkisesti hyväksymiä ja tukemia. Eli äänestäjän kannalta kuluttajansuojaongelma ei ollut siinä, että PS:n sisällä oli "lauma halla-aholaisia" - se oli kaikkien tiedossa ennen vaalejakin - vaan siinä, että kun ei Soinille kelvannut puoluejäsenten valitsema puheenjohtaja oman suosikin sijasta, niin soinilaiset repäisivät puolueen kahtia saadakseen ahneesti pidettyä itsellään ministeripaikat. Toki kuluttajansuoja toimii hieman jälkijättöisesti eli Sinisten kannatus on 1% luokkaa ja poliittiset urat ovat monella päätöksessä.
Oli miten oli, niin loikkaukset ja jopa kolmoisloikkaukset eivät mitenkään lisää kenenkään luottamusta politiikkaan ja poliitikkoihin. Poliitikothan ovat yksi Suomen epäluotetuimpia ihmisryhmiä kansalaisten silmissä, jopa autokauppiailla ja vakuutusmyyjillä on reilusti isompi luotettavuus. Tätäkin voisi joskus miettiä, että miksi näin on ja miksi asioistamme päättävät ihmiset ovat niitä, joihin juuri kukaan ei luota ollenkaan.
