Tilannehan pitäisi olla nyt
@JypFabu se että kaikki rekryt oleellisilla paikoilla on Jukka Seppäsen siunaamia. Näin ollen enää ei ole ainuttakaan tekosyytä että tämä Seppäsen strategia ei toimisi.
Kuinka kauan tälle nyt mielestäsi on hyvä antaa aikaa? Ihan vilpittömästi kysyn.
Ja varmaan sovitaan että syksyllä et yhdestäkään pelillisestä asiasta syytä enää Rautakorven aikaa?
Jos tämä tästä ihan kauttaaltaan suunta seurassa nyt kääntyy niin lupaan todella nöyrästi sanoa olleeni väärässä.
Ja minä todella toivon että joudun sen toteamaan.
Huomaan viestissäsi järkeä. Rekryt nimenomaan pitää tehdä suhteessa päämäärään, ei nimiin. Oleellista on löytää se toimivin mahdollinen paketti, eli kokonaisuus.
Ymmärrän kyllä, että kommenteistani on voinut sada käsityksen jostakin Rautakorpi vastaisuudesta, mutta kyse ei ole ihan siitä. Enemmänkin siitä, että koheesio tekemiseen ei hänen avullaan syntynyt. Kuten kirjasin, ei yksi ukko tuo mitään viisastenkiveä mukanaan ja muuta kaikkea paremmaksi, lapsellista haaveilua moinen on mielestäni, mutta en kohdista tätä kehenkään täällä, vaan yleisesti. Tämä on usein vaarana, jos yhteisö, johon meriittimies tulee, on neuvottomana sormi suussa ihmetellen suuntaansa.
Vuosien varrella vissiin aika monesti olen laitellut ritillaa siitä, mitä menestyvä organisaatio tarvitsee ja se on yksituumaisuus, yhteinen näkemys ja päämäärä. Nimille rekryssä tulee merkitys vasta tämän jälkeen.
En myöskään halua korostaa Rautakorpea konttaamisen syypääksi, hän oli siinä vain jatkumo konttaamiselle. Isompi ruksi on ollut organisaation sisäinen ristiveto päämääristä ja keinoista niitä tavoittaa. Tuon vuoksi itse katson, että on olemassa viimein oikea lähtökohta, haetaan ne joiden kanssa näkemys osuu yksiin, mieluummin kun meritoituneita egotrippailijoita omine pinttymineen. Esim. mikä toimii jossain, ei ole tae, että toimii kaikkialla. Siksi se organisaation oma analyysi on niin merkittävä kaikilla tasoilla, se peruskallio, jolle rakentaa.
Semmoista aika kaaviota on kaiketi aika turha ryhtyä luettelemaan, koska ajan antaminen on varsin persoona kohtainen rasti. Mun on kuitenkin vaikea kuvitella, että suit sait oltaisiin menestyksen harjalla menossa, joten josko sen ajan antamisen voisi peilata sen kautta mitä pelissä rakenteellisesti näkee, onko pelitapa riittävä, onko se koko joukkueelle, eikä roikuta missään kärki ratkoo unelmassa jne.
Jos tila ja tola organisaation läpäisevästi on kohdillaan, ihan jälkeä voi tulla kohtuullisen pikaisestikin, tärkeintä on löytää onko ne eväät siellä olemassa. Tulevaan kauteenkin voi huoletta katsoa, että pelaajiston taito kyllä riittää liigaan ja olevan nimilistankin puitteissa, eli isoin ja merkittävin palikka pelillisesti on se pelitapa, jolla joukkue operoi.
Joku ei tietenkään tällaista näe tai osaa katseeseen kaivaa ja heille aika saattaa olla varsin lyhyt, täällä näkyvin merkein jopa ajaton, se vaan on vissiin luonnollista ja sellaisena hyväksyttävä. Itse olen enämpi pitkään makustelevaa tyyppiä, vähän kuin viinin maistelija, jolla kestää aikansa selvittää kaikkien aromien sinfonia.
Sen voin jo luvata, että Rautakorven aikaa en tule syksyllä manaamaan kertaakaan, jos jotakin joudun manaamaan, se lienee koko konttaamisen aika identiteetin hukkaamisineen. Tietenkin toivon, että uudet idut siellä tunkee esiin ja pelillinen painajainen viimein loppuu.