Pitää näissä aina muistaa, että ainoastaan siinä vaiheessa omistetun osakkeen hinnalla on merkitystä, kun se myydään. Siinä vaiheessa jos näin tapahtuu, on syitä pohtia mikä meni vikaan ja miksi strategia petti. Noin muuten jostain muutamankaan kymmenen prosentin laskusta ei kannata huolestua, jos yrityksessä ei ole tapahtunut mitään negatiivista. Kurssit elävät välillä omaa elämäänsä ja on hyvä ymmärtää, että kurssin hinta = sijoittajien usko yritykseen. Kun usko horjuu, joku myy ja kurssi laskee - ja toisinpäin.
Periaatteessa näin. Mutta toisaalta ei aina. Jos sijoitus pääsee laskemaan noin paljon, niin silloin on yleensä mennyt jotain pieleen. Joko maksettu hinta on ollut osakkeen arvoon nähden liian suuri, oma näkemys osakkeesta on ollut väärä tai sitten markkinoille on tapahtunut jotain poikkeavaa, eikä tähän ole ajoissa reagoitu.
Seppo Saarion teesi on, että tappio pitäisi tunnustaa nopeasti, ja peli viheltää poikki, jos oma sijoitus on 10% tappiolla. Tämä siksi, että on hyvin todennäköistä, että lasku jatkuu aina vaan. Kyytiin voi sitten hypätä uusiksi, jos pohja tuntuu löytyneen. Pitää aina muistaa, että 50% tappion kuittaaminen vaatii jo 100% nousua.
Vaikka Saariolla on tuossa ihan hyviä pointteja, niin en itse noudata tuota ohjetta mitenkään orjallisesti. Tälläkin hetkellä salkussa on esimerkiksi yksi 40% tappiolla oleva osake, mutta onneksi pienellä panoksella. Tuollaisessa biolääketieteen yhtiössä heilunta on valtavaa, ja olen aiemminkin tuota omistanut. Silloin käytiin lähes 30% pakkasella, mutta myytiin yli 200% voitolla. Saarion oppia soveltamalla olisi tuo jäänyt saamatta. Panos on tälläkin kertaa niin pieni, että vaikka tuo painuisi nolliin, ei sillä ole merkitystä salkun kannalta.