Viime viikkojen siivous-operaatioiden kirvoittamana päätin avata tänne ketjun tästäkin aiheesta. Voi olla, että tätäkin, ah niin mukavaa puuhaa ollaan sivuttu useammassakin ketjussa, mutta ainakaan omaa ketjua en tälle puuhastelulle löytänyt.
Asiaan, eli vaihdoin tässä taannoin asuntoa ja muuttoaikataulu oli tietysti mahdollisimman kireä. Kaikesta huolimatta jynssäsin vanhan kämpän, niin hyvin kuin se siihen aikatauluun oli mahdollista. Uuden asuntoni ex-asukkaat eivät olleet jakaneet samankaltaista ajatusmaailmaa kanssani. Näin ollen, luoja tietää kuinka monta pesuainepulloa, rättiä ja siivoustuntia myöhemmin asunto alkaa vihdoin olemaan asumiskelpoinen. Eli olen viime viikkoina tutustunut hyvin perusteellisesti siivoamisen abc:hen. Lika on ollut vielä paikoitellen sitä laatua, että sen irroittamiseen olisi tarvittu koko tv-shopin siivous kavalkadi.
Itse olen kaukana "supersiististä" ihmistyypistä, mutta en silti halua elää paskan keskellä. Siksipä sanalla sanoen %&uttaa muuttaa saastaiseen kämppään, kun on juuri siivonnut vanhan suurella vaivalla. Tuskin kukaan "muuttosiivoukselta" mitään suuria odottaakaan, mutta jotain voisi silti yrittää tehdä. Ellei muuta niin, suihkuttaa hieman pesuainetta lattialle, jotta voisi mainosmaisesti todeta: "täällähän tuoksuukin ihan puhtaalle"
Itse olen peruslaiska siivoamaan, mutta kun tietty raja ylittyy, niin alkaa tapahtua. Itse siivoaminen ei olekaan kovin vastenmielistä puuhaa, mutta tavaroiden siirtely käy hermoille, varsinkin jos asuu pienessä kämpässä, joka on täynnä tavaraa. Siivoaminen kuitenkin palkitsee lopulta, koska työn jälki on helposti nähtävissä tai sieraimin aistittavissa.
Olen vuosien varrella tavannut "himo-siivoajia" ja niitä jotka eivät kyseistä hommaa harrasta ollenkaan. "himo-siivoojien" asunnot eivät yksinkertaisesti likaannu, koska rätti on melkein aina kädessä. Kunnioitan kyseisten ihmisten sitkeyttä, mutta en täysin ymmärrä. Näiden "siivoamattomien" asunnossa ei mielellään halua sitä tuoppia tassuunsa, joka on viimeksi pesty vuonna 99. Halveksin heidän välinpitämättömyyttään, mutta en silti juokse kauhuissani rappuun. Paljon on myös puhuttu erilaisten allergioiden yleistymisestä. Mutu-tuntumalta voisi kuvitella, että "yli-siisteys" ei näitä ainakaan vähennä. Onko vastustuskykyä, ellei koskaan altistu taudinaiheuttajille, bakteereille tms. ? Tietysti asiaan voi vaikuttaa ziljoona eri tekijää, joten en lähde niitä sen enempää arvailemaan.
Kysymys kuuluu: Mitä ajattelet siivoamisesta? Onko se välttämätön paha, vai mukavaa puuhastelua silloin tällöin? Kuulutko "siisteihin", "siivottomiin" vai sille välille?
Vielä lopuksi se, että en voi ymmärtää ihmisiä, jotka siivoavat krapulassa. Ei onnistuisi minulta ilman parabellumin piippua...
Asiaan, eli vaihdoin tässä taannoin asuntoa ja muuttoaikataulu oli tietysti mahdollisimman kireä. Kaikesta huolimatta jynssäsin vanhan kämpän, niin hyvin kuin se siihen aikatauluun oli mahdollista. Uuden asuntoni ex-asukkaat eivät olleet jakaneet samankaltaista ajatusmaailmaa kanssani. Näin ollen, luoja tietää kuinka monta pesuainepulloa, rättiä ja siivoustuntia myöhemmin asunto alkaa vihdoin olemaan asumiskelpoinen. Eli olen viime viikkoina tutustunut hyvin perusteellisesti siivoamisen abc:hen. Lika on ollut vielä paikoitellen sitä laatua, että sen irroittamiseen olisi tarvittu koko tv-shopin siivous kavalkadi.
Itse olen kaukana "supersiististä" ihmistyypistä, mutta en silti halua elää paskan keskellä. Siksipä sanalla sanoen %&uttaa muuttaa saastaiseen kämppään, kun on juuri siivonnut vanhan suurella vaivalla. Tuskin kukaan "muuttosiivoukselta" mitään suuria odottaakaan, mutta jotain voisi silti yrittää tehdä. Ellei muuta niin, suihkuttaa hieman pesuainetta lattialle, jotta voisi mainosmaisesti todeta: "täällähän tuoksuukin ihan puhtaalle"
Itse olen peruslaiska siivoamaan, mutta kun tietty raja ylittyy, niin alkaa tapahtua. Itse siivoaminen ei olekaan kovin vastenmielistä puuhaa, mutta tavaroiden siirtely käy hermoille, varsinkin jos asuu pienessä kämpässä, joka on täynnä tavaraa. Siivoaminen kuitenkin palkitsee lopulta, koska työn jälki on helposti nähtävissä tai sieraimin aistittavissa.
Olen vuosien varrella tavannut "himo-siivoajia" ja niitä jotka eivät kyseistä hommaa harrasta ollenkaan. "himo-siivoojien" asunnot eivät yksinkertaisesti likaannu, koska rätti on melkein aina kädessä. Kunnioitan kyseisten ihmisten sitkeyttä, mutta en täysin ymmärrä. Näiden "siivoamattomien" asunnossa ei mielellään halua sitä tuoppia tassuunsa, joka on viimeksi pesty vuonna 99. Halveksin heidän välinpitämättömyyttään, mutta en silti juokse kauhuissani rappuun. Paljon on myös puhuttu erilaisten allergioiden yleistymisestä. Mutu-tuntumalta voisi kuvitella, että "yli-siisteys" ei näitä ainakaan vähennä. Onko vastustuskykyä, ellei koskaan altistu taudinaiheuttajille, bakteereille tms. ? Tietysti asiaan voi vaikuttaa ziljoona eri tekijää, joten en lähde niitä sen enempää arvailemaan.
Kysymys kuuluu: Mitä ajattelet siivoamisesta? Onko se välttämätön paha, vai mukavaa puuhastelua silloin tällöin? Kuulutko "siisteihin", "siivottomiin" vai sille välille?
Vielä lopuksi se, että en voi ymmärtää ihmisiä, jotka siivoavat krapulassa. Ei onnistuisi minulta ilman parabellumin piippua...