Verkkolehden uusimmat jutut
-
Pikkuleijonien maalivahtivalmentaja Tommi Satosaarella on kokemusta eksoottisesta kiekkomaasta − "Paikallinen sheikki syttyi siitä ja tarjosi sopimusta"Lue lisää »
-
Eisbären Berlin voitti kymmenennen Saksan mestaruutensa, Augsburger Panther säilyi jälleen sarjassaLue lisää »
-
Minäkin vihaan Vegas Golden Knightsia – NHL:n palkkakattosäännöt ovat suuri vitsiLue lisää »
-
Tappara kaipasi sankaria, ja Anton Levtchi vastasi huutoonLue lisää »
-
Anton Levtchi on toinen kaksi hattutemppua pudotuspelikevään aikana tehnyt pelaaja − edellisestä kerrasta 47 vuottaLue lisää »
-
Joona Saarelainen jännitti maalivahdin nollapeliä rangaistusaitiossa, mutta ei peliä johtoasemassaLue lisää »
Siitä on tänään tasan...
- Viestiketjun aloittaja Mr. Walker
- Alkaa
- 461 675
- 4 720
27.6.2001 eli tasan 20 vuotta sitten on meikämannelle näköjään myönnetty kirjoitusoikedet Jatkoajan keskustelupalstalle. Tilastoissa näkyy olevan reilut 13 000 viestiä. Niin se aika rientää!
Viime vuosina en ole kovin aktiivisesti enää kirjoitellut, mutta seuraan palstaa yhä säännöllisesti.
Viime vuosina en ole kovin aktiivisesti enää kirjoitellut, mutta seuraan palstaa yhä säännöllisesti.
Espoon Siniset
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Two Degrees of Mike Sillinger
Diana Frances Spencer, tuleva Walesin prinsessa, syntyi 60 vuotta sitten.
Gostisbehere
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Philadelphia City of Brotherly Love
365 päivää kun viimeksi poltin tupakan.
Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Onnea. Minulla tulee näköjään syksymmällä täyteen 6000 peräkkäistä sätkätöntä päivää.
Gostisbehere
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Philadelphia City of Brotherly Love
Respect.. yllättävän kivuttomasti mennyt tämä vuosi. Kertaakaan en ole käynyt baarissa/terassilla niin ei oikein osaa sanoa että tuleeko siellä vielä houkutuksia
Kateellinen olen teille kummallekin. Itse yrittänyt monet kerrat, mutta aina se on kaatunut ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin. Reilut 30 vuotta tässä on tullut poltettua, ehkä se lopettaminen vielä joku päivä onnistuu.
105 vuotta sitten alkoi Sommen taistelu Britannian ja Saksan keisarikunnan välillä .
Somalia itsenäistyi 61 vuotta sitten, kun Brittiläinen Somalimaa ja Italian Somalimaa yhdistyivät.
Siitä tulee kuluneeksi tänään 59 vuotta, kun Burundi ja Ruanda itsenäistyivät Belgiasta.
Varsovan liitto lakkautettiin 30 vuotta sitten.
20 vuotta sitten Kauhajoesta tuli kaupunki.
Somalia itsenäistyi 61 vuotta sitten, kun Brittiläinen Somalimaa ja Italian Somalimaa yhdistyivät.
Siitä tulee kuluneeksi tänään 59 vuotta, kun Burundi ja Ruanda itsenäistyivät Belgiasta.
Varsovan liitto lakkautettiin 30 vuotta sitten.
20 vuotta sitten Kauhajoesta tuli kaupunki.
Vermont kielsi ensimmäisenä Yhdysvaltain osavaltiona orjuuden 244 vuotta sitten.
156 vuotta sitten perustettiin Pelastusarmeija Lontoossa.
Siitä tulee tänään kuluneeksi 140 vuotta, kun Charles J. Guiteau ampui Yhdysvaltain silloista presidenttiä James Garfieldiä, joka kuoli 19. syyskuuta 1881 luodin aiheuttamaan infektioon.
Ernest Hemingway teki itsemurhan 60 vuotta sitten.
Metallica esiintyi Ruisrockissa 22 vuotta sitten.
21 vuotta sitten avattiin Juutinrauman silta.
156 vuotta sitten perustettiin Pelastusarmeija Lontoossa.
Siitä tulee tänään kuluneeksi 140 vuotta, kun Charles J. Guiteau ampui Yhdysvaltain silloista presidenttiä James Garfieldiä, joka kuoli 19. syyskuuta 1881 luodin aiheuttamaan infektioon.
Ernest Hemingway teki itsemurhan 60 vuotta sitten.
Metallica esiintyi Ruisrockissa 22 vuotta sitten.
21 vuotta sitten avattiin Juutinrauman silta.
Minulla tulee kyseisestä tapahtumasta 28 vuotta tässä kuussa. Ei kyllä ole enää mitään muistikuvaa tarkasta päivämäärästä. Jos joku muistaa minä päivänä kotiutui II/92 330 vrk palvelleet niin voi kertoa minullekin.
Roger Moore
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Amerikan Yhdysvallat itsenäistyi tasan 245 vuotta sitten.
Milles Mortenson
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Porin Ässät, Philadelphia Flyers
Roger Moore
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Mika Myllylän kuolemasta 10 vuotta.
Espoon Siniset
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Two Degrees of Mike Sillinger
Louis Armstrong kuoli 50 vuotta sitten.
25 vuotta sitten Spice Girls esittäytyi maailmalle.
Ronald Belford Scott syntyi tasan 75 vuotta sitten.
Toiseen ketjuun katsoin tätä laskuria, mutta laitettakoon oikiampaan ketjuunkin kanssa. Siitä, astuttiin rouvan kanssa avioliittoon on kulunut tänään:7595 päivää. Tämä tekee 20,80 vuotta taikka 248,57kk taikka1085vk taikka 182200 tuntia, 10936800 Min.
Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Tänään tuli kuluneeksi 10 vuotta Tuli Kupferbegin kuolemasta.
Tänään tulee kuluneeksi jo tasan kymmenen vuotta äitini menehtymisestä ja myös yhdeksän vuotta veljeni menehtymisestä. Niin surullista kuin se onkin niin heillä oli siis vuoden välein sama kuolinpäivä. Tosin saimme, tai ylipäänsä kukaan sai tiedon veljeni menehtymisestä vasta pari päivää myöhemmin. Veli oli ehtinyt valitettavasti pari päivää olemaan menehtyneenä asuntonsa lattialla.
Kun kelaa että kymmenen vuotta on äitinikin menehtymisestä aikaa niin sehän tuntuu aika pitkältä ajalta. Meidän muiden lähisukulaisten elämä nyt on ollut suurin piirtein sitä peruskauraa tuon kymmenen vuoden ajan, mitä nyt minulla itselläni lähti elämä pahasti sivuraiteille muutamaksi vuodeksi. Mutta parhaiten tuon kuinka pitkä aika tuo kymmenenkin vuotta on niin tajuaa miten paljon siskoni lapset ovat menneet kehityksessään ja elämässään eteenpäin.
Siskoni pojan syntymästä tuli myös tässä juhannuksen alla se kymmenen vuotta täyteen. Se oli äidillenikin iso juttu että vielä siskoni pojan näki ja ehti just näkemään ihan sylivauvana. Oli varmaan äitini viimeinen toive. Siskoni tytär on puolestaan kymmenessä vuodessa mennyt ihan helvetisti eteenpäin, se pikkunassikka sai eilen jo ajokortin, on löytänyt poikaystävän ja on hyvässä vaiheessa ammattiopintojensa kanssa. Siis kymmenen vuotta on pitkähkö aika kun sinä aikana ehtii tapahtumaan kaikenlaista jo ihmisen, etenkin nuoremman ihmisen elämässä.
Silti muistan jo sen kevään vuodelta 2011 erittäin hyvin sekä ne hetket kun sain tiedon kesken työvuoron töihin että äidin dialyysihoidot joudutaan lopettamaan koska se ei olisi enää oikein lääkärin mielestä lääketieteellisesti ajateltuna. Äiti oli jo niin surkeassa kunnossa. Ja sitten muistan sen hetken kun äitini lopulta seuraavana aamuna menehtyi, olimme katsomassa äitiäni hänen kuolinvuoteellaankin ja mitä tämän jälkeen tapahtui. Hautajaiset ja se valtava suru. Äidin poismenoa suri paljon tietenkin me lähiomaiset kuin myös äitini oli monessa mukana, paikallisessa politiikassa elämänsä aikana, eläkeläisten asioita ja tapahtumia järjestelemässä jne. oli paljon ihmisiä joita äitini menehtyminen kosketti ja kotitalollemme alkoikin tulemaan paljon kukkalähetyksiä ja suruvalitteluja.
Mutta keväästä alkaen vuonna 2011 elettiin raskasta aikaa. Äiti joutui tuolloin sairaalaan eikä sieltä oikein enää koskaan palannut kotiin muuta kuin välillä päiväkäynneille. Koko ajan sitä pyrki tietenkin uskomaan vielä siihen että kyllä tämä sota vielä voitetaan ja valoi uskoa mutta turpiin siinä sitten tuli. Äitini ja veljeni menehtymiset eroaa syinä toisistaan mutta myös sillä tavalla millä se tieto tuli näistä poismenoista.
Tässä saimme kokemukset siitä kun läheisen menehtyminen on uskon luomisesta huolimatta kuitenkin jo pitkään samalla melko odotettavaa ja taas siitä kun tieto läheisen menehtymisestä tulee ihan yllättäen ja nopealla tahdilla. Raskaita muistoja molemmat mutta ehkä se on kuitenkin sitten helpompi tapa itselleni ollut että tieto läheisen kuolemasta tulee nopealla tahdilla ja yllättäen. Se oli kuitenkin henkisesti raskasta aikaa minullekin kun äiti oli niin pitkään sairaalassa ja osasi pelätä myös sitä pahinta päätöstä sille tarinalle.
Veljeni tapauksessa aloimme vähitellen vain ihmettelemään kun ei mitään kuulu. Ei kerrassaan mitään. Vaikka isä oli jo pari päivää sitten lähettänyt hänelle tekstiviestejäkin. Mutta kun oli tiedossa että veli lähtisi kaveriporukalla ehkä laivaristeilylle niin ajattelimme ettei tässä tarvitse välttämättä vielä huolestua. Ehkä se on siellä risteilyllä sitten.
Lähetin kuitenkin minunkin tuntemalleni veljeni kaverille viestin että onko se veli siellä risteilyllä kun ei mitään kuulu. Kaveri vastasi että ei, kun ei me kukaan lopulta lähdetty sinne. Siinä vaiheessa alkoi hälytyskellot todella soimaan että mitäs nyt? Toinen kaveri lupasi ja kävikin soittamassa samana lauantai-iltana veljeni ovisummeria mutta ei hänkään saanut vastausta ja ei päässyt kerrostaloon sisällekään edes.
No, silloin oli pakko toimia ja isä soitti poliisille. Poliiseista käytiin siellä veljeni asunnolla ja he löysivät veljeni makaamasta menehtyneenä asuntonsa lattialla. Parolan vai Hämeenlinnanko poliisit sitten samana päivänä, tai jo myöhään illalla tulivat isälleni kertomaan suru-uutiset.
Veljeni tietokonetta oli mielenkiintoista sitten tutkia jälkikäteen. Tai en minä sitä muuten tutkinut mutta tajusin että veljeni oli hakenut netissä jo sinä kuoliniltana Forssan päivystyksen puhelinnumerot. Ja osasin jo vähän päätellä sen itsekin milloin veljeni on varmaan menehtynyt sen perusteella milloin tietokonetta oli viimeisen kerran käytetty. Ja epäilykseni osoittautuivat oikeiksi sillä kertaa.
Sellaista tarinaa löytyy äitini ja veljeni menehtymisten taustalta. Näistä tarinoista ja menehtymisistä tulee tänään siis kuluneeksi sen kymmenen ja yhdeksän vuotta. Vaikka menehtymisistä alkaa olemaan jo pitkähkö aika niin ei nuo muistot varmaan koskaan häviä minnekään. Suru muuttaa vain muotoaan ja sen sekä ikävän kanssa oppii vähitellen elämään.
Äitini menehtymiseen liittyy myös sitten sellainen tieto jonka saimme tietää sitten vasta syksyllä 2011. Eli lopulta saimme tietää että isäni oli äidin kanssa itse asiassa tehnyt jo päätöksen että äidin tämä taistelu päättyy menehtymiseen. He tiesivät sen mutta eivät halunneet sitä meille lapsille kertoa. He tekivät tietoisen valinnan sillä olisi ollut se vaihtoehto että äitini elämää olisi jatkettu siten että äitini olisi amputoitu ja molemmat jalat poistettu. Tätä äitini ei halunnut.
Ja siitä olen onnellinen että vielä viimeisimpien yhteisten hetkien joukossa äitini ja veljeni kanssa oli niin onnellisia hetkiä. Järjestin äidillekin sairaalaan Suomen voittaessa jääkiekossa kultaa pienimuotoiset juhlat, vein sinne täytekakun, lasten kuohuviinipullon ja äidilleni kukkakimpun. Paikalla oli myös siskoni tämän tyttärensä kanssa. Sekä suoraan viimeiseksi yhteiseksi hetkeksi veljeni kanssa jäi nämä juhannuskekkerit vuodelta 2012 tämän veljeni ja hänen kahden työkaverinsa kanssa. Toinen kavereista oli tämä johon olin tuolloin yhteydessä myös sen risteilyn tiimoilta. Oli perkeleen hauska juhannus ja itse asiassa viimeisin juhannus jonka olen viettänyt muualla kuin kotona. Siinä sitten sunnuntaina kun lähdin Forssan linja-autoasemalta kotia kohti niin sanottiin tuttuun tapaan että nähdään taas pian.
Tuota näkemistä ei vain koskaan ehtinyt silti tulemaan. Nuo viimeiset yhteiset hetket äitini ja veljeni kanssa ovat yhä tärkeitä. Vaikka äitini olikin sitten jo ennen menehtymistään todella heikossa kunnossa. Vaikka olen melko paljon nähnyt sairaita vanhuksia töiden vuoksi niin silti en aiemmin ollut nähnyt ihan niin huonokuntoista ja ulkona maailmasta jo olevaa elävää ihmistä kuin äitini. Äitini näki muun muassa harhoja loppuaikoina ja muistan kun terveyskeskuksen pedissä huitoi käsillään, teki sellaisia liikkeitä aivan kuin olisi perunoita kuorinut ja itse asiassa kysyi minultakin että otatko perunoita. Ei siinä kuitenkaan ollut siellä huoneessa niitä oikeita perunoita. Se oli vain sitä harhaa.
Kun kelaa että kymmenen vuotta on äitinikin menehtymisestä aikaa niin sehän tuntuu aika pitkältä ajalta. Meidän muiden lähisukulaisten elämä nyt on ollut suurin piirtein sitä peruskauraa tuon kymmenen vuoden ajan, mitä nyt minulla itselläni lähti elämä pahasti sivuraiteille muutamaksi vuodeksi. Mutta parhaiten tuon kuinka pitkä aika tuo kymmenenkin vuotta on niin tajuaa miten paljon siskoni lapset ovat menneet kehityksessään ja elämässään eteenpäin.
Siskoni pojan syntymästä tuli myös tässä juhannuksen alla se kymmenen vuotta täyteen. Se oli äidillenikin iso juttu että vielä siskoni pojan näki ja ehti just näkemään ihan sylivauvana. Oli varmaan äitini viimeinen toive. Siskoni tytär on puolestaan kymmenessä vuodessa mennyt ihan helvetisti eteenpäin, se pikkunassikka sai eilen jo ajokortin, on löytänyt poikaystävän ja on hyvässä vaiheessa ammattiopintojensa kanssa. Siis kymmenen vuotta on pitkähkö aika kun sinä aikana ehtii tapahtumaan kaikenlaista jo ihmisen, etenkin nuoremman ihmisen elämässä.
Silti muistan jo sen kevään vuodelta 2011 erittäin hyvin sekä ne hetket kun sain tiedon kesken työvuoron töihin että äidin dialyysihoidot joudutaan lopettamaan koska se ei olisi enää oikein lääkärin mielestä lääketieteellisesti ajateltuna. Äiti oli jo niin surkeassa kunnossa. Ja sitten muistan sen hetken kun äitini lopulta seuraavana aamuna menehtyi, olimme katsomassa äitiäni hänen kuolinvuoteellaankin ja mitä tämän jälkeen tapahtui. Hautajaiset ja se valtava suru. Äidin poismenoa suri paljon tietenkin me lähiomaiset kuin myös äitini oli monessa mukana, paikallisessa politiikassa elämänsä aikana, eläkeläisten asioita ja tapahtumia järjestelemässä jne. oli paljon ihmisiä joita äitini menehtyminen kosketti ja kotitalollemme alkoikin tulemaan paljon kukkalähetyksiä ja suruvalitteluja.
Mutta keväästä alkaen vuonna 2011 elettiin raskasta aikaa. Äiti joutui tuolloin sairaalaan eikä sieltä oikein enää koskaan palannut kotiin muuta kuin välillä päiväkäynneille. Koko ajan sitä pyrki tietenkin uskomaan vielä siihen että kyllä tämä sota vielä voitetaan ja valoi uskoa mutta turpiin siinä sitten tuli. Äitini ja veljeni menehtymiset eroaa syinä toisistaan mutta myös sillä tavalla millä se tieto tuli näistä poismenoista.
Tässä saimme kokemukset siitä kun läheisen menehtyminen on uskon luomisesta huolimatta kuitenkin jo pitkään samalla melko odotettavaa ja taas siitä kun tieto läheisen menehtymisestä tulee ihan yllättäen ja nopealla tahdilla. Raskaita muistoja molemmat mutta ehkä se on kuitenkin sitten helpompi tapa itselleni ollut että tieto läheisen kuolemasta tulee nopealla tahdilla ja yllättäen. Se oli kuitenkin henkisesti raskasta aikaa minullekin kun äiti oli niin pitkään sairaalassa ja osasi pelätä myös sitä pahinta päätöstä sille tarinalle.
Veljeni tapauksessa aloimme vähitellen vain ihmettelemään kun ei mitään kuulu. Ei kerrassaan mitään. Vaikka isä oli jo pari päivää sitten lähettänyt hänelle tekstiviestejäkin. Mutta kun oli tiedossa että veli lähtisi kaveriporukalla ehkä laivaristeilylle niin ajattelimme ettei tässä tarvitse välttämättä vielä huolestua. Ehkä se on siellä risteilyllä sitten.
Lähetin kuitenkin minunkin tuntemalleni veljeni kaverille viestin että onko se veli siellä risteilyllä kun ei mitään kuulu. Kaveri vastasi että ei, kun ei me kukaan lopulta lähdetty sinne. Siinä vaiheessa alkoi hälytyskellot todella soimaan että mitäs nyt? Toinen kaveri lupasi ja kävikin soittamassa samana lauantai-iltana veljeni ovisummeria mutta ei hänkään saanut vastausta ja ei päässyt kerrostaloon sisällekään edes.
No, silloin oli pakko toimia ja isä soitti poliisille. Poliiseista käytiin siellä veljeni asunnolla ja he löysivät veljeni makaamasta menehtyneenä asuntonsa lattialla. Parolan vai Hämeenlinnanko poliisit sitten samana päivänä, tai jo myöhään illalla tulivat isälleni kertomaan suru-uutiset.
Veljeni tietokonetta oli mielenkiintoista sitten tutkia jälkikäteen. Tai en minä sitä muuten tutkinut mutta tajusin että veljeni oli hakenut netissä jo sinä kuoliniltana Forssan päivystyksen puhelinnumerot. Ja osasin jo vähän päätellä sen itsekin milloin veljeni on varmaan menehtynyt sen perusteella milloin tietokonetta oli viimeisen kerran käytetty. Ja epäilykseni osoittautuivat oikeiksi sillä kertaa.
Sellaista tarinaa löytyy äitini ja veljeni menehtymisten taustalta. Näistä tarinoista ja menehtymisistä tulee tänään siis kuluneeksi sen kymmenen ja yhdeksän vuotta. Vaikka menehtymisistä alkaa olemaan jo pitkähkö aika niin ei nuo muistot varmaan koskaan häviä minnekään. Suru muuttaa vain muotoaan ja sen sekä ikävän kanssa oppii vähitellen elämään.
Äitini menehtymiseen liittyy myös sitten sellainen tieto jonka saimme tietää sitten vasta syksyllä 2011. Eli lopulta saimme tietää että isäni oli äidin kanssa itse asiassa tehnyt jo päätöksen että äidin tämä taistelu päättyy menehtymiseen. He tiesivät sen mutta eivät halunneet sitä meille lapsille kertoa. He tekivät tietoisen valinnan sillä olisi ollut se vaihtoehto että äitini elämää olisi jatkettu siten että äitini olisi amputoitu ja molemmat jalat poistettu. Tätä äitini ei halunnut.
Ja siitä olen onnellinen että vielä viimeisimpien yhteisten hetkien joukossa äitini ja veljeni kanssa oli niin onnellisia hetkiä. Järjestin äidillekin sairaalaan Suomen voittaessa jääkiekossa kultaa pienimuotoiset juhlat, vein sinne täytekakun, lasten kuohuviinipullon ja äidilleni kukkakimpun. Paikalla oli myös siskoni tämän tyttärensä kanssa. Sekä suoraan viimeiseksi yhteiseksi hetkeksi veljeni kanssa jäi nämä juhannuskekkerit vuodelta 2012 tämän veljeni ja hänen kahden työkaverinsa kanssa. Toinen kavereista oli tämä johon olin tuolloin yhteydessä myös sen risteilyn tiimoilta. Oli perkeleen hauska juhannus ja itse asiassa viimeisin juhannus jonka olen viettänyt muualla kuin kotona. Siinä sitten sunnuntaina kun lähdin Forssan linja-autoasemalta kotia kohti niin sanottiin tuttuun tapaan että nähdään taas pian.
Tuota näkemistä ei vain koskaan ehtinyt silti tulemaan. Nuo viimeiset yhteiset hetket äitini ja veljeni kanssa ovat yhä tärkeitä. Vaikka äitini olikin sitten jo ennen menehtymistään todella heikossa kunnossa. Vaikka olen melko paljon nähnyt sairaita vanhuksia töiden vuoksi niin silti en aiemmin ollut nähnyt ihan niin huonokuntoista ja ulkona maailmasta jo olevaa elävää ihmistä kuin äitini. Äitini näki muun muassa harhoja loppuaikoina ja muistan kun terveyskeskuksen pedissä huitoi käsillään, teki sellaisia liikkeitä aivan kuin olisi perunoita kuorinut ja itse asiassa kysyi minultakin että otatko perunoita. Ei siinä kuitenkaan ollut siellä huoneessa niitä oikeita perunoita. Se oli vain sitä harhaa.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy