En varmastikaan ole yksin sen mielipiteen kanssa, että mikään taktinen velho Doug ei todellakaan ole. Hänen vahvuutensa on mielestäni henkisellä puolella ja tilanteissa, missä hän "ottaa joukkueen haltuunsa" ts. ensimmäisellä kaudella kussakin joukkueessa.
Olet yksin tai et, mutta kyllä taktinen puoli on Sheddenillä parempaa kuin keskimäärin SM-liigan valmentajilla. Toki itse kukin voi mieltää sanan "taktinen" hyvinkin eri tavalla. Minä tarkoitan sillä kaikkea toimintaa, joka poikkeaa ns. normaalikaavasta pelin aikana. Niin HIFK:ssa (ja varsinkin siellä) kuin Jokereissakin nähtiin useita pelejä, joissa Shedden tavallaan ryösti vastustajalta voiton. Parhaimmat esimerkit löytyvät Lostedtin käytöstä. Myös esimerkiksi kyky peluuttaa kuumaa pelaajia ja uskallus käyttää hyökkääjiä yv-pakkeina (Hirso, Staple) kertoo taktisesta osaamisesta.
Sheddenin ongelma on yksinkertaisesti siinä, että hän tulee ympäristöstä, jossa pelaajien taitotaso, pelaajien ikä ja koko, pelaajien kokemus, pelaajien motivaatio, liigan säännöt, kaukalon leveys ja liigan tehtävä poikkeaa eurooppalaisista sarjoista.
Parasta jälkeähän Shedden sai Lostedtin käytöllä luoden liigaan eräänlaisen ainakin pienen pelon ilmapiirin ja saaden vastustajajoukkueet varovaisiksi ja luopumaan kiekosta helpommin. Se tapa tyssäsi suomalaiseen kulttuuriin ja liigan sääntöihin.
AHL:ssä ja ainakin mm. Keenanin NHL:ssä valmentajan tehtävä on luoda pelaajiin henkinen palo ja nälkä voitolle - ja paiskata heidät sen jälkeen kentälle ottamaan se voitto. Pelaajien tehtävä on pitää huoli siitä, että kuviot ja yhteispeli toimivat. Valmentajien tehtävä on motivoida tarvittaessa vaikka pelolla. SM-liigassa Shedden on toiminut juuri näin. Jokereilla oli viime kauden ja tämän kauden alussa hyvin, hyvin yksinkertainen pelitapa hyökkäyksille. Shedden oletti sen riittävän, koska hän tunsi omat kykynsä joukkueen motivoijana, taktikkona ja peluuttajana ja tiesi Jokereissa olevan liigan parhaita pelaajia...
Valmentajan tehtävä on muutenkin erilainen AHL:ssä kuin SM-liigassa, jossa valmentajalla on käytössään korkeintaan nippu huippupelaajia loppujen ollessa enemmän tai vähemmän elämäänsä ja uraansa etsiviä koulupoikia. Jokereissa Sheddenillä on peräti kaksi nippua huippupelaajia eikä se toinenkaan puoli ole yksin koulupoikia eli junnuja. Silti peli on täällä aivan erilaista. Tämä johtuu siitä, että Suomessa ja Euroopan maista ainakin Ruotsissa on eletty jo pitkään tilanteessa, jossa parhaat pelaajat menetetään ulkomaille yhä nuorempina. Valmentajien on ollut pakko opetella seurajoukkueissa ja maajoukkueessa enemmän joukkuepeliä.
Niinpä SM-liigassa jääkiekko on kehittynyt nimenomaan joukkuepeliksi, jossa voidaan voittaa kehnommallakin materiaalilla kunhan joukkueen peli eli ns. pelikirja on kaikin osin kunnossa. Samalla kasvatetaan nuoria pelaajia sisään systeemiin ja tehdään heistä ensin liigapelaajia, sitten EHT-pelaajia. Tässä kaikessa suomalaisvalmentajat ovat kilometrin edellä AHL- ja muiden alaliigojen valmentajia. Eikä yksin heitä, vaan useita NHL-valmentajia myös. On kuitenkin huomattava, että joku Aravirta tai J Jalonen ei pärjäisi silti edes yhtä kautta NHL:ssä päävalmentajana. Ne asiat jotka he ovat täällä oppineet ja joihin he ovat kasvaneet sisään, eivät riittäisikään enää NHL:ssä.
Kysymys on myös kulttuurisidonnaisuudesta. Pohjois-Amerikassa yksilön merkitys korostuu enemmän.
Viimeksi muokattu: