Mainos

Seurauskollisuus

  • 20 218
  • 104

pekoni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Re: Saarikoski vs. Tähtinen

Viestin lähetti Pata
Saarikosken edessä oli niitä ihan oikeita kovia nimiä. Oli Levoa, Makkosta, Javanaista, hankittiin pari kovanluokan latvialaistakin. Tämä kaikki vain divaria varten. Saarikoski ei siis näin ollen ollut siihen nippuun merkittävä menetys ja Lukon liigajoukkueessa oli tarjolla yhtä iso rooli kuin Ässien divarijoukkueessa. Lähtö oli täten ymmärrettävä.

Jos ikä ja aivosolut eivät tee tepposta niin muistini lonkerot vinkkaavat seuraavaa...

Saarikoski ei olisi siirtynyt tuossa vaiheessa Raumalle jos hän olisi tiennyt miten rankasti Ässät tulee satsaamaan divisioonakauteensa. Ässien satsaukset olivat tuolloin kuin yö ja päivä sitä edeltäviin nälkävyövuosiin. Lukko-sopimus vain ehdittiin allekirjoittaa ennen kuin tuli ilmi, että Artot palaavat yksissä tuumin Poriin. Raitanen ja Saarikoskihan olivat Ässien putoamiskaudella joukkueen ykkös- ja kakkossentteri. Divisioonaan toinen korvattiin Aleksei Frolikovilla.

Tähtisen siirrosta voi olla montaa mieltä, mutta ei pidä unohtaa, että Markku valitsi lopulta juuri sen vaihtoehdon mistä Ässät sai seurana eniten rahaa. Eihän se hääviä ole katsella kettupaitaa numerolla 39, mutta kyllä se raha kelpasi.
 

Pronger

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kyllähän se on useasti myös pelaajan kehityksen kannalta hyvä asia, että vaihtaa maisemaa aina välillä ja saa kokemusta. Mitä olisi Pasi Peltosestakin voinut tulla jos olisi uskaltanut Ässistä lähteä. Seurauskollisuus on kyllä kuopattu. Onhan Korpisalokin ollut muutaman kerran lähellä tehdä sopimuksen Lukon kanssa, kuten Levonenkin, mutta aina joku asia tullut esteeksi. Näissä tapauksissa onneksi. Alkulämmittely, Lukko #17 ja 90 asteen jenkkisiili olisivat painajainen jota en kenenkään halua kokevan..

Se, tuleeko jostain pelaajasta Juudas vai positiivinen sape johtuu näköjään täysin pelaajan merkityksestä joukkueelle.
 
Viimeksi muokattu:

yyz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Team Korak, Tapanilan Erä
Seurauskollisuus tuo katova luonnonvara.

Ammattijääkiekkoilussa pätevät tänä päivänä lähes samat lainalaisuudet kuin missä tahansa muussakin ammatissa ja yhtenä niistä on periaate, että "sinne mennään missä eniten maksetaan".

Itse olin aikoinani vankkumaton seurauskollisuuden puolesta puhuja ja kyllä vieläkin sydäntä lämmittää lukea näitä "...kyllä mun joukkueeni on aina Jokerit ( tai vastaava) " -juttuja, mutta näin vanhemmiten on alkanut ajatella juttuja hieman enemmän -miten sen nyt sanoisi- pelaajalähtöisesti.

Juttelin tässä muutama vuosi takaperin erään uskollisen jokeripelaajan kanssa aiheesta ja hän totesi, että faneilta tuppaa niin kovin helposti unohtumaan se yksinkertainen asia, että jääkiekon pelaaminen on pelaajien TYÖTÄ.

Hän otti esille hypoteettisen tilanteen, että miten itse suhtautuisin, jos minulle tarjottaisiin työtä kilpailevasta yrityksestä liksalla joka on n. 100 000 markkaa enemmän kuin mitä nyt tienaan. Toki näillä ammattijääkiekkoilijan liksoilla yleisö voi ajatella että "hei jätkä tienaa jo puoli miljoonaa vuodessa, mitä nyt yx satatonnia enää merkkaa", mutta sitä ei tule helposti ajatelleeksi, että tuo satatonnia extraa saattaa (ja monasti onkin) jonkun tavallisen työssä käyvän lähes vuoden liksa! Ja minulle tarjotaan sen verran extraa!

Koska useimmilla kiekkoilijoilla ei ole muuta koulutusta kuin nykyinen ammattinsa täytyy heidän todellakin ajatella myös tulevaisuuttaan hieman eri tavalla. Vai kuinka moni meistä on ajatellut alkavansa eläkeläiseksi vähän alle nelikymppisenä, koska ei yksinkertaisesti enää ole pätevä harjoittamaan ammattiaan. Kyllä sellaisessa tilanteessa yrittää tienata mahdollisimman hyvin, niin kauan kuin voi.

Toinen seurauskollisuuteen vaikuttava tekijä on tietysti myös peliympäristö ja eritoten valmentajat. Kannattaa funtsia kuinka hauskaa olisi olla duunissa sellaisessa paikassa, jossa jo etukäteen tiedät lähimmän esimiehesi olevan ihan perseestä ja isoa kiveä tulevan niskaan lähes päivittäin. Se voi hieman pistää ajattelemaan, että vaikka tykkäänkin olla duunissa tässä firmassa -johon olen tullut jo aikoinani kesätöihin- niin ei tota urpoa kyllä jaksa monta vuotta kuunnella.

Tai vaihtoehtoisesti; olet juuri uusinut sopimuksesi firmaan ja puolessa välissä pitkää pestiäsi saat uuden esimiehen ja sen seurauksena toimenkuvasi muuttuu totaalisesti: sinut siirretään mukavalta osastopäällikön pallilta siivoojaksi. Liksa on kyllä sama, mutta mahdolliset bonukset tai paistattelut alasi ammattilehtien sivuilla voit unohtaa saman tien. Ja samanaikaisesti kilpailevan yrityksen johto esittää houkuttelevan tarjouksen siirtymisestä heidän merkittävän alueen osastopäälliköksi... Pistää varmaan miettimään.

Summasummarum: Seurauskollisuuteen (tai -uskottomuuteen) vaikuttaa monet tekijät, joista aina päällimmäisenä eivät ehkä ole ne syyt jotka me fanit näemme.

PS. Mutta lämmittäähän se katsella Hartwall Areenan katossa roikkuvaa Waltteri Immosen pelinumeroa ja ajatella, että siinä on mies joka edusti koko pitkän uransa aikana vain yhtä joukkuetta. MINUN joukkuettani...
 

Kapo 00

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Pellet lähtee, mutta sirkus jää!

Jonkin verran aikaa on tullut jääkiekkoa seurattua ja tuolla kaapissakin roikkuu "muutama" fanipaita. Mutta yhdessäkään fanipaidassa ei ole kenenkään pelaajan nimeä ja numeroa, eikä tule ikinä olemaankaan!
Seurauskollisuudesta puhuminen ammattilaisliigan yhdeydessä on erittäin huono vitsi, kuten on myös pelaajien puolustelu sillä että:
"Kyllä vaihtaisit itsekkin työpaikkaa, jos sinulle maksettaisiin x euroa enemmän..."
Mutta pitää muistaa että kun tavallinen pulliainen vaihtaa paremmin palkattuun työpaikkaan, niin kukaan ei huutele perään, koska kovin monella "Matti Meikäläisellä" ei taida olla omalla työpaikallaan faneja?
Henkilökohtaisesti se on minulle aivan sama vaikka kannattamassani joukkueessa pelaisi vihreitä marsilaisia, koska jokainen joukkueessa pelaava on potentiaalinen rahanperässä juokseva Juudas eli
Pellet lähtee, mutta sirkus jää!
 

Näkkäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Viestin lähetti Pronger
Onhan Korpisalokin ollut muutaman kerran lähellä tehdä sopimuksen Lukon kanssa, kuten Levonenkin, mutta aina joku asia tullut esteeksi. Näissä tapauksissa onneksi.

Itse en Korpista ole moista kuullut, mutta Japasta kylläkin. Viittaatko Korppi jutulla huhuiltuun Saarela-Korpisalo treidiin vai mihin?

Itse muistan suhteellisen hyvin kuinka Hjallis vikitteli Korppia aikoinaan Jokereihin. Olisiko ollut tuon 90-luvun Ässille suotuisan pleijarisarjan jälkeen, jossa narrit siis tippuivat? Korpisalon lähtö piti olla aivan varma, mutta nimi puuttui vielä paperista. Lopulta Korppi totesi omaan tyyliinsä jotain, että "en mä nyt jumalauta sinne mene" tjsp. Nykyisen kapteenimme arvostus nousi tuolloin nuoren miehen silmissä paljon.
 

Roku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Kaudella 1996-97 oli huhua Jarkko Varvion, Matias Olssonin ja jonkun kolmannen Lukkolaisen siirrosta Ässiin, vaihdossa Lukkoon olisivat tulleet Korpisalo ja tiettävästi Pasi Peltonen (en muista oliko joku ulkomaalainenkin mukana). Lopullisesti vaihtokauppa kariutui Korpisalon ilmoittaessa että kesken kautta hän vaihtaa Ässät vain ulkomaalaiseen joukkueeseen.
 

rico

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kukaan ei ole tainnut mainita Sakke Lindforsia tai Kölliä, jotka pelasivat koko mittavat uransa Suomessa IFK:ssa. Mielestäni todella kunnioitettava suoritus, josta hienona osoituksena paidat #22 ja #35 petoluolan kattopilareissa.

Karalahtea seurauskollisempaa pelaajaa saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, tuskinpa löytyy. Jere on IFK:lle ikuisesti kiitollinen siitä suuresta avusta, mitä seura on Jerelle antanut.

Mika Kauppinen on ollut SaiPalle hyvinkin uskollinen. Mahdollisuuksia päästä muualle paremman liksan perässä on ollut, mutta Kale ei ole niihin tarttunut. Kiitos siitä.
 

Brett

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Peliitat ja muut jotka eivät voita
Viestin lähetti rico
Kukaan ei ole tainnut mainita Sakke Lindforsia tai Kölliä, jotka pelasivat koko mittavat uransa Suomessa IFK:ssa. Mielestäni todella kunnioitettava suoritus, josta hienona osoituksena paidat #22 ja #35 petoluolan kattopilareissa.

Karalahtea seurauskollisempaa pelaajaa saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, tuskinpa löytyy. Jere on IFK:lle ikuisesti kiitollinen siitä suuresta avusta, mitä seura on Jerelle antanut.

Mika Kauppinen on ollut SaiPalle hyvinkin uskollinen. Mahdollisuuksia päästä muualle paremman liksan perässä on ollut, mutta Kale ei ole niihin tarttunut. Kiitos siitä.

Eikös Kölli ollut jossain vaiheessa menossa Jokereihin, mutta siirto kariutui jostain syystä ? Vai oliko se vain keksitty huhu ?

Sakke ja Kölli olivat ja ovat kyllä melkoisia keräilyharvinaisuuksia kiekkomaailmassa.

Kauppisen Mika ei ollut kovin uskollinen Imatran Ketterälle :)
 

msg

Jäsen
Eikä ollut seura sitten uskollinen Köllille, kun meinattiin ensin kapteenina myydä/ajaa pois ja sitten jätettiin lopulta ilman sopimusta.
 

Olkku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen mestarit 20-21
Viestin lähetti Brett
Eikös Kölli ollut jossain vaiheessa menossa Jokereihin, mutta siirto kariutui jostain syystä ? Vai oliko se vain keksitty huhu ?

Mika Kortelainen pelasi uransa kolme ensimmäistä ottelua Porin Ässissä, eli jos pilkkua nus..viilataan, ei aina ole pelannut IFK:ssa.
 

Jääkarhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Hellas Verona, AC Milan, Tottenham
Itse olen sen verran idealisti tässä asiassa, että uskon seurauskollisuudella olevan vielä merkitystä. Kyllä varmasti monelle pelaajalle oman seuran värien kantaminen on kunnia-asia. Näin ainakin IFK:ssa on. Jäähallin katossa roikkuvat #1, #5, #7, #17, #20, #22, #23, #35 ovat esimerkkejä kaikille. Tämän päivän IFK-laisista en osaa kuvitella Jereä, Södeä tai Kibeä pelaavan missään muussa liigajoukkueessa.

Yleensä pelaajan seurauskollisuus "loppuu" siihen, kun seura ei enää halua pitää pelaajaa. Tällöin pelaajalla on mielestäni oikeus harjoittaa ammattiaan jossain toisessa seurassa. Tuskinpa esimerkiksi Timo Hirvonen olisi siirtynyt SaiPaan, jos Bluesissa olisi ollut mahdollista jatkaa. Myöskään kehittyvän nuoren on turha jäädä aitioon stondaamaan, jos muualta tulee jääaikaa.

Paljon puhutaan myös rahan mahdista. Tottakai sen ymmärtää, että jos joku tarjoaa 50 000 euron sijasta 100 000, eikä pelaajalla ole vielä kunnon pesämunaa, niin kiusaus seuran vaihtoon voi olla sietämätön. Mutta jos pelaaja on tienannut miljoonia taaloja änärissä, niin kyllä oman joukkueen pitäisi olla paluussa etusijalla, vaikka jostain hiukan enemmän hilloa tulisikin.

Monet pelaajat perustelevat seuran vaihtoaan halulla voittaa jotain. Tämä tosin kuullaan yleensä pienten jengien pelaajien suusta. On hieman kyseenalaista, jos pelaaja joukkuelajissa haluaa käydä itse hakemassa itselleen prenikan. Kyllä menestystä pitäisi hakea joukkueena, toivoa juuri joukkueen kehittyvän voittajaksi eikä toivoa itselleen menestystä.

Ulkomaille siirtyminen on täysin hyväksyttävää, jos haluaa kokea uudenlaista kulttuuria tai rahastaa uran loppuvaiheessa. Tässäkin pelaajan on kuitenkin mielestäni annettava seuralle jotain eli nuoren pelaajan siirtyminen suoraan esim. Ruotsiin kasvattajaseurastaan ei ole ihan reilua.

On siis syitä, jolloin seuran vaihto on hyväksyttävää. Kunnioitan kuitenkin kaikkia, jotka ovat olleet uskollisia seuralleen, se osoittaa suurta henkistä selkärankaa. IFK:ssa tilanne on tämän suhteen melko hyvä.
 

TommyT

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Niin, mielestäni seurauskollinen pelaaja on tänä päivänä sellainen, joka on lojaali sen hetkiselle työnantajalleen. Ei ole vailla sydäntä pelaava palkkasoturi, vaan todella satsaa kaiken likoon sen logon puolesta, jota silläkin hetkellä kantaa. Off-seasonina sitten katsotaan, missä pelit jatkuvat.

Sillä ei ole enää tänä päivänä väliä, minkä jengin nutussa on jotain G-junioreiden turnausmitaleita kerätty, vaan ainoastaan sillä, että pelaaja todella ottaa paikkansa joukkueessa ja pelaa koko sydämellään edustamalleen joukkueelle. Haluaa sytyttää muut pelaajat ja fanit. On uskollinen joukkuekavereilleen. Ei vain käy töissä hallilla oman henkensä pitimiksi. Haluaa voittaa itselleen, joukkuekavereilleen ja edustamalleen logolle jotain. On uskollinen jääkiekolle, urheilulle ja kaikille sen sidosryhmille.

Arvostaisin myös suuresti, jos pelurit eivät tekisi sopimuksia kovimpiin kilpailijoihin kesken kevään ratkaisupelien. Jää paska maku väkisinkin. Tämä lienee kuitenkin haavekuva.

Elämä heittelee pelaajia, kuten meitä muitakin, paikkakunnalta toiseen ja toimenkuvasta seuraavaan. Uran jälkeen kovin jätkä on kuitenkin se, joka on jokaisena kautena antanut kaikkensa, ei väliä mikä pusero yllä. Tälläinen pelaaja on varmasti jättänyt hyvät muistot kaikkien edustamiensa seurojen fanien mieliin.

Uskoisin, että niin Porissa, Raumalla, Helsingissä kuin Lappeenrannassakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa Timo Saarikoskesta, vaikka mies onkin moisen rundin kiertänyt.

-TommyT-
 

jesse72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, MP, E. Frankfurt, hyvä MJE!
Viestin lähetti The Analyser
Onkohan Hannu Virta pelannut koskaan muualla kuin TPS:ssa ja pari peliä änärissä?

Hantta pelasi Sveitsissä Grasshoppersissa kaudet 94-96 ja Zurichissä 97-98. Ja NHL urallakin yli 200 peliä..
 

stouni

Jäsen
Suosikkijoukkue
HC TPS, Philadelphia Flyers, Liverpool FC
Ja yksi Tepsin mies tuli myös mieleen. Eli Timo Nummelin. Siinä on mies joka ei edustanut muuta sm-liiga seuraa kuin TPS:ää. Hattua nostan vielä Timolle.

-stouni-
 

hull16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, ManUtd.
Viestin lähetti Jääkarhu
Kyllä varmasti monelle pelaajalle oman seuran värien kantaminen on kunnia-asia. Näin ainakin IFK:ssa on. Jäähallin katossa roikkuvat #1, #5, #7, #17, #20, #22, #23, #35 ovat esimerkkejä kaikille.
Niinpä, mutta mites tuo #20 esimerkkinä sopii tuohon kun lempattiin heti pois, kun aikanaan ei enää ollut käyttöä. Herrojen Hagman ja Karalahti taitavat olla elintavoiltaan kohtuu lähellä toisiaan, joten katsotaan sitten kun Karalahdella ei ole enää käyttöä niin minneköhän joutuu?
Taitaa kyllä mennä joku vuosi ennenkuin näemme vastauksen.
 

Mysterio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Viestin lähetti Jääkarhu
Kyllä varmasti monelle pelaajalle oman seuran värien kantaminen on kunnia-asia. Näin ainakin IFK:ssa on. Jäähallin katossa roikkuvat #1, #5, #7, #17, #20, #22, #23, #35 ovat esimerkkejä kaikille.

Omasta mielestäni HIFK:n numeroiden jäädyttely menee jo vähän yli. Hallin katossa roikkuu jo 8 numeroa, kun kaikilla muilla joukkueilla taitaa olla paljon vähemmän. Mielestäni, jos paitoja jäädytetään liikaa, se vie jotain arvokkuutta siltä kunnioitukselta, mikä pelaajalle osoitetaan. HIFK olisi voinut jättää ainakin Lindforsin ja Kortelaisen paidat jäädyttämättä. Tai ainakin siirtää sitä 10 vuotta eteenpäin.

Mutta itse seurauskollisuudesta. Nykyään todellakin näkee harvoin pelaajia, jotka ovat edustaneet koko uransa yhtä ja samaa seuraa. On hienoa, jos tällaisia pelaajia tulee tulevaisuudessa enemmänkin. He ovat yleensä seuran faneillekin ne ykköspelaajat. Mutta esimerkiksi herroja Ojanen ja Helminen täytyy arvostaa jo siitäkin syystä, etteivät ole lähteneet muihin SM-liigaseuroihin, vaan ovat aina pysyneet uskollisina omalla joukkueelleen. Ulkomaitahan ei tietenkään lasketa, jos puhutaan seurauskollisuudesta... :-)
 

yyz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Team Korak, Tapanilan Erä
Wadesta vielä

Sen verran palaan vielä omaan kirjoitukseeni ja varsinkin Waltteri Immoseen, että kuinkahan moni, läpi 90-luvun pelannut pelaaja ei ole koskaan edustanut muuta kuin yhtä joukkuetta?

Waden kohdallahan tilanne on muistaakseni näin: 6-7 vuotiaana Jokeri paita päälle ja that's it.

Alla maestron uraa:
Team League Season
Jokerit Helsinki Jr. A SM-sarja 87/88 -
Jokerit Helsinki I divisioona 87/88 -
Jokerit Helsinki I divisioona 88/89 -
Jokerit Helsinki SM-Liiga 89/90 -
Jokerit Helsinki SM-Liiga 90/91 -
Jokerit Helsinki SM-Liiga 91/92 -
Jokerit Helsinki SM-Liiga 92/93 -
Jokerit Helsinki Continental Cup 92/93 -
Jokerit Helsinki SM-Liiga 93/94 -
Jokerit Helsinki SM-Liiga 94/95 -
Jokerit Helsinki Continental Cup 94/95 -
Jokerit Helsinki SM-Liiga 95/96 -
Jokerit Helsinki Continental Cup 95/96 -
Jokerit Helsinki EHL 96/97 -
Jokerit Helsinki SM-Liiga 96/97 -
Jokerit Helsinki EHL 97/98 -
Jokerit Helsinki SM-Liiga 97/98 -
Jokerit Helsinki EHL 98/99 -
Jokerit Helsinki SM-Liiga 98/99 -

Eikä herran pojotkaan pahoja ole. (Varsinkaan +/- tilasto).

590 46 179 225 +244 110
 

Mogilni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pronssilla
Nyt tulee mieleen Sami Torkki, on ollut ihan tarpeeksi seurauskollinen ja vaikka maailmalle varmasti vielä lähteekin, jää hyvät muistot siitä että Raumalla pysyi pitkään.
 

Jääkarhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Hellas Verona, AC Milan, Tottenham
Viestin lähetti hull16
Niinpä, mutta mites tuo #20 esimerkkinä sopii tuohon kun lempattiin heti pois, kun aikanaan ei enää ollut käyttöä. Herrojen Hagman ja Karalahti taitavat olla elintavoiltaan kohtuu lähellä toisiaan, joten katsotaan sitten kun Karalahdella ei ole enää käyttöä niin minneköhän joutuu?
Taitaa kyllä mennä joku vuosi ennenkuin näemme vastauksen.

Jos nyt Karalahti otetaan tässä käsittelyyn, niin aika monet tahothan olivat jo huumekohun aikaan sanomassa, ettei tolla äijällä ole enää käyttöä. Kyllä IFK pyrkii aina pitämään huolta pelaajistaan, onhan esimerkiksi Lindforsin Saken tämänhetkinen posti melkoinen suojatyöpaikka, vaikka mies oma all-time favorite IFK-pelaajista onkin. Joukkueen menestys pitää aina olla etusijalla yksilöön nähden. Tämän takia seura saa kyllä lempata pelaajan pois, jos hänestä ei enää ole hyötyä, toki tämänkin voi tehdä tyylikkäästi tai vähemmän tyylikkäästi. Tässä esiin nostamassasi kysymyksessä en tosin itse näe mitään yhteyttä itse seurauskollisuuden olemukseen.

Mysteriolle voisin sanoa, että kunnioitan kaikkia pelaajia, joiden paidat hallimme katossa roikkuvat. Tietenkään kaikkia paitoja ei voi jäädyttää, etteivät numerot lopu. IFK pitää kuitenkin kriteerinään jäädyttämisissä seurauskollisuutta, ja sitä näiltä herroilta löytyy. Tapparassa ei ehkä ole ollut sitten samanlaisia pelaajia tai sitten jäädytyspolitiikka on erilainen. IFK:n historiasta löytyy enemmänkin kuin kahdeksan pelaajaa, jotka olisivat ehkä ansainneet jäädytyksen. Ehkä Saken ja Köllin paitojen hilaamista olisi voinut venata, mutta miten tästä olisi hyödytty? Jokainen joukkue päättää tästä asiasta itse, ja henkilökohtaisesti olen ihan tyytyväinen sekä IFK:n jäädytyksiin että seurauskollisuuden ilmentymiseen.
 

Eeyore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Itse hyväksyn paljon helpommin Tappara pelaajan siirtymisen ulkomaille, kuin toiseen SM-liigassa pelaavaan seuraan. Kuitenkin harvemmin se Itävallan ihme pelaa Tapparaa vastaan, ja jos pelaa, niin sitten on kyseessä jokin harjoitusottelu/euroliiganottelu/tms. (Rautakorpi olisi saanut painua ruotsinmaalle valmentamaan...)

Turha tässä todellisuutta vastaan on taistella. Vahvasti näyttää siltä, että pelaajat siirtyvät yhä helpommin ja herkemmin seurasta toiseen. Toivottavasti pelaajilla on seurasiirtoon kuitenkin parempi syy kuin 5-10 ke suurempi palkka. Pelaajan kannattanee painottaa seuraa valitessaan enemmän peliaikaa ja roolia. Lienee useampikin kehityskelpoinen pelaaja siirtynyt rahanperässä isompaan seuraan, jäänyt vähälle peliajalla ja lopulta vaipunut unholaan.

Seuratkin voisivat kantaa oman kortensa kekoon seurauskollisuuden suhteen. Hyvät välit ulkomaille lähteneiden pelaajien kanssa ei olisi pahitteeksi. Lisäksi seurat voisivat enemmän miettiä pelaajan motiiveja, ennen kuin palkkaavat 10 eri seuraa kiertäneen kehäraakin. Voittamisen tahto näyttelee nykyään todella isoa roolia, kun seurojen väliset tasoerot ovat (puoli)ammattilaistumisen myötä kaventuneet. Seurauskolliselta pelaajalta voittamisen tahtoa löytynee enemmän?

Itse arvostan todella paljon seurauskollisia pelaajia. Tietää ainakin pudotuspelejä seuratessa, että Ojanen, Helminen ja kumppanit pelaavat tosissaan seuran, itsensä ja kannattajien puolesta... eivätkä peeloile rahakas sopimus takataskussa pelejä vain altapois, kuten eräät ritarinutut viime keväänä?
 
Viimeksi muokattu:

L4E

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauma Luk
Viestin lähetti Mogilni
Nyt tulee mieleen Sami Torkki, on ollut ihan tarpeeksi seurauskollinen ja vaikka maailmalle varmasti vielä lähteekin, jää hyvät muistot siitä että Raumalla pysyi pitkään.
Tähän voisi vielä lisätä Samin velipojan Jarin, joka ei SM-liigaa ole pelannut muualla kuin Lukossa. Olisikohan tuo seurauskollisuus suvussa?
 

tuukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
En nyt minkään suurennuslasin kanssa lukenu noita viestejä, joten en oo 100% varma onko nää mainittu. Ei osunu silmään ja mielestäni kannattaa mainita: Aleksander Barkov ja Johannes Alanen. Siinä on kaks seurauskollista miestä. J. Ojanen tietenki on jo mainittu. Noita menneitten aikojen miehiä ku ruvetaan kaiveleen vrt Takko, Mölli, P. Nummelin jne, ni niitähän löytyy. Jos rupee katteleen Tapparan 1988 mestaruusjoukkuetta, ni ei taida kahden käden sormet riittää laskeen seurauskollisia, mikäli ulkomaan piipahduksia ei huomioida. Se oli se kultanen 80 luku. Those were the days...
 

JanJ

Jäsen
Viestin lähetti Tepa
Sakari Palsola. Siinä on minusta seuraukollisuutta parhaimmillaan tämän hetken kiekkoilussa. Miehet tuli divariin nostaan Kärppiä SM-liigaan
Tökerösti poikki tästä ja jatketaan:
Mies oli kiinnostunut ulkomaista, mutta perhe se piti miehen lopulta Oulussa.
Perhekö se sittenkin oli se seurauskollinen?
Vai onko paradoksi logiikassani?

No joo, seurauskollisuus ja Saarikoski eivät kuulu yhteen alkuperäiseen aiheen mukaisessa käsittelyssä. Kyllähän seisomakatsomossa Saarikoskea avoimesti vihattiin kun hän Poriin saapui takaisin. Se on totta, että eräänlainen seurauskollisuus Sapella on. Nimittäin se että hän teki aina kaikkensa edustamansa seuran eteen.

Pasi Peltonen käväisi nuorena liigan sarjatauolla vetäisemässä Hermeksessä vähän peliminuutteja Vellu Ketolan ehdotuksesta. Palasi Poriin kun liiga palasi tauolta.

Seurauskollisuus syntyy nykyään kun pelaajaa kohdellaan oikein, eli maksetaan tarpeeksi hyvä liksa ja hoidetaan kentän ulkopuoliset asiat kunnolla. HPK kunnostautui siinä ennen, en tiedä nykytilannetta kun Aki Heinokin päätti poistua H-linnasta...

Seurauskollisuudeksi voitaisiin laskea myös ne temput, mitä jotkut pelaajat tekevät kasvattajaseuransa eteen. Arto Javanainen palasi uransa huipulla Poriin divaria pelaamaan vaikka mikä tahansa liigajengi Tepsiä lukuunottamatta olisi ottanut maalikuninkaan riveihinsä.

Ja Kari Takko pelasi aina Ässissä, vaikka rämmittiin välillä syvällä eikä isoja palkkojakaan ollut varaa maksaa. Taaskin olisi mahtunut liigaseuraan jos toiseenkin.

Tapio Levo oli pitkään ikiässä kunnes kävi hakemassa Kerhon riveissä "hämeenlinnalaisen kullan" eli pronssimitalin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös