Seurauskollisuus

[Tykki]

Viestin lähetti JanJ
Tapio Levo oli pitkään ikiässä kunnes kävi hakemassa Kerhon riveissä "hämeenlinnalaisen kullan" eli pronssimitalin.

Minulla on sellainen muistikuva, että Pratu ei lähtenyt enää Ässien kanssa liigaan vaan kiekkoili tuon 92/93 alkukauden divarissa. HPK sai sitten kuitenkin nostettua miehen vielä kerran kokeilemaan kärkitason vauhtia tunnetuin seurauksin. Oliskos tuo divariseura ollut Sport?

 

[Olkku]

Viestin lähetti Tykki
Minulla on sellainen muistikuva, että Pratu ei lähtenyt enää Ässien kanssa liigaan vaan kiekkoili tuon 92/93 alkukauden divarissa. HPK sai sitten kuitenkin nostettua miehen vielä kerran kokeilemaan kärkitason vauhtia tunnetuin seurauksin. Oliskos tuo divariseura ollut Sport?

Pratu pelasi alkukauden Kalajoen Junkkareissa saldolla,
26 ott 11+21=32 +27 41 min. Edustaen loppukauden Kerhoa saldolla, 17 ott 1+3=4 -3 2min.

 

[Pata]

Pratu taisi lähinnä saada tarpeekseen Vasili Tihonovin kovasta harjoitusrääkistä ja suuntasi siksi Kalajoelle, jonne muitakin iäkkäitä ja kokeneita nimimiehiä värvättiin. Ja divarivauhti oli Levolle silloinkin melkein yhtä heppoista kuin pari kautta aiemmin siinä kaikkien aikojen divarijoukkueessa.

Harmi vain, ettei Ässät tarvinnut Pratun palveluksia vielä kesken kaudenkaan, vaan vastuuta annettiin mieluummin nuoremmille, ja niinpä mies joutui hakemaan ne viimeiset perunat laariinsa Hämeenlinnasta. Se on sääli, sillä olisihan Tapio Levon pitänyt päättää uransa patanutussa. Ikiässä joka tapauksessa ja halliin kattoonhan #12 ehdottomasti kuuluisi.

Perunoiden lisäksi Pratu muuten kuittasi HPK:ssä "hämeenlinnalaisten Stenley Cupin" eli peräti hopean. Ässät puolestaan hävisi kyseisenä keväänä pronssipelissä JYPille.

 

[Bluesfan]

Miten ois Bluesin pakki Arto Laatikainen tai Mika Oksa?. Hirvonen oli kauan se ainoo, joka on pelannut kaikki Bluesin/Kiekko-Espoon liigakaudet, mutta se lähtikin Lappeenrantaan paremman peliajan perässä. Lada on pelannut kaikki Bluesin kaudet. Oksa ollut todella pitkään kakkosveskana, eikä ole pelannut liigaa muualla kuin Espoossa.

 

[mazapp]

Viestin lähetti Bluesfan
Lada on pelannut kaikki Bluesin kaudet. Oksa ollut todella pitkään kakkosveskana, eikä ole pelannut liigaa muualla kuin Espoossa.

Laatikainen on kyllä minunkin mielestä aikalailla seurauskollinen.
Puhumattakaan Oksasta, joka tosiaankin on ollut pitkään kakkosveskana, mutta jaksoi odottaa pääsyä ykkösveskaksi eikä lähtenyt johonkin muuhun seuraan yrittämään saada lisää peliaikaa.

Onhan tuo Hirvonenkin myös seurauskollinen. On pelannut kaikki kautensa Bluesissa tai Kiekko-Espoossa. Lukuunottamatta viime kautta SaiPassa.

Muita seurauskollisia pelaajia: Raimo Helminen ja Kari Takko.

 

[Kirvahuulipuna]

Jani Kiviharju tuli ensimmäisenä mieleen, kun luin tätä.
Vaikka Stouni siirtyi nyt Ranskaan niin aina SM-liigassa hän on pelannut TPS:ssä.

 

[punainen#20]

Kyllä esim. Pepe "ruoska" Lehtonen oli viimeisen päälle HIFK:n mies! Kyselyjä tuli, mutta Pepe oli ja pysyi! Kaiken lisäksi pääsi päättämään komean uransa parhaalla mahdollisella tavalla, siis sillä tavalla millä HIFK:n muutkin ikonit (Wetzell,Riihiranta,Murto ym) ,eli mestaruuteen.

 

[filmirulla]

Viestin lähetti Brett
Eikös Kölli ollut jossain vaiheessa menossa Jokereihin, mutta siirto kariutui jostain syystä ? Vai oliko se vain keksitty huhu ?

Sakke ja Kölli olivat ja ovat kyllä melkoisia keräilyharvinaisuuksia kiekkomaailmassa.

Kyllähän tuo osittain on totta tuo Köllin siirtyminen narreihin mutta vain narrien näkökulmasta. Nimittän elettiin kautta 97-98 ja IFK: urheilutoimenjohtajanahan oli muuan Jarmo Kekäläinen jonka yksi älynväläyksistä oli Köllin savustus. Köllin savustamisen tarkoitushan oli näyttää nuoremmille pelaajille, Että kenenkään pelipaikka ei ole varma joukkueessa ei edes kapteenin. HPK:n kanssa olikin jo tehty vaihtokauppa jo valmiiksi jossa KÖLLI olisi siirtynyt kerhoon ja Mäkkäri olisi tullut IFK:hon mutta sitten astui kuvaan itsse KÖLLI ja tietysti suomen parhaat fanit jotka piti KÖLLIN kauppaamisena melkoisen tökerönä. Kölli olisi saanut vaihtokaupan yhteydessä IFK:lta ns. kultaisen kädenpuristuksen joka olisi ollut 100 000 mk puhtaanakäteen vaan ei käynyt tämä Köllille.

Tässä tulikin sitten leuatonmies kuvaan mukaan ja kysäisi Kölliltä paljonko tienaat IFK:ssa? Johonka Köllli summansa oli kertonut. Hjördis oli luvannut sitten samaan hengenvetoon tupla liksan jos tulee pelaamaan narreihin. Kölli oli hetken miettinyt ja tuumannut sitten, että enhän minä nyt mihinkään narreihin tule, kun olen koko urani pelannut IFK:ssa niin aijon pelata kyllä loppuunkin saakka.

Rahan perässä Kölli ei lähtenyt juoksemaan niin kuin eräs toisen polven IFK kiekkoilija jonka nimeä en jaksa muistaa isän nimi oli kuitenkin ESA.

Ai niin! Tuo vuosi 97-98 päätyikin sitten melko mukavasti IFK:n ja Köllin näkökulmasta sillä kolmannessa finaaliottelussa ajassa 71.17 Jokinen tälläsi Kortelaisen syötöstä 2-1 voittomaalin.

 

[fiftyeight]

Hienostipa heitti kodak nuo Köllin legendat. Ohimennen mainittiin myös Sakke.

Sakke "the vaahtosammutin" on kuitenkin myös ollut (minä hullu meinasin jo kirjoittaa että "oli") aina ja ikuisesti IFK- man. Meikäläinen, sattuneesta syystä, on aina pitänyt Sakkea seurauskollisuuden ruumiillistumana. Hänhän ei ole kovin kookas, mutta varsin paljon uskollisempi. Ja jatkoa seuraa.

Jostain syystä arvostan kovin paljon niitä seuroja, joiden keskuudessa on seurauskollisia pelaajia. Ehkä olen vanha. Kuitenkin levottomina nykypäivinä jopa kiekkoilijat ajattelevat enemmän, siis sitä missä pelaavat. Usein vaan jo organisaatiossa monta vuotta pelanneet ns. runkopelaajat saavat yllättäen tietää uuden valmentajan ilmaantuessa ettei heidän palveluksiaan tarvita. Valitettavan usein kaiken maailman hirvoset on savustettu muualle.

Seurauskollisuus on ollut katoava kansanperinne. Kuitenkin useampi maailmalla viettänyt kiekkoilija on alkanut vedota sen perään. Heidän mukaansa ilman kotimaista tukikohtaa ei heillä olisi ollut mitään mahdollisuutta rahaleireihin. Nykyisin useat kiekkoilijat kokeilevat ensin muutamaa seuraa saadakseen alle yhden hyvän kauden, jolla rahastaa. Ämerikässä kuitenkin katsotaan suopein silmin enemmän näitä junioreja, jotka jaksavat painaa kotijoukkueissaan sen menestyksestä riippumatta. He ymmärtävät seurauskollisuuden merkityksen sekä joukkueelle että faneille.

 

[Kulttimörkö]

Nostetaanpa vanhaa ketjua ylös kun siitä on keskustelua herännyt Siirtohuhut-ketjussa.

Yleisesti seurauskollisuus tarkoittaa sitä että pelaaja ei pelaa muussa seurassa kuin siinä yhdessä, mutta minulla on muutama kysymys jotka haluan kysyä palstan nimimerkeiltä:

1) Onko pelaaja seurauskollinen jos pelaa Suomessa vain yhdessä joukkueessa mutta ulkomailla seuroja on ollut useampia?

2) Onko pelaaja seurauskollinen jos pelaa pääsarjatasolla vain yhdessä joukkueessa? Esimerkiksi pelaaja A on joukkueen Y kasvatti mutta on junnuiässä lähtenyt pelaamaan Mestikseen joukkueeseen Ö ja sieltä siirtynyt liigaan joukkueeseen K eikä sen jälkeen vaihda seuraa vaikka tarjouksia on tullut muualtakin.

3) Voiko seurauskollisuus kehittyä myöhemmällä iällä ja jos voi, lasketaanko pelaaja seurauskolliseksi? Myöhemmällä iällä tarkoitetaan tässä noin 23-24 vuotiasta pelaajaa joka pelaa uransa loppuun samassa joukkueessa mutta on sitä ennen pelannut parissa eri joukkueessa kasvattajaseura laskettuna mukaan.

Minä esimerkiksi lasken seurauskolliseksi pelaajaksi Jari Jääskeläisen joka pelasi yhtä kautta lukuunottamatta JYPissä. Se yksi kausi meni intin takia Kokkolan Hermeksen riveissä. Uransa aikana Jääskeläinen sai tarjouksia muistakin joukkueista mutta pelasi silti JYPissä. Myös Ossi Louhivaaraa kykenen mieltämään seurauskolliseksi vaikka on pelannut kasvattiseuransa Titaaneiden lisäksi Kouvolan KooKoossa ennen siirtymistään JYPiin ja pelaa nyt Sveitsissä Lausannessa. Hän on kuitenkin tehnyt sopimuksen JYPin kanssa eli hän ei jatkossa pelaa Suomessa kuin JYPissä.

 

[iiron_troikka]

1) Onko pelaaja seurauskollinen jos pelaa Suomessa vain yhdessä joukkueessa mutta ulkomailla seuroja on ollut useampia?

(..)

3) Voiko seurauskollisuus kehittyä myöhemmällä iällä ja jos voi, lasketaanko pelaaja seurauskolliseksi? Myöhemmällä iällä tarkoitetaan tässä noin 23-24 vuotiasta pelaajaa joka pelaa uransa loppuun samassa joukkueessa mutta on sitä ennen pelannut parissa eri joukkueessa kasvattajaseura laskettuna mukaan.

Molempiin kyllä, esimerkkinä ensimmäiseen kohtaan vaikkapa Mika Pyörälä tai toiseen Jan Latvala.

Muuten koko keskustelu seurauskollisuudesta melko turhaa kun urheilu on bisnestä siinä missä muukin. Jos vastaavasti itse kieltäytyisit parammasta työpaikasta sen takia että olisit ylpeä saadessasi koko työuran edustaa vaikkapa Rautaruukkia, niin anteeksi vaan, omissa kirjoissani olisit naiivi ja vähän yksinkertainen tapaus.

 

[luotsi]

Harmi vain, ettei Ässät tarvinnut Pratun palveluksia vielä kesken kaudenkaan, vaan vastuuta annettiin mieluummin nuoremmille, ja niinpä mies joutui hakemaan ne viimeiset perunat laariinsa Hämeenlinnasta. Se on sääli, sillä olisihan Tapio Levon pitänyt päättää uransa patanutussa. Ikiässä joka tapauksessa ja halliin kattoonhan #12 ehdottomasti kuuluisi.

Miten niin kuuluisi, eikös se Pratun paita riipu siellä Isomäen hallin katossa.

 

[jukero]

Miten niin kuuluisi, eikös se Pratun paita riipu siellä Isomäen hallin katossa.

Lainaamasi viesti on vuodelta 2004.

 

[luotsi]

Lainaamasi viesti on vuodelta 2004.

Niinpä onkin, pahoittelen. En huomannut, että tällä samalla sivulla on viestejä kymmenen vuoden takaa.

 

[magnum37]

Vaikka nostalgikko olenkin niin onhan seurauskollisuus täysi muinaisjäänne. Sana, jonka voi sanoa ääneen vaikkapa jatkossa vain jääkiekkomuseossa. Tämän ketjun voisi laittaa lukkoon. Jääkiekko on viihdebisnestä, missä ei liikoja kasvattajaseuran logolle kumarreta. On todellakin naivia ja lapsellista uskoa jotain muuta, ettäkö esimerkiksi joku Jesse Joensuu ei muka voisi siirtyä HIFK:hon.

Seurauskollisia oltiin joskus, kun pelaajat vielä kävivät leipätyössä pelaamisen ohella. Huippulahjakas ja maan parhaimpiin aikoinaan lukeutunut 500 maalin Pena Pöntikäinen edusti Peräkylän Pyllistystä (eli PePy Hockeyta) koko uransa, vaikka seura vajosi pariksi vuodeksi alasarjoihin.

 

[Borre]

Muuten koko keskustelu seurauskollisuudesta melko turhaa kun urheilu on bisnestä siinä missä muukin. Jos vastaavasti itse kieltäytyisit parammasta työpaikasta sen takia että olisit ylpeä saadessasi koko työuran edustaa vaikkapa Rautaruukkia, niin anteeksi vaan, omissa kirjoissani olisit naiivi ja vähän yksinkertainen tapaus.

Ehkä jääkiekossa ja urheilussa ylipäänsä tunneside kasvattiseuraa/palkanmaksajaa kohtaan on kuitenkin hiukan vahvempi kuin jossain Rautaruukilla työskennellessä. Pelaajat ovat saattaneet kantaa seuransa värejä muutaman vuoden ikäisestä lähtien ja fanittaa joukkuetta junioriuransa ajan. Tuollaista vastaavaa sidettä tuskin yritysmaailmassa nähdään kuin kenties perheyritysten kohdalla, jossa lapset saattavat auttaa ja pyöriä mukana jo paljon ennen työikää. En minä ainakaan lähtisi haukkumaan yksinkertaisiksi niitäkään ihmisiä, jotka jäävät perheyhtiöön töihin, vaikka muitakin töitä olisi tarjolla.

 

[d00b]

Vaikka nostalgikko olenkin niin onhan seurauskollisuus täysi muinaisjäänne. Sana, jonka voi sanoa ääneen vaikkapa jatkossa vain jääkiekkomuseossa. Tämän ketjun voisi laittaa lukkoon. Jääkiekko on viihdebisnestä, missä ei liikoja kasvattajaseuran logolle kumarreta. On todellakin naivia ja lapsellista uskoa jotain muuta, ettäkö esimerkiksi joku Jesse Joensuu ei muka voisi siirtyä HIFK:hon.

Seurauskollisia oltiin joskus, kun pelaajat vielä kävivät leipätyössä pelaamisen ohella. Huippulahjakas ja maan parhaimpiin aikoinaan lukeutunut 500 maalin Pena Pöntikäinen edusti Peräkylän Pyllistystä (eli PePy Hockeyta) koko uransa, vaikka seura vajosi pariksi vuodeksi alasarjoihin.

Ei se nyt aivan täysin ole, vaikka erittäin harvinaista onkin... Pakko laittaa tähän nyt yksi pelaaja:

http://www.eliteprospects.com/player.php?player=7586

Linkki vie Ville Kohon pelaaja profiiliin.

 

[Virveliä kainaloon]

Ei se nyt aivan täysin ole, vaikka erittäin harvinaista onkin... Pakko laittaa tähän nyt yksi pelaaja:

http://www.eliteprospects.com/player.php?player=7586

Linkki vie Ville Kohon pelaaja profiiliin.

Toinen esimerkki, "KooVee-kasvatti" Jukka Peltola, vaikka toki on Kohoa viisi vuotta nuorempi. Vaikea kuitenkaan nähdä, että 2017 päättyvän sopimuksen jälkeen olisi mihinkään lähdössä.

Muita Tapparassa aina Liigassa pelatessaan pelanneita, tai aina Tapparassa pelanneita aktiiveja(ei lasketa "olemattomia" ottelumääriä): Pekka Saravo, Tuukka Mäntylä. Enempää en keksi, kun ei tosiaan Barkovia, Haapalaa ym. lasketa.

"Oijojoi", sano norjalainen, kun Eliteprospects.com-sivustolle johtavan linkin kuvaus unohtui.

 

[magnum37]

Ei se nyt aivan täysin ole, vaikka erittäin harvinaista onkin... Pakko laittaa tähän nyt yksi pelaaja:

http://www.eliteprospects.com/player.php?player=7586

Linkki vie Ville Kohon pelaaja profiiliin.

Onhan noita muutamia, mutta Kohon ja hänen kaltaistensa kohdalla voi tietysti kysyä, että onko ollut kysyntää oman seuran ulkopuolella? Ja olisiko lähtenyt jos olisi tullut parempia tarjouksia? Toki on sanottava, että täytäähän se minusta seurauskollisuuden tunnusmerkit sekin jos päättää pysyä kotiseurassa esim. siitä syystä ettei lähde muualle esim. vaihtelun vuoksi, vaikka sopimustarjous ei olisikaan rahallisesti merkittävämpi.

 

[rattussovjeticus]

Onhan noita muutamia, mutta Kohon ja hänen kaltaistensa kohdalla voi tietysti kysyä, että onko ollut kysyntää oman seuran ulkopuolella?

Kyllä.

Ja olisiko lähtenyt jos olisi tullut parempia tarjouksia?

No eipä ole lähtenyt.

Toki on sanottava, että täytäähän se minusta seurauskollisuuden tunnusmerkit sekin jos päättää pysyä kotiseurassa esim. siitä syystä ettei lähde muualle esim. vaihtelun vuoksi, vaikka sopimustarjous ei olisikaan rahallisesti merkittävämpi.

Hmm... Seurauskollisuuden tunnusmerkit täyttyvät jos päättää pysyä kotiseurassa vaikka kysyntää olisi muuallakin, tästä ollaan varmaan samaa mieltä. Muusta verbaalikieputtelusta en oikein pääse jyvälle, mutta eipä kai sillä ole niin väliäkään.

 

[Zolomy]

Kohon 600. liigaottelun aikoihin oli juttua muistaakseni Urheilusanomissa että ainakin Ilves ja Jokerit olisivat jossain vaiheessa olleet Kohon perässä. Ainakin jälkimmäinen olisi varmasti tarjonnut rahakkaampaa sopimusta, ei varmaan Liigan mittakaavassa mitään massiivisia summia mutta heitetään nyt että todennäköisesti ainakin kaksinkertaista liksaa SaiPaan verrattuna. Pisteiden valossa Koho ei olisi muutama vuosi sitten ollut mikään kaappaus, mutta uskon että aika monelle olisi kelvannut tuollainen johtajatyyppi omaan jengiin.

 

[bebeto]

Laatikainen on kyllä minunkin mielestä aikalailla seurauskollinen.
Puhumattakaan Oksasta, joka tosiaankin on ollut pitkään kakkosveskana, mutta jaksoi odottaa pääsyä ykkösveskaksi eikä lähtenyt johonkin muuhun seuraan yrittämään saada lisää peliaikaa.

Onhan tuo Hirvonenkin myös seurauskollinen. On pelannut kaikki kautensa Bluesissa tai Kiekko-Espoossa. Lukuunottamatta viime kautta SaiPassa.

Muita seurauskollisia pelaajia: Raimo Helminen ja Kari Takko.

Laatikainen ei kuulu joukkoon. Näin manselaisena Janne Ojanen ja Raimo Helminen lienevät ylitse muiden niin seurauskollisuutensa kuin meriittiensäkin puolesta. Tämä aika tuskin tuottaa enää moisia seuralegendoja.

 

[Dank Sinatra]

Laatikainen ei kuulu joukkoon. Näin manselaisena Janne Ojanen ja Raimo Helminen lienevät ylitse muiden niin seurauskollisuutensa kuin meriittiensäkin puolesta. Tämä aika tuskin tuottaa enää moisia seuralegendoja.

Kyllähän Laatikainen vielä vuonna 2004 oli yhden seuran mies. Yhtä lailla tuon jälkeen ehti Mika Oksakin pelata HPK:ssa ja KalPassa.

 

[Kafrom]

Vaikka nostalgikko olenkin niin onhan seurauskollisuus täysi muinaisjäänne. Sana, jonka voi sanoa ääneen vaikkapa jatkossa vain jääkiekkomuseossa. Tämän ketjun voisi laittaa lukkoon. Jääkiekko on viihdebisnestä, missä ei liikoja kasvattajaseuran logolle kumarreta. On todellakin naivia ja lapsellista uskoa jotain muuta, ettäkö esimerkiksi joku Jesse Joensuu ei muka voisi siirtyä HIFK:hon.

Seurauskollisia oltiin joskus, kun pelaajat vielä kävivät leipätyössä pelaamisen ohella. Huippulahjakas ja maan parhaimpiin aikoinaan lukeutunut 500 maalin Pena Pöntikäinen edusti Peräkylän Pyllistystä (eli PePy Hockeyta) koko uransa, vaikka seura vajosi pariksi vuodeksi alasarjoihin.

Joku Jesse Joensuu :D Kyllä huomaa, ettei ole Sportin mestisvuosina liigaa seurattu. Joensuu ja Rynnäs ovat näitä harvoja, joille oikeasti merkitsee edustaa sitä kasvattajaseuraansa, sen ovat itsekin monesti ääneen sanoneet.

 

[verikuut]

Missäs nyt on kaikki änärivänkääjät, jotka suu vaahdossa meuhkaavat änhooällän olevan se kaikkein suurin ja kaunein lätkänäyttämö evö. Ai niin, änärissä gretskit (mutta ei Lemieux, jälleen yksi todiste siitä kuka on kaikkien aikojen paras) ovat vain kauppatavaraa eikä pelaajat edes saa itse päättää, missä seurassa pelata.