Seurantaketju viheriöiden virtuaalimanagereille

[Silkkeri]

Southamptonilla neljättä kautta mennään ja Champions Cupin pysti on päätavoitteena yhä. Kolmelta aiemmalta kaudelta saldoksi on tullut 2 FA Cupin voittoa, yksi liigacupin voitto ja Valioliigan mestaruus, mutta onni ei ole suosinut Champions Cupissa. Ei suosinut nytkään, kun Champions Cupin neljännesvälierissä vastaan asettui Barcelona, joka vei katkerien vaiheiden jälkeen Southamptonin poikia vierasmaalisäännön turvin 5-5 (3-3 agg.). Liigacupista tiputtiin myös toisella kierroksella Nottingham Forestia vastaan totaalisen perseilyn jälkeen.

FA Cupissa joukkue on välierissä, vastaan tulee Everton. Tuplia haetaan, sillä Southampton on Valioliigassa 26 pelatiun kierroksen jälkeen kärjessä tavoittamattoman tuntuisella 13 pisteen erotuksella kakkosena porskuttavaan Liverpooliin. Champions Cup-pettymys on edelleen tuoreena takaraivossa, mutta loppukausi koitetaan silti hakata kunnialla läpi ja toivon mukaan pystejä nousee kauden päätteeksi. Allekirjoittaneen paikka Southamptonissa saattaa jopa olla uhattuna kauden päätteeksi, kun seurajohto asetti tavoitteeksi finaalipaikan molemmissa cupeissa, joista joukkue putosi suht alkumetreillä.

Sivutoimena manageroin Suomen maajoukkuetta, jonka sain dramaattisten vaiheiden jälkeen ensi kertaa EM-kisoihin mukaan. Aiempaa kokemusta kertyi Belgian (välierät EM-kisoissa) ja Argentiinan (MM-finaalipaikka) peräsimestä, nyt koitetaan kuinka siivet kantavat astetta paskemmalla kokoonpanolla.

Southampton painelee näillä menemään:

-------------------Stekelenburg---------------------
José Ángel------Hooiveld------Vestergaard------Clyne
-----------Javi Martinez------Kroos------------------
Sneijder---------------------------------------Eriksen
------------------Rodriguez--------------------------
-----------------Van Persie--------------------------

Pakistoon haetaan kauden päätteeksi vahvistusta, saa nähdä mitä tarttuu mukaan.

edit. FA Cupissakin sitten nousi seinä vastaan, kun Everton kävi nappaamassa voiton lukemin 2-1 viime hetken pomppumaalilla. Välieriä pidemmälle ei siis Southampton missään turnauksessa tällä kaudella päässyt. Valioliigan mestaruus kuitenkin varmistui jo ennätykselliset 6 kierrosta ennen loppua, kun joukkue kävi tekemässä aivan käsittämättömän nousun Arsenalia vastaan vieraskentällä. Podolskin kahdella maalilla Arsenal johti jo 2-0 82 minuutin pelin jälkeen, mutta Southampton laittoi kirivaihteen silmään ja van Persien (84', 90') sekä Kroosin (88') maaleilla pisteet ryöstettiin todella maukkaalla tavalla.

Nyt loppukausi lasketellaankin sitten suurelti junnupelaajien voimin, mitä nyt van Persielle pitää pedata maalipörssin voitto ja Erikselle syöttöpörssin voitto. Kesällä pääsee Suomella tahkoamaan EM-kisoja ja siirtoja tulee seurajoukkuepuolella parisen kappaletta, ainakin se 1-2 pakkia nyt ja mahdollisesti vielä yksi kovan luokan maalintekijä van Persien kirimieheksi. Siis olettaen, ettei kengän kuva korista takalistoa kaikkien cup-pettymysten jälkeen.

 

[Apmp-]

GK Lloris 92
RB Aurier 85
CB Soumaoro 91
CB Joku pelin tekemä junnu 89
LB Willems 87
CM Strootman 89
CM Wilshere 91
CAM Pastore 88
RW Narsingh 90
ST Lewandowski 91
LW Hazard 95

Lainaus FIFA-ketjusta.

Itse sain QPR:llä läppäiltyä myös aika kovan porukan. Omasta akatemiasta kun tulee ihan järjettömän kovatasoisia pelureita, 16-vuotiaat ja 70-tasoiset ovat ihan arkipäivää. Välillä osuu sitten ihan todellisiakin helmiä.

GK Roland Knaller 81 21v (oli 89 tasoinen Akinfeevkin, mutta lähti myyntiin ja annoin omalle itävaltaisjunnulle paikan)
RB Alexander Baumgartner 90 25v
CB Branko Petric 88 24v
CB Matija Nastasic 91 27v
LB Junior Cesar E. de Souza 93 25v (on oikeasti DM, mutta on taidoiltaan aivan täydellinen laitapakki. Löysin muistaakseni 20-vuotiaana free agenteista ja miehen estimated worth oli jotain 30 miljoonan paikkeilla. Ei muille kelvannut.)
RM Xherdan Shaqiri 89 29v
CM Mario Götze 91 28v
LM Andre Schürrle 89 30v
RW Andrew Gray 91 23v (tämä mies pelasi league 1:ssä 86 tasoisena. En nyt enää muista mistä jengistä tuli, mutta saivat ihan kivat fyffet.)
CF Christian Eriksen 91 28v
LW Michael Baumgartner 98 26v (aivan huikea kaveri, tuli 78 tasoisena akatemiasta muistaakseni. Stamina on 95 joten jaksaa kyllä pelatakin kaikki pelit)

Penkiltä löytyy vielä jotain sälää. 87-tasoinen ja 23-vuotias complete defender toppari Ranskasta, Anthony Drame ehkä kirkkaimpana. Sitten on näitä 20-22 vuotiaita 80-tasoisia janareita, jotka pelailevat lainailla aika pitkälti muissa Euroopann huippujengeissä. Ne, jotka eivät pääse lainalle pelailevat sitten kaljacuppia ja jotain muita hönäpelejä. M. Baumgartnerin arvo on 73.5 miljoonaa euroa. De Souzan 53. Muuten sitten tuossa 20 ja 30:n välissä.

Joo.. eipä tämä kovin vaikeaa ole tällaista jengiä kasata. PSG:ssä pelaa muuten vielä Baumgartneriakin arvokkaampi kaveri. En tiedä kyllä miksi. 25v 92 tasoinen LW, jonka arvo on 80 miljoonaa. Baumgartnerin oikea pelipaikka on LM, ehkäpä tämä lienee syynä tähän. QPR ja Chelsea siis käytännössä ratkovat Valioliigan mestaruuden aina kahdestaan ja lopuista chämppäripaikoista kisaavat WBA, ManU ja City. Myös Nottingham Forest pääsi eurokentille nyt kuluvaksi kaudeksi. Euroopan kovimpia sitten Ärrien ja Chelskin lisäksi ovat PSG, Real Madrid ja Bayern. Barcelona ei jostain syystä ole edes Champions liigassa. Sen sijaan Real Valladolid on. Muita sarjoja nyt en kuitenkaan ole kovin antaumuksella jaksanut tutkia. Tämä on siis se aivot narikkaan -tallennus. Löytyy tuolta sitten ihan vakavastikin otettava seivi, mutta tämän huikean kiinnostavan tarinan nyt vaan halusin jakaa.

 

[adetti]

Voiha rähmä, jälleen kerran jäätiin LA Ligassa toiseksi Realin taakse. Atletico Madridilla siis pelataan. Voi olla, että palli heiluu pahasti tauon aikana, kun ei tavoitteeseen päästy. Joukkuehan ei mikään rivimies jengi enään ole, ja tällä pitäisi saada menestystä. Champions Cupissakin tippuminen välierissä kirpaisi. Onneksi Real Madrid ei hoitanut kaikkia kannuja viime kauden tapaan vaan hävisi Citylle välierissä.

Courtois 89

Ramos 87 - Filipe Luis 83 - Insua 83 - Kelly 88

Nasri 86 - Pizzi 84 - Turan 87

Jovetic 89 - Ljajic 86 - Bale 92

Kyllä tälläisellä pitäisi jo jotakin aikaiseksi saada. Nyt on silti laitettu äijiä siirtolistalle ja haluttaisiin uutta verta joukkueeseen.

 

[Sabaton]

Energie Cottbus 2016-2017

Viides kausi Energie Cottbusin penkin takana on nyt saatu päätökseen. Ennen kautta tavoitteiksi tuli yltää Bundesliigassa keskikastiin, Cupissa semifinaaleihin ja Euro Cupissa niin ikään välieriin eli vähän alkaa jo haastavuutta tulla. Media ei edelleenkään uskonut Energien menestykseen, veikaten tätä sijalle 14. Kuten viime viestin lopussa enteilin, kesällä joukkueeseen tuli muutamia muutoksia.

Viime kauden joukkueesta poistuivat hyökkääjät Matija Dvornekovic sekä Burak Yilmaz. Puolustuksesta puolestaan Ibrahima Mbaye palasi lainasopimuksen päätyttyä Barcelonaan ja Konstantin Engel myytiin Ranskaan Bastian riveihin 350k eurolla. Sitten lähdettiin hankkimaan korvaajia puolustukseen ja hyökkäykseen.

Kuten Agbokon kohdalla viime kaudella, niin tänäkin kesänä yksi lupaava tulevaisuuden nimi nostettiin kokoonpanoon. 16-vuotias tanskalainen, puolustava keskikenttäpelaaja Morten Kortegaard hakee ammattilaisuran ensi minuutteja Energien paidassa. Uusia pelaajia tuli lopulta ennen kauden alkua Kortegaardin lisäksi vielä viisi. Nuori 18-vuotias Soslan Ivanov tuli vasemmalle laidalle pelaamaan hajaminuutteja. Hänestä ei tarvinnut siirtokorvausta maksaa ollenkaan, kun hänellä ei sopimusta minkään seuran kanssa ollut. Oikeaksi puolustajaksi hankittiin Borussia Mönchengladbachista Matthias Zimmermann. Siirtosumma oli 4,6 miljoonaa. Puolustusta täydennettiin myös egyptiläisellä Milolla. Kuten puolustukseen niin myös hyökkäykseen hankittiin kaksi pelaajaa Dvornekovicin ja Yilmazin poistuttua. Dvornekovicin korvaajaksi tuli Bremenistä Johannes Wurtz 1,670 miljoonalla ja Yilmazia paikkaamaan hankittiin argentiinalainen Nicolas Blandi Ranskan liigan Rennes:tä siirtosumman ollessa peräti 10,1 miljoonaa euroa. Näillä hankinnoilla Energie oli valmiina kauteen ja puolustamaan jaettua kuudetta sijaansa.

Kesällä luotsasin myös Sloveniaa EM-kisoissa. Olin toiminut joukkueen valmentajana jo karsinnoissa ja nyt kisat toimivat kunnon näyttöpaikkana missä mennään. Kisat sujuivat varsin positiivisesti Slovenian voitettua oman alkulohkon ennen Saksaa ja Itävaltaa. Puolivälierissä vastaan asettui Espanja, joka oli materiaaliltaan selvästi kovempi ja pelillisestikin parempi. 2-0 oli lopputulos ja Slovenia karsiutui, mutta yksi tappio koko turnauksessa oli odotettua parempi suoritus. Espanja vei lopulta myös mestaruuden.

Energien kausi alkoi Euro Cupin karsintaottelulla. Irlantilaisseura Shamrock Rovers kaatui nihkeiden otteiden jälkeen yhteismaalein 5-3 ja liigavaiheeseen pääsy oli totta. Bundesliigakausi puolestaan alkoi sekin yskähdellen. Kausi avattiin kahdella tasapelillä ja tappiolla, jonka jälkeen alkoikin sitten kulkemaan huomattavasti paremmin. Seitsemän pelatun kierroksen jälkeen Energie löytyikin sarjataulukon neljänneltä sijalta. Tämän jälkeen kävikin kuitenkin paskempi tuuri, kun luottotoppari Immanuel Höhn mursi harjoituksissa varpaansa ja joutui olemaan liki kolme kuukautta sivussa. Ikääntyvästä Hünemeirista eikä nuoresta Agbokosta ollut vielä täyttämään Höhnin saappaita, joten vire tästä hieman laantui. Joulukuun alussa Höhnin palattua Energie majaili sijalla seitsemän.

Tammikuussa sai taas jännittää poistuuko joku pelimiesjoukkueesta. Siligardin ympärillä oli kuhinaa joulukuun aikana, mutta tammikuun alussa mies kertoi haluavansa jäädä, vaikka media oli häntä jo viemässä Mönchengladbachin riveihin. Nuoret Ivanov ja Luci ilmoittivat myös kauden aikana olevansa tyytymättömiä saamaansa peliaikaan, mutta kumpikaan ei muualle siirtynyt. Joukkueen parhaasta maalintekijästä Blandista tuli muutamia tarjouksia, mutta kukaan ei tuntunut olemaan valmis maksamaan 14 miljoonaa, jonka olin asettanut hänelle hintalapuksi. Lopulta aivan kuukauden viimeisinä päivinä Blandi kuitenkin kaupattiin. Bayern München maksoi miehestä 14.5 miljoonaa. Näin Blandin pikavisiitistä kertyi voittoa reilut neljä miljoonaa. Blandin menettäminen ei harmittanut, sillä hän ei ollut pystynyt korvaamaan Yilmazia. Tilalle täytyi kuitenkin hankkia toinen kärki ja tällä kertaa päädyttiin norsunluurannikkolaiseen Cyriac:iin, joka saapui Anderlechtistä 7.5 miljoonan euron siirtosummalla.

Tammikuun puolivälin tienoilla tuli jälleen ikäviä uutisia. Joukkueen parhaisiin pelaajiin kuuluva Vyacheslav Podberezkin mursi nilkkansa ottelussa HSV:tä vastaan ja joutui olemaan sivussa kolme kuukautta. Samantasoisen korvaajan hankkiminen tiedettiin mahdottomaksi ja lopulta korvaajaa ei päätetty hankkia ollenkaan, vaan annetaan Fandrichille ja muille hyvin pelanneille enemmän vastuuta. Puolustuksessa nähtiin puolestaan yksi muutos, kun heikosti esiintynyt ex-kapteeni Uwe Hünemeier kaupattiin pois ja tilalle hankittiin nuorempi peluri kolmostopparin tontille. Valinta osui lopulta HSV:n Janek Sternbergiin. Tässä vaihdossa "hävittiin" tasan kaksi miljoonaa. Näillä muutoksilla oltiin valmiita jatkamaan pelejä.

Podberezkinin puuttuminen näkyi ja helmikuussa Energie oli valahtanut jo sijalle kymmenen. Helmikuun aikana myös Johannes Wurtz putosi pelistä, kun häneltä murtui nilkka ottelussa Wolfsburgia vastaan ja hän jotui olemaan loppukauden sivussa. Loppujen lopuksi Energie kykeni vielä nousemaan yhden sijan ja oli lopulta yhdeksäs. Saldo oli 11-12-11 ja 45 pistettä. Mestaruus meni jälleen Müncheniin, joka päihitti Dortmundin neljällä pisteellä. Kolmossijasta käytiin tiukka vääntö, mutta lopulta sen saavutti Wolfsburg ennen Schalkea ja Hannoveria. Maalipörssin vei nimiinsä Bayernin Mario Balotelli ennen saman seuran Benzemaa ja Schalken Julian Draxleria.

Cup-peleissä tavoitteisiin ei päästy. Liigacupissa pudottiin heti ensimmäisessä ottelussa Bayer Leverkusenille. Euro Cupissa menestys jäi myös keskinkertaiseksi. Alkulohkosta saaliiksi tuli 2 voittoa, 2 tasapeliä ja 2 tappiota, joka riitti Atletic Bilbaon jälkeen lohkon toiseen sijaan. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui Napoli, jota vastaan kotona taisteltiin 2-2 tasapeli, mutta vieraspelissä Napoli meni menojaan ottelun päätyttyä 4-1 ja näin välieräpaikka jäi kaukaiseksi unelmaksi. Pelaajatilastot kaudelta:

Maalivahdit:

#1 Davis Luci ITA (68) (2019) (7: 0+0)
#12 Thomas Kraft GER (80) (2020) (38: 0+1)

Puolustajat:

#2 Punch Masenamela RSA (69) (2018) (7: 0+0)
#3 Immanuel Höhn GER (77) (2019) (30: 1+1)
#4 Matthias Ginter GER (78) (2018) (40: 2+0)
#5 Lansana Agbeko RSA (69) (2021) (11: 0+0)
#6 Milo EGY (73) (2018) (19: 0+0)
#15 Yun Suk Young KOR (75) (2019) (23: 0+0)
#22 Matthias Zimmermann GER (78) (2019) (32: 0+1)
#24 Janek Sternberg GER (76) (2019) (13: 0+0)

Keskikenttä:

#7 Daniel Brinkmann GER (68) (2017) (11: 0+0)
#8 Luca Siligardi ITA (75) (2019) (31: 2+3)
#10 Daniel Adlung GER (80) (2018) (42: 5+4)
#14 Robert Koch GER (70) (2019) (18: 0+1)
#16 Vyacheslav Podberezkin RUS (83) (2021) (31: 5+2)
#17 Morten Kortegaard DEN (72) (2020) (16: 0+2)
#18 Beram Kayal ISR (81) (2019) (41: 3+8)
#19 Jairo Palomino COL (75) (2018) (34: 1+5)
#28 Clemens Fandrich GER (73) (2018) (34: 6+4)

Hyökkääjät:

#9 Johannes Wurtz GER (74) (2019) (28: 11+5)
#13 Jô BRA (78) (2019) (36: 10+5)
#20 Soslan Ivanov RUS (70) (2020) (21: 2+2)
#23 Cyriac CIV (80) (2019) (13: 6+5)

Positiivisin yllätys oli Wurtz, joka pelasi hienon kauden hyökkäyksessä. Uusista nimistä myös Zimmermann ja Cyriac esiintyivät loistavasti. Kauden ykkönen oli kuitenkin Beram Kayal, joka uurasti loistavasti keskikentän keskustassa ja nakutti kelpo pisteet siinä sivussa. Pienoiset pettymykset olivat kallispalkkaiset Adlung ja Podberezkin, josta jälkimmäinen ei loukkaantumisensa jälkeen päässyt vireeseen alkuunkaan. Molemmat kuitenkin jatkanevat seurassa ja näillä näkymin ainoa, joka lähtee on Daniel Brinkmann, jolle ei tarjota uutta sopimusta. Mahdollisia hankintoja saatetaan nähdä riippuen käytettävissä olevasta rahamäärästä.

 

[Sabaton]

Energie Cottbus 2017-2018

Jo kuudes kausi saksalaisseuran puikoissa on saatu päätökseen. Omistajien antamat tavoitteet hieman nousivat edellisistä kausista. Nyt liigassa tuli yltää seitsemän parhaan joukkoon ja cupissa puolestaan pitäisi päästä välieriin. Viime kaudella joukkuetta ennakoitiin sijalle 14 ja tuloksena oli yhdeksäs sija. Nyt povattu sijoitus oli kohonnut selvästi, sillä ennakkokaavailuissa Energie majaili sijalla kuusi.

Kuten viime viestissä ennakoin, niin Brinkmann lähti, muttei suinkaan jäänyt ainoaksi poistujaksi kuten kaavailin. Kesken heinäkuun lomapäivien Clemens Fandrich iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja pyysi siirtoa, koska koki edustaneensa tarpeeksi kauan samaa seuraa ja halusi nähdä sekä kokea uusia tuulia. Freiburg maksoi miehestä 2.8miljoonaa ja näin Fandrich vaihtoi maisemaa. Joukkueen tähtipelaajista tuli taas paljon kyselyjä kesän aikana ja vaikken myyntitarkoituksessa ollutkaan, pyrin aina esittämään vastatarjouksen, jos ja kun siirtosumma ei silmää miellyttänyt. Keskikentän luottoratsun Beram Kayalin tapauksessa alkuperäinen tarjous oli 9 miljoonaa ja se ei tietenkään lämmittänyt ollenkaan, joten ehdotusta täytyi korjata. Lopulta kenties viime kauden tärkein pelaaja Kayal myytiin Fiorentiinaan ja hänestä kuitattiin 17 miljoonaa.

Myynneistä kuitattiin siis n. 20 miljoonaa ja siirtokassassa oli vielä sellaiset kymmenen miljoonaa jäljellä ennestään, joten laatua oli saatava poistuneiden keskikenttäpelaajien tilalle. Ensimmäinen hankinta oli Kayalin paikan keskikentän keskustassa ottava hollantilainen Tonny Vilhena. Hän saapui Feyenoordista 11 miljoonalla. Toinen hieman samantyyppinen peluri keskikentälle tuli vielä isommalla rahalla Brasiliasta. 29-vuotias maajoukkueympyröistäkin tuttu Paulinho teki Cottbussin kanssa kahden vuoden diilin. Paulinhosta maksettiin joukkueen kaikkien aikojen suurin siirtosumma n. 16 miljoonaa euroa. Näillä muutoksilla Cottbus oli valmis kauteen ja saalistamaan paikkaa Mestareiden liigasta.

Kausi lähti huomattavasti viime vuotista paremmin käyntiin. Kuusi ensimmäistä ottelua sujuivat tappioitta ja kymmenen kierroksen jälkeen Energie löysi itsensä sarjasta kolmannelta sijalta. Samoihin aikoihin Wurtz sekä Jo päätyivät sairastuvan puolelle. Wurtz oli vain muutaman pelin sivussa, mutta Jo joutui olemaan sivussa n. kaksi kuukautta. Häntä ei kuitenkaan erityisesti jääty kaipaamaan, sillä homma toimi varsin hyvin ilmankin ja syyskaudella sarjassa käväistiin jopa toisena. Vielä joulukuun alussakin Energie keikkui toisen ja kolmannen paikan välillä eikä Immanuel Höhnin muutamaan viikon poissaolokaan tahtia hidastanut.

Tammikuun siirtoikkunan auettua ei mihinkään hätiköityihin ratkaisuihin ollut tarvetta. Kuitenkin reilun mahdollisuuden saanut, mutta suoraan sanottuna päin persettä pelannut laitapakki Yun Suk Young sai lähteä. Tilalle hankittiin 25-vuotias ranskalainen Massadio Haïdara. Tämä jäi ainoaksi muutokseksi tammikuussa.

Loppukausi sujui hieman alkukautta heikommin ja maaliskuussa nähtiin harvinainen kahden ottelun tappio- ja neljän ottelun voitoton putki. Kuitenkin viimeiset ottelut sujuivat voitokkaasti ja Cottbus onnistui pitämään kolmannen sijansa ja pääsee näin ollen ensi kaudella kilpailemaan Mestareiden liigassa! Menestyksekkään kauden lopullinen saldo oli 20-8-6 ja 68 pistettä 34 otteluun. Cup-peleissä ei aivan ylletty tavoitteisiin, sillä kohtaloksi koitui karsiutuminen puolivälierävaiheessa yllätysjoukkue Dynamo Dresdenille rangaistuspotkukilpailussa. Bundesliigan mestaruus meni varsin ylivoimaisesti Bayern Münchenille ennen Dortmundia. Kolmannella sijalla siis sensaatiomaisesti Energie Cottbus, jonka jälkeen viiden pisteen päässä Wolfsburg ja tämän perässä Werder Bremen sekä Borussia Mönchengladbach. Maalipörssi meni jälleen Bayernin Mario Balotellille, jonka lähimpinä haastajina toimi Wolfsburgin hankkima portugalilainen Licá sekä Andre Schürrle. Tilastoja kaudesta:

Maalivahdit:

#1 Davis Luci ITA (71) (2019) (6: 0+0)
#12 Thomas Kraft GER (83) (2023) (31: 0+0)

Puolustajat:

#2 Punch Masenamela RSA (67) (2018) (3: 0+0)
#3 Immanuel Höhn GER (78) (2022) (29: 1+2)
#4 Matthias Ginter GER (80) (2021) (30: 1+0)
#5 Lansana Agbeko RSA (72) (2019) (13: 0+0)
#6 Milo EGY (73) (2018) (12: 0+0)
#21 Massadio Haïdara FRA (75) (2021) (7: 0+0)
#22 Matthias Zimmermann GER (79) (2022) (26: 1+0)
#24 Janek Sternberg GER (77) (2019) (20: 0+0)

Keskikenttä:

#7 Tonny Vilhena NED (81) (2021) (36: 7+0)
#8 Luca Siligardi ITA (75) (2019) (22: 3+3)
#10 Daniel Adlung GER (79) (2020) (35: 6+7)
#14 Robert Koch GER (69) (2019) (14: 1+0)
#16 Vyacheslav Podberezkin RUS (84) (2021) (34: 5+5)
#17 Morten Kortegaard DEN (75) (2020) (19: 1+2)
#18 Paulinho BRA (84) (2019) (36: 6+11)
#19 Jairo Palomino COL (75) (2019) (22: 1+0)

Hyökkääjät:

#9 Johannes Wurtz GER (75) (2022) (25: 10+6)
#13 Jô BRA (78) (2019) (19: 7+2)
#20 Soslan Ivanov RUS (72) (2020) (16: 1+3)
#23 Cyriac CIV (81) (2019) (32: 10+12)

Paulinho ja Kraft olivat joukkueen tärkeimmät pelaajat menneellä kaudella. Paulinho paikkasi Kayalin aukon loistavasti ja Kraft otti lopullisen harppauksen maailman parhaiden vahtien joukkoon. Pettymyksiksi voi laskea Palominon heikon kauden pelillisestikin sekä Podberezkiniltä sopii toivoa lisätehoja hyökkäyspäässä, vaikka kohtuullisesti pelasikin. Muutoksia nähdään varmasti jälleen kesän aikana. Afrikkalaispakeilta Masenamelalta sekä Milolta loppuvat sopimukset eikä kummallekaan olla uusia tarjoamassa. Lisäksi Siligardi mitä ilmeisemmin lopettaa uransa ja kuten viime kesänä nähtiin, voi joku ylltysnimikin poistua joukkueesta.

 

[Sabaton]

Energie Cottbus 2018-2019

Viime kauden kolmossija sai aikaan sen, että tavoitteet muuttuivat melkoisesti ja nimenomaan kovempaan suuntaan. Tavoitteeksi tuli ei enempää eikä vähempää kuin Bundesliigan mestaruus. Lisäksi Mestareiden Liigassa tuli ottaa puolivälieräpaikka ja Saksan Cupista myös voittopokaali. Ei voi ainakaan tällä kertaa liian helpoiksi tavoitteita väittää. Media ei täysin vakuuttunut ollut, että tämä olisi Energien kausi, mutta uskoi joukkueen pystyvän uusimaan kolmannen sijansa.

Kesän aikana joukkue koki reilusti muutoksia. Viime kauden joukkueesta poistuivat Milo, Masenamela sekä Siligardi, joista kahdelta ensimmäiseltä sopimukset umpeutuivat ja Siligardi lopetti uransa. Uusistä hankinnoista puolestaan ensimmäinen tuli skoutin Kroatian matkalta. Lupaava 17-vuotias toppari Slavko Bezuh solmi Energien kanssa neljän vuoden sopimuksen. Sopimuksen myötä toppareita alkoi olla jo liiaksi, joten Janek Sternberg, joka ei täysin ole vakuuttanut, joutui kauppatavaraksi. Sternberg lähti 2 miljoonan euron arvoisen setelinipun kanssa Belgiaan, josta Siligardin aukkoa paikkaamaan hankittiin Thomas Meunier.

Pari viime kautta hieman alakanttiin pelannut Vyacheslav Podberezkin kiinnosti useaa seuraa ja nopeasti selvisi, että hänen ympärilleen olisi joku kauppa mahdollista rakentaa. Hän ei ollut pelannut aivan palkkapussiaan vastaavalla tasolla, joten miehestä luopuminen ei tuntunut erityisen pahalta. Useampaa hyökkäävää keskikenttää katselin, mutta loppujen lopuksi Podberezkin lähetettiin Espanjaan, josta paluupostissa tuli maailmalle varsin tunnettu Isco.

Toinen pelaaja, josta tuli paljon tarjouksia oli Cyriac. Hänen vaihtoarvoksi oli laitettu 8.5 miljoonaa, mutta sillä hinnalla häntä en suostunut myymään. Lopulta 13.5 miljoonaa oli riittävästi ja sillä rahalla Cyriac lähti Marseillen paitaan. Kärki oli tämän jälkeen pakko hankkia ja hän tuli niin ikään Ranskasta, mutta Lyonin riveistä. 23-vuotias Yassine Benzia saapui Saksaan n. 15 miljoonalla eurolla. Kun rahaa tuntui olevan riittävästi hankittiin vielä Stuttgartin riveistä 19-vuotias itävaltalainen Leonhard Klein Energien riveihin kehittymään.

Nyt alkoi joukkue olemaan managerin mielestä sellainen, millä mestaruus olisi mahdollista voittaa. Avauskokoonpano vaihtelee hirveästi, mutta laitetaan jotain hahmotelmaa:

Benzia (Jo)
Isco (Wurtz)
Adlung (Ivanov) - Vilhena (Kortegaard) - Paulinho (Palomino) - Meunier (Koch/Klein)
Haidara - Höhn (Agbeko) - Ginter (Bezuh) - Zimmermann
Kraft (Luci)​

Laitapuolustajat ovat siis ainoat, joilta käytännössä varamies puuttuu, mutta viime kausina Höhn ja Ginter ovat välillä myös sillä tontilla pelanneet, joten se ei ole ongelma. Kuitenkaan avauskokoonpano tuskin koskaan on edellä olevan näköinen. Usein systeeminä on myös kahden kärjen taktiikka. Tai 4-3-3 tai 4-3-1-2 tai 4-2-3-1...

Kausi lähti käyntiin voitokkaasti ja jo kauden alettua yksi muutos nähtiin vielä joukkueessa. Surkean viime kauden pelannut ja samaa virettä harjoitusotteluissa esittänyt Jairo Palomino myytiin 1.8 miljoonalla Werder Bremeniin. Vaikka Kortegaard loistavasti olikin pelannut, päätettiin joukkueeseen vielä hankkia siirtoikkunan viimeisenä päivänä vahvistusta. Palominon paikalle puolustavaksi keskikentäksi tuli 23-vuotias serbi Nenad Mitrovic.

Mestareiden liigaa päääsi Energie pelaamaan ensimmäistä kertaa ja tavoite oli selvä. Samaan alkulohkoon oli arvottu Inter Milan, Benfica sekä PAOK, joten jatkopaikka oli tarjolla, vaikka huonoja joukkueita tässä turnauksessa ei tietysti olekaan. Lopulta jatkopaikka oli työn ja tuskan takana, vaikka Energie ei ollutkaan kärsinyt yhtään tappiota alkulohkovaiheessa. Tosin voittojakin oli vain kaksi ja pisteitä kymmenen, mutta jatkopaikka irtosi pisteen turvin. Ensimmäisellä jatkokierroksella vastustajaksi tuli heti kenties suurin mestarisuosikki Barcelona. Pelin hallinnasta huolimatta kotipelistä tuloksena oli 0-1 tappio ja tämä ei antanut hyviä lähtökohtia vierasotteluun. Toisen ottelun alkuminuuteilla Johannes Wurtz ampui loistopaikasta tolppaan, mutta tämän lähemmäksi maalia Energie päässyt. Lopulta tuloksena oli 2-0 tappio ja Barcelona jatkoi eteenpäin yhteismaalein 3-0. Lopulta Barcelona pääsi aina loppuotteluun asti, jossa kuitenkin taipui Tottenhamille.

Syyskaudella koettiin erittäin paha takaisku, kun joukkueen ykköspuolustaja Matthias Ginter mursi nilkkansa ja joutui olemaan kolme kuukautta sivussa. Tämä jätti keskuspuolustukseen ison lovin, mutta ainakin nuoret Agbeko ja Bezuh saivat vastuuta. Ja kun molemmat maalivahditkin pelasivat vakuuttavasti oli Energie vuoden lopussa tiukasti mestaruustaistelussa mukana, jopa sarjan piikkipaikalla. Erot Energien, Dortmundin, Bayern Münchenin ja Leverkusenin välillä olivat kuitenkin minimaaliset ja kaikki joukkueet mahtuivat viiden pisteen sisälle.

Voitokas tammikuu alkoi jo tehdä pieniä eroja sarjan kärjessä ja kuun lopussa Energien johto oli viisi pistettä toisena tulleeseen Dortmundiin. Yksi muutoskin tammikuussa nähtiin, kun näytönpaikoissaan epäonnistunut Thomas Meunier päätettiin myydä. Hänen paikkaajansa tuli Hollannista ja hän oli Virgil Misidjan. Siirroista ei jääty taloudellisesti tappiolle, vaan palkkakulut jopa pienentyivät n. 6000 euroa.

Kevätkausi jatkui hyvässä vireessä ja sarjan kärkipaikka pysyi tiukasti Energien hallussa. Lopulta Bayernin jäätyä sarjan toiseksi viimeisellä kierroksella tasapeliin, oli mestaruus ratkennut. Energie juhli mestaruutta häviten koko kautena ainoastaan neljä ottelua Bundesliigassa. Kauden saldo oli: 24-6-4 ja 78 pistettä. Toiseksi tullut Bayern München jäi Energiestä viisi pistettä ja heidän takanaan Dortmund, Bayer Leverkusen ja Schalke hieman enemmän. Maalipörssin voitto meni tuli myös Energien pelurille ja Yassine Benzialle, joka viimeisteli 28 liigamaalia. Ero oli lopulta selvä, mutta suurimmat haastajat olivat Dortmundin Aubameyang sekä Nürnbergin Pekhart. Henkilökohtainen palkintokin tuli vielä voitettua vuoden manageri-palkinnon myötä, joten kausi meni kaikin puolin nappiin. Tilastoja:


Maalivahdit:

#1 Davis Luci ITA (72) (2020) (12: 0+0)
#12 Thomas Kraft GER (85) (2023) (31: 0+0)

Puolustajat:

#3 Immanuel Höhn GER (79) (2022) (40: 3+0)
#4 Matthias Ginter GER (81) (2023) (28: 3+0)
#5 Lansana Agbeko RSA (75) (2022) (19: 0+0)
#15 Slavko Bezuh CRO (74) (2022) (20: 1+0)
#21 Massadio Haïdara FRA (76) (2021) (28: 0+1)
#22 Matthias Zimmermann GER (80) (2024) (33: 1+1)

Keskikenttä:

#7 Tonny Vilhena NED (84) (2021) (39: 8+6)
#10 Daniel Adlung GER (77) (2020) (34: 4+9)
#14 Robert Koch GER (67) (2019) (13: 1+2)
#17 Morten Kortegaard DEN (77) (2023) (30: 2+4)
#18 Paulinho BRA (84) (2022) (39: 4+11)
#19 Nenad Mitrovic SRB (76) (2022) (26: 0+3)
#24 Virgil Misidjan NED (77) (2021) (11: 3+1)
#25 Leonard Klein AUT (71) (2021) (17: 1+3)
#26 Isco SPA (84) (2021) (39: 9+10)

Hyökkääjät:

#9 Johannes Wurtz GER (75) (2022) (31: 8+11)
#13 Jô BRA (78) (2019) (28: 14+9)
#16 Yassine Benzia FRA (83) (2021) (38: 33+7)
#20 Soslan Ivanov RUS (73) (2023) (19: 0+1)

Joukkueen paras pelaaja oli Yassine Benzia. Onnistujien lista on muutenkin pitkä. Helpompi luetella epäonnistujat, jotka olivat Nenad Mitrovic sekä Soslan Ivanov. Kummallakin on kova työ edessä, mikäli aikovat minuutteja saada tulevalla kaudella.

 

[Sabaton]

Uusi peli, uudet kujeet. Peli aloitetaan manageroimalla Tottenhamista valioliigan ykkösjoukkue! Vielä ensimmäisellä kaudella se ei ole välttämätöntä, sillä tavoitteiksi tuli yltää Cup-finaaliin ja ottaa Valioliigassa paikka ensi kauden mestareiden liigaan. Usko joukkueeseen ja uuten manageriin oli kuitenkin vähäistä, sillä ennakossa Tottenham sijoitettiin vasta kahdeksanneksi.

Harjoituspeleissä maalinteko ontui, mutta liiga avattiin runsasmaalisissa peleissä Crystal Palacea, Swanseaa ja Norwichia vastaan, kolmen ensimmäisen pelin jälkeen maaliero olikin 10-5. Tämän jälkeen maalitahti hiipui, mutta voittoja tuli mukavaan tahtiin ja joulukuussa Spurs majaili sijalla 3. Syyskauden kohokohtina toimi voitot Arsenalista sekä Manchester Citystä.

Tammikuussa päätettiin olla vahvistamatta joukkuetta ja säästää rahoja tuonnemmaksi. Muutama nuori pelaajanalku lainattiin muualle kehittymään. Muissa joukkueissa liikehdintää nähtiin. Arsenal mm. vahvistui Benzemalla ja Cabayella, Chelsea myi Torresin Real Madridiin ja Barcelona hankki Nastasicin sekä Huntelaarin, tässäpä ne tärkeimmät muutokset tammikuun siirtoikkunan aikana.

Loppukausi sujui ilman suurempia ongelmia. Pari loukkaantumista nähtiin ja sarjasijoitus vaihteli hieman 2-5 sijan välillä, mutta lopulta se vakiintui sinne parempaan päähän ollen kolmas. Lopullinen saldo oli 23-9-6. Mestaruus meni Manchester Citylle, joka keikkui kärjessä lähes koko kauden. Toiseksi tuli Chelsea ja heistä jäätiin vain piste. Neljänneksi ylsi Man Utd ja viidenneksi Pool. Liigan paras maalintekijä oli Luis Suarez ennen Rooneya ja Eto'o:ta. Soldado voitti syöttöpörssin ja paukutti neljänneksi eniten kaappeja. F.A. Cupissa Spurs putosi neljännesvälierissä Arsenalille ja Capital One Cupissa samassa vaiheessa QPR:lle. Pelaajtilastoja kaudelta:

Maalivahdit:

#1 Gomes BRA (77) (2014) (-)
#24 Brad Friedel USA (75) (2014) (3: 0+0)
#25 Hugo Lloris FRA (84) (2016) (41: 0+0)

Puolustajat:

#2 Kyle Walker ENG (80) (2017) (36: 0+2)
#3 Danny Rose ENG (74) (2015) (16: 0+0)
#4 Younes Kaboul FRA (80) (2014) (27: 1+0)
#5 Jan Vertonghen BEL (82) (2016) (37: 1+2)
#6 Vlad Chiriches ROU (78) (2018) (8: 0+0)
#16 Kyle Naughton ENG (74) (2016) (5: 0+0)
#20 Michael Dawson ENG (79) (2015) (24: 2+0)
#32 Benoit Assou-Ekotto CMR (76) (2014) (26: 0+3)

Keskikenttä:

#7 Aaron Lennon ENG (81) (2016) (31: 7+7)
#8 Paulinho BRA (81) (2018) (38: 3+6)
#14 Lewis Holtby GER (78) (2017) (25: 1+1)
#15 Etienne Capoue FRA (80) (2017) (25: 5+3)
#17 Andros Townsend ENG (74) (2016) (15: 2+1)
#19 Moussa Dembele BEL (81) (2017) (31: 2+5)
#22 Gylfi Sigurdsson ISL (79) (2016) (23: 2+4)
#23 Christian Eriksen DEN (83) (2018) (33: 3+4)
#28 Tom Carroll ENG (71) (2016) (1: 0+0)
#30 Sandro BRA (81) (2016) (25: 3+1)
#43 Ryan Fredericks ENG (62) (2014) (-)

Hyökkääjät:

#9 Soldado ESP (84) (2017) (37: 14+14)
#10 Emmanuel Adebayor TOG (77) (2016) (19: 9+5)
#11 Erik Lamela ARG (83) (2018) (28: 2+5)
#18 Jermain Defoe ENG (80) (2015) (23: 4+0)
#21 Nacer Chadli BEL (79) (2019) (21: 14+2)

Lisäksi lainalla oli nuoriso-osastoa runsaasti.

Kausi oli siis onnistunut kaiken puolin. Yksilöistä odotuksiin nähden parhaiten onnistui Nacer Chadli, joka tosin harmittavasti joutui olemaan liki kaksi kuukautta sivussa. Lähes kaikkien esityksiin voi kuitenkin olla tyytyväinen. Kuitenkin Defoe on hyvin lähellä siirtolistaa eikä Eriksenin otteista voi kovin iloinen olla. Sopimus loppuu Kaboulilta, Assou-Ekottolta sekä Gomesilta, joista keskimmäisen kohtalo on auki, mutta Kaboul ja Gomes jatkavat muualla. Lisäksi Friedel lopettaa uransa. Uusia pelaajia haetaan toppariosastolle, maalin suulle sekä mahdollisesti vasemman laitapakin sekä kärjen tonteille.

 

[Sabaton]

Toinen kausi Spursin managerina ja ihmetykseksi siirtobudjetti oli viime kautta pienempi, vaikka menestys oli ensimmäisenä kautena odotettua parempaa. Tavoitteet oli tähän suhteutettuna luokkaa: mitä helvettiä? Voittaa pitäisi sekä kotimaan Cup, Mestarien liiga sekä Valioliiga! Henkilökohtaisesti olisin jo tyytyväinen, jos 1/3 tavoitteista toteutuisi, joten kunhan ei nyt potkuja tulisi. Ennakossa Spurs oli laitettu kolmospaikalle.

Kesällä hankittiin pelaajia kuten lupailin. Atletico Madridista saapui Toby Alderweireld vahvistamaan toppariosastoa. Vertonghen sai siis tutun kaverin maajoukkueympyröistä parikseen. Assou-Ekotto poistui vasemmalta laidalta, joten Alderweireld ei jäänyt ainoaksi pakkihankinnaksi. 27-vuotias romanialainen Stefan Radu saapui Lontooseen Laziosta. Myös kakkosvahti oli pakotettu hankkimaan Gomesin ja Friedelin lähdettyä. 23-vuotias saksalainen Janis Blaswich saanee ensi kaudella muutaman hajapelin pelattavakseen.

Hyökkäyksessä Defoe poistui odotetusti, mutta peliaikaan tyytymätön Emmanuel Adebayor halusi lähteä myös. Kaksi kovaa korvaajaa oli tarkoitus hankkia, mutta raha saattaisi muodostua ongelmaksi. Lopulta läpi kymmenien tarjouksien seuloutui kaksi peluria, jotka Tottenhamin paidan päälleen pukisivat. Alexandre Lacazette sekä Mame Diouf.

Huippusiirtoja nähtiin muitakin. Arsenal jatkoi vahvistumistaan hankkimalla Sami Khediran, mutta luopui Giroudista Roman vastustamattoman tarjouksen edessä. City puolestaan myi Kun Agüeron Bayern Münchenin riveihin sekä Jesus Navasin Napoliin. Chelsea hankki Lewandowskin ykköskärjekseen ja hänen tuekseen Mario Gomezin, Man United puolestaan Bayernissa vain kauden viihtyneen Thiagon. Kovimmista siirroista toisiin liigoihin mainitaan vielä mm. Javier Hernandez Valenciaan, Leighton Baines Barcelonaan sekä Luis Suarez niin ikään Barcelonaan. Tapahtumarikas kesä siis Valioliigan puolella.

Kausi alkoi voitoilla Chelseasta ja Swanseasta, jonka jälkeen harjoituksissa joukkueen kenties kirkkain tähti Soldado loukkaantui ja joutui olemaan sivussa peräti 5 kuukautta. Tämä aiheutti pientä tökkimistä maalinteossa, mutta kymmenen pelin jälkeen Spurs löytyi sarjasta neljäntenä edellään Manchester City, Arsenal sekä yllättäjäjoukkue Newcastle.

Kesken voitokkaan lokakuun myös Alderweireld meni loukkaantumaan ja viimeistään tässä vaiheessa alkoi myös joukkueen alamäki. Jouluksi Alderweireld toipui pelikuntoon ja heikosta marraskuusta huolimatta vuoden lopussa Spurs oli Manchester Cityn sekä Newcastlen takana kolmantena.

Tammikuussa Spurs teki muutamia sopimuksia, muttei hankkinut täksi kaudeksi uusia pelaajia. Tärkeimmät diilit muualta maailmalta: Real Madrid hankki Manuel Neuerin portinvartijakseen. Chelsea vahvistui Mario Mandzukicillä ja Man City Suboticilla. Arsenal myi Podolskin sekä Szczesnyn Espanjaan ja Swansea Michun Schalken riveihin.

Mestareiden liigan alkulohko sujui kevollisesti. Celticiä vastaan voitettiin molemmat ottelut ja Portoa sekä CSKA Moskovaa vastaan toinen peleistä. 12 pistettä ei kuitenkaan riittänyt lohkon kärkisijaan, vaan tuloksena oli kakkospaikka. Neljännesvälierissä arpaonni oli toista vuotta putkeen meitä vastaan, kun vastaan asettui Real Madrid. Ensimmäisessä osa-ottelussa puolustus vuoti ja Real haki White Hart Lanelta 4-2 voiton. Toisessa pelissä Spurs oli paremmin mukana, mutta kärsi siinäkin tappion tällä kertaa lukemin 1-0 ja Real Madrid jatkoi seuraavalle kierrokselle maalein 5-2. Lopulta Real Madrid voitti koko turnauksen kaataen Chelsean finaalissa.

Maaliskuun lopun maaottelutauolla Belgiaa edustanut Jan Vertonghen loukkaantui noissa ympyröissä ja joutui pelikentiltä sivuun koko loppukaudeksi. Spurs oli tällöin vielä sarjassa kolmantena, mutta loisteliaan loppukauden ansiosta lopullinen sijoitus oli toinen. Lopullinen saldo oli 23-11-4 ja 80 pistettä. Mestaruus meni Manchester Citylle, joka keräsi pisteitä 90. Kolmanneksi ylsi Newcastle ennen Man Unitedia sekä Arsenalia. Maalintekijätilaston ykköspaikan jakoivat Manchesterin Negredo sekä Wayne Rooney, kolmanneksi tuli Arsenalin Benzema. Kauden tavoitteista 1/3 tuli täytettyä, kun manageriuran ensimmäinen pokaali napsahti kaappiin Capital One Cupin voiton myötä. Finaalissa kaatui Manchesterin seuroista punainen. F.A. Cupissa pudottiin puolivälierissä. Pelaajatilastot:


Maalivahdit:

#1 Janis Blaswich GER (78) (2017) (8: 0+0)
#25 Hugo Lloris FRA (85) (2018) (50: 0+0)

Puolustajat:

#2 Kyle Walker ENG (81) (2017) (46: 1+4)
#3 Danny Rose ENG (75) (2015) (20: 0+1)
#4 Toby Alderweireld BEL (85) (2018) (43: 7+0)
#5 Jan Vertonghen BEL (82) (2018) (38: 6+1)
#6 Vlad Chiriches ROU (79) (2018) (21: 1+1)
#16 Kyle Naughton ENG (76) (2017) (10: 0+0)
#20 Michael Dawson ENG (80) (2015) (22: 3+0)
#24 Stefan Radu ROU (79) (2017) (35: 1+3)

Keskikenttä:

#7 Aaron Lennon ENG (80) (2019) (41: 6+9)
#8 Paulinho BRA (82) (2018) (42: 6+6)
#14 Lewis Holtby GER (79) (2017) (24: 1+2)
#15 Etienne Capoue FRA (80) (2017) (29: 4+1)
#17 Andros Townsend ENG (75) (2016) (16: 2+2)
#18 Marcel Röcker GER (73) (2018) (-)
#19 Moussa Dembele BEL (81) (2017) (41: 2+5)
#22 Gylfi Sigurdsson ISL (81) (2017) (32: 6+4)
#23 Christian Eriksen DEN (83) (2019) (44: 7+11)
#28 Tom Carroll ENG (73) (2016) (-)
#30 Sandro BRA (83) (2017) (32: 4+6)

Hyökkääjät:

#9 Soldado ESP (84) (2017) (25: 7+4)
#10 Alexandre Lacazette FRA (76) (2018) (37: 5+2)
#11 Erik Lamela ARG (85) (2018) (43: 9+14)
#13 Mame Diouf SEN (80) (2017) (42: 18+5)
#21 Nacer Chadli BEL (81) (2019) (39: 8+8)
#38 Harry Kane ENG (73) (2017) (2: 0+0)

Kohtuu tyytyväinen olen kauteen, vaikkei himottu tripla ollut lähelläkään. Uudet hankinnat Diouf sekä Alderweireld pelasivat huippukaudet ja onnistujiin voi ilman muuta laskea myös Lamelan, Paulinhon sekä Lloriksen. Parannettavaa jäi ainakin Dembelelle eikä Soldado ollut loukkaantumisen jälkeen totutun vakuuttava. Kuluvan kesän aikana kuvioista poistuu mitä ilmeisimmin ainakin Dawson sekä Rose. Hankintoja saattaa tulla tai sitten ei.

 

[Sabaton]

Ei tullut potkuja toisen kauden jälkeen, mutta nyt pitää pystyä vielä puristamaan joukkueesta enemmän irti. Tavoitteet kolmannelle kaudelle: voittaa tulisi sekä kotimaan - ja mestareiden liiga, että cup. Media uskoi Spursiin veikaten sitä Valioliigan mestariksi.

Joukkueesta poistui siis puolustajat Dawson sekä Rose. Vahvaa toppariosastoa päätettiin vahvistaa entisestään, kun Verthongen kykenee pelaamaan mallikkaasti myös laidalla. 25-vuotias Marseillen luottopeluri Nicolas N'Koulou saapui Lontooseen. Toinen vahvistus pystyy pelaamaan sekä laitapakkina, että keskikentän laidallakin sujuvasti, hän on Juan Camilo Zúñiga, joka saapui Napolista.

Tässä olivat ne "budjetoidut" muutokset. Kuitenkin muutamista pelaajista tuli jälleen kyselyjä ja Aaron Lennon sai lähteä, kun Stoke maksoi miehestä 15.5 miljoonaa. Tämä jätti laidalle ammottavan lovin. Rahaa oli sen verta, että käytännössä varaa oli hankkia kuka tahansa. Lopulta päätin satsata jälleen nuoreen pelaajaan, jonka palkkapyyntö ei noussut pilviin, toisin kuin mm. Angel Di Marialla, joka oli yksi varteenotettava vaihtoehto. Ladies and gentlemen: Lucas!

Muita huippudiilejä kesän siirtoikkunasta: Alexis Sanchez vaihtoi Barcelonan paidan Chelsean siniseen nuttuun. Newcastlen luottovahti Tim Krul vaihtoi Lyonin riveihin ja korvaavaksi peluriksi Newcastle hankki Stephane Ruffierin. City hankki keskikentälle vahvistusta Marco Verrattin muodossa. Benteke matkasi Juventukseen ja Coutinho vaihtoi Liverpoolista Newcastleen. Agüero puolestaan siirtyi Real Madridiin.

Liiga lähti käyntiin usealla voitolla ja sitten ensimmäisellä maaottelutauolla kävi jälleen köpelösti, kun uusi hankinta Lucas joutui pariksi kuukaudeksi sivuun. Voittokulku silti jatkui ja kymmenen ottelun jälkeen Spurs johti sarjaa. Eikä meno tästä hyytynyt vaan 15 ottelun jälkeen joukkue oli kärsinyt vain yhdessä ottelussa pistemenetyksen.

Loppuvuosi sujui myös loistavasti ja vuoden vaihtuessa Spurs oli sarjan johdossa selvällä erolla toisena olleeseen Manchester Cityyn. Tammikuun siirtoikkunan auetessa nähtiin yllättävä huippudiili. Tottenhamin riveissä hirmutehoja aiemmin paukutellut Gareth Bale palaa Spurs-paitaan! Samanlaista dominointia odotetaan mieheltä jälleen. Tämä tarkoitti lähtöä Soldadolle, josta ei ollutkaan kauan odotetuksi ykköstykiksi. Hän jatkaa uraansa Roomassa. Joukkueen pelisysteemissä kärjellä ei ole järin suurta merkitystä, ja Lamela sekä Bale pystyvät pelaavat vale-yseinä mallikkaasti, joten Soldado jäi tarpeettomaksi.

Lisäksi keskikenttää päätettiin vahvistaa tammikuun aikana ja nyt pelaajaliikenne tuli Roomasta toiseen suuntaan. Hollantilainen Kevin Strootman tulee nelivuotisella sopimuksella Lontooseen. Muita isoja uutisia tammikuussa oli mm. Raphael Varanen siirtyminen Cityyn sekä Liverpoolin Mignoletin meneminen Borussia Dortmundin riveihin. Liverpool paikkasi aukon maalinsuulla hankkiessaan Rene Adlerin. Saksaan siirtyi myös Mesut Özil, joukkueena vähemmän yllättäen Bayen München. Sama osiote oli myös Alexandre Patolla.

Mestarien liigassa samaan lohkoon arvottiin Ajax, FC Kööpenhamina sekä PSG. Tämäkin turnaus avattiin voitokkaasti ja alkulohkosta mentiin jatkoon lohkoykkösenä 15 pisteellä. Seuraavalla kierroksella kohdattiin Moskovan Dynamo. Ensimmäisessä osassa Moskovassa pelattiin 2-2 tasapeli, jossa 2-0 johto möhlittiin pahasti. Kotiottelukin oli pitkään tilanteessa 2-2, mutta toisen jakson tehohetki (12 minuuttiin kolme maalia) ratkaisi jatkoonmenijäksi Tottenhamin. Seuraava kierros toi vastaan Valencian. Ensimmäisestä osa-ottelusta haettiin 1-2 vierasvoitto ja sateisessa kotiottelussa ei annettu espanjalaisille mitään saumoja, vaan voittolukemat oli tylyt 5-1. Välieräsvastus tuli myös Espanjasta. Real Madridia vastaan ensimmäisestä osasta otettiin 2-0 voitto Balen ja Dioufin maaleilla ja finaaleihin edettiin vierastasurin (1-1) myötä.

Ei kahta ilman kolmatta: Barcelona oli finaalivastus ja kolmas espanjalaisseura putkeen. Ottelusta tulikin yksinkertaisesti huikea! Maalinteon aloitti Barcelona Messin iskettyä heti alkuun. 10 minuutin kohdalla Sandro tasoitti pelin nätillä kaukolaukauksella ja Sigurdsson vei Spursin johtoon hetkeä myöhemmin. 3-1 johto oli Gareth Balen käsialaa, vaikka Valdes hieman hapuilullaan hänen työtään helpotti. Puolen tunnin kohdalla Fabregas kuitenkin kavensi ja juuri ennen taukoa Messi tasoitti pelin kolmeen kolmeen ja näistä lukemista myös taukoa lähdettiin viettämään. Ratkaisumaali nähtiin, kun kellossa oli 56 minuuttia. Erik Lamela leikkasi "robbenmaisesti" keskelle ja tykitti vasurillaan alakulmaan. Loppu oli huimaa puolustustaistelua, mutta uhrautunut puolustus oli voiton avain. Kummankaan maalivahti ei kiitosta saanut. Valdesille torjuntoja kertyi pyöreä nolla ja Llorikselle vain kaksi. Mestaruus oli kuitenkin pääasia ja tällaisen hienon ottelun jälkeen se maistui upealle.

Loppukausi Valioliigaa ei ollut yhtä ylivoimaista Spursin näytöstä, mutta mestaruus oli lopulta täysin selvä. Lopullinen saldo 38 otteluun oli 31 voittoa 4 tasapeliä ja 3 tappiota eli 97 pistettä. Toiseksi tuli Chelsea 84 pisteellä ennen Manchester Cityä ja Liverpoolia. Maalit jakkantuivat Tottenham-pelaajien kesken kohtuu tasaisesti, joten niillä ei Valioliigan kärkipaikkaa haviteltu. Liigan paras maalintekijä oli Wayne Rooney ennen Stoken hankkimaa Éderiä ja Newcastlen Luis Murielia. Loppukaudella loukkaantumisista kärsivät Züniga sekä Lamela, jotka molemmat missasivat n. kuukauden peleistä.

Cup-peleissäkin menestys oli hyvää. Liigacupissa edettiin finaaliin Arsenalia vastaan ja ottelu oli huima trilleri. Varsinainen peliaika päättyi 1-1, kun Arsenal teki tasoitusmaalin toisen puoliajan lisäajalla. Edessä oli siis jatkoaika. Aivan jatkoajan alussa Karim Benzema laukoi illan toisellaan Arsenalin 2-1 johtoon, mutta nyt oli Tottenhamin vuoro tasoittaa lisäajalla tekijänä Gareth Bale. 2-2 tilanteesta lähdettiin ampumaan rankkareita. Kolme ensimmäistä paria ja kaikki onnistuu. Neljännessä Lloris torjuu Santi Cazorlan yrityksen ja Christian Eriksen pamauttaa ratkaisevan rankkarin siään ja Tottenhamille Cup-voiton. F.A. Cupissa finaali jäi haaveeksi, kun Manchester City oli etevämpi välierässä. Pelaajatilastoja:

Maalivahdit:

#1 Janis Blaswich GER (82) (2020) (15: 0+0)
#25 Hugo Lloris FRA (85) (2019) (49: 0+0)

Puolustajat:

#2 Kyle Walker ENG (81) (2019) (52: 3+8)
#3 Nicolas N'Koulou CMR (83) (2018) (42: 1+0)
#4 Toby Alderweireld BEL (85) (2019) (47: 3+0)
#5 Jan Vertonghen BEL (82) (2018) (47: 9+0)
#6 Vlad Chiriches ROU (80) (2018) (15: 0+1)
#16 Kyle Naughton ENG (76) (2017) (2: 0+0)
#20 Juan Camilo Zúñiga COL (80) () (31: 1+6)
#24 Stefan Radu ROU (79) (2017) (29: 1+4)

Keskikenttä:

#7 Lucas BRA (89) (2020) (40: 9+14)
#8 Paulinho BRA (83) (2019) (50: 5+9)
#14 Lewis Holtby GER (81) (2017) (32: 5+1)
#15 Etienne Capoue FRA (81) (2017) (31: 5+7)
#17 Andros Townsend ENG (77) (2016) (12: 1+1)
#19 Moussa Dembele BEL (81) (2017) (37: 5+6)
#22 Gylfi Sigurdsson ISL (82) (2017) (33: 5+11)
#23 Christian Eriksen DEN (85) (2019) (44: 11+16)
#29 Kevin Strootman NED (83) (2019) (19: 2+6)
#30 Sandro BRA (85) (2020) (38: 6+7)

Hyökkääjät:

#9 Erik Lamela ARG (87) (2018) (47: 21+10)
#10 Alexandre Lacazette FRA (76) (2018) (31: 9+8)
#11 Gareth Bale WAL (91) (2018) (33: 21+12)
#13 Mame Diouf SEN (80) (2018) (43: 21+11)
#21 Nacer Chadli BEL (83) (2020) (42: 16+7)

Kolme pokaalia tuli kaappiin, joten ei tässä juuri enempää olisi voinut toivoa. Nappikausi, josta on vaikea parantaa. Ainoa pettymys oli puolustuksesta Chiriches, joka oli todella epävarma ja peliaikaa jäänee ensi kaudellakin vähäiseksi. Nuoria oli taas lainalla ja lupaaville Harry Kanelle sekä Marcel Röckerille haetaan pelipaikka luultavasti ensi kaudellekin muualta. Joukkueesta poistuu luultavasti ainakin Townsend, mutta kuten edelliskesät ovat osoittaneet kaikki on mahdollista.

 

[ElManazer]

QPR - Kohti korkeuksia

Vaikkakin olen pelannut jo muutamia kausia eri joukkueilla FIFA14:ssa, ei ole tullut kirjoiteltua tähän ketjuun, mutta nyt mieleeni juolahti tarinoida. Joukkueeksi valikoitui QPR, koska halusin aloittaa alemmalta tasolta, mutta kuitenkin suhteellisen varakkaalla joukkueella. Tavoitteeksi asetin nostaa QPR ensin valioliigan, jonka jälkeen pitkäjänteisellä työllä yhdeksi maailman parhaiksi seuroiksi. Jossakin uran vaiheessa myös triplamestaruus (valioliiga, champions cup ja FA Cup) olisi hieno saavutus.

Ensimmäiseen kauteen lähdettiin vain ja ainoastaan tavoitteena nousta valioliigaan. Päätin haalia joukkueeseen nuoria lupauksia jo valmiiden pelaajien sijaan. Joukkueeseen liittyikin mm. Juan Sánchez Miño Boca Juniorsista neljän miljoonan siirtosummalla sekä PSV Eindhovenin tulevaisuuden lupaus Zakaria Bakkali 3,3 miljoonalla. Joukkueesta suurimpana nimenä poistui keskikenttäpelaaja Jermaine Jenas, joka siirtyi West Bromwich Albioniin 1,3 miljoonalla. Kausi alkoi suhteellisen heikosti, mutta jouluun mennessä sijoitukseksi oli jo vakiintunut sija 2, ylivoimaisen Wiganin takana. Kyseiselle sijalle myös kauden loputtua jäätiin, joten QPR palasi suoraan valioliigaan. Pisteitä kertyi 97, joka oli jopa 10 pistettä vähemmän mitä ensimmäiseksi sijoittunut Wigan sai, mutta taas 7 pistettä enemmän mitä kolmanneksi sijoittunut Leicester City keräsi. Joukkueen paras maalintekijä oli ehdottomasti Charlie Austin, joka iski 22 maalia. QPR ei menestynyt kummassakaan cupissa; molemmissa jäätiin 32 joukkueen kierrokselle.

Alkukaudella päätin hypätä jostain kumman syystä Huuhkajien peräsimeen, joka johti lopulta jopa mm-kisoihin, jossa samaan lohkoon asettui Italia, Wales sekä Egypti. Italiaa vastaan saatiin 2-0 turpaan, mutta taasen Walesia ja Egyptiä vastaan pelattiin tasan. Kaksi pistettä ei ikävä kyllä riittänyt jatkopaikkaan, mutta lohkon 3. sija oli hyvä sijoitus Suomelle. Lohkosta jatkoon pääsi tietysti Italia sekä todellinen yllättäjä, Egypti. Näin ollen lohkojumboksi jäi siis Gareth Balen edustama Wales.

QPR 2013/2014 ihannekokoonpano:
Green (76)
Simpson (73) - Onuoha (75) - Dunne (75) - Assou-Ekotto (75)
Barton (75)
Benayoun (76) - Morrison (74) - Kranjcar (76)
Austin (73) - Zamora (72)

Vaihtopenkki:
Smithies (67)
Hughes (72) - Lascelles (66)
Bakkali (71) - Faurlín (74) - Hoilett (74)
Wood (71)

Yllättäen toisen kauden rahalliset lähtökohdat olivat huonommat kuin edellisen. Siirtobudjetti oli laskenut 9,5 miljoonasta 7 miljoonaan, joka ei tietenkään tyydyttänyt. Joukkuetta vahvistaakseni jouduin myymään viime kauden parhaan maalintekijän Charlie Austinin. Kyselyjä tuli suurseuroilta useita, mutta yllättäen kovimman tarjouksen pöytään iski Ipswich Town. Näin ollen Austin siirtyi takaisin alemmalle tasolle 11 miljoonan siirtosummalla. Joukkueesta poistui mm. Kranjcar (3,500,000€, Everton) sekä Robert Green (650,000€, Southampton). Siirtojen jälkeen budjetissa olikin lähes 20 miljoonaa pelaajahankintoihin. Ensimmäisenä tavoitteena oli joukkueen puolustuksen parantaminen, johon löytyikin Aston Villan Ron Vlaar (2,400,000€) sekä Chelsean Ryan Bertrand (2,500,000€ + Samba Diakité). Myös hyökkäykseen Austinin korvaajaksi hankittiin Hull Cityn Nikica Jelavic 3,8 miljoonan siirtosummalla. QPR hankki myös Jordi Hiwulan lainalle Manchester Citystä.

QPR 2014/2015 avauskokoonpano
Júlio César (82)
Simpson (74) - Onuoha (76) - Vlaar (77) - Ryan Bertrand (76)
Granero (78)
Hoilett (78) - Taarabt (82) - Sánchez Miño (77)
Jelavic (75) - Rémy (80)

Vaihtopenkki:
Smithies (72)
Dunne (72) - Lascelles (71)
Faurlín (74) - Bakkali (72) - Barton (73)
Wood (72)

 

[ElManazer]

QPR - Kohti korkeuksia

Tulipahan tuossa nyt jo toinen ja kolmaskin kausi pelattua. Ensimmäiseen valioliigakauteen lähdettiin maltillisesti tavoitteena valioliigan kymmenen parhaan joukkoon. Alkukausi sujuikin yllättävän hyvin, kunnes Loic Rémyn jalka murtui ja hän joutui 2 kuukaudeksi sivuun. Joulukuun loppupuolella Rémyn palatessa QPR oli pudonnut jo sijalle 16. Heti tammikuun alusta saatiin huonoja uutisia, kun joukkueen yksi tärkeimmistä pelaajista Granero loukkaantui muutamaksi kuukaudeksi. Seuraavan ottelun jälkeen seurasi jälleen huonoja uutisia, kun joukkueen paras pelaaja Abel Taarabt loukkasi kätensä ja joutui 6 viikon sairauslomalle. Kuvittelin jo mielessäni, että seuraavassa ottelussa Chelseata vastaan taululla tulisi olemaan todella rumat lukemat, mutta suureksi yllätyksekseni QPR kairasi 2-1 voiton. Muutenkin tammikuu meni pelillisesti oivasti ja minut palkittiin kuukauden managerina. Suhteellisen hyvä kevät toi QPR:lle lopulta 12 sijan, joka oli mielestäni ihan hyvä saavutus. Joukkue keräsi yhteensä 45 pistettä. Joukkue kärsi ajoittain suurista maalinteko-ongelmista ja sen huomasi, sillä QPR:n paras maalintekijä Nikica Jelavic teki kauden aikana 8 maalia. Cupeissa QPR pärjäsi todella hyvin, molemmissa cupeissa päästiin jopa kahdeksan parhaan joukkoon. Kesken kauden siirtoja ei nähty.

Kolmanteen kauteen lähdettäessä budjetti nousi 8,5 miljoonaan, joka ei vieläkään tyydyttänyt. Varsinkin, kun seura odotti paikkaa jopa mestareiden liigasta. Päätin muokata hieman joukkueen taktiikkaa ja mm. Granero joutui lähtemään. Viime kauden parhaasta maalintekijästä Nikica Jelavicistä tuli useita kyselyjä, ja lopulta Jelavic siirtyi AS Monacoon 7 miljoonalla. Joukkue vahvistui kesän aikana kahdella laadukkaalla keskikentän pohjalla, kun ensin joukkueeseen liittyi Tottenhamin Etienne Capoeu 5,5 miljoonalla ja pian tämän jälkeen FC Barcelonan Busq... Miguel Veloso myöskin 5,5 miljoonalla. Ennen siirtotakarajaa hommasin joukkueeseen nuoren ja lupaavan espanjalais-puolustaja Insuan RC Deportivosta 4,4 miljoonalla. Viimeisen siirtopäivään lähdettäessä siirtobudjetti oli jo täysin käytetty, joten en odottanut mitään, mutta päivästä tuli loppujen lopuksi varmasti QPR-kannattajien unelma. Ensin PSG tarjosi loistavasti pelanneesta Loic Rémysta 23 miljoonaa, mutta pyysin 34,8 miljoonaa, joka meni läpi. Siis 80-tasoinen 28-vuotias 8 miljoonan arvoinen kaveri lähti Ranskaan ja QPR:n kassaan kilahti lähes 35 miljoonaa. Tämän jälkeen lempipelaajastani Abel Taarabtista tarjottiin 20 miljoonaa. Naureskelin ja laitoin, että jos tarjoatte 38,5 miljoonaa, niin pitäkää hyvänänne. Kului tunti ja Juventukseen lähti. Ei hassummin 84-tasoisesta 14 miljoonan arvoisesta kaverista. Ajattelin sitten, että mitäs sitä tässä säästelemään. Kului muutamia tunteita ja reipas 70 miljoonaa oli maan tasalla. Ensin Wesley Sneijder siirtyi Galatasaraysta QPR:ään tasan 20 miljoonalla ja tämän jälkeen Atlético Madridin kärkimies Diego Costa hyppäsi joukkueen mukaan maittavalla 190,000€ viikkopalkalla. Siirtosumma oli lopulta 32,5 miljoonaa. Loput rahat tuhlasin scoutteihin.

QPR 2015/2016 avauskokoonpano
Júlio César (82)
Simpson (74) - Onuoha (76) - Vlaar (77) - Bertrand (77)
Capoue (79) - Miguel Veloso (81)
Hoilett (80) - Sneijder (85) - Sánchez Miño (79)
Diego Costa (84)

Vaihtopenkki:
Smithies (76)
Insua (75) - Lascelles (75)
Faurlín (74) - Phillips (75)
Wood (73) - Bakkali (72)

Kolmas kausi aloitettiin todella hyvin. 7 ensimmäisestä pelistä raavittiin 5 voittoa ja 1 tasapeli, ja QPR olikin hetken aikaa valioliigan toisena. Toisaalta kauden alkuun tuli myös pienehkö fiasko, kun QPR putosi heti ensimmäisellä kierrokselta Capital One Cupista Liverpoolille... Tämän jälkeen seuraavaa voittoa saatiinkin odottaa jopa 22.11 pelattuun otteluun Fulhamia vastaan. Tammikuun alussa joukkue oli valioliigan sijalle 9, 33 pisteellä, vain 5 pisteen päästä neljännestä sijasta. Tammikuun loppuvaiheilla QPR kovi kovan menetyksen, kun hyvin pelannut Junior Hoilett loukkaantui ja oli loppukauden sivussa. Suhteellisen hyvin sujuneen tammikuun jälkeen helmikuu oli järisyttävä, ei ainuttakaan voittoa koko kuukautena. Loppukausi sujui vaihtelevasti, mutta loppujen lopuksi kaikki kääntyi hyvin ja QPR lopetti kautensa sijalla 8. Joukkue keräsi 58 pistettä. Cupeissa menestys jäi vaihteeksi vähäiseksi. FA Cupissakin QPR putosi ensimmäisellä kierroksella. Joukkueen paras maalintekijä oli Wesley Sneijder 12 maalilla.

Neljänteen kauteen lähdettäessä budjetti nousi 11,5 miljoonaan, joka on jo ihan kohtuullinen summa. Heti alkuun joukkueen taso nousi huomattavasti, kun Fernando Muslera ,(jolle tarjosin sopimusta tammikuussa), liittyi joukkueeseen. Tavoitteeksi asetin vihdoin ja viimein päästä eurokentille. Juhannuksen aikoihin joukkueeseen liittyi Thomas Ince Blackpoolista 8,5 miljoonalla sekä Gregory van der Wiel PSG:stä 4 miljoonalla. Rahasumman lisäksi Danny Simpson siirtyi PSG:hen.

QPR 2016/2017 avauskokoonpano
Muslera (86)
van der Wiel (76) - Lascelles (78) - Insua (76) - Bertrand (77)
Capoue (80) - Miguel Veloso (82)
Ince (79) - Sneijder (85) - Sánchez Miño (81)
Diego Costa (84)

Vaihtopenkki:
Smithies (78)
Onuoha (76) - Vlaar (76)
Phillips (77) - Faurlín (74) - Hoilett (79)
Wood (73)

 

[ElManazer]

QPR - Kohti korkeuksia

Neljäs kausi on takanapäin ja taaskaan ei päästy tavoitteeseen. Kausi alkoi jälleen loistavasti ja QPR roikkuikin liigan kolmen parhaan joukossa koko syyskuun, kunnes Miguel Veloso loukkaantui seitsemäksi viikoksi. Lokakuu oli karmea, QPR hävisi jokaisen ottelunsa ja tippui pitkälti 10 parhaan ulkopuolelle. Tosin suureksi yllätyksekseni surkeasti sujuneen lokakuun jälkeen sain mielenkiintoisen tarjouksen Ranskalta. Pohdin sitä hetken, sillä yleensä en pidä maajoukkueen valmentamisesta, vaikkakin esimerkiksi FIFA13:ssa olin neljä vuotta Portugalin peräsimessä. Päätin hetken pohdinnan jälkeen lähteä mukaan nostamaan Ranska toiseen maailmanmestaruuteen vuonna 2018. Kunnianhimoinen tavoite, mutta mahdollisuuksien rajoissa. Joulukuussa useat reservi/vaihtopenkin pelaajat alkoivat pyytää siirtoa muihin maisemiin, mutta lopulta vaihtomiehistä lähtivät vain Matt Phillips sekä Chris Wood. Ensiksi mainittu siirtyi Manchester Cityyn 6,5 miljoonalla ja jälkimmäinen taasen Newcastleen parin miljoonan siirtosummalla. Näillä rahoilla päätin suunnata katseeni puolustajiin, joiden sopimus loppuu. Lopulta sain sovittua, että tulevalle kaudella mukaan hyppäävät Chelsean David Luiz sekä Manchester Cityn Matija Nastasic. QPR pelasi ihan hyvin helmikuulle, mutta sitten alkoi loukkaantumisrumba. Ensin Insua loukkaantui loppukauden ajaksi, sitten Sánchez Miño muutamaksi kuukaudeksi ja lopulta myöskin Diego Costa sekä Wesley Sneijder loukkaantuivat. Lopulta QPR sijoittui toistamiseen sijalle 8. Joukkue keräsi myös tasan saman verran pisteitä, eli 58. Capital One Cupissa QPR pääsi 16 parhaan kierrokselle, mutta putosi Aston Villalle. FA Cupissakin joukkue pääsi 16 parhaan kierrokselle, missä Arsenal oli lopulta parempi. Toisaalta QPR pudotti FA Cupista mm. Manchester Cityn, joten tulokseen voi olla edes vähän tyytyväinen. Joukkueen paras maalintekijä oli Diego Costa 15 maalillaan.

Olin jo valmistautunut viidenteen kauteen, mutta kas kummaa. QPR oli pettynyt jälleen kerran siihen ettei tavoitteet täyttynyt. Näin ollen sain jatkaa matkaani, joka suoraan sanoen vitutti. Sain paljon surkeita tarjouksia Englannista, Espanjasta ja Saksasta. Tarjousten joukossa oli kuitenkin lempijoukkueeni Málaga CF, joten lopulta valinta ei ollut vaikea. Ensimmäiseen La Liga kauteen Málagan kanssa lähdettäessä budjetti oli yllättävän suuri, noin viitisentoista miljoonaa. Tosin huono juttu oli se, että joukkue oli niin karmeassa kunnossa, että motivaationi oli tasan nolla. Päätin kuitenkin yrittää edes hetken aikaa, mutta ei siitä mitään tullut.

Kiitos ja näkemiin. Toivottavasti joku jaksoi lukea nämä muutamat QPR-aiheiset postaukset.

 

[lake79]

Vielä pari kautta vedän Xbox 360-koneella Manager-moodia ja sitten on aika myydä konsoli ja jäädä odottamaan Xbox Onen Fifa 15-peliä.

Ihan kiva rosteri tuolla alkaa olemaan, kun nyt pelaan Tsämppäreiden välierissä Chelseaa vastaan, juuri Barcelonan ja Real Madridin pudottaneena. Ben Arfan tie Newcastlessa päättyy tähän kauteen, yksinkertaisesti mies ei enää ole sellaisella tasolla, että joukkueessa voisi jatkaa. Vuosi sopimusta miehellä vielä on, mutta myyntiin kauden päätteeksi lähtee kyllä. Samoin Steven Taylor saa lähteä joukkueesta ilmaissiirrolla kauden päätteeksi. Alkuperäisistä pelaajista tuolla vielä Santon, Yanga-M´Biwa, Massadio Haidara, Gael Bigirimana ja pari muuta löytyy, muuten joukkue on kyllä kokenut aikas totaalisen muutoksen rosterin osalta. Valioliigassa nyt toinen, kun muistaakseni 8 peliä on pelaamatta. F.A.-Cupissa putosin Citylle puolivälierissä ja Capital One-cupin voitin.

Rosteri:

Courtois 85

Santon 80-Yanga 80-Marquinhos 78-Micah Richards 82
Kongdogbia 83 DM-Vidal 85 DM
Bruma 79 AML-Ben Arfa 81 AMR
Lukaku 83 SC-Anthony Martial 78 SC

Vaihdossa:

Nicola Leali (g) 73 ovr
Tomas Kalas 79 ovr
Matija Nastasic 77 ovr
Andrew Shaw 79 ovr
Leon Goretzka 74 ovr
Thomas Ince 76 ovr
Luciano Vietto 79 ovr

Lisänä löytyy: (Editoin tähän myöhemmin)

Gael Birgimana 76 ovr
Siebe Schrijvers 73 ovr
Shane Ferguson 72 ovr
Jack Butland 72 ovr
Sammy Ameobi 71 ovr
Adam Campbell 71ovr
Neal Maupay 68 ovr
Loput sitten näitä tulokasjämiä, mitä youth scout löytänyt ties mistä.

Niinhän siinä sitten kävi, että Chelsea pudotti mut välierissä. Eka peli 2-0 Chelsealle, kun Cech seisoi päällään mua vastaan ja pelasi jollain 9 keskiarvolla koko pelin, torjuen kohtuu huikeasti koko pelin ajan. Elämä on.

Valioliigassa kolmas ManU:n ja Chelsean jälkeen lopulta ja ensi kaudelle Boardin toiveina voittaa CL, Valioliiga ja päästä cupissa semifinaaliin.

Edit: Lopultahan tuo sitten tuli voitettua sekä Valioliiga, että CL, että myös "Liigacup" F.A. Cupissa putosin jo ennen 16. parhaan vaihetta, kun Chelsea kaatoi 1-0. Tää manageriura oli tässä, tuntuu että ns. "läpi" pelasin tuon.

 

[lake79]

Fifa vaihtui FM14-peliin ja Newcastle Ilvekseen, saa nähdä mitä tuleva kausi pitää sisällään.

Miki Sipiläinen, Gustav Långbacka ja Toni Kuivasto saivat lähteä sopimuspurun myötä, hassua että Kuivasto ja Miki edes Ilveksessä enää olivat. Lisänä lainalle lähti Olli Vakkala KuPsiin ja Matti Jokinen+Berat Grabovci JJK:hon.

Hankintoja olivat vapaat agentit Abderaouf Zarabi (D), Jordi van Gelderen (D), Hannu Henriksson (G) ja uuden scoutin heti löytämä talentti Gediminas Butrimavicius (MC/L), lisäksi hankintoina joukkueeseen tuli PK-35-joukkueesta Ymer Xhafer (AMC) ja KTP:sta kärkipelaaja Samuli Kaivonurmi, jolle scoutti ennustaa hyvin valoisaa tulevaisuutta Veikkausliigatasolla, näin toki teki myös herroille Zarabi, van Gelderen ja Butrimavicius. Ekassa harkkapelissä vastassa VPS, joten saa nähdä miten joukkue hitsautuu yhteen harjoituskauden aikana.

Lisää kun kausi on pidemmällä, mutta onhan tää kivaa pitkästä aikaa ihan manageripelin muodossa tuon Fifan sijaan.

 

[Skeleton Crew]

Tuli tuossa pitkän tauon jälkeen jatkettua vanhaa FM12-tallennusta vuodesta 2025. Hauskaa nähdä miten eräät pelaajat, joita liikuttelin eteenpäin urani alkupuolella ovat nousseet ainakin jonkinasteisiksi staroiksi. Pelaan Bundesliigassa ja äsken Napoli tarjosi vajaalla 10M€:lla nigerialaista topparia, jonka aikoinaan roudasin Eurooppaan pähkinöillä. Aiemmin kesällä nappasin ManU:sta kanadalaisen laiturin, joka myöskin aikanaan teki tuhoja alaisuudessani Tanskassa kahden kauden ajan. Huvittavin tapaus oli kuitenkin romanialainen kärki, jonka toin kotimaansa kolmannelta sarjaportaalta Tanskaan. Itse siirryin Saksaan, jonka jälkeen uusi manageri myi kyseisen pelaajan Hollantiin 80 000€:lla (oli pelannut tuolla kaudella 14 ottelua, tehnyt 9 maalia). Kaksi kautta myöhemmin siirtosumma olikin sitten 5,75M€ ja myöhemmin 8M€

 

[punasydän]

Tuli tilattua FM 2014 kympillä, kun uusi änärin päivitys ei tarjonnut loppujen lopuksi mitään iloa manageripuolella. Ensimmäistä kertaa FM-aikana meinasi jäädä peli tilaamatta, mutta niin vain tuli sitten napautettua tilaus sisään pari kuukautta ennen seuraavan version julkaisua. Peruskaavalla lähdettiin sunnuntaipalloilija -statuksella Suomesta ja Ykkösestä. HIFK ei ole mukana, joten joukkueeksi valikoitui toinen pääkaupunkiseudun joukkueista, PK35, joka vaikutti kyllä todelliselta haasteelta. Ja sitähän se olikin.

Sinällään kausi sujui hienosti ja varsinkin alku oli vauhdikas. Harjoituskaudella kaatui Veikkausliigasta Honka ja KuPS ja Suomen Cupissakin matka taittui varsin mukavasti, kun ennen sarjan alkua tilille karttui pelkkiä voittoja. Sarjan alussa PK onnistui yllättämään sarjan nousijaksi veikatun SJK:n ja kymmenen ottelun jälkeen matka sujui sarjan kärjessä, tosin kärkinelikko oli kolmen pisteen sisällä. Sitten alkoi vaikeudet. Suomen Cupissa jengi otti hienoja voittoja ja eteni aina välieriin asti, joissa lopulta mestaruuden voittanut MYPA oli liian kova sana pilkkujen jälkeen. Sarjassa vaikeudet näkyivät kuitenkin niin suuresti, että syöksykierre loppui siinä vaiheessa, kun sijoitus näytti lukemaa 7.

Ongelmana oli läpi kauden liian pieni rinki, vaikka osa-aikaisia pelaajia hankinkin remmiin neljä. Enempään ei riittänyt rahat. Cupin tuoma rasitus oli kuitenkin niin kovaa, että loukkaantumisia alkoi tulla. Ja kun joukkueessa oli tasan yksi lähellekään asiallinen kärkipelaaja ja vain yksi alempi keskikenttä, jotka loukkaantuivat, niin tappioita alkoi keräytyä. Homma kääntyi kuitenkin voitolliseksi ja lopulta päätöskierroksella oltiin tilanteessa, jossa voitto Hakasta olisi taannut kakkospaikan sarjassa. Ottelu päättyi kuitenkin 0-0 -tasapeliin, vaikka voittoa haettiin tappionkin kustannuksella.

Sarjassa sijoituttiin siis kolmanneksi. Suomen Cupissa välieriin. Ei kovin kauas nappikaudesta, kun ennakoitu sarjasijoitus oli kuudes, selvästi kärkikolmikkoa (SJK, Haka, Ilves) perässä. Kesällä sitten meni taas kaikki päin persettä. Huippukaudesta huolimatta palkkabudjetti vedettiin sarjan kolmen pienimmän joukkoon ja samalla jäi sitten jatkosopimukset tekemättä kolmesta tärkeimmästä pelaajasta kahdelle: Konsta Rasimus oli keskikentän moottorina ja johti peliä molempiin suuntiin. Maalisyöttöjä ei järjettömän paljoa tullut, mutta käynnisti lukuisia hyökkäyksiä juuri niin kuin pitikin, kun tarkoitus oli viedä pallo ylös laitoja pitkin tai kärki Santalan hyvien pääpelitaitojen turvin. Rasimus vaihtoi siis maisemaa yhdessä vasemman laitapakin tontilla jengin suurimmat minuutit veskan jälkeen pelannut Niko Kukan kanssa. Maalipörssin kakkoseksi sijoittunut Jukka Santala sentään jäi.

Toinen kausi sitten aloitettiin heikommalla jengillä, kapeammalla ringillä ja koko homma meni perseelleen ja koska rahaa ei tullut lisähankintoihin, vedin kuuden ottelun, kahden voiton, yhden tasapelin ja kolmen tappion jälkeen omat johtopäätökset oman johtopäätökset ja sitten jätin eroanomukseni. Vapailla markkinoilla aikaa kului vain pari viikkoa, kun Hakan ympärillä alkoi kuohua. Edelliskaudella nousu jäi kymmenen pisteen päähän ja nyt alkukausi oli suuri pettymys, joten managerin paikka vapautui ja meikäläinen pääsi kuin pääsikin näyttämään taitojani Valkeakoskelle ja nyt on sitten uusi ura alkamassa.

 

[lake79]

2017-2018 kausi käynnistymässä Bournemouthilla ja rosteri on seuraava: (Fifa15 Career)

Rantie ST 74 ovr

Acosta AMC 74ovr

Fraser 74-Vilhena 74-Gosling 77-Gnarby 78

John 72-Engels 78-Ayhan 73-Byram 74

Scuffet 71 ovr/Kapino 72 ovr

Vaihto:

Bennett ST 71 ovr, Matthews CM 68 ovr, Sam 69 ST, Ritchie 74 RM, Cook 73ovr CB, Filippini LB, 66ovr

Sitten on jotain nuorta yanaria kovasti lainalla, mm. Evertonista saapunut CM Ledson.

Ehkä tää tästä hiljalleen, samat "mid-season ja 32 parhaan joukkoon cupissa" ollut kaikki kolme kautta Valiossa Boardin toive. Tosin tälle kaudelle pyysin lisää rahaa, jotta sain tuon Ayhanin ostettua ja Board 2.5 miljoonaa antoi, kun lupailin Cupin puolivälierää. Ensi kaudella sitten kyllä ostoon menee ykköskärki ja kaikki rahat sijoitan siihen. Ykkösestä nousin ns. heittämällä ekalla kaudella, kun voitin tuon ylivoimaisesti.

Ps. Simon Scuffet ei kahdessa kaudessa ole kehittynyt minnekään, vaikka potentiaali käsittääkseni on 87?! Sama 71 ovr kuin tullessaan ja ykkösenä pelannut miltei jokaisen pelin Valioliigassa kahden kauden aikana...

 

[penkinlämmittäjä]

Ai täällä tosiaan oli tällainenkin ketju. Pitäisiköhän sitä ruveta pitämään pientä "päiväkirjaa" täällä ja kirjoitella välillä missä mennään FM14 sisällä.

Eletään syksyä 2018 ja HJK on syyskuun alussa varmistanut Veikkausliigan voiton ja juuri voittanut jälleen kerran back up-miehistöllään Suomen Cupin finaalissa Interin 3-1. Lisäksi Mestareiden Liiga on päässyt lohkovaiheeseen ja sekin on avattu Dortmundia vastaan 2-1 kotivoitolla. Vaikka pelin omassa ketjussa niin ennakoinkin, niin en kuitenkaan uskaltanut lähteä hyökkäävällä taktiikalla liikkeelle, vaan puolustustaistelulla mentiin. Laukaukset menivät muistaakseni 7-25 saksalaisille, joskin Klubin laukaukset olivatkin lähestulkoon jokainen maalintekotilanteita. Dortmund meni johtoon, kun Nuri Sahin veti 16 alueen vasemmasta kulmasta pitkän keskityksen volleyllä takakulmaan. 45+3 peliminuutin kohdalla HJK tuli kuitenkin tasoihin sekavanoloisen hyökkäyksen päätteeksi. Molemmat joukkueet menettivät vuorotellen palloja noin 40 metrin päässä Dortmundin maalista, mutta lopulta Hironaga Fukushima onnistui antamaan pitkän pystyyn puolustuksen linjana Yuya Osakolle. Veskari onnistui torjumaan hyvin tilanteen ja pakit ehtivät hätiin, mutta vain vetääkseen pallon päin tukemaan tulevaa Arjen Robbenia, joka veti itsestään pompanneen irtopallon tyhjiin ja tasoitti pelin.
Sama mies ratkaisi ottelun viimeisestä hyökkäyksestä 90+3 minuutin kohdalla. Huikea viimeistely 35 metristä kaukaa viistosta veskarin yli takaylänurkkaan. Näin avauspelistä pinnat jäivät Helsinkiin. Voittohan sinällään ei valtava yllätys ollut, sillä HJK selvisi edelliskaudella aina välieriin saakka, kunnes tuleva mestari Tottenham pudotti sen. Peliin lähdettiin puolustavalla muodostelmalla, jota ei vielä tällä kaudella oltu testattu.

----------------------------------- Yuya Osako ---------------------------
------------------------------------------------------------------- Arjen Robben
----------------- T. Trindade de Vilhena - Petr Divecky - Hironaga Fukushima
------------------------------------ Bryan Dabo ----------------------------
Jere Uronen - Niklas Moisander - Alexander Schulz - Sandy Walsh
------------------------------------ Fredrik Ronnow -----------------------

Vasen kaista siis on nousevaa laitapakkia lukuunottamatta tyhjä. Tämä on toiminut kovia porukoita vastaan varsin hienosti, niinkuin tulokset näyttävät. Olemassa olevasta pelaajamateriaalista riippuen käännän tarvittaessa peilikuvaksi. Ongelmia toi juuri ennen peliä treeneissä kolmeksi kuukaudeksi loukkaantunut Australian maajoukkueen oikea laitapakki Cody Thompson. Vapailta markkinoilta poimin sitten Guilhermo Varelan siihen stuntiksi.
Nyt kun rupesin miettimään, niin en muuten ole varma saanko vasta tammikuun siirtoikkunan auetessa miehen remmiin, vaikka vapaa pelaaja olikin. Pitääkin tarkistaa, kunhan pelin avaa taas.

Edit. Ja näinhän se todellakin oli. Puolitoista kuukautta mennään sitten ilman naturaalia oikeaa laitapakkia.
Mestarien Liigakin jatkui ja vierailu Atleticon luona päättyi 1-0 tappioon. Ainoa maali ikävästi rankkarista. Seuraavaksi edessä ovatkin sitten Veikkausliigan viimeiset neljä peliä ja Champparin kolmas matsi Sampdoriaa vastaan.

 

[Ralph]

Näin kesällä tuli ostettua uusin FIFA-peli ja aloitettua manageroimaan Bournemouthin joukkuetta Englannin Valioliigassa. Joukkue valikoitui sen mukaan, että se oli riittävän huono, ettei ole paineta pelaamiseen. Valioliigan ensikertalaisen ainoa tavoite ekalla kaudella oli säilyä sarjassa. Ongelmia joukkueen rakentamisessa aiheutti pikkujoukkueen olemattoman pieni budjetti. Mutta siinä on mukavasti haastetta, kun yrittää mieleistä joukkuetta rakentaa.

Ensimmäiselle kaudelle tein vain yhden ostohankinnan, kun keskikentän moottoriksi hankin Lewis Holtbyn Hamburgerista. Ja oli perkele onnistunut hankinta, sillä Holtby oli joukkueen ehdottomasti paras pelaaja. Voitti myös joukkueen maalipörssin ja syöttöpörssin.

Lisäksi joukkueeseen saapui lainalle maalivahti Marco Amelia Chelseasta, toppari Lucas Hernandez Atletico Madridista sekä keskikenttäpelaajat Daniel Amartey Leicesteristä osto-optiolla ja Emre Can Liverpoolista. Ulos siirtyi lainalle ja myytynä kasa turhia, joiden nimiä ei jaksa edes muistella. Ja Amartey oli niin paska, etten ostanut häntä optiosta huolimatta.

Eka kausi oli lopulta menestys, vaikka erittäin vaiherikas. Aloitin kauden 4-3-1-2-taktiikalla, mutta luovuin siitä kun kaudesta oli pelattu noin neljäsosa, kun peli oli heikkoa ja omiin meni kamalasti palloja. Uudeksi taktiikaksi valitsin puolustavamman 5-4-1-taktiikan. Se oli onnistunut ratkaisu ja jatkan sillä toiseen kauteen. Toki edelleen maaleja tuli paljon, mutta vähemmän ja voittoja tuli. Nousin putoamispaikalta uuden taktiikan tultua lopulta sijalle 13. ja pistemääräni oli 42. Sen sijaan League Cupissa ja F.A. Cupissa pelit päättyivät yhden tappion jälkeen, joten niistä ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Kauden matsit ja maalintekijät alla spoilerissa.

Spoileri

Premier League:
Aston Villa (K) 0-0
Liverpool (V) 1-1 - Can
West Ham (V) 1-2 - Holtby
Norwich (V) 1-2 - Gradel
Leicester (K) 4-3 - Pugh, Ritchie, Ritchie, Wilson
Sunderland (K) 2-3 - Gradel, Holtby
Stoke (V) 3-4 - Afobe, Can, Can
Watford (K) 1-1 - Afobe
Manchester City (V) 0-4
Tottenham (K) 1-3 - Iturbe
Southampton (V) 2-1 - Holtby, Wilson
Newcastle (K) 0-3
Swansea (V) 1-1 - Iturbe
Everton (K) 0-5
Chelsea (V) 1-3 - Arter
Manchester United (K) 1-1 - Afobe
West Bromwich (V) 1-0 - Holtby
Crystal Palace (K) 1-0 - Afobe
Arsenal (V) 1-6 - Ritchie
Leicester (V) 3-2 - Cook, Holtby, Iturbe
West Ham (K) 2-0 - Gradel, Mings
Norwich (K) 0-1
Sunderland (V) 3-2 - Holtby, Irtube, Surman
Arsenal (K) 1-5 - Iturbe
Stoke (K) 1-3 - Iturbe
Crystal Palace (V) 0-0
Watford (V) 2-1 - Can, Holtby
Southampton (V) 1-0 - Holtby
Newcastle (V) 1-2 - Ritchie
Swansea (K) 1-4 - Iturbe
Manchester City (K) 2-0 - Elphick, Iturbe
Tottenham (V) 0-5
Aston Villa (V) 1-0 - Arter
Liverpool (K) 0-1
Chelsea (K) 2-1 - Daniels, Gosling
Everton (V) 2-6 - Holtby, Smith
West Bromwich (K) 1-2 - Distin
Manchester United (V) 0-5

League Cup:
Cardiff (V) 0-1

F.A. Cup:
Newcastle (K) 0-3

Toiseen kauteen lähdin tekemään isoja muutoksia. Enää ei tavoitteena ole vain säilyä sarjassa vaan kelpo sijoituskin pitäisi tulla, viime kautta parempi. Joukkueen rakentaminen oli vaikeaa, sillä kuten mainittua, budjetti on pieni ja lainasopimuksien kanssa on säädettävä. Pitkän väännön jälkeen sain kuin sainkin koottua joukkueen ajoissa. Ensin loppui rahat, mutta onnistuin jengiltä kaivamaan lisäbudjettia, onneksi.

Tapanani on jalkapallossa on käyttää laajaa 23 pelaajan rosteria, joten 23 pelaajaa on taas kasassa. Tai no, 24, mutta siitä myöhemmin lisää. Alla joukkue. Numeron ja nimen jälkeen ikä, kotimaa, overall ja sopimuksen pituus.

Maalivahdit:
#1 Artur Boruc, 36, POL, 76 (2018)
#18 Lukas Hradecky, 26, FIN, 75 (2019)
#23 Adam Federici, 31, AUS, 73 (2018)

Boruc pelasi loppujen lopuksi hyvän kauden viimeksi. Ikämies pelasi noin puolet kauden otteluista ja jatkaa ykkösmaalivahtina. Federici toimi viime kaudella kakkosena, mutta nyt putoaa kolmanneksi.

Suomen lahja Hradecky saapui Saksasta, kun tahdoin yhden nuoremman kaverin pidemmän ajan tähtäimellä. Aloittaa kakkosvahtina, mutta katsotaas nyt miten puolalaiskonkari jaksaa.

Topparit:
#3 Steve Cook, 25, ENG, 72 (2019)
#5 Tommy Elphick, 29, ENG, 71 (2018)
#17 Sylvain Distin, 38, FRA, 73 (2017)
#19 Andre Pinto, 26, POR, 76 (2019)
#21 Lucas Hernandez, 20, FRA, 77 (loan)

Toppariosasto on heikohko, mutta näillä mennään. Viime kaudellakin lainalla ollut Hernandez on selvä ykkönen ja nuorena miehenä odotan isoa kehittymistä sekä pitkää uraa Bournemouthissa. Tälläkin kaudella Hernandez pelaa lainalla Atletico Madridista, mutta nyt mukana on osto-optio.

Toinen parempi pelaaja on Pinto, joka saapui täksi kaudeksi Portugalista. Kolmostopparin roolista taistelee loput kolme. Distin pelasi viimeksi hyvin, mutta on jo todella iäkäs ja taso tippuu. Cook pelasi hyvin ja on vielä melko nuori. Elphickin tilalle olisin halunnut selvästi paremman pelaajan, mutta kun sellaista ei nyt ole, niin tällä mennään. Elphickin rooli tullee olemaan pieni.

Laitapakit:
#2 Carl Jenkinson, 24, ENG, 72 (loan)
#14 Tyrone Mings, 23, ENG, 71 (2019)
#15 Adam Smith, 25, ENG, 70 (2020)
#22 Adriano Correia, 31, BRA, 70 (loan)

Laitapakit eivät vakuuta yhtään, mutta näillä mennään. Viime kaudella nuoret Mings ja Smith aloittivat kakkosroolissa, mutta ohittivat nopeasti kokeneet ykkösmiehet, jotka ovatkin jo lähteneet joukkueesta. Mitenkään vakuuttava pari kyseessä ei kuitenkaan ole. Lainalle saapuneet Jenkinson ja Adriano eivät ole hirveästi parempia, joten ainakin taistelua peliajasta riittää. Smith muuten keräsi viime kaudella toiseksi eniten syöttöpisteitä, joten ihan turha kaveri ei voi olla.

Keskikentän keskusta:
#4 Andreas Pereira, 20, BRA, 72 (loan)
#6 Hector Herrera, 26, MEX, 77 (2019)
#8 Harry Arter, 26, IRL, 73 (2019)
#9 Lewis Holtby, 25, GER, 82 (2018)

Tämä nelikko on erittäin mieluista. Holtbystä mainitsin heti alussa, kova hankinta ja kova kaveri. Joukkueen sielu ja ykköspelaaja, joka pelaa eniten kaikista. Täksi kaudeksi rinnalle saapui Portosta Herrera, joka oli nyt kesän kallein hankinta. Arter oli viime kaudella hyvä ja voi pelata tarvittaessa lainallakin.

Nuori ja lupaava Pereira saapui nyt osto-option kera lainalle Manchester Unitedista. Uskoisin, että voi Arterin tavoin pelata laidalla. Pitkän ajan tähtäin on Pereirakin.

Laitapelaajat:
#7 Ryan Fraser, 22, SCO, 74 (2018)
#10 Max Gridel, 28, IVY, 79 (2019)
#12 Juan Iturbe, 23, PAR, 79 (2019)
#16 Matt Ritchie, 26, SCO, 76 (2019)

Tämäkin nelikko on hyvä. Vasemmalla Gridel on ainoa epävarma tekijä, sillä ei ollut viime kaudella kovinkaan hyvä, mutta jatkaa joukkueessa silti. Nuori Fraser oli viime kauden lainalla Ipswichissä, jossa kehittyi rutkasti ja saa nyt isoa vastuuta. Pelaa tarvittaessa alempana niin sanottuna laitapakkina.

Oikealla Iturbe oli viime kaudella aivan loistava, joukkueen kakkostähti Holtbyn jälkeen. Teki toiseksi eniten maaleja, Holtbyä maalin vähemmän. Hänen kanssaan kilpailee Ritchie, joka pelasi viime kaudella myös hyvin. Voi pelata Fraserin tavoin alempana tai toisella puolella, jos Iturben paikalle ei paljon aikaa tule. Iturbe tosin voi pelata joskus myös kärkipelaajana.

Hyökkääjät:
#11 Loic Remy, 29, FRA, 79 (loan)
#13 Callum Wilson, 24, ENG, 75 (2019)
#20 Benik Afobe, 23, ENG, 74 (2021)
#99 Jerome Defoe, 33, ENG, 63 (2017)

Hyökkäyspelaaminen jäi viime kaudella liikaa alempana pelanneiden varaan. Tällöin ainoat kaksi kärkipelaajaani, Afobe ja Wilson, pelasivat molemmat heikosti. Yhteismaalimäärä oli vähemmän kuin Holtbyllä yksinään ja siihen nähden sijoitus oli kyllä hyvä. Kumpikin kuitenkin jatkaa joukkueessa, kun sain hankittua selvän ykköshyökkääjän heidän edelleen ja molemmat ovat kuitenkin alle 25-vuotiaita vielä.

Remy on siis ykköshyökkääjä, jota etsin siirtoikkunan sulkeutuessa kovasti. Remyn sain lainalle Chelseasta lopulta vain seitsemän tuntia ennen siirtoikkunan sulkeutumista ja olen erittäin tyytyväinen siihen sekä siihen, että juuri Remy tuli joukkueeseen. Odotukset hänelle on kovat. Tonttia on tarjolla. Jos en olisi häntä onnistunut hommaamaan, olisi tilanne ollut tukalampi.

Neljäs hyökkääjä ja se ylimääräinen 24. pelaaja on Sunderlandista saapunut Defoe. Hätääntyneenä hommasin ilman scouttausta Defoen “ykköshyökkääjäksi”, kun ei ollut aikaa scouttailla ja Defoe oli tarjolla alle puolella miljoonalla. Pelasi viime kaudella Sunderlandilla avauksessa ja on vasta 33-vuotias, joten kuvittelin ihan hyväksi pelaajaksi. Mutta ei sitä näemmä olekaan, joten istuu koko kauden katsomossa, itki kuinka paljon vastuustaan tahansa. Eli 23 pelaajalla pelaan jälleen, vaikka nimellisesti 24 tyyppiä onkin rosterissa.

- - - - - -

Ykkösmiehistö, jolla en hirväesti pelaa, koska kierrätän paljon rosteria, on seuraava. Se toki muuttuu sen mukaan miten pelaajat pelaavat, mutta tällä hetkellä ykkösmiehistö olisi:

--------------------------- Remy ------------------------------
------------------------------------------------------------------
------- Ritchie ---- Herreira --- Holtby ----- Iturbe -------
-------------------------------------------------------------------
--- Adriano -- Hernandez --- Pinto -- Cook --- Smith ---
-------------------------------------------------------------------
---------------------------- Boruc ------------------------------

Uusi kausi alkoi heikosti, kun elokuun kolmesta pelistä tilille kertyi kolme tappiota. Mutta nyt kun Remy on mukana ja joukkue on valmis, toivottavasti pelit sujuu jatkossa paljon paremmin. Tai on taas vaihdettava pelityyliä.

Näillä mennään Bournemouthin historian toiseen Valioliigakauteen.

 

[Ralph]

Ylläoleva Bournemouth-ura päättyi lyhyeen, kun potkut napsahti toisen kauden alkuun. Heti kättelyssä tuli viiden ottelun tappioputki, jonka jälkeen peli hieman parani, mutta lähtö tuli.

- - - -

Näin ollen aloittelen nyt uutta kautta ja itse muokatuilla liigoilla. Tein samoin kuin pari vuotta aiemmin toisessa pelissä eli laitoin Englannin neljään liigaan pelin parhaat eurooppalaiset joukkueet eli kaikki parhaat ovat nyt samassa liigayhteisössä. Tai no, mukana on joku 88 parasta pelaajaa plus yhdet Puolasta, Ruotsista, Skotlannista, Sveitsistä. Parhaat 20 joukkuetta ovat tietenkin "Valioliigassa" eli Liiga A:ssa jne. A:ssa pelaa Manchesterin, Madridin ja Lontoon huiput, Saksan ylpeys Bayern, Italian suurjengi Juventus, paras Barcelona, rahaseura Ranskasta jne. Tämä on ihan hauska systeemi tämä 92 parhaan joukkueen yhteisliiga. Ainoa ongelma on, että Mestarien liiga ja Eurooppaliiga ovat aika heikkotasoisia, kun vain tästä suurliigasta tulevat menestyvät siellä. Mutta se on pikkujuttu. Liigacup ja F.A. Cup ovat hyvä lisä normien liigapelien ohelle, sillä silloin vastaan voi tulla myös toisen tason joukkueita.

Joukkueeksi tahdoin jonkun Liiga D:n joukkueen, koska tahdon nostaa sellaisen huipulle. Joukkueeksi valikoitu Torino, koska sen joukkueen pohja on valmiiksi kelpo ja erittäin mieluinen.

Pelaajamuutoksia tein vain pari. Brasiliasta saapui 20-vuotias keskikenttäpelaaja Ostavio konkaripakki Cesare Bovoon ja 14 miljoonaan. Toinen ostettu pelaaja on 21-vuotias portugalilainen laitapelaaja Raphael Guerreiro. Hänestä maksoin 7,5 miljoonaa ja Josef Martineziin. Näihin kului koko ostobudjetti. Lisäksi lainasin pois Afriyie Acquahin, Danilo Avelarin, Simone Ederan, Joel Obin ja Gaston Silvan. Tilalle hankin ilmaiseksi kahdeksan huonompaa pelaajaa vapaista pelaajista, koska tahdoin ison reservin ja nuon viiden poislainatun palkat ovat yhteensä saman verran kuin Guerreiron, Ostavion ja kahdeksan ilmaispelaajan palkat. Tein aivan millintarkkaa työtä rahan suhteen, eikä yli jäänyt kuin pari hassua tonnia.

Idea oli heti alusta ottaa 18 pelaajan ydinryhmä, jonka päälle kahdeksan paskaa pelaajaa korvaamaan parhaimmistoa loukkaantumisten tai pelikieltojen aikaan. Lisäksi näitä alemman sarjan pelejä on samaan aikaan kuin maajoukkuetaukoja, joten jos joku pelaajani on maajoukkueen mukana, häntä en voi käyttää silloin liigapelissä. Ja liian pienestä pelikelvollisista pelaajista tulee suora 3-0-tappio.

Vaikka olen italialaisen jalkapallon suurystävä, en ole oikein ikinä syttynyt kolmen topparin taktiikkaan. Nyt kuitenkin päädyin siihen, kun rosteri on sitä varten varsin toimiva. Muokkasin toki vähän tätä 3-5-2-formaatiota. Keskikentän keskusta on vähän muita keskikenttäpelaajia alempana selvänä pohjapelaajana ja oikea hyökkääjä on vähän vasempaa alempana. Vasen hyökkääjä hakee enemmän paikkaa linjan kohdilta, kun oikeanpuoleinen alempaa.

Joukkueeni kaudelle 2015-16 on seuraavanlainen. Nimen jälkeen kansalaisuus, ikä syyskuun ekana päivänä, pelipaikka ja sopimuksen päättymisvuosi.

#1 Daniele Padelli, ITA, 29, GK, 2017
#3 Cristian Molinaro, ITA, 32, LM, 2017
#5 Raphael Guerreiro, POR, 21, LM, 2020
#6 Xiaoting Feng, CHN, 29, CB, 2017
#7 Davide Zappacosta, ITA, 23, RM, 2020
#8 Otavio, BRA, 20, CM, 2020
#9 Andrea Belotti, ITA, 21, ST, 2020
#10 Ciro Immobile, ITA, 25, ST, 2019
#11 Maxi Lopez, ARG, 31, ST, 2018
#12 Esteban Dreer, ARG, 33, GK, 2017
#13 Alejandro Melean, BOL, 28, CB, 2017
#14 Alessandro Gazzi, ITA, 32, CM, 2017
#15 Marco Benassi, ITA, 20, CM, 2018
#16 Daniele Baselli, ITA, 23, CM, 2020
#17 Adrian Popa, ROU, 27, RM, 2019
#18 Pontus Jansson, SWE, 24, CB, 2018
#19 Nikola Maksimovic, SRB, 23, CB, 2020
#20 Giuseppe Vives, ITA, 35, CM, 2017
#24 Emiliano Moretti, ITA, 34, CB, 2017
#25 Kamil Glik, POL, 27, CB, 2020
#26 Sabry Raheel, EGY, 27, LM, 2017
#27 Pedro Quinonez, ECU, 29, CM, 2017
#28 Salvador Ichazo, URU, 23, GK, 2019
#29 Nathan Burns, AUS, 27, ST, 2017
#30 Rodrigo Rojas, PAR, 27, CM, 2017
#33 Bruno Peres, BRA, 25, RM, 2020

Ykkösmiehistö näyttää tältä:

----------------- Immobile ------------------------------
----------------------------- Belotti ---------------------
-- Guerreiro ---- Otavio --- Benassi ---- Peres --
---------------------- Baselli ----------------------------
------- Maksimovic -- Moretti -- Glik ----------------
---------------------- Padelli ----------------------------

Penkiltä löytyy Gazzi, Ichazo, Jansson, Lopez, Molinaro, Vives ja Zappacosta. Katsomosta loput kahdeksan, jotka ovat siis nämä ilmaispelaajat. Käyttöä heille tulee kyllä, sillä heti kättelyssä kesäkaudella loukkaantui kahdeksi kuukaudeksi Baselli ja ensimmäisestä ottelusta on sivussa myös maalivahti Padelli.

Kausi alkaa kotiottelulla ruotsalaista Malmöä vastaan. Tämän jälkeen Liigacupissa vastaan asettuu D:ssä myös pelaava Werder Bremen, joka asettuu myös ihan liigassa vastaan elokuun aikana. Lisäksi Sassuolo, Espanyol ja Celtic ovat elokuun ohjelmassa.

Tavoitteena on nousta heti Liiga C:hen ja siitä eteenpäin tavoitteita katsellaan, kun sinne on ensin päästy.

 

[Ralph]

Sama kuin yllä, jälleen uusimmassa FIFA:ssa minulla on kaikki pelin parhaat joukkueet yhdessä ja samassa "Englannin" sarjassa. Tykkään pelata näin ja olen pelannut jo kolme kautta. Pelaan Genoalla ja tavoitteena on nyt ensin nousta edes yksi pykälä, toistaiseksi se ei ole onnistunut. Ensimmäisellä kaudella olin seitsemän ja pääsin nousukarsintaan, mutta en noussut. Toisena vuonna olin yhdeksäs ja jäin nousukarsinnoista. Kolmantena olin viides, todellä lähellä kolmatta sijaa ja suoraa nousua, mutta päädyin nousukarsintaan, jossa tie nousi jälleen pystyyn.

Neljäs kausi eli 2019-20 ja tältä näyttää minun Genoani:

Maalivahdit:
#23 Eugenio Lamanna, 30, ITA, 72 (2021)
#26 Kepa Arrizabalaga, 24, SPA, 79 (2021)
#38 Lukas Zima, 25, CZE, 64 (2021)
#90 Andrea Seculin, 29, ITA, 70 (2022)

Topparit:
#2 Marios Oikonomou, 26, GRE, 79 (2023)
#3 Julian Jeanvier, 26, FRA, 73 (2021)
#4 Alberto Masi, 26, ITA, 69 (2022)
#6 Andre Pinto, 29, POR, 83 (2022)
#24 Ezequiel Munoz, 28, ARG, 73 (2021)

Laitapakit:
#5 Cristiano Piccini, 26, ITA, 82 (2022)
#11 Kim Jin-Sun, 27, KOR, 76 (2022)
#21 Lucas Orban, 30, ARG, 72 (2021)
#29 Riccardo Fiamozzi, 26, ITA, 69 (2024)
#61 Aleksandar Bjelica, 25, SER, 73 (2021)

Keskikenttäpelaajat:
#8 Amato Ciciretti, 25, ITA, 80 (2022)
#10 Olivier Ntcham, 23, FRA, 76 (2023)
#12 Leonardo Morosini, 23, ITA, 76 (2023)
#16 Sidney Pessinho, 27, BRA, 78 (2024)
#17 Jose Carlos Zeca, 30, GRE, 69 (2022)
#35 Joaquin Arzura, 26, ARG, 75 (2022)
#70 Valentin Eysseric, 27, FRA, 82 (2023)

Laiturit:
#7 Ricardo Horta, 24, POR, 78 (2024)
#14 Federico Di Francesco, 25, ITA, 77 (2023)
#22 Darko Lazovic, 28, SER, 74 (2021)
#77 Riccardo Improta, 25, ITA, 71 (2022)
#93 Diego Laxalt, 26, URU, 79 (2024)

Hyökkääjät:
#9 Giovanni Simeone, 24, ARG, 81 (2024)
#20 Miguel Angel Guerrero, 29, SPA, 74 (2021)

Pelaan pääsääntöisesti 4-2-3-1-taktiikalla. Normaalilla tavallani rakennan joukkueen niin, että siinä on jokaiselle pelipaikalle kaksi pelaajaa plus kolmas maalivahti. Näin saadaan 23 pelaajan rosteri. Tähän päälle minulla on nyt toista kautta viisi varapelaajaa, koska jouduin toisella kaudella huomaamaan, ettei aina 23 pelaajaa riitä. Minulla oli joulu-tammikuun loukkaantumissumassa peräti kahdeksan miestä sivussa loukkaantumisen vuoksi, joten jouduin kutsumaan lainalta rupupelaajia takaisin saadakseni täydet 18 pelaajaa joka otteluun. Saman en tahdo toistuvan, joten joukkueessa on viisi huonompaa/halvempaa pelaajaa, joille on saavutus päästä edes penkille johonkin otteluun.

Ykkösmiehistö:

-------------------- Simeone ------------------------
--- Laxalt -------- Ciciretti ------ Horta -----------
------------ Pessinho --- Eysseric ----------------
- Kim ---- Oikonomou -- Pinto --- Piccini (C) --
----------------- Arrizabalaga ----------------------

Vaihdossa seitsikko Arizura, Bjelica, Di Francesco, Guerrero, Jeanvier, Lamanna ja Ntcham. Katsomossa parempi viisikko Lazovic, Morosini, Munoz, Orban ja Seculin sekä huonompi viisikko Fiamozzi, Improta, Masi, Zeca ja Zima.

Jokohan viimein nousisin kolmanneksi korkeimmalle tasolle...

 

[Roger Moore]

Koska kaikkia tunnetusti kiinnostaa, niin jatkan täällä Football Manager 2005:n seurantaani. Tai siis täälläkin, kirjoitan kyllä muuallekin.

Pelaan siis Wiganilla, kolmas kausi on juuri alkanut. Tähän saakka saavutuksina on siis nousu Championshipistä Valioliigaan keväällä 2005, ja heti perään sensaatiomainen Valioliigan voitto 2006. FA Cupissa tuli hopeaa keväällä 2006, nyt olisi tarkoituksena saada menestystä myös Cup-kilpailuissa. FA Cupin voitto kiinnostaa koska se on tässä pelissä seurajoukkueiden kauden päätös, ja itetysti myös Mestareiden liigaan satsataan paukkuja. Voi vaan olla että ekana vuonna esim. alkulohkossa voi tulla vielä parikin kovaa joukkuetta vastaan, mutta sen näkee sitten.

Rosterini on tällä hetkellä seuraava:

Maalivahdit:

Mart Poom EST
Sebastian Saja ARG

Puolustajat:

Goran Gavrancic SRB&MNE
David Wright ENG
Naldo BRA
Matthew Upson ENG
Sergio Ramos SPA
Anthony Reveillere FRA
Martin Petras SVK
Leighton Baines ENG
Diego Placente ARG
Igor Biscan CRO (peluutan paljon myös keskikentän pohjalla, jopa parempi siinä kuin topparina)

Keskikenttä:

Javier Mascherano ARG
Jose Luis Acciari ARG
Gary Teale SCO
Jesper Grönkjaer DEN
Andrey Karayka (c) RUS
Niko Kranjcar CRO
Alan Mahon IRL
Freddy Adu USA

Hyökkäys:

Daniel Fredheim Holm NOR
Hernan Crespo ARG
Andrzej Niedzielan POL
Magnus Powell SWE

Lisäksi hyökkäykseen/oikeakski laitalinkiksi on työlupaa odottamassa vielä Kroatian maajoukkueen Bosko Balaban.

Kuten huomaa, niin aika vähän on englantilaisia/brittejä ylipäätään mukana. Syynä tähän ensinnäkin se että nuorisoakatemiasta ei puske oikein samanlaisia helmiä kuin ns. suurseuroista, lisäksi englesmannien hankkiminen on paljon kalliimpaa ja hankalampaa kuin vapaana agenttina hankittavien ulkomaalaisten.

Formaatiota pystyn pyörittelemään vähän vastustajasta riippuen ja joukkueessa on paljon monikäyttöisiä pelaajia. Biscan tosiaan pelaa paljon keskikentän pohjalla ja Mascheranoa voi pitää DMRC statuksella oikealla laidalla puolustavana ja tasapainoittavana pelaajana, samalla kun esim. Karayaka nousee vasenta laitaa. Äsken voitin Chelsean Community Shieldissä 4-2, ja aloituskokoonpano oli seuraava:

----Fredheim Holm-Niedzielan----
------------------Kranjcar------------
Karayka-----------------------Mascherano
------------------Biscan----------------------
Placente-Gavrancic-Naldo-Reveillere
-----------------Saja----------------------

Normaalisti Crespo on avauksessa, mutta annoin Niedzielanille kokeilupaikan ja tekikin heti maalin ja syötti kaksi. Myös Masse esiintyi ensimmäisessä kilpailullisessa ottelussa hyvin, siirsin myöhemmin Massen keskikentän pohjalle kun tein vaihtoja ja hyvin pelasi sielläkin.

Fredheim Holm on jälkeenpäin eräs nerokkaimpia hankintojani missään tallennuksessa, hankin kaverin jo kaudeksi 2004-05 Championshipiin sinne aika kovalla kahden miljoonan euron siirrolla. Teki ekalla kaudella Championshipissä 28 maalia 41 pelissä ja Valioliigassa jatkui sama tahti kun 34 peliä tuotti 25 maalia. Oli pitkään jopa maalipörssin voitossa kiinni, mutta missasi neljä peliä loukkaantumisen vuoksi helmi-maaliskuussa ja Djibril Cisse paukutti siinä vaiheessa maaleja sen verran että ei pysynyt norski enää mukana. Cisse teki lopulta 32 maalia.

Mutta joo, tällaisella mennään ja mielenkiintoinen kausi on luvassa. Kausiennakko rankkasi minut kakkossuosikiksi Arsenalin jälkeen, toivottavasti ei käy nyt kuten Leicesterille kävi oman mestaruutensa jälkeen. Kiinnostaisi kyllä kyttäillä vapautuvia paikkoja Euroopan sarjoissa, pelattavina sarjoina minulla on Englannin lisäksi Espanjan, Saksan, Hollannin, Italian ja Ruotsin sarjat. Tosin kunnianhimoiseksi tavoitteeksi pitää ottaa Mestareiden Liigan voitto Wiganissa, siinä onkin työmaata kerrakseen.

Unelma elää.

 

[Roger Moore]

Niedzielan lyö painetta Crespolle. Sarja-avauksessa kaatui Fulham vieraskentällä 3-0, Crespo veteli kiikaritehoilla ja vaihdoin Niedzielanin 67 minuutilla kentälle. Lopputuloksena puolalaisen 2-0 ja 3-0 maalit 83. ja 90. peliminuutilla. Annetaan Crespolle nyt vielä matsi tai pari aikaa kokeilla, mutta jos ei pian osu niin polski menee kyllä avaukseen.

 

[Roger Moore]

Bosko Balabanin siirto on kariutumassa työlupaongelmiin, haistakaa Englannin jalkapalloliitto pitkä paska!

Mestareiden liigan arvonnat suoritettu, samaan lohkoon tärähti AC Milan, Hertha Berlin ja Malmö FF. Kyllä tuosta jatkopaikka on otettavissa, Milan nyt vastustajana on aika kuumottava mutta en usko että Herthaa vastaan on ongelmia ja Malmö nyt pitäisi lähtökohtaisesti olla helppo pala.

UEFA Champions League intro 2006-07
(linkki vie YouTubeen)

Hienoa aikaa. Vielä yksi liigaottelu (Manchester Citya vastaan) ennen kuin kohtaan Wiganin historian ensimmäisessä Mestareiden Liigan ottelussa Malmön. Hienosti alkaa UCL-urakka kotipelillä heti, tuosta selkeä voitto niin se takaa itseluottamusbuustin koko joukkueelle.

Kausi on alkanut hyvin, viidestä ottelusta neljä voittoa ja yksi tappio Tottenhamille lukemin 1-0. Yhdessäkään pelissä en ole päästänyt yli yhtä maalia enempää. Maaliero on 11-3.

 

[HockeyForLife]

Sanon jo tässä vaiheessa @Roger Moore , että jatka samaan malliin! Näitä on aina mukava seurailla ja kannustaa mukana Wigania euroopan huipulle! Toivotan menestystä seurahistorian ensimmäiselle chämppärikaudelle!