Suomalaisilla päävalmentajilla on se ongelma, että kun heidät valitaan tekemään joukkueen pelaamiseen muutosta, ainoa muutoksen suunta tuntuu olevan puolustavaan pelitapaan. Esim. Jypin tilanteessa, seura halusi ennen Rautakorven palkkaamista aktiivista ja ilmeisesti hyökkäysvoittoista pelitapaa. Sitten palkkasivat Jukka Rautakorven, joka on kyllä tunnettu aivan muista asioista kuin hyökkäävästä pelitavasta. Sanoisin, että Rautakorpi ja Nieminen sai Jypissä kohtuullisen hyvää tulosta aikaiseksi. Ongelma vaan on yhä se, että seurajohto halusi sitä aktiivista ja hyökkäysvoittoista peliä, eikä ilmeisesti Rautakorpi-Nieminen kaksikko sitä kyennyt tuottamaan. Toki aktiivista ja hyökkäysvoittoista peliä Jypissä ainakin tuottivat Turkulainen, Niku, Gardiner ja Puustinen - mutta eivät ketkään muut.
Kärpissähän myös Marjamäen ongelma on se liian puolustusvoittoinen ja hidas pelaaminen. Ainoa suunta, mitä tuntuu suomalaiset valmentajat osaavan. En minä kaipaa mitään hurlumhei-, päästäpäähän-jääkiekkoa - mutta täytyisi päävalmentajan myös ymmärtää se koko seuran selkärangassa oleva päivänselvä pelillinen identiteetti: nopeaa taitojääkiekkoa höystettynä tarvittavalla kovuudella ja juonikkaalla pelinjohdolla.
Eikö tuo ole Kärppien koko seuran pelillinen identiteetti: nopeaa taitojääkiekkoa höystettynä tarvittavalla kovuudella ja juonikkaalla pelinjohdolla.
Marjamäen toimesta meille tarjottiin hidasta pelaamista höystettynä junnaavalla pelinjohdolla. Pelinjohdolla, jossa luotetaan harjoituksissa treenattuun hitaaseen pelitapaan. Ysärimäisen kliseisesti sanottuna: luotetaan omaan systeemiin, luotetaan omaan pelitapaan - eikä tehdä mitään muutoksia siihen, ei pelin aikana eikä kauden aikana. Luotetaan vaan omaan pelitapaan ja systeemiin... Aah, niin ysäriä...
Tuo on ongelma suomalaisilla valmentajilla: eivät pääse eroon tuosta puolustavasta, hitaasta pelitavasta, vaikka aikaa annetaan. On totta, että ensin luodaan perusta, vahva puolustus, mutta sen jälkeen pitäisi päästä eteenpäin kohti aktiivisempaa pelitapaa, hyvää puolustamista tietenkään unohtamatta.
Kärpissä on ollut aina tooodeella paljon taitavia pelaajia. Sitten on ollut valmentajia, joiden pelifilosofiaa leimaa puolustusvoittoinen pelitapa: Heikkilä, Marjamäki. Vaikka meillä on ollut valmentajia, joiden peluuttamaa peliä leimaa erittäin paljon puolustusvoittoinen peli - niin eikö tuosta huolimatta meidän seuran pelifilosofia ole: nopeaa taitojääkiekkoa höystettynä tarvittavalla kovuudella ja juonikkaalla pelinjohdolla.