Riittää, että hyökkäävän pelaajan sormi on puolustajaa lähempänä maalia syöttöhetkellä. Ilmaa ei tarvitse olla välissä. Mikäli edes hyökkäävän ja peliin osallistuvan pelaajan hölskyvä palli on lähempänä päätyviivaa kuin puolustajan persposki, riittää paitsiovihellykseen.
Näin on, mutta toisaalta tuomareita on käsittääkseni kehotettu ns. suosimaan hyökkääjää, eli alimman ja vastaavasti ylimmän ukon ollessa rinnakkain etu olisi hyökkäävän jengin miehellä.
Toki jos avustava huomaa van Nistelrooyn pallin olevan aavistuksen lähempänä maalia kuin Puyolin persposken, kunnia hänelle tarkkaavaisuudestaan, lippu nousee ja tilanne on valmis, mutta käytännössä vastaavissa "rinnakkaistilanteissa" jossa ei eroa pitäisi pystyä huomaamaan, pitäisi käytännössä suosia hyökkääjää.
Mutta jos ero tosiaan on niin pieni, että voidaan sanoa pakin ja hyökkääjän olevan ihan samalla linjalla, ei siinä avustavalla ole edes saumoja nähdä tilannetta niin tarkasti että kykenee huomaamaan oltiinko tosiaan tasan samalla linjalla vai oliko toisella kenties Copa Mundialin kärki sentin alempana kuin toisella eli paitsioasemassa. Liikaa liikkuvia osia kentällä pallon ja eri suuntiin menevän kärjen ja paitsioansan kanssa, jotta avustava tulisi koskaan tilannetta näkemään niin hyvin kuin esim. penkkiurheilija tv:n äärellä seitsemättä kertaa näytettävässä pysähtyneessä kuvassa.
Näissä tilanteissa päätään sopivasti linjan suuntaan kääntävälle avustavalle tilanne näyttää käytännössä ihan samalta, oli ukot syötön lähtöhetkellä sitten täsmälleen rinnakkain tai vaikka pakki olisikin ollut 30 senttimeträ lähempänä maalia kuin hyökkääjä siinä vaiheessa. Toinen kun spurttaa toiseen suuntaan ja toinen sopivasti toiseen, on avustava näkökulmineen pihalla kuin lumiukko todellisesta tilanteesta, ja tällöin se lipun nostaminen tai alas jättäminen on hänen oman näkemyksensä mukainen päätös ts. usein täyttä arpapeliä.