Pukukoodit ovat perseestä, samoin yli- ja alipukeutuminen, ja loppujen lopuksi koko pukeutuminen ja ihmisten ilmoille lähteminen. Parempi olla lähtemättä, ei juhlissa kuitenkaan viihdy kuin aniharvoin. En minä ainakaan lähde mihinkään pippaloihin tai bileisiin kuin pakolla, ja jos lähden pakolla niin silloin tuskin viihdyn. Pitäkööt tunkkinsa.
Joskus täytyy muodon vuoksi käydä näyttäytymässä, ettei saa täysin erakon (ansaittua) mainetta, mutta silloin on parempi poistua paikalta vaivihkaa ja aikaisin kunhan on pari sanaa vaihtanut. Eivät ne mitään ystäviä ole muutenkaan, korkeintaan tuttavia tai työkollegoita.
Tumman puvun, kauluspaidan, suorat housut ja kravatin laitan, jos kyseessä ovat häät tai hautajaiset, muut syyt eivät juuri tule kyseeseen ainakaan mitä kravattiin tulee. Puvun takin voin pistää hammasta purren, jos tarve niin vaatii, mutta esimerkiksi työpaikan/organisaation tapahtumiin voi mennä tismalleen samoissa arkivaatteissa kuin töihinkin.
Ystävien parissa ei ylipäätään tarvitse pingottaa vaan voi olla vaikka verkkareissa, kalsareissa tai paidatta kosken kupeessa grillaamassa jos siltä tuntuu. Statuksesta ja muotoseikoista ei tarvitse välittää, koska ystävien kesken niillä ei ole väliä.
Jos yhteydenpito vaatii kummaltakin kravattia tai muut osallistujat katsovat kieroon mikäli pukukoodi ei ole riittävän trendikäs tai huoliteltu, kyse ei ole ystävyydestä.
Louis Tully: I'm givin' this whole thing as a promotional expense, that's why I invited clients instead of friends. (Ghostbusters, 1984)