Aikoinaan vaari-vainaan jäämistöstä perin Finlandia-vodkapullon, joka oli paksun pölyn peitossa. Juoma itsessään oli edelleen kirkasta, eikä vienyt minun tai muidenkaan juomaa nauttineiden näköä.
Tähän väliin muisto. Muutin armeijan käytyäni kotoani itsekseni asustelemaan. Se paikkakunta, josta käytän aina kutsumanimeä persläpi, (Haapavesi se kartastossa on) oli kauhea junttila. Etelävaltioiden lippuja oli autojen takaikkunoissa ja sellaista. No, naapurini oli lusinut, hakkasi vaimoaan, kuunteli death metallia niin kovalla desibelillä, että ikkunani tärisivät. Keitti pontikkaakin. Luulin viattomana urheilijanuorukaisena, että kolmen päivän vesivalutuksen ääni rivitalossa johtuu siitä, että vesiputki vuotaa jossain seinäin välissä. Kerroin talkkarille, Nooh, pontikkahommia naapurilla. Niin opin. Naapuri oli vastannut talkkarin kysymykseen veden valuttamisesta: "nooohh.. se on tuo emäntä ollu vähän pitempään suihkussa". Joo, 3 vuorokautta, hygieeninen "emäntä". Aikoinaan pontikka valmistui ja naapuri oli oven takana. Muka letkeäni avasin oven mutta hieman jännitti. Antoi minulle Kossu-pullollisen pontikkaa, 82 %:sta se kuulemma oli. Menin viikonloppuna syntymäpitäjääni. Isän kanssa sitten juotiin pontikka pois, ei ollut muita kämpillä, hyvä oli juoda. Isäni, itsekin 1970-luvulla kerrostalossa pontikkaa itse tekemällään keittimellä pontikkaa keittäneenä, kehui erittäin laadukkaaksi tavaraksi. Lopuksi juotiin sitä ponua suoraan pullosta pihalla, oltiin ihan pihalla. Se onkin illan viimeinen muistikuvani. Aamulla herään. Ei näy kuin mustaa. Jonkinmoinen kauhu iskee, vaikka samalla olenkin ihan tyynenä. Ei vittu, voi vitun naapuri! Saatana! Heti kun näen sen, niin... ei kun vittu.
Sekunnit tuntuivat pitkiltä. Ehkä olin eri aika-avaruus-jatkumolla tai sitten psykologialla on vastaus siihen tunnetilaani. Siinä sitten haroin aluksi lattiaa pitkin eteenpäin näkemättä mitään. Jossain vaiheessa nousin hieman pystyasentoon ja osuin oven ripaan. Ehkä siinä puoli minuuttia oli mennyt kuin Stevie Wonderilla siellä Jukolan viestissä. Aukaisen oven. Ja sitten, voi sitä tunnetta, valoa näkyvissä, huusi pääaivojeni matruusi! Olin sammunut kotitaloni yläkerran vessa/kylpyhuonekompleksin lattialle! Siellä oli ollut ihan pimeää. Kello oli näköjään 7 aamulla. Olo oli karmea mutta näköni toimi!
Ei nyt ole kysymystä mutta ehkä tuo vastasi johonkin mitä ei juuri nyt kysytty.