Eiköhän. Aika helppoa vetoharhautuksella olisi pelata vastustajan ylin pelaaja pois tilanteesta, jos hyökkääjä on valmiiksi nurin.
Eiköhän. Aika helppoa vetoharhautuksella olisi pelata vastustajan ylin pelaaja pois tilanteesta, jos hyökkääjä on valmiiksi nurin.Onko syynä se, että siitä on sitten helpompi liikkua mikäli pakki ei vedäkkään ?
Joo, eihän tuosta kysymyksestä mennyt kun noin 4 minuuttia niin Tarasenko teki juuri mainitsemasi vetoharhautuksen siinä vaiheessa, kun Avalanchen hyökkääjä oli sivuttain polvi maassa valmiina blokkaaman vetoa.Eiköhän. Aika helppoa vetoharhautuksella olisi pelata vastustajan ylin pelaaja pois tilanteesta, jos hyökkääjä on valmiiksi nurin.
Tässä joku kaksi vuotta vanha uutinen, mutta eiköhän kaikki täsmää tänäkin vuonna. Vuotuinen hyväntekeväisyystempaus.SendtoNews - Distribution Evolved
Mikähän tuokin Teddykarhu-hapatus Chicago Wolvesin kotimatsissa oli?
Yhden maalin saivat tehtyä Grand Rapidsia vastaan (1-4 tappio) ja sen aikana oli näköjään tarkoitus heitellä noita elukoita pilvin pimein jäälle.
Ei auennut mulle. Jotain amerikkalaisten hienouksia.
Ei auennut mulle. Jotain amerikkalaisten hienouksia.
Olisiko Kane saanut tuota yön syöttöpistettä ilman tätä pisteputkea? Kiekko kävi Kanen syötön jälkeen Keithillä ja Panarinilla kaksi kertaa molemmilla sekä maalivahtikin torjui kerran välissä.
Olisiko Kane saanut tuota yön syöttöpistettä ilman tätä pisteputkea? Kiekko kävi Kanen syötön jälkeen Keithillä ja Panarinilla kaksi kertaa molemmilla sekä maalivahtikin torjui kerran välissä.
Mikko Koivu johti ainakin kaudella 08-09 pistepörssiä kolmen pelatun ottelun jälkeen. Koivulla oli noiden kolmen pelin jälkeen kasassa vaatimattomat tehot, 1+8.
Antti Miettinen johti noiden kolmen pelatun ottelun jälkeen NHL:n maalipörssiä. Miettisellä oli kasassa tehot 5+2.
Olisiko Kane saanut tuota yön syöttöpistettä ilman tätä pisteputkea? Kiekko kävi Kanen syötön jälkeen Keithillä ja Panarinilla kaksi kertaa molemmilla sekä maalivahtikin torjui kerran välissä.
Näin minäkin muistelen. Kyseessä taisi olla tynkäkausi "2012"-2013, jolloin ensimmäisen kierroksen jälkeen pistepörssiä johtivat Teemu Selänne ja Jaromir Jagr.
Olisiko Kane saanut tuota yön syöttöpistettä ilman tätä pisteputkea? Kiekko kävi Kanen syötön jälkeen Keithillä ja Panarinilla kaksi kertaa molemmilla sekä maalivahtikin torjui kerran välissä.
No jos maalivahti haluaa vaikka nähdä kiekon niin seisomalla peittää vähemmän näkökenttää.Tässä Coloradon ja St. Louisin peliä katsellessa aloin miettimään, mikä on syy sille että viivasta tulleita laukauksia peitetään sellaisessa "tikkupaskassa"-asennossa eikä pyritä menemään alas puoliksi polvilleen ? Onko syynä se, että siitä on sitten helpompi liikkua mikäli pakki ei vedäkkään ?
Onhan tätä harrastettu Suomessakin, ainakin aikanaan Jokereiden kotiotteluissa. Liiga-aikoina siis.
Suterin tuon kauden arvoa arvoa alentaa se, että hän oli melkoisen heikko oman pään pelaaja läp koko Calgaryn vuosien, varsinkin jos vertaa Bourqueen tai Stevensiin. Etenkin 1 vs 1 -tilanteissa Suterilla oli paljon ongelmia. Suurempi pelote hyökkääjälle oli Suterista ohi mennessään että minkälainen viikate tai kirvesisku sieltä tulee. Tuolle kaudellehan Calgary hommasi Brad McCrimmonin, josta tuli Suterin pakkipari tasakentällisin. McCrimmon oli koko liigan parhaita puolustavia puolustajia, ja voitti saman kategorian myös jonmmassakummassa äänestyksessä (coaches poll, players poll). Hän oli myös tuolla kaudella Norris-äänestyksen nelonen, eli yhteispeli sujui hyökkäykseen keskittyvän Suterin kanssa.Sivuhuomiona yllätti tuo 88-äänestys, jossa Bourque voitti ja Stevens oli selkeä kakkonen, vaikka Gary Suter napautti 91 pongoa taululle varsin suvereenilla esityksellä. +/- oli vaatimaton +39. Suter olisi melko varmasti HOF:ssä nykyään jos olisi napannut jonkun henkilökohtaisen pokaalin urallaan.
Ei ole minullakaan ikää niin paljon että Parkin parhaita vuosia muistaisin, mutta 2-3 viimeistä kautta kyllä, sen mitä NHL:ää pystyi siihen aikaan Suomessa seuraamaan. Siis lähinnä Parkin Detroitin vuodet, jolloin hän ei ollut enää ihan parhaimmillaan.Itsellä ei ole tarpeeksi ikää että voisi muistaa Park:ia mutta tässä on hyvä osoitus miten helposti näinkin loistava pelaaja jää historian ulkopuolelle kun taas tuon mainitun kolmikon tietää kaikki. Taitaa Brad Park olla yksi unohdetuimpia pelaajia ainakin kun otetaan huomioon minkä tasoisesta pelaajasta oli kyse.
Totta, Orrille ei ole häpeä hävitä. Potvin ja Robinson olivat taas tyyliltään aggressiivisempia ja fyysisempiä puolustajia, jotka olivat jopa pelottavia jäällä ollessaan. Ei Park heistä paljoa jää. Vois oikeastaan kärjistäen sanoa, että Park oli vähintään yhtä hyvä kuin Robinson hyökkäyspäässä, mutta aavistuksen heikompi puolustuspäässä. Potvinin kohdalla taas päinvastoin. Potvin oli lisäksi Norris- ja jopa Hart-finalisti jo 70-luvun puolivälissä ennen Islandersin dynastian syntyä. Myös Robinson oli vielä 80-luvun puolellakin huippupakki, vaikka dynastian ajat olivat jo ohi. Selvää on kuitenkin se, että he pelasivat paremmissa joukkueissa kuin Park. 3 hävittyä Stanley Cup-finaalisarjaa ei ollut Parkin vika.Orrin varjoon nyt olisi jäänyt kuka vaan, Potvinilla ja Robinsonilla taas oli ympärillään dynastia-tason joukkueita. Ei olisi edes kovin kaukaa haettua väittää että Park oli samantasoinen kuin Potvin ja Robinson. Mutta mestarit muistetaan ja niinhän sen kuuluukin olla.
Niinhän ne Rags-fanit sanoo, Leetchin olis pitäny käyttää jotain toista numeroa. Hall of Fame -valinta on luonnollisesti täysin oikein, 7-kertainen Norrisfinalisti sinne kuuluu, vaikkei Cupia tai isoja henk.koht. palkintoja voittanutkaan. Parkin kohtalo oli vähän kuin muilla pelaajilla Gretzkyn ja Lemieuxin aikakaudella: Pistepörssin voittoon ei ollut mahdollisuuksia, jos nämä herrat vain olivat vähänkään terveenä.Kaiken kukkaraksi Park vielä treidattiin uran keskivaiheella jolloin franchise-legendaksikaan ei helposti nouse. Silti jotkut vanhemmat Rangers-fanit taitavat olla sitä mieltä että katossa roikkuvan nro 2:sen paidassa on väärä nimi. Ei sen takia etteikö Leetchin siellä kuuluisi olla vaan sen takia että Leetchille ei ikinä olisi pitänyt antaa tuota numeroa. Sen verran kovasta pelimiehestä oli kuitenkin kyse että HOF:iin pääsi vaikka Bill Masterton on ainoa palkinto mitä Parkin kaapista löytyy.
Suter oli kyllä selkeästi oman aikansa tuote, eikä tarjonnut kamalasti mitään erikoista muihin verrattuna. HoF- valinnan puolesta puhuu lähinnä tilastot, Cup ja kansalaisuus. Jos ura olisi päättynyt samoilla statseilla vuonna 1997, olisi Gary saattanut mennä sukkana sisään Joe Mullenin kanssa vuonna 2000.Hän tuppasi muutenkin jäämään MacInnisin varjoon Calgaryssä, oikeastaan vain 1987-88 sekä 1992-93 hän oli MacInnisin edellä. 92-93 MacInnis teloi lantionsa ja missasi 34 peliä, vaikka toki Suter kärsi itsekin usein pienistä -ja vähän suuremmistakin- loukkaantumisista uransa aikana. Chicagossa hän sitten oli jo selkeä kakkosviulun soittaja Cheliosin takana. Yhteenvetona: Omasta mielestäni Suterille pitäisi lisätä aika paljon tavaraa CV:hen, jotta valinta HoF:iin toteutuisi.
Mullen on hyvä esimerkki kansalaisuuden vaikuttamisesta HoF-valintaan. Kun vielä rikkoo maagiset 500 maalia ja 1000 pistettä ekana amerikkalaisena niin huomio on taattu. No, tietysti 88-89 hän oli liigan paras oikea laituri ja myös 3 Cupia vaikuttaa asiaan. Steve Larmer on kans hyvä vertailukohta Suteriin. Kuuluu siihen ryhmään pelaajia, jotka olivat pirun hyviä, mutta ei ihan kuitenkaan tarpeeksi hyviä Hall of Fameen. Jännä nähdä miten Theo Fleuryn, Dave Andreychukin, Pierre Turgeonin tai vaikkapa Bernie Nicholsin käy.Suter oli kyllä selkeästi oman aikansa tuote, eikä tarjonnut kamalasti mitään erikoista muihin verrattuna. HoF- valinnan puolesta puhuu lähinnä tilastot, Cup ja kansalaisuus. Jos ura olisi päättynyt samoilla statseilla vuonna 1997, olisi Gary saattanut mennä sukkana sisään Joe Mullenin kanssa vuonna 2000.
Nykyisellä rekordillaan on vähän kuin puolustajien Steve Larmer, jota kuitenkin ehdotellaan Halliin aina silloin tällöin.
Tästä tulee mieleen McIndoen loistava vaihtoehtohistoria koko NHL:lle The Tom Kurvers Trade: One Deal, One Million Repercussions « , jossa Tom Kurves jää Leafsilta hankkimatta, mikä johtaa vuoden 1991 drafissa siihen, että ykköspick/Lindros päätyy Torontoon ja Scott Niedermayer Quebeciin. New Jersey jää puremaan tuppea ja paholaisten puoli-dynastia jää tulematta. Detroit voittaa cupin 1995, mutta ei enää yllä seuraavina vuosina samalle tasolle, kun mm. Shanahan jää hankkimatta. Yzerman olisi siis voittanut silloin kun sitä eniten odotettiin, mutta cup olisi jäänyt ainoaksi. Sädekehä ei varmasti olisi nykyistä luokkaa.Se on kans muuten jännä, miten paljon p-amerikkalainen media puhuu pelaajista "voittajina" ja "häviäjinä". Steve Yzerman esimerkiksi. Paukutteli kovia pisteitä heti uransa alussa (90-luvun alkuun) asti, ja vaikka Detroit ei noina vuosina suosikkeja ollutkaan, niin Yzermanin 'johdolla' Detroit ei koskaan päässyt konferenssifinaalia pidemmälle. Sitten kun kaudesta 1991-92 lähtien Detroit oli liigan kovimpia joukkueita, niin pettymyksiä vuosi toisensa jälkeen.
Ensin konferenssin ykkönen, mutta pleijareissa kakkoskiekalla kuokkaan 0-4 Chicagolta. Seuraavana vuonna ulos ekalla kierroksella, sitten totaalinen romahdus taas ekalla kiekalla tulokasjoukkue San Josea vastaan, vaikka Detroit oli ykkössijoitettu ja Sharksit kaseja. Tynkäkaudella finaaliin, jossa 0-4 pataan. Seuraavalla kaudella Detroitille runkosarjan voittoennätys, mutta Cup-finaalit jäi haaveeksi. Silloin puhuttiin paljon miten Yzerman ei ole voittajatyyppi, eikä osaa johtaa joukkuettaan mestaruuteen. Ja tämän jälkeen 3 mestaruutta kuuteen vuoteen ja Steve olikin yksi kaikkien aikojen kapteeneista. Äkkiä ne asiat muuttuu.
Erinomainen esimerkki siitä miten mustavalkoinen tämä maailma välillä on. Seuraavana looserilistalla taitaa olla Joe Thornton. En nyt mitenkään väitä että hän olisi Yzermanin tasoinen mutta kunnoitettavan uran on kuitenkin pelannut eikä ole edes playoffseissa pahemmin pelillisesti sakannut. Välillä ympärillä on ollut kohtuullinen joukkue, usein vain keskinkertainen. Todennäköisyys voittoon on silloin aika pieni. Ei hänelläkään ole enää montaa saumaa eikä tarjolla ole ainakaan contenderia vaan lähinnä mukaanpääsystä taisteleva joukkue.Silloin puhuttiin paljon miten Yzerman ei ole voittajatyyppi, eikä osaa johtaa joukkuettaan mestaruuteen. Ja tämän jälkeen 3 mestaruutta kuuteen vuoteen ja Steve olikin yksi kaikkien aikojen kapteeneista. Äkkiä ne asiat muuttuu.
Jos Toews olisi pelannut uransa Montrealissa Koivun paikalla hänellä olisi hyvin todennäköisesti nolla mestaruutta. Sen verran huono materiaali oli sen ajan Montrealissa. Toewsia luultavasti muistettaisiin samoin kuten Koivu erinomaisena kapteenina mutta legenda-status olisi jäänyt saamatta vaikka täysin saman tason pelaaja olisi ollutkin kuin nyt.
En tiedä onko ennätys, mutta Bruins teki muutama vuosi sitten kolme av-maalia reilussa minuutissa saman jäähyn aikana.Mikähän lienee ennätys alivoima maaleissa yhden pelin ja erän osalta? Viime yönä Toronto Marlies teki kolme av häkkiä vajaassa kolmessa minuutissa kolmannessa erässä kahden eri jäähyn aikana, AMERICAN HOCKEY LEAGUE | mobile | HOME Mielenkiintoisesti sekä Arcobello että Clune olivat sekä boksissa katsomassa alivoimamaalin syntyä että itse viimeistelemässä alivoimamaalia.
Näinhän kävi juuri kun Sabres haastoi Oilersin neljännen maalin sen jälkeen kun tuomarit olivat sen tarkistuttaneet videolta. Tuomarit tarkistivat potkumaalin ja valmentaja haastoi veskarin estämisestä. En keksi mikä olisi se kombinaatio missä voisi olla kaksi valmentajan haastoa samasta maalista kun samaa asiaa ei tietenkään kannata haastaa kahdesti.