Sekalaisia kysymyksiä NHL-kiekosta

[ipaz]

Olisiko Kane saanut tuota yön syöttöpistettä ilman tätä pisteputkea? Kiekko kävi Kanen syötön jälkeen Keithillä ja Panarinilla kaksi kertaa molemmilla sekä maalivahtikin torjui kerran välissä.

NHL:ssä syöttöpiste (assist eli avustus) merkitään vaikka kiekko kävisi kuinka monta kertaa maalin tekijällä ja kahdella edellisellä pelaajalla. Myöskään maalivahdin torjunta ei poista oikeutta syöttöön, ellei veskari saa kiekkoa kunnolla haltuunsa.

 

[Balrog]

Näin minäkin muistelen. Kyseessä taisi olla tynkäkausi "2012"-2013, jolloin ensimmäisen kierroksen jälkeen pistepörssiä johtivat Teemu Selänne ja Jaromir Jagr.

Thomas Vanek teki tosin Sabresille tehopisteet 2+3 Flyersia vastaan Ducksien ja Starsin otteluiden jälkeisenä päivänä Sabresin kauden avausottelussa.

 

[LostHorizon]

Olisiko Kane saanut tuota yön syöttöpistettä ilman tätä pisteputkea? Kiekko kävi Kanen syötön jälkeen Keithillä ja Panarinilla kaksi kertaa molemmilla sekä maalivahtikin torjui kerran välissä.

Kyseenalaistettaisiinko syöttöä ilman tätä pisteputkea? Omasta mielestä täysin selkeä syöttöpiste, ellei Anisimov tosian ohjannut kiekkoa maaliin.

 

[Ollakseni]

Tässä Coloradon ja St. Louisin peliä katsellessa aloin miettimään, mikä on syy sille että viivasta tulleita laukauksia peitetään sellaisessa "tikkupaskassa"-asennossa eikä pyritä menemään alas puoliksi polvilleen ? Onko syynä se, että siitä on sitten helpompi liikkua mikäli pakki ei vedäkkään ?

No jos maalivahti haluaa vaikka nähdä kiekon niin seisomalla peittää vähemmän näkökenttää.

 

[cottonmouth]

Onhan tätä harrastettu Suomessakin, ainakin aikanaan Jokereiden kotiotteluissa. Liiga-aikoina siis.

Näitä on ollut tälläkin kaudella Liigassa.

 

[Van Taimeri]

Sivuhuomiona yllätti tuo 88-äänestys, jossa Bourque voitti ja Stevens oli selkeä kakkonen, vaikka Gary Suter napautti 91 pongoa taululle varsin suvereenilla esityksellä. +/- oli vaatimaton +39. Suter olisi melko varmasti HOF:ssä nykyään jos olisi napannut jonkun henkilökohtaisen pokaalin urallaan.

Suterin tuon kauden arvoa arvoa alentaa se, että hän oli melkoisen heikko oman pään pelaaja läp koko Calgaryn vuosien, varsinkin jos vertaa Bourqueen tai Stevensiin. Etenkin 1 vs 1 -tilanteissa Suterilla oli paljon ongelmia. Suurempi pelote hyökkääjälle oli Suterista ohi mennessään että minkälainen viikate tai kirvesisku sieltä tulee. Tuolle kaudellehan Calgary hommasi Brad McCrimmonin, josta tuli Suterin pakkipari tasakentällisin. McCrimmon oli koko liigan parhaita puolustavia puolustajia, ja voitti saman kategorian myös jonmmassakummassa äänestyksessä (coaches poll, players poll). Hän oli myös tuolla kaudella Norris-äänestyksen nelonen, eli yhteispeli sujui hyökkäykseen keskittyvän Suterin kanssa.

Nykytilanteessahan Suterin Norrisrekordi on melko vaatimaton, jos Hall of Fame -valintaa ajattelee. Vain kerran Top-vitosessa. Parempi saldo löytyy vaikkapa samantyyliseltä hyökkäävältä pakilta Doug Wilsonilta, joka voitti Norrisin, oli toisenkin kerran finalisti plus 2 neljättä sijaa, eikä häntä olla HoF:iin valittu. Nykypelaajista Dion Phaneufilla on täysin vertailukelpoinen Norris-tilasto Suteriin verrattuna, ja kuulostaisi hullulta ehdottaa Phaneufia Hall of Fameen.

Suterin kannalta ikävästi myös molemmilla kerroilla, kun hän oli playoffseissa loukkaantuneena, Calgary eteni finaaleihin, voittaen Cupin -89. Suterin pleijarit loppuivat 1986 loukkaantumiseen toisella kierroksella ja 1989 jo ekalla kiekalla. Ja kun hän muina vuosina oli terveenä, Flames selvisi vain kerran toiselle kierrokselle viidestä yrityksestä. Eikä silloinkaan edennyt sen pidemmälle. Hän oli siis korvattavissa, vaikkei Suteria nyt tietenkään noista voi syyttää.

Hän tuppasi muutenkin jäämään MacInnisin varjoon Calgaryssä, oikeastaan vain 1987-88 sekä 1992-93 hän oli MacInnisin edellä. 92-93 MacInnis teloi lantionsa ja missasi 34 peliä, vaikka toki Suter kärsi itsekin usein pienistä -ja vähän suuremmistakin- loukkaantumisista uransa aikana. Chicagossa hän sitten oli jo selkeä kakkosviulun soittaja Cheliosin takana. Yhteenvetona: Omasta mielestäni Suterille pitäisi lisätä aika paljon tavaraa CV:hen, jotta valinta HoF:iin toteutuisi.

 

[Van Taimeri]

Itsellä ei ole tarpeeksi ikää että voisi muistaa Park:ia mutta tässä on hyvä osoitus miten helposti näinkin loistava pelaaja jää historian ulkopuolelle kun taas tuon mainitun kolmikon tietää kaikki. Taitaa Brad Park olla yksi unohdetuimpia pelaajia ainakin kun otetaan huomioon minkä tasoisesta pelaajasta oli kyse.

Ei ole minullakaan ikää niin paljon että Parkin parhaita vuosia muistaisin, mutta 2-3 viimeistä kautta kyllä, sen mitä NHL:ää pystyi siihen aikaan Suomessa seuraamaan. Siis lähinnä Parkin Detroitin vuodet, jolloin hän ei ollut enää ihan parhaimmillaan.

Orrin varjoon nyt olisi jäänyt kuka vaan, Potvinilla ja Robinsonilla taas oli ympärillään dynastia-tason joukkueita. Ei olisi edes kovin kaukaa haettua väittää että Park oli samantasoinen kuin Potvin ja Robinson. Mutta mestarit muistetaan ja niinhän sen kuuluukin olla.

Totta, Orrille ei ole häpeä hävitä. Potvin ja Robinson olivat taas tyyliltään aggressiivisempia ja fyysisempiä puolustajia, jotka olivat jopa pelottavia jäällä ollessaan. Ei Park heistä paljoa jää. Vois oikeastaan kärjistäen sanoa, että Park oli vähintään yhtä hyvä kuin Robinson hyökkäyspäässä, mutta aavistuksen heikompi puolustuspäässä. Potvinin kohdalla taas päinvastoin. Potvin oli lisäksi Norris- ja jopa Hart-finalisti jo 70-luvun puolivälissä ennen Islandersin dynastian syntyä. Myös Robinson oli vielä 80-luvun puolellakin huippupakki, vaikka dynastian ajat olivat jo ohi. Selvää on kuitenkin se, että he pelasivat paremmissa joukkueissa kuin Park. 3 hävittyä Stanley Cup-finaalisarjaa ei ollut Parkin vika.

Kaiken kukkaraksi Park vielä treidattiin uran keskivaiheella jolloin franchise-legendaksikaan ei helposti nouse. Silti jotkut vanhemmat Rangers-fanit taitavat olla sitä mieltä että katossa roikkuvan nro 2:sen paidassa on väärä nimi. Ei sen takia etteikö Leetchin siellä kuuluisi olla vaan sen takia että Leetchille ei ikinä olisi pitänyt antaa tuota numeroa. Sen verran kovasta pelimiehestä oli kuitenkin kyse että HOF:iin pääsi vaikka Bill Masterton on ainoa palkinto mitä Parkin kaapista löytyy.

Niinhän ne Rags-fanit sanoo, Leetchin olis pitäny käyttää jotain toista numeroa. Hall of Fame -valinta on luonnollisesti täysin oikein, 7-kertainen Norrisfinalisti sinne kuuluu, vaikkei Cupia tai isoja henk.koht. palkintoja voittanutkaan. Parkin kohtalo oli vähän kuin muilla pelaajilla Gretzkyn ja Lemieuxin aikakaudella: Pistepörssin voittoon ei ollut mahdollisuuksia, jos nämä herrat vain olivat vähänkään terveenä.

 

[Denverin Munasyndi]

Hän tuppasi muutenkin jäämään MacInnisin varjoon Calgaryssä, oikeastaan vain 1987-88 sekä 1992-93 hän oli MacInnisin edellä. 92-93 MacInnis teloi lantionsa ja missasi 34 peliä, vaikka toki Suter kärsi itsekin usein pienistä -ja vähän suuremmistakin- loukkaantumisista uransa aikana. Chicagossa hän sitten oli jo selkeä kakkosviulun soittaja Cheliosin takana. Yhteenvetona: Omasta mielestäni Suterille pitäisi lisätä aika paljon tavaraa CV:hen, jotta valinta HoF:iin toteutuisi.

Suter oli kyllä selkeästi oman aikansa tuote, eikä tarjonnut kamalasti mitään erikoista muihin verrattuna. HoF- valinnan puolesta puhuu lähinnä tilastot, Cup ja kansalaisuus. Jos ura olisi päättynyt samoilla statseilla vuonna 1997, olisi Gary saattanut mennä sukkana sisään Joe Mullenin kanssa vuonna 2000.

Nykyisellä rekordillaan on vähän kuin puolustajien Steve Larmer, jota kuitenkin ehdotellaan Halliin aina silloin tällöin.

Tuo henkilökohtaisen palkinnon pokkaaminen olisi vaatinut tasonnostoa varsin monipuolisesti, jolloin Suterin muutkin tilastot ja jälkimaine olisivat paremmat. Eli perustelit kyllä todella hyvin miksi herralla ei kovin helposti asiaa parhaimpien joukkoon nykyisellään ole.

 

[Van Taimeri]

Suter oli kyllä selkeästi oman aikansa tuote, eikä tarjonnut kamalasti mitään erikoista muihin verrattuna. HoF- valinnan puolesta puhuu lähinnä tilastot, Cup ja kansalaisuus. Jos ura olisi päättynyt samoilla statseilla vuonna 1997, olisi Gary saattanut mennä sukkana sisään Joe Mullenin kanssa vuonna 2000.

Nykyisellä rekordillaan on vähän kuin puolustajien Steve Larmer, jota kuitenkin ehdotellaan Halliin aina silloin tällöin.

Mullen on hyvä esimerkki kansalaisuuden vaikuttamisesta HoF-valintaan. Kun vielä rikkoo maagiset 500 maalia ja 1000 pistettä ekana amerikkalaisena niin huomio on taattu. No, tietysti 88-89 hän oli liigan paras oikea laituri ja myös 3 Cupia vaikuttaa asiaan. Steve Larmer on kans hyvä vertailukohta Suteriin. Kuuluu siihen ryhmään pelaajia, jotka olivat pirun hyviä, mutta ei ihan kuitenkaan tarpeeksi hyviä Hall of Fameen. Jännä nähdä miten Theo Fleuryn, Dave Andreychukin, Pierre Turgeonin tai vaikkapa Bernie Nicholsin käy.

Se on kans muuten jännä, miten paljon p-amerikkalainen media puhuu pelaajista "voittajina" ja "häviäjinä". Steve Yzerman esimerkiksi. Paukutteli kovia pisteitä heti uransa alussa (90-luvun alkuun) asti, ja vaikka Detroit ei noina vuosina suosikkeja ollutkaan, niin Yzermanin 'johdolla' Detroit ei koskaan päässyt konferenssifinaalia pidemmälle. Sitten kun kaudesta 1991-92 lähtien Detroit oli liigan kovimpia joukkueita, niin pettymyksiä vuosi toisensa jälkeen.

Ensin konferenssin ykkönen, mutta pleijareissa kakkoskiekalla kuokkaan 0-4 Chicagolta. Seuraavana vuonna ulos ekalla kierroksella, sitten totaalinen romahdus taas ekalla kiekalla tulokasjoukkue San Josea vastaan, vaikka Detroit oli ykkössijoitettu ja Sharksit kaseja. Tynkäkaudella finaaliin, jossa 0-4 pataan. Seuraavalla kaudella Detroitille runkosarjan voittoennätys, mutta Cup-finaalit jäi haaveeksi. Silloin puhuttiin paljon miten Yzerman ei ole voittajatyyppi, eikä osaa johtaa joukkuettaan mestaruuteen. Ja tämän jälkeen 3 mestaruutta kuuteen vuoteen ja Steve olikin yksi kaikkien aikojen kapteeneista. Äkkiä ne asiat muuttuu.

 

[Denverin Munasyndi]

Se on kans muuten jännä, miten paljon p-amerikkalainen media puhuu pelaajista "voittajina" ja "häviäjinä". Steve Yzerman esimerkiksi. Paukutteli kovia pisteitä heti uransa alussa (90-luvun alkuun) asti, ja vaikka Detroit ei noina vuosina suosikkeja ollutkaan, niin Yzermanin 'johdolla' Detroit ei koskaan päässyt konferenssifinaalia pidemmälle. Sitten kun kaudesta 1991-92 lähtien Detroit oli liigan kovimpia joukkueita, niin pettymyksiä vuosi toisensa jälkeen.

Ensin konferenssin ykkönen, mutta pleijareissa kakkoskiekalla kuokkaan 0-4 Chicagolta. Seuraavana vuonna ulos ekalla kierroksella, sitten totaalinen romahdus taas ekalla kiekalla tulokasjoukkue San Josea vastaan, vaikka Detroit oli ykkössijoitettu ja Sharksit kaseja. Tynkäkaudella finaaliin, jossa 0-4 pataan. Seuraavalla kaudella Detroitille runkosarjan voittoennätys, mutta Cup-finaalit jäi haaveeksi. Silloin puhuttiin paljon miten Yzerman ei ole voittajatyyppi, eikä osaa johtaa joukkuettaan mestaruuteen. Ja tämän jälkeen 3 mestaruutta kuuteen vuoteen ja Steve olikin yksi kaikkien aikojen kapteeneista. Äkkiä ne asiat muuttuu.

Tästä tulee mieleen McIndoen loistava vaihtoehtohistoria koko NHL:lle The Tom Kurvers Trade: One Deal, One Million Repercussions « , jossa Tom Kurves jää Leafsilta hankkimatta, mikä johtaa vuoden 1991 drafissa siihen, että ykköspick/Lindros päätyy Torontoon ja Scott Niedermayer Quebeciin. New Jersey jää puremaan tuppea ja paholaisten puoli-dynastia jää tulematta. Detroit voittaa cupin 1995, mutta ei enää yllä seuraavina vuosina samalle tasolle, kun mm. Shanahan jää hankkimatta. Yzerman olisi siis voittanut silloin kun sitä eniten odotettiin, mutta cup olisi jäänyt ainoaksi. Sädekehä ei varmasti olisi nykyistä luokkaa.

Joe Sakicin kohtalo olisi kanssa voinut olla toinen, jos Colorado olisi kämmännyt vuoden 1996 finaalit ja miehen olisi annettu siirtyä Rangersiin seuraavalla kaudella. Lopulta eläke olisi kutsunut vuoden 2010 tienoilla upeilla henkilökohtaisilla tilastoilla, mutta kenties ilman sitä kaikkein suurinta.

 

[Kuppi]

Silloin puhuttiin paljon miten Yzerman ei ole voittajatyyppi, eikä osaa johtaa joukkuettaan mestaruuteen. Ja tämän jälkeen 3 mestaruutta kuuteen vuoteen ja Steve olikin yksi kaikkien aikojen kapteeneista. Äkkiä ne asiat muuttuu.

Erinomainen esimerkki siitä miten mustavalkoinen tämä maailma välillä on. Seuraavana looserilistalla taitaa olla Joe Thornton. En nyt mitenkään väitä että hän olisi Yzermanin tasoinen mutta kunnoitettavan uran on kuitenkin pelannut eikä ole edes playoffseissa pahemmin pelillisesti sakannut. Välillä ympärillä on ollut kohtuullinen joukkue, usein vain keskinkertainen. Todennäköisyys voittoon on silloin aika pieni. Ei hänelläkään ole enää montaa saumaa eikä tarjolla ole ainakaan contenderia vaan lähinnä mukaanpääsystä taisteleva joukkue.

Jos Toews olisi pelannut uransa Montrealissa Koivun paikalla hänellä olisi hyvin todennäköisesti nolla mestaruutta. Sen verran huono materiaali oli sen ajan Montrealissa. Toewsia luultavasti muistettaisiin samoin kuten Koivu erinomaisena kapteenina mutta legenda-status olisi jäänyt saamatta vaikka täysin saman tason pelaaja olisi ollutkin kuin nyt. Sattumalla on välillä iso rooli tässä pelissä, siitä pitää huolen varaus- ja sopimusjärjestelmä sekä palkkakatto. Huipputason pelaaja pääsee usein vasta uran ehtoopuolella valitsemaan joukkueensa.

 

[B4rre]

Jos Toews olisi pelannut uransa Montrealissa Koivun paikalla hänellä olisi hyvin todennäköisesti nolla mestaruutta. Sen verran huono materiaali oli sen ajan Montrealissa. Toewsia luultavasti muistettaisiin samoin kuten Koivu erinomaisena kapteenina mutta legenda-status olisi jäänyt saamatta vaikka täysin saman tason pelaaja olisi ollutkin kuin nyt.

Näitä onkin hauska pohtia. Vaikka tiedän, ettei tässä tätä haettu, mutta realistisempi vaihtoehtoinen tapahtumainkulku olisi ollut se, että Nuotit tai Pens olisivat varanneet Toewsin ennen Chicagoa. Olisiko tämä Chicagon moderni dynastia jäänyt syntymättä? Menihän tuolla samalla ykköskierroksella vielä erittäin kovia senttereitä, kuten neljäntenä varattu Bäckström, joten yhtään Toewsiä tai hänen saavutuksiaan väheksymättä ei välttämättä ja Pittsburgissa olisi ollut ehkä paras sentterikolmikko koskaan yhtään Jordan Staalia väheksymättä.

Samalla tavallahan tuo tosiaan menee muuallakin kuin urheilumaailmassa. Hyvin pitkälti kyse on sattumasta ja siitä, että menestyjät ovat sattuneet olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

 

[Numero66]

Mikähän lienee ennätys alivoima maaleissa yhden pelin ja erän osalta? Viime yönä Toronto Marlies teki kolme av häkkiä vajaassa kolmessa minuutissa kolmannessa erässä kahden eri jäähyn aikana, AMERICAN HOCKEY LEAGUE | mobile | HOME Mielenkiintoisesti sekä Arcobello että Clune olivat sekä boksissa katsomassa alivoimamaalin syntyä että itse viimeistelemässä alivoimamaalia.

 

[Joope]

Mikähän lienee ennätys alivoima maaleissa yhden pelin ja erän osalta? Viime yönä Toronto Marlies teki kolme av häkkiä vajaassa kolmessa minuutissa kolmannessa erässä kahden eri jäähyn aikana, AMERICAN HOCKEY LEAGUE | mobile | HOME Mielenkiintoisesti sekä Arcobello että Clune olivat sekä boksissa katsomassa alivoimamaalin syntyä että itse viimeistelemässä alivoimamaalia.

En tiedä onko ennätys, mutta Bruins teki muutama vuosi sitten kolme av-maalia reilussa minuutissa saman jäähyn aikana.

Boston Bruins 3 Shorthanded Goals In 1:04 (HD) - YouTube

 

[Espoon Siniset]

Näinhän kävi juuri kun Sabres haastoi Oilersin neljännen maalin sen jälkeen kun tuomarit olivat sen tarkistuttaneet videolta. Tuomarit tarkistivat potkumaalin ja valmentaja haastoi veskarin estämisestä. En keksi mikä olisi se kombinaatio missä voisi olla kaksi valmentajan haastoa samasta maalista kun samaa asiaa ei tietenkään kannata haastaa kahdesti.

Ei samalta joukkueilta, mutta olisiko seuraava tilanne mahdollinen:

Joukkueen A tekemä maali hylätään maalivahdin häirintänä. A:n valmentaja haastaa tuomion ja maali hyväksytään. Tämän jälkeen joukkueen B valmentaja haastaa, että tilannetta edelsi paitsio.

 

[Pica]

Katsoin Stars-Habs pelin ja jossain vaiheessa ottelua kiinnitin huomiota yleisön ääntelyyn jota voisi ehkä kuvailla ulvahteluksi. Viimeisen kolmen minuutin paikkeilla olleen Canadiensin ylivoiman aikana tämä alkoi jo tuntua häiritsevältä ja sai kirjoittamaan keskustelupalstalle. Kertokaa tietäjät kannustetaanko siellä omaa puolustusta perinteisen diiifensin sijaan ulvahduksilla vai kuuluuko ääni vain omassa päässäni?

 

[Duffeldof]

Katsoin Stars-Habs pelin ja jossain vaiheessa ottelua kiinnitin huomiota yleisön ääntelyyn jota voisi ehkä kuvailla ulvahteluksi. Viimeisen kolmen minuutin paikkeilla olleen Canadiensin ylivoiman aikana tämä alkoi jo tuntua häiritsevältä ja sai kirjoittamaan keskustelupalstalle. Kertokaa tietäjät kannustetaanko siellä omaa puolustusta perinteisen diiifensin sijaan ulvahduksilla vai kuuluuko ääni vain omassa päässäni?

Toi on vissiin joku uus juttu jota ainakin HFboardillakin joku ihmetellyt.

 

[Aunt Wang]

Ryan Johansenista on nyt muutamaan otteeseen puhuttu täällä tulevana top-5 sentterinä. Oletan että tällä ei tarkoiteta sitä, että Johansen on pelkästään edustamansa joukkueen top-5 sentteri, vaan kampeaa itsensä myös koko liigan kattavalle listaukselle. Sitten pitäisi vielä tietää, mitä tuolla "tulevalla" tarkoitetaan. Jos RyJo on tulevaisuudessa NHL:n viiden parhaan sentterin joukossa, niin haluisin tietää, ketkä sitten eivät siihen joukkoon kuulu? Onko Johansen oikeasti viiden vuoden päästä parempi kuin osa porukasta Crosby, Toews, Tavares, Seguin, McDavid, Matthews, Eichel, Larkin, Getzlaf, Malkin, Giroux, Backström, Bergeron, Nugent-Hopkins, Pavelski, Duchene, Reinhart, MacKinnon ja tusina vuosien 2013-2020 välillä varattuja senttereitä. Tämä on vain yhden miehen mielipide, mutta tuolla pojalla tekee tiukkaa mahtua edes top-25 senttereiden listalle, nyt saatika tulevaisuudessa.

 

[Ralph]

Ryan Johansenista on nyt muutamaan otteeseen puhuttu täällä tulevana top-5 sentterinä.

Onko joku muu kuin Blue Jacketsia kannattavat tuota väittäneet? Samanlaista hömpötystä kuin Corey Crawfordin top-5 tai vastaavat. Siitä olen todellakin samaa mieltä, että Johansen on kaukana top-5-sentteristä nyt tai tulevaisuudessa. Tuo top-25 on liioittelua, kyllä hän sinne listalle kuuluu, mutta en nyt lähtisi edes kymmenen parhaan joukkoon sijoittamaan.

 

[Aunt Wang]

Onko joku muu kuin Blue Jacketsia kannattavat tuota väittäneet? Samanlaista hömpötystä kuin Corey Crawfordin top-5 tai vastaavat. Siitä olen todellakin samaa mieltä, että Johansen on kaukana top-5-sentteristä nyt tai tulevaisuudessa. Tuo top-25 on liioittelua, kyllä hän sinne listalle kuuluu, mutta en nyt lähtisi edes kymmenen parhaan joukkoon sijoittamaan.

En siitä tiedä, että kuka kannattaa mitäkin joukkuetta. Sinusta nyt tiedän että Avs ja Varlamov ovat lähellä sydäntä, mutta sekin on jäänyt lähinnä GaDa-ajoilta mieleen. Top-20 on ehkä se realistisin tavoite, jota Johansenilta voi odottaa. Viiden vuoden päästä top-10 voi olla vaikka Crosby, McDavid, Giroux, Kopitar, Toews, Seguin, Matthews, Malkin, Reinhart ja Stamkos. Johansenilla on saman verran hyviä kausia kuin Stamkosilla huonoja, ja silti joidenkin mielestä RyJo on takuuvarma top-5 sentteri ja Stammeri menneen talven lumia. Sitten on vielä Eichelit, Barkovit ja kumppanit. Vuonna 2020 Johansenilla tekee tiukkaa olla ykkössentteri edes kymmenessä joukkueessa, ja tämän saa ottaa talteen jos haluaa.

 

[vallu12]

Onko olemassa tilastoa siitä, että kuinka suuri osa peleistä menee jatkoajalle kun vastakkain ovat eri konferenssin joukkueet?

 

[Pica]

Toi on vissiin joku uus juttu jota ainakin HFboardillakin joku ihmetellyt.

Kiitos tiedosta Duffeldof. Hetken luulin että päähän on ilmaantunut sekalaisen sorinan joukkoon vielä ärsyttävä ulinakin.

 

[Aunt Wang]

Näyttää olevan niin, että jos veljekset varataan Nahilaan ja toinen floppaa, niin sitten se toinenkin floppaa ellei sukunimenä sitten satu olemaan Hunter tai Staal(pl Jared). Tyler ja Alex Plante, Brian ja John Lee, Brian ja Matt Lashoff, Brendan ja Cameron Gaunce ja niin edelleen. Mikä veljespari on NHL:n suurin floppi? Ihan vaan vaikka varausnumeroiden perusteella. Plantet ainakin ovat ryssineet ihan urakalla, Pickardeillakaan ei näyttänyt menevän kovin hyvin kunnes Calvin viime kaudella pelasi hyvin Avsin maalilla.

 

[Apmp-]

Beachin veljeksille voisi antaa ehkä vielä honorable mentionin. Brendan Gauncea en välttämättä nimittäisi ihan vielä flopiksi. Samoin joku John Lee, jolta kukaan tuskin realistisesti mitään odottikaan. Ja Brian Lashoff varaamattomana pelasi kuitenkin 117 ottelua, joten en välttämättä flopiksi sanoisi. Matt sitten toki eri juttu.

 

[Pllnen]

Onko olemassa tilastoa siitä, että kuinka suuri osa peleistä menee jatkoajalle kun vastakkain ovat eri konferenssin joukkueet?

Tällä kaudella 38%(48/127) otteluista, joissa eri konferenssin joukkueet kohtaavat ovat menneet jatkoajalle. Muistaisin, että se oli viime kaudella jossain 25% paikkeilla samoihin aikoihin.


edit. Korjataan, että se oli viime kaudella maaliskuun lopulla 26%.