Sekalaisia kysymyksiä jääkiekosta

[Valapatto]

Tuli tuossa eräässä yhteydessä puhetta naiskiekkoilijasta nimeltä Kirsi Hänninen. Muistan hänet itsekin kyllä naisten maajoukkueen peleistä 90-luvun lopulta, sillä hän oli jo vähän yli parikymppisenä kulttimaineessa, koska oli hyvin voimakas ja omasi naiseksi täysin poikkeuksellisen kovan lämärin. Kysymys liittyykin siihen, että muistelen itse hänen olleen joskus jonkin taitokilpailun yhteydessä lämäämässä tutkaan miesten kanssa (liigapelaajien siis kaiketi), ja hän nimenomaan voitti useammankin miehen..

Eli muistanko näin väärin: voittiko hän joskus tällaisessa kisassa miehiä, ja paljonko hän on lämännyt tutkaan?

Ulkomuistista ainakin Pekka "Löki" Laksola jäi Hänniselle kakkoseksi. Varmaan oli muitakin. Lukemia en muista.

 

[Espoon Siniset]

En muista lukemia, mutta kyseessä oli SM-liigan (toistaiseksi) viimeinen tähdistöottelu, joka pelattiin helmikuussa 1999 Espoossa. Erätauoille oli järjestetty lämärikisa, johon taisi ottaa osaa kolme pelaajaa molemmista joukkueista (Sweden Hockey Gamesiin matkaava maajoukkue sekä liigan tähdistö), ja kaksi erikoisvierasta. Hänninen jätti Pekka Laksolan taakseen. Toinen vieras oli voimamies Hannu "Osku" Osala (Oskar Osalan setä), joka lämäsi kovempaa kuin kukaan pelaajista.

 

[McBean]

Eli muistanko näin väärin: voittiko hän joskus tällaisessa kisassa miehiä, ja paljonko hän on lämännyt tutkaan?

Tässä mitä HS kirjoitti tuosta AllStars-tapahtuman lämärikisasta 10.2.1999:

Päätöskisailu päättyi ammattikiekkoilijoiden kannalta nolosti. Maailman vahvimmaksi kokiksi tituleerattu Osku Ojala ampui vajaasta kymmenestä metristä lujimman laukauksen maaliin. Nopeutta oli tutkalla mitattuna 155,8 kilometriä tunnissa. Vaasan Sportissa 17-vuotiaaksi pelannut työtön kokki pamautti tuloksen toisella kolmesta yrityksestään.

Toiseksi tulisin kuti oli maajoukkueen Erik Kakolla, 152,9 km/t. Maailman kovimmat tykit pyssyttävät noin 100 mailia (166 km/t) tunnissa.

Liigajoukkueen Pekka Laksolaa hävetti tai ainakin ihmetytti todennäköisesti hieman. Hän sai lätkään vauhtia 127,3 kilometriä tunnissa. Naisten maajoukkueen Kirsi Hänninen lennätti limppua 129,6 kilometrin tuntivauhdilla!

 

[PataJaska]

Kiitos vastanneille, asia on pieni ja merkityksetön, mutta ihan mielenkiintoista tietoa kun ei ole jäänyt omaan mieleen tuolta parinkymmenen vuoden takaa. Jää vain häiritsemään tällaiset pikkuasiat, kun jonkun kanssa tulee juttua, ja sitten kukaan ei oikein tiedä/muista että miten hommat nyt olivatkaan..

 

[JZZ]

Tässä mitä HS kirjoitti tuosta AllStars-tapahtuman lämärikisasta 10.2.1999:

Päätöskisailu päättyi ammattikiekkoilijoiden kannalta nolosti. Maailman vahvimmaksi kokiksi tituleerattu Osku Ojala ampui vajaasta kymmenestä metristä lujimman laukauksen maaliin. Nopeutta oli tutkalla mitattuna 155,8 kilometriä tunnissa. Vaasan Sportissa 17-vuotiaaksi pelannut työtön kokki pamautti tuloksen toisella kolmesta yrityksestään.

Toiseksi tulisin kuti oli maajoukkueen Erik Kakolla, 152,9 km/t. Maailman kovimmat tykit pyssyttävät noin 100 mailia (166 km/t) tunnissa.

Liigajoukkueen Pekka Laksolaa hävetti tai ainakin ihmetytti todennäköisesti hieman. Hän sai lätkään vauhtia 127,3 kilometriä tunnissa. Naisten maajoukkueen Kirsi Hänninen lennätti limppua 129,6 kilometrin tuntivauhdilla!

Aika paljon on mailat kehittyneet noista ajoista, nyt Raumalla järjestetyssä Alumni-pelissä Niskala vetäisi 162 km/h tutkaan ja voittaja Patrik Laine 166 km/h. Charan ennätys 175 km/h on vuodelta 2012.

 

[vetoo]

Mike Babcockia (tai joidenkin mielestä Todd McLellan) pidetään kiekkokontrollin pioneerina. Onko olemassa yksittäistä valmentajaa, joka on ollut poikkeuksellisen merkittävässä asemassa vaikuttamassa NHL:n (ja koko lajin) siirtymisessä nykyiseen nopeaan vauhtikiekkoon vai onko se pelkästään lajin evoluutiota? Tähän ei luonnollisesti löydy yksiselitteistä vastausta, mutta tulipahan vaan mieleen.

 

[Glove]

Mike Babcockia (tai joidenkin mielestä Todd McLellan) pidetään kiekkokontrollin pioneerina. Onko olemassa yksittäistä valmentajaa, joka on ollut poikkeuksellisen merkittävässä asemassa vaikuttamassa NHL:n (ja koko lajin) siirtymisessä nykyiseen nopeaan vauhtikiekkoon vai onko se pelkästään lajin evoluutiota? Tähän ei luonnollisesti löydy yksiselitteistä vastausta, mutta tulipahan vaan mieleen.

Sanoisin, että Viktor Tihonov. Neuvostoliiton maajoukkueen pelihän perustui täysin siihen, ettei heiltä saanut kukaan kiekkoa pois. Kehitys kiekonhallintaan alkoi rapakon takana sen jälkeen kun neuvostoliittolaispelaat alkoivat siirtymään enenevissä määrin sinne päin. Scotty Bowman kasasi aikanaan Russian Five -nimeä kantaneen kentällisen, jossa pelasivat ketjussa Larionov - Fedorov - Kozlov.ja pakkeina Fetisov - Konstantinov.

Neuvostoliiton lipussa olleista työkaluista tuli sitten oma kysymys mieleen. Mikä on menestynein TUL-taustainen jääkiekkoseura Suomenssa?

 

[sekolust]

Sanoisin, että Viktor Tihonov.

Jos puhutaan lajia muuttaneista valmentajista, niin nostaisin Anatoli Tarasovin Tihonovin edelle. Tarasov oli käytännössä luomassa neuvostokiekkoa, ja hänen pelifilosofiaansa kuului erityisen vahva syöttöpeli ja kova fysiikka. Vahvasti kärjistäen hän loi pohjan, jota sitten muun muassa Tihonov vei eteenpäin.

 

[Hande75]

Mikä on menestynein TUL-taustainen jääkiekkoseura Suomenssa?

En ole ihan varma, mutta olettaisin Kooveen (nykymuodossa) olevan siinä listalla aika korkealla.

 

[Glove]

Jos puhutaan lajia muuttaneista valmentajista, niin nostaisin Anatoli Tarasovin Tihonovin edelle. Tarasov oli käytännössä luomassa neuvostokiekkoa, ja hänen pelifilosofiaansa kuului erityisen vahva syöttöpeli ja kova fysiikka. Vahvasti kärjistäen hän loi pohjan, jota sitten muun muassa Tihonov vei eteenpäin.

Toki näin on. Tarasov on myös sanonut yhden totuuden, joka monelta valmentajalla on valmennustyössään unohtanut:"Kesällä tehdään urheilija ja talvella jääkiekkoilija ja vain hyvästä urheilijasta voi tulla hyvä jääkiekkoilija."

 

[Lieminen]

Mikä on menestynein TUL-taustainen jääkiekkoseura Suomenssa?

Jokerit

 

[Kalmari]

Kiinnostaisi tietää ketkä kaikki pelaajat ovat divarien kautta (eli pelannut Mestistä alemmilla sarjatasoilla) ja varsinkin myöhemmällä iällä nousseet liigaan vakipelaajiksi ilman, että on esimerkiksi junnuna päässyt liigaseuran mukana 1-2 peliä pelaamaan ylhäällä. Esimerkkeinä itselle tulee mieleen nimet Keni Karalahti, Jukka Hentunen ja Pasi Nielikäinen. Mutta on varmasti niitä muitakin ?

Määritellään "vakipelaajaksi" pelaaja, jonka voi katsoa pelanneen ainakin kauden verran kunnollisella pelimäärällä (~ 30 peliä), ei mitään 5-10 pelin keikkahommia.

 

[alcoholic]

Kiinnostaisi tietää ketkä kaikki pelaajat ovat divarien kautta (eli pelannut Mestistä alemmilla sarjatasoilla) ja varsinkin myöhemmällä iällä nousseet liigaan vakipelaajiksi ilman, että on esimerkiksi junnuna päässyt liigaseuran mukana 1-2 peliä pelaamaan ylhäällä. Esimerkkeinä itselle tulee mieleen nimet Keni Karalahti, Jukka Hentunen ja Pasi Nielikäinen. Mutta on varmasti niitä muitakin ?

Määritellään "vakipelaajaksi" pelaaja, jonka voi katsoa pelanneen ainakin kauden verran kunnollisella pelimäärällä (~ 30 peliä), ei mitään 5-10 pelin keikkahommia.

Veli-Matti Savinainen osuu tähän kuin nyrkki silmään. Pelasi Bluesin C-junnuissa, jonka jälkeen oli pelaamatta kokonaisen kauden. Tämän jälkeen pelasi A-junnujen 1 divaria ja jopa Suomisarjaa FOPS.ssa. Parikymppisenä aloitti miesten pelit FPS.n Mestis-joukkueessa. Teki hyvät tehot kaudella 06-07, vaikka FPS.n joukkue oli materiaaliltaan ylivoimaisesti heikoin joukkue tuolloin Mestiksessä. Karri Kivi toi Savinaisen mukanaan Poriin ja pikkuhiljaa Savinainen nousi Liigan huippupelaajaksi aina maajoukkueeseen asti. Muitakin pelaajia varmasti löytyy.

 

[TosiFani]

Kiinnostaisi tietää ketkä kaikki pelaajat ovat divarien kautta (eli pelannut Mestistä alemmilla sarjatasoilla) ja varsinkin myöhemmällä iällä nousseet liigaan vakipelaajiksi ilman, että on esimerkiksi junnuna päässyt liigaseuran mukana 1-2 peliä pelaamaan ylhäällä. Esimerkkeinä itselle tulee mieleen nimet Keni Karalahti, Jukka Hentunen ja Pasi Nielikäinen. Mutta on varmasti niitä muitakin ?

Määritellään "vakipelaajaksi" pelaaja, jonka voi katsoa pelanneen ainakin kauden verran kunnollisella pelimäärällä (~ 30 peliä), ei mitään 5-10 pelin keikkahommia.

Jussi Rynnäs tuli KJK:n kautta liigaan.

 

[Everton]

Kiinnostaisi tietää ketkä kaikki pelaajat ovat divarien kautta (eli pelannut Mestistä alemmilla sarjatasoilla) ja varsinkin myöhemmällä iällä nousseet liigaan vakipelaajiksi ilman, että on esimerkiksi junnuna päässyt liigaseuran mukana 1-2 peliä pelaamaan ylhäällä.

Juhani Tammisella aika lailla erilainen urapolku kuin useimmilla liigapelaajilla. A-junnuissakin pelasi HPK:n kakkosmiehistössä, sen jälkeen yksi vuosi kakkosdivaria, neljä kautta Suomi-sarjaa Forssassa ja kaksi Mestis-kautta ennen siirtymistä liigaan.

On näitä kyllä paljon muitakin.

Miska Humaloja aloitti peliuransa Pyhäjoella, jossa pelasi kakkosdivaria. Sieltä sitten Hokkiin, jossa pelasi ensin A-junnuissa divaria ja Suomi-sarjaa ennen kuin nousi Mestis-miehistöön.

Joni Puurula aloitti Kalajoella kakkosdivarissa, sieltä nousi ensin divariin Hermekseen ja sitten liigaan.

Ossi Louhivaara pelasi Kotkassa Suomi-sarjaa muutaman kauden ajan, ennen kuin pomppasi KooKoon kautta liigaan.

Erik ja Filip Riska pelasivat Pietarsaaressa kakkosdivaria/Suomi-sarjaa.

Markus Jokinen aloitti kakkosdivarissa Jämsän Kiekko-Susissa, sahasi sitten pitkän aikaa Mestiksen ja Suomi-sarjan välillä ennen kuin nousi liigaan.

Tuomas Takala oli pelannut aikuisten pelejä Seinäjoella, ennen kuin siirtyi Ässien A-junnuihin ja sieltä sitten liigaan.

Kalle Kerman aloitteli uraansa KalPan Suomi-sarjaviisiitin aikoihin. Pelasi vielä yhden kauden Mestistäkin ennen kuin siirtyi SaiPaan.

 

[McBean]

Kiinnostaisi tietää ketkä kaikki pelaajat ovat divarien kautta (eli pelannut Mestistä alemmilla sarjatasoilla) ja varsinkin myöhemmällä iällä nousseet liigaan vakipelaajiksi ilman, että on esimerkiksi junnuna päässyt liigaseuran mukana 1-2 peliä pelaamaan ylhäällä. Esimerkkeinä itselle tulee mieleen nimet Keni Karalahti, Jukka Hentunen ja Pasi Nielikäinen. Mutta on varmasti niitä muitakin ?

Vuosituhannen alussa Mikko Laine tuli IFK:hon Suomi-sarjan EPS:sta. Toki hänellä oli ennen paria kautta EPS:ssä 21 liigapeliä Bluesissa tehoitta.

 

[cottonmouth]

Kiinnostaisi tietää ketkä kaikki pelaajat ovat divarien kautta (eli pelannut Mestistä alemmilla sarjatasoilla) ja varsinkin myöhemmällä iällä nousseet liigaan vakipelaajiksi ilman, että on esimerkiksi junnuna päässyt liigaseuran mukana 1-2 peliä pelaamaan ylhäällä.

Ville Uusitalo tulee myös näin nopeasti mieleen.

EPS:ssä A:n divaria ja samassa seurassa Suomi-sarjaa. Seuraavan viiden kauden aikana Ranskan kolmosdivarin, Ruotsin kolmostason, Mestiksen ja Italian kautta 26-vuotiaana Liigaan, jossa pelasi lopulta yli 600 ottelua, oli seuransa kapteeni neljä vuotta ja pääsi kokeilemaan myös Leijona-paitaa.

 

[Hangon keksi]

Kiinnostaisi tietää ketkä kaikki pelaajat ovat divarien kautta (eli pelannut Mestistä alemmilla sarjatasoilla) ja varsinkin myöhemmällä iällä nousseet liigaan vakipelaajiksi ilman, että on esimerkiksi junnuna päässyt liigaseuran mukana 1-2 peliä pelaamaan ylhäällä.

Tarkoitatko siis pelaajia jotka ovat Liigaseurojen kasvatteja mutta aikuisten pelit ovat aloittaneet Mestistä alempana? Vai mihin tuo "divarien kautta" viittaa? Kelpaako esim. Mikael Ruohomaa tähän?

 

[Kalmari]

Tarkoitatko siis pelaajia jotka ovat Liigaseurojen kasvatteja mutta aikuisten pelit ovat aloittaneet Mestistä alempana? Vai mihin tuo "divarien kautta" viittaa? Kelpaako esim. Mikael Ruohomaa tähän?

Toki pelaajat voi olla Liigaseurojen kasvatteja. Mutta hienompia pelaajatarinoita nämä tietenkin ovat, joilla ei ole mitään liigaseuran taustaa ja ne tietysti ensisijaisesti kiinnostaa.

 

[Hangon keksi]

Toki pelaajat voi olla Liigaseurojen kasvatteja. Mutta hienompia pelaajatarinoita nämä tietenkin ovat, joilla ei ole mitään liigaseuran taustaa ja ne tietysti ensisijaisesti kiinnostaa.

En tiedä onko ollut liian nuori Liigaan tullessaan (20-vuotias), mutta Jukka Virtanen on tietysti mielenkiintoinen tarina, koska tuli Liigaan suoraan luonnonjääsarjasta. Myöhemmin pelasi maajoukkueessakin ja voitti olympiamitalin.

 

[fezr0]

Juhani Tammisella aika lailla erilainen urapolku kuin useimmilla liigapelaajilla. A-junnuissakin pelasi HPK:n kakkosmiehistössä, sen jälkeen yksi vuosi kakkosdivaria, neljä kautta Suomi-sarjaa Forssassa ja kaksi Mestis-kautta ennen siirtymistä liigaan.

Ja tästä kun mennään vielä vähän vielä taaksepäin niin B- junnuissa pelasi ensimmäisen B- vuoden samaisessa kakkosjengissä ja seuraavalle kaudelle nousi B-SM jengiin jossa kiinnostus esimerkiksi tosissaan reenaamiseen lopahti Jussi Tapolan ollessa koutsina ja tämän myötä Tamminen tyytyi pelailemaan tuolla A:n kakkosporukassa. Mutta aika upea tarina kuitenkin, höntsäpeleistä yhtäkkiä muutamassa kaudessa Mestikseen ja siitä liigaan vain koska alkoi harjoittelemaan tosissaan.

 

[Everton]

Tämä viesti ei nyt sisällä kysymystä, mutta kun joskus on listailtu pelaajia, joilla on eniten seuroja, sarjoja tai maita edustettuna urallaan, niin tässä yksi hyvä bongaus:

Niko Suoraniemi at eliteprospects.com

Tällä kaudella tulee jo peliuran 11. maa handuun ja vissiinkin 17. sarjataso aikuisissa. Joukkueita on sitten vielä vähän enemmän, kun esimerkiksi ainoalla (ja sekin vajaalla) kaudellaan Suomessa ehti edustaa kolmea eri seuraa kolmella eri sarjatasolla + vielä lisäksi Mestis-pelejä myös nuorten maajoukkueen mukana. Edellisen kerran pysynyt samassa seurassa - tai edes samassa maassa - yli yhden kauden ajan Hollannissa.

 

[perro]

KalPa-osiossa nimimerkki nahkis esitti mielenkiintoisen väitteen, joka menee seuraavasti: ”Jos mies (Pekka Virta) on myös seuran (KalPa) pitkäaikaisin päävalmentaja, niin on aika selvää, että menestystäkin piti tulla.”


Eli Pekka Virran KalPa menestyi, koska Virta sai valmentaa niin monta kautta KalPassa. Jos siis ymmärsin oikein tätä nahkiksen ajatuksenjuoksua. Oon tähän asti luullut, että valmentajat saa jatkaa jossain seurassa pitkään, koska on tullut menestystä. Tämä nahkiksen uusi ja raikas ajattelutapa kääntääkin asian toisin päin: mitä pidempään valmentaa samassa seurassa niin sitä varmemmin menestystä tulee.


Olisiko tälle väitteelle muita todisteita kuin Pekka Virta ja KalPa? Johtuiko Tapparan ja Rauno Korven yhteinen menestys vain siitä, että Korpi valmensi niin monta kautta Tapparassa? Entä Jortikka ja TPS?


Ulkomailta ja jalkapallosta tulee mieleen Manchester United ja Alex Ferguson sekä Arsenal ja Arsène Wenger. Edellä mainittuja valmentajia olen tähän asti arvostanut, koska olen pitänyt heitä hyvinä valmentajina. Nyt arvostukseni heitä kohtaan laski, koska menestystä on tainnut tulla vain sen takia, että he ovat olleet pitkäaikaisia valmentajia seuroissaan.

 

[Johnny B. Goode]

Kirjoitin eilen tuonne pelottavimmat loukkaantumiset ketjuun seuraavaa:

Muistaako kuka herrasmies sai pelikieltoa kun jätti/yritti jättää tahallaan vastapelurin sormet vaihtoaition luukun väliin? Muistelisin että oli joko Matt Barnaby tai Andrei Nazarov? Jälkimmäinen veli venäläinen sai ainakin joskus kakkua kun survoi peukaloaan kaverin silmään apinan raivolla. Aika velikultia joka tapauksessa.

edit. Vai oliko Kevin Kaminski? Siis tuo sormenkatkoja. Aika häiriintynyt kaveri sekin oli. Tappeli kenen kanssa vaan ja aina tuli turpaan niin että tukka lähti. Näin muistelisin.

Tämä lienee parempi ketju kysellä tämmöisiä.

 

[Kynämestari]

Mitä eroa on UJ:lla ja UTJ:lla? Vastaavatko nämä/toinen näistä NHL:n GM:ia?